Laki kuolemansyyn selvittämisestä (459/1973) turvaa ei-luonnollisten, yllättävien ja äkillisten kuolemien tutkinnan Suomessa. Vuonna 2000 oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehtiin maassamme 10 248 ja vuonna 2001 puolestaan 10 058. Oikeuskemiallinen tutkimus on aiheellinen, jos tapahtumatietojen perusteella epäillään tai ruumiinavauksen aikana tulee esiin tietoja alkoholin, lääkkeiden, huumausaineiden tai muiden myrkyllisten kemikaalien osuudesta kuolemaan. Oikeuskemiallisia tutkimuksia suoritettiin tarkasteluvuosina 5 166 ja 5 305 tapauksessa, siis useammin kuin joka toisessa tapauksessa. Oikeuskemialliset tutkimukset on keskitetty asetuksella (169/1948) Helsingin yliopiston oikeuskemian osastolle, jolla on riittävä valmius suorittaa vaativat myrkyllisten kemikaalien, lääke- ja huumausaineiden ja kaasujen seulontatutkimukset ja varmistusanalyysit.

Oikeuskemian osasto on julkaissut tutkittujen tapausten perusteella myrkytyskuolemia koskevia vuosittaisia tilastotietoja (1). Kuolemansyy ja kuolemanluokka on näissä tilastoissa saatu oikeuslääkärien antamista kuolintodistuksista. Tilastokeskus laatii valtakunnalliset tilastot samoista kuolintodistuksista, mutta noudattaa kansainvälisiä luokittelusääntöjä. Siten esimerkiksi alkoholistin äkillinen alkoholimyrkytys tilastoidaan perussairauden, alkoholismin mukaan. Luokittelusääntöjen vuoksi Tilastokeskuksen julkaisemat kuolleisuustilastot ja oikeuskemian osaston julkaisemat ainekohtaiset myrkytystilastot eivät ole yhteneviä.

Toinen syy eroihin on ollut tilastopohja: tähän saakka oikeuskemian tilastot ovat perustuneet kyseisenä vuonna tutkittuihin tapauksiin, valtakunnalliset tilastot kyseisenä vuonna kuolleisiin (2). Vuoden 2000 alusta oikeuskemian osasto on muuttanut tilastopohjan, ja nyt myös oikeuskemian tilastot perustuvat vainajan kuolinvuoteen. Tämä johtaa siihen, että aikaisempiin tilastoihin verrattuna vuosittain aina muutaman kymmenen tapausta siirtyy edellisen vuoden puolelle.

Vuonna 2000 todettiin ennätysmäärä myrkytyskuolemia, yhteensä 1 163 tapausta (taulukko 1). Lisäys johtuu erityisesti alkoholimyrkytysten määrän kasvusta ja lukuisista huumausaineiden aiheuttamista myrkytyskuolemista. Suunta ei jatkunut vuonna 2001, vaan tapauksia oli yli sata vähemmän, yhteensä 1 059. Suotuisa kehitys johtui alkoholimyrkytysten, huumausainemyrkytysten ja häkämyrkytysten vähentymisestä (kuvio 1).

ALKOHOLIMYRKYTYSKUOLEMAT

Etanoli on edelleen yleisin myrkytyskuolemia aiheuttava kemikaali. Alkoholimyrkytysten määrä riippuu alkoholin kulutuksesta, ja erityisen vaarallisia ajanjaksoja ovat juhlapyhät, jolloin alkoholin myynti ja kulutus ovat keskimäärästä suurempia (3). Etanolimyrkytyskuolemat ovat tyypillisesti tapaturmaisia, itsemurhiksi luokiteltiin kumpanakin tarkasteluvuonna vain yksi tapaus. Etanolin aiheuttamien myrkytyskuolemien määrä oli 408 vuonna 2000 ja 388 vuonna 2001 (taulukko 2). Vuosien mittaan naisten osuus etanolimyrkytykseen kuolleista on kasvanut: naisia oli uhreista 13 % vuosina 1980 ja 1990, 18 % vuonna 2000, mutta lähes neljännes, 23 %, vuonna 2001.

Etanolimyrkytykseen vuonna 2000 kuolleiden keskimääräinen veren alkoholipitoisuus oli aikaisempien vuosien tapaan 3,3 promille; miesten ja naisten luvuissa ei ollut eroa (4). Vuonna 2001 luvut olivat samaa luokkaa, miehillä keskimäärin 3,3 promille ja naisilla 3,2 promille. Vuonna 2000 etanolimyrkytykseen kuolleiden miesten suurin promillemäärä oli 6,7 promille ja naisten 5,1 promille. Vuonna 2001 miesten suurin promilleluku oli 5,7 promille, mutta eräältä itsemurhan alkoholia juomalla tehneeltä 53-vuotiaalta naiselta mitattiin veren alkoholipitoisuudeksi peräti 8,5 promille.

Vuonna 2000 alkoholimyrkytykseen kuolleiden miesvainajien keski-ikä oli 49 vuotta ja naisten 52 vuotta ja vuonna 2001 kummankin sukupuoliryhmän keski-ikä oli 50 vuotta. Nuorimmat alkoholimyrkytykseen vuonna 2000 kuolleet olivat 21-vuotiaita (2 tapausta), naisista nuorin oli 27-vuotias. Seuraavana vuonna nuorin mies oli vain 17-vuotias, nuorin nainen 24-vuotias.

Metanolimyrkytysten epidemia alkoi vuonna 1995, kun metanolipohjaiset auton tuulilasin pesunesteet saivat myyntiluvan (5). Metanolin aiheuttamat myrkytyskuolemat yleistyivät vuoteen 2000 saakka, jolloin niitä todettiin peräti 46 tapausta, mutta vuonna 2001 määrä väheni 30 tapaukseen. Metanolimyrkytykseen kuolleiden keski-iät olivat tutkimusvuosina 48 ja 54 vuotta.

Tapahtumatietojen mukaan metanoli oli lähes aina saatu autokemikaaleista. Kumpanakin vuonna metanoliin kuolleilta todettiin samanaikaisesti etanolia vain kolmessa tapauksessa. Sairaalassa kuoli hoidosta huolimatta kolme metanolimyrkytyspotilasta vuonna 2000 ja yksi potilas vuonna 2001.

Metanolituotteiden pakkausmerkintöjä täsmennettiin vuonna 2000 siten, että väkevyydestä riippumatta käytetään aina erittäin vaarallisen kemikaalin pääkallomerkintää. Metanolimyrkytysten saama julkisuus on myös lisännyt tietoa metanolin myrkyllisyydestä.

Auton jäähdyttimissä jäätymisen estämiseen käytetyn etyleeniglykolin nauttiminen aiheutti tarkasteluvuosina 19 ja 11 myrkytyskuolemaa. Vuonna 2000 uhreista kolme oli naisia ja vuonna 2001 naisia oli yksi. Isopropanolilöydökset olivat harvinaisia: sen aiheuttamia myrkytyskuolemia todettiin 3 tapausta vuonna 2000 ja 4 tapausta vuonna 2001.

LÄÄKEAINEMYRKYTYKSET

Viime vuosina kuolemaan johtaneiden lääkeainemyrkytysten määrä on lisääntynyt; vuonna 2000 todettiin ennätykselliset 546 tapausta, vuonna 2001 tapauksia oli 522. Määrän lisääntyminen johtuu pääasiassa huumausaineiden käytön yleistymisestä.

Tilastoa laadittaessa lääkeaineet ryhmitellään tärkeimmän löydöksen mukaan. Yleensä lääkeaine, jonka pitoisuus suhteutettuna terapeuttiseen pitoisuuteen on suurin, katsotaan myrkytystapauksen tärkeimmäksi löydökseksi ja luokittelu tapahtuu sen mukaisesti, mutta samanaikaisesti on siis voitu käyttää myös muita lääkeaineita ja alkoholia.

Vuonna 2000 lääkemyrkytyskuolemissa yleisin lääkeaineryhmä oli edellisten vuosien tapaan neuroleptit (taulukko 3). Seuraavana tulivat opioidit ja masennuksen hoidossa käytetyt lääkeaineet. Vuonna 2001 yleisyysjärjestyksessä oli kärjessä niin ikään neuroleptit, seuraavana tulivat depressiolääkkeet ja opioidit. Suurimmat lisäykset aiemmista vuosista tapahtuivat opioidien ja unilääkkeiden ryhmissä.

Merkittäviä määriä alkoholia (veren alkoholipitoisuus >= 0,50 promille) todettiin vuonna 2000 lääkeainemyrkytykseen kuolleista miehistä 53 %:lla ja naisista 44 %:lla, vuonna ja 2001 vastaavat luvut olivat 58 % ja 38 %. Alkoholin esiintyvyys vaihtelee kuitenkin kuolemanluokan mukaan, keskimääräistä yleisempiä ovat löydökset tapaturmaisissa kuolemissa. Esimerkiksi vuonna 2001 tapaturmaisissa lääkeainemyrkytyksissä kuolleista miehistä oli alkoholin vaikutuksen alaisina 67 % ja naisista 55 %.

Myös nuoria henkilöitä kuoli lääkeainemyrkytyksiin, kumpanakin tutkimusvuonna alle 20-vuotiaita oli neljä. Vuonna 2000 nuorin oli 14-vuotias tyttö, joka teki itsemurhan dekstropropoksifeenilla, ja vuonna 2001 nuorin oli 16-vuotias poika, joka teki itsemurhan seliprololilla. Vanhimmat taas olivat tapaturmaisesti digoksiinimyrkytykseen kuollut 91-vuotias nainen ja dekstropropoksifeenilla ja tematsepaamilla itsemurhan tehnyt 80-vuotias nainen. Lääkeainemyrkytyksissä ikämediaani oli kumpanakin vuonna 47 vuotta.

Toisin kuin alkoholimyrkytyskuolemat, lääkeainemyrkytykset ovat useammin kuolemanluokaltaan itsemurhia. Tarkasteluvuosina itsemurhien osuudet lääkeainemyrkytyksistä olivat 56 % ja 57 %. Itsemurhien osuus vaihtelee kuitenkin lääkeaineryhmittäin (taulukko 3). Eniten itsemurhia todetaan sydänlääkemyrkytyksissä; esimerkiksi vuonna 2000 beetasalpaajien aiheuttamista myrkytyksistä 88 % oli itsemurhia.

Yleisin lääkeainelöydös lääkemyrkytyskuolemissa vuonna 2000 oli morfiini tai heroiini ja vuonna 2001 tsopikloni (taulukko 4). Vuonna 2000 morfiini- tai heroiinilöydöksiä oli yhteensä 69, joista varmoja heroiinikuolemia oli 64. Tsopiklonilöydökset ovat yleistyneet nopeasti; kolmessa vuodessa tapausmäärä on 2,5-kertaistunut. Aikaisempien tilastojen yleisimmät lääkkeet, levomepromatsiini, promatsiini, amitriptyliini ja doksepiini ovat edelleen kärkipäässä. Vuoden 1995 lääkemyrkytyskuolemien yleisin lääkeaine dekstropropoksifeeni, joka aiheutti silloin 77 myrkytyskuolemaa, on sen sijaan nyt vasta seitsemänneksi yleisin; tapauksia oli 20 vuonna 2000 ja 26 vuonna 2001.

Lääkeaineen vaarallisuutta voidaan arvioida suhteuttamalla todetut myrkytystapaukset lääkkeen myyntiin. Lääkkeen käytön yleisyyttä kuvaava käyttöluku Defined Daily Intake/1 000 ihmistä/vrk kertoo myydyn lääkemäärän perusteella, kuinka monta ihmistä tuhannesta laskennallisesti voi käyttää kyseistä lääkeainetta päivittäin. Kun tämä käyttöluku suhteutetaan myrkytyskuolemien määrään, promatsiini oli vuonna 2001 Suomen vaarallisin lääke: sen käyttöluku on vain 0,38, mutta kuolemantapausten määrä oli 43, josta suhdeluvuksi saadaan 113. Vastaavat suhdeluvut muille perinteisesti listan kärjessä oleville lääkeaineille ovat levomepromatsiinille 47,8, amitriptyliinille 17,8 ja doksepiinille 21,6.

Kahden myydyimmän unilääkkeen tsopiklonin ja tematsepaamin käyttöluvut vuonna 2001 olivat 25,65 ja 18,10. Kuolemantapausten määrästä laskemalla saadaan riskiluvuiksi vastaavasti 2,22 ja 0,88. Vuoteen 1999 saakka molempien lääkkeiden riskiluvut ovat olleet samansuuruisia, mutta vuonna 2000 tsopiklonin riskiluku alkoi nousta ja oli 1,31 ja nousu siis jatkui vuonna 2001. Tämä merkinnee jonkinlaista muutosta tsopiklonin määräämisessä tai käytössä.

Vuonna 2000 löydettiin 24-vuotiaasta naisesta eläinten lopettamiseen käytetyn valmisteen T 61 aineosia. Kemiallisen tutkimuksen avulla kuolema paljastui myrkyttämällä tehdyksi henkirikokseksi.

HUUMAUSAINELÖYDÖKSET JA -MYRKYTYKSET

Perinteisiä huumausaineita, opiaatteja, kannabista, amfetamiineja ja kokaiinia todettiin löydöksenä oikeuskemiallisen tutkimuksen yhteydessä 170 kuolemantapauksessa vuonna 2000 ja 151 tapauksessa vuonna 2001. Vuonna 2000 tavallisin löydös oli opiaatti (106 löydöstä), seuraavaksi yleisin oli amfetamiini (77 löydöstä) ja sitten kannabis (62 löydöstä). Vuonna 2001 sen sijaan eniten löytyi amfetamiinia (84 löydöstä), toiseksi kannabista (61 löydöstä) ja kolmanneksi opiaattia (53 löydöstä). Kokaiinilöydöksiä oli kumpanakin vuonna yksi.

Opiaattilöydösten väheneminen johtui heroiinilöydösten loppumisesta. Vuonna 2000 heroiinilöydöksiä oli kaikkiaan 64, joista heroiinimyrkytyskuolemia oli 60, mutta vuonna 2001 löydöksiä oli 27 ja heroiinimyrkytyskuolemia 25. Vaikka vuosi 2001 alkoi heroiinilöydösten osalta edellisvuoden tapaan, kesän aikana tapaukset harvenivat ja syyskuun 2001 jälkeen loppuivat kokonaan. Näin nopeaa muutosta huumausaineiden käytössä ja huumekuolemissa on vaikea selittää. Poliisilta saadun tiedon mukaan samanaikaisesti heroiinin saatavuus väheni ja takavarikoidut heroiinierät olivat aikaisempaa laimeampia.

Amfetamiinilöydösten määrä on edelleen kasvussa. Vainajista otetuissa näytteissä on todettu amfetamiinia, metamfetamiinia, metyleenidioksimetamfetamiinia (ekstaasia) ja sen aineenvaihduntatuotteita. Suurin osa amfetamiinilöydöksistä on todettu henkilöistä, jotka ovat kuolleet tapaturmaisesti tai henkirikoksen uhrina. Amfetamiinit aiheuttivat kumpanakin tarkasteluvuonna 10 myrkytyskuolemaa.

Vuosina 2000 ja 2001 todettiin yhteensä neljä myrkytyskuolemaa, joissa ekstaasin käyttäjä oli ottanut samanaikaisesti masennuksen hoidossa käytettyä moklobemidia, joka on farmakologiselta vaikutukseltaan monoamiinioksidaasi-A:n estäjä. Tämä yhdistelmä, jossa ekstaasi toimii serotoniinin vapauttajana ja moklobemidi pysäyttää sen aineenvaihdunnan, johtaa serotoniinin aiheuttamaan keskushermoston myrskyyn, serotoniinioireyhtymään, joka voi johtaa kuolemaan (6). Joillakin Internet-sivuilla ekstaasin käyttäjiä on neuvottu ottamaan samanaikaisesti masennuslääkkeitä (SSRI-ryhmä), jotta he välttyisivät käytön jälkeen väistämättömästä masennuksesta. Väärin ymmärrettynä tämä neuvo on hengenvaarallinen.

Kannabislöydösten määrä myrkytyskuolemissa on vakiintunut kolmena viime vuonna ja tapauksia on noin 60 vuosittain. Lisääntynyt buprenorfiinin käyttö näkyi myös myrkytyksinä. Tavallisimmin kuolemantapauksissa buprenorfiinia oli käytetty yhdessä muiden lääkkeiden kanssa ja se oli ruiskutettu suoneen; tällaisia tapauksia oli kaksi vuonna 2000 ja viisi vuonna 2001, ja kaikki kuolleet olivat 18-35-vuotiaita miehiä.

Vuonna 2000 kokaiinin, heroiinin ja ekstaasin samanaikaiseen käyttöön kuoli 25-vuotias mies, ja vuonna 2001 kuoli 32-vuotias nainen kokaiinimyrkytykseen, jossa muut löydökset olivat metamfetamiini ja ekstaasi. Gammahydroksibutyraattimyrkytykseen kuoli kumpanakin tarkasteluvuonna yksi henkilö, 23- ja 25-vuotiaat miehet. Metadonimyrkytykseen kuolivat 20-, 21- ja 25-vuotiaat miehet vuonna 2001, vuonna 2000 ei metadonimyrkytyksiä todettu.

HÄKÄMYRKYTYKSET

Häkämyrkytyskuolemissa on kaksi tyyppitapausta: itsemurha, jossa letkulla on auton pakokaasuja johdettu ohjaamoon, ja tulipalon yhteydessä tapahtunut tapaturmainen häkämyrkytys (taulukko 5). Tapahtumatietojen mukaan vuonna 2000 pakokaasun aiheuttamista 66 myrkytyskuolemasta 53 oli itsemurhia, vuonna 2001 puolestaan 47 kuolemasta 36. Jälkimmäisenä vuonna tätä itsemurhamenetelmää ei käyttänyt yksikään nainen, mutta vuonna 2000 naisia oli kaksi. Muita erikoisia pakokaasulla tehtyjä itsemurhia olivat vuonna 2000 moottorikelkan käyttäminen tallissa ja moottorisahan käyttäminen autossa. Erikoinen häkämyrkytyskuolema sattui vuonna 2001, kun ulkona käytetyn sähkögeneraattorin pakokaasut pääsivät sisätilaan aiheuttaen 53-vuotiaan miehen tapaturmaisen kuoleman.

Alkoholi on tavanomainen löydös häkämyrkytyskuolemissa. Itsemurhan pakokaasulla tehneistä joka toinen oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Veren alkoholipitoisuus oli suurimmillaan 3,3 promille ja lähes kolmanneksella pitoisuus oli vähintään 2 promille. Tapaturmaisissa häkämyrkytyskuolemissa alkoholilöydös oli vieläkin yleisempi: kolme neljästä oli alkoholin vaikutuksen alaisia, suurin pitoisuus oli 3,4 promille, ja puolessa tapauksista pitoisuus oli vähintään 2 promille. Vuonna 2001 tapahtuneessa henkirikoksessa neljä miestä kuoli tahallaan sytytetyn talon yläkerroksessa; miesten veren alkoholipitoisuudet olivat 2,5-3,9 promille.

Vuonna 2001 saunaan kuoli kaksi häkämyrkytyksen uhria, mutta edellisenä vuonna tällaisia tapauksia ei ollut yhtään. Uunin tai hellan lämmittäminen aiheutti yhteensä yhdeksän häkämyrkytyskuolemaa tarkasteluvuosina. Muut häkämyrkytyskuolemat olivat hyvin harvinaisia: suomalainen mies kuoli Israelissa nestekaasulämmittimen tuottamaan häkään vuonna 2000 ja toinen mies auton hytin lämmittimen vian vuoksi samana vuonna.

MUUT MYRKYTYSKUOLEMAT

Muut myrkytyskuolemat ovat hyvin harvinaisia Suomessa, tapauksia oli vuosina 2000 ja 2001 yhdeksän kumpanakin vuonna. Syanidilla tehtyjä itsemurhia oli kolme. Liuottimien ja liimojen haisteluun ei kuollut yhtään kumpanakaan vuonna, mutta imppaamalla käytettyyn butaaniin kuoli yhteensä kolme poikaa, nuorin 13- ja vanhin 17-vuotias. Torjunta-aineiden aiheuttamia kuolemia oli kaksi, kumpikin vuonna 2001, ja tapaukset olivat itsemurhia, joissa käytettiin parationia ja fenitrionia.

Sen jälkeen kun autojen pakokaasujen puhdistukseen käytettävät katalysaattorit ovat yleistyneet, on pakokaasua letkulla autoon johtamalla tehdyissä itsemurhissa tullut esiin uudentyyppinen kuolintapa: tekijä löydetään kuolleena, mutta hän ei ole kuollut häkään vaan tukehtunut hengityskelpoisen ilman puutteeseen. Tällaisia tapauksia todettiin yksi kumpanakin tarkasteluvuonna.

Erikoisia kuolemia olivat vuonna 2000 todettu vesimyrkytys (42-vuotias nainen) ja vuonna 2001 todetut nitraattimyrkytys (31-vuotias mies) ja nitriittimyrkytys (41-vuotias nainen).

Myrkylliset kasvit tai eläimet eivät aiheuttaneet tarkasteluvuosina yhtään kuolemaan johtanutta myrkytystä.

ENGLISH SUMMARY: FATAL POISONINGS IN FINLAND DURING 2000 AND 2001 BASED ON FORENSIC TOXICOLOGICAL INVESTIGATIONS

According to Finnish law, the investigation of fatal poisonings in Finland is centralized at the Helsinki University Department of Forensic Medicine. In the years 2000 and 2001, the number of fatal poisoning cases in this country was 1 163 and 1 059, respectively. These cases comprised poisonings by drugs (546 and 522 cases), alcohols (476 and 433 cases) and carbon monoxide (132 and 95 cases). The drugs most often responsible for fatal poisonings were zopiclone, levomepromazine, promazine and morfine or heroin; although the number of deaths caused by heroin has declined compared with previous years. With regard to alcohols, ethanol poisoning (408 and 388 cases) has been the most frequent cause of death, followed by methanol (46 and 30 cases) and ethylene glycol (19 and 11 cases). Homicide by poisoning continues to be rare, and there were no fatal poisonings