Alkuperäis­tutkimus Suom Lääkäril 2022; 77 : e324 www.laakarilehti.fi/e324 (Julkaistu 7.1.2022)

Päihdediagnoosien alueellisen esiintyvyyden erot ja hoidon kustannukset

   

Lähtökohdat Päihdehaitat ovat keskeinen kansanterveysongelma Suomessa. Päihdehaittojen vuoksi terveydenhuollossa asioineiden määristä, hoidon kustan- nuksista ja näiden alueellisista eroista tarvitaan lisää tietoa.

Menetelmät Aineistona olivat 18 vuotta täyttäneiden suomalaisten Hilmo- ja avoHilmo-rekisteritiedot vuosilta 2015–2018. Tarkastelimme päihdehaittoja kuvaavien ICD-10- ja ICPC2-diagnoosien esiintyvyyttä kunnittain ikävakioituina prosenttiosuuksina. Jokaiselle päihdehaittojen vuoksi asioineelle laskettiin Hilmo-tietojen perusteella vuotuiset hoidon kokonaiskustannukset.

Tulokset Päihdehaittoihin liittyvä diagnoosi kirjattiin terveydenhuollon rekiste- reihin yli 120 000 aikuiselle vuosina 2015–2018. Päihdediagnoosien esiintyvyys painottui Suomen itäisempiin osiin. Huumehaittoja kuvaavien diagnoosien esiin- tyvyys kasvoi voimakkaasti seuranta-aikana (29,3 %). Myös hoidon kokonais- kustannukset kasvoivat, ja niissä havaittiin huomattavia eroja kuntien välillä.

Päätelmät Vertailukelpoista tietoa päihdehaittojen alueellisesta esiintyvyydestä terveydenhuollossa tarvitaan lisää tukemaan palveluiden kehittämistä ja kohdentamista.

Elina RautiainenAapeli LeminenMiika LinnaSami SieranojaMaija ToivakkaSolja NiemeläKristiina KuussaariTiina Laatikainen

Päihteiden ongelmakäyttö on merkittävä kansanterveyshaaste Suomessa (1,2,3,4). Etenkin huumeiden käyttö ja niiden aiheuttamat ongelmat, erityisesti nuorten aikuisten huumekuolemat, ovat lisääntyneet viime vuosina (5,6,7). Samaan aikaan on viitteitä siitä, että alkoholiongelmien takia päihdehoitoon hakeutuminen olisi vähentynyt (8).

Alueellista vertailutietoa päihdeongelmien yleisyydestä ja tunnistamisen haasteista terveydenhuollon palveluissa on jo jonkin verran saatavissa (8,9), mutta kattava kuntatason tieto koko maan laajuisesti on puuttunut. On siten pyrittävä selvittämään, miten päihdehaitat näkyvät laajemmin sosiaali- ja terveydenhuollon eri palveluissa kuntatasolla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ylläpitää valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmää (Hilmo ja avoHilmo). Näiden hoitoilmoitusjärjestelmien tietojen avulla voidaan tarkastella päihdediagnoosien alueellista esiintyvyyttä kuntatasolla. Lisäksi voidaan tarkastella hoidon kokonaiskustannusten kuntakohtaisia eroja yksilötason aineistoa hyödyntämällä.

Päihteiden ongelmakäyttö tunnistetaan edelleen paikoin huonosti terveydenhuollossa. Näin ollen diagnoosiperusteisessa tarkastelussa on aina kyse ilmiön esiintyvyyden ohessa ongelmien tunnistamisesta ja kirjaamiskattavuudesta.

Tietoa päihdeongelmien alueellisesta esiintyvyydestä terveydenhuollon palveluissa tarvitaan palveluiden kehittämisen tueksi. Palveluiden alueellinen riittävyys voidaan taata vain, kun päihdehaittojen alueellinen esiintyvyys on tiedossa. Tässä artikkelissa kuvataan kansallisten terveydenhuollon rekisterien avulla päihdehaittojen alueellista esiintyvyyttä ja tunnistamista diagnoosipohjaisesti yksilötason aineistoa hyödyntäen sekä tarkastellaan hoidon kokonaiskustannusten kehityssuuntia vuosina 2015–2018.

Aineisto ja menetelmät

Vuosina 2015–2018 tapahtuneita päihteistä johtuvia asiointeja terveydenhuollossa tarkasteltiin THL:n ylläpitämien kansallisten hoitoilmoitusrekisterien kautta. Tutkimus rajattiin yli 18-vuotiaisiin henkilöihin. Tutkimusaineistona käytettiin Hilmo- ja avoHilmo-rekistereihin kirjattuja diagnoositietoja (liitetaulukko 1) (10). Mukana on myös sosiaalihuollon yksiköitä, jotka tuottavat tietoja näihin rekistereihin.

Päihdediagnoosit jaoteltiin 1) alkoholista johtuvaksi asioinniksi (pää- tai sivudiagnoosina) sekä 2) huumeista johtuvaksi asioinniksi (pää- tai sivudiagnoosina). Liitetaulukossa 2 on kuvattu edellä mainittujen diagnoosien maakuntakohtainen esiintyvyys. Päihteiden käyttöön liittyvät tapaturmat eivät ole mukana aineistossa.

Kustannukset laskettiin suoriteperusteisesti. Terveydenhuollon Hilmo-rekistereihin kirjatulle palvelunkäytölle laskettiin hoidon vuosikustannukset, jotka suhteutettiin kunnan aikuisväestöön. Jokaiselle päihteiden vuoksi terveydenhuollossa kyseisenä vuonna asioineelle henkilölle laskettiin Hilmo-tietojen perusteella vuotuiset terveydenhoidon kokonaiskustannukset (11). 

Tässä laskettiin standardikustannus jokaisen henkilön vuoden kaikille kontakteille ja hoitojaksoille terveyspalveluissa. Erikoissairaanhoidon laskelmat perustuivat DRG-ryhmittelyyn (diagnosis related group) ja suhteellisiin kustannuspainoihin. Perusterveydenhuollon kontaktien kustannuksissa käytettiin avohoidon potilasryhmittelyihin perustuvia THL:n yksikkökustannusraportin mukaisia arvoja erilaisille perusterveydenhuollon ammattiryhmille ja yhteystavoille.

Diagnoosien alueellista esiintyvyyttä ja terveydenhuollon yksilötason kustannuksia tarkasteltiin vuosittaisena poikkileikkauksena. Myös alkoholin ja huumeiden yhteiskäytön aiheuttamien haittojen diagnosointia tarkasteltiin. Päihteiden yhteiskäytöksi tulkittiin tilanne, jossa henkilölle oli kirjattu sekä alkoholihaittaan viittaava diagnoosi että huumeiden käytön aiheuttamaan haittaan liittyvä diagnoosi samana vuonna. Väestöerojen tasaamiseksi diagnoosien esiintyvyys ikävakioitiin alueen väestössä.  Kunta-aineistoon sisällytettiin kaikki Suomen kunnat vuoden 2015 jaottelun mukaisesti. Kartat laadittiin ArcGIS Pro -ohjelmistolla. 

Lisäksi tarkasteltiin kunnittain päihdediagnoosien esiintyvyyden maantieteellistä klusteroitumista eli korkeiden ja matalien arvojen ryhmittymistä. Tätä mitataan tavallisesti Moranin indeksillä (Moran’s I), joka pohjautuu spatiaaliseen autokorrelaatioon eli lähellä toisiaan sijaitsevien alueyksiköiden samankaltaisuuteen (12). Klusterianalyysit tehtiin GeoDa-ohjelmistolla.

Tulokset

Päihdediagnoosien esiintyvyyden muutokset

Seuranta-aikana 2015–2018 jokin päihdehaittoihin liittyvä diagnoosi kirjattiin terveydenhuollon Hilmo-rekistereihin yhteensä 120 307:lle yli 18-vuotiaalle Suomessa asuvalle henkilölle. Tämä tarkoittaa aikuisväestöön suhteutettuna noin 2,7 %:n esiintyvyyttä. Alkoholin aiheuttamia haittoja kuvaavien diagnoosien esiintyvyys on kasvanut koko maassa vuosien 2015 ja 2018 välisenä aikana noin tuhannella henkilöllä (+2,7 %). Huumeiden aiheuttamien haittojen esiintyvyys terveydenhuollossa kasvoi saman ajanjakson aikana vastaavasti lähes kolmanneksella (+29,3 %), ja vuosittain noin tuhannella uudella henkilöllä todettiin huumeiden aiheuttamiin haittoihin liittyvä diagnoosi.

Havaintojen mukaan päihteiden yhteiskäyttöön liittyvien diagnoosimerkintöjen määrä kasvoi seuranta-aikana 32,1 %, mutta näiden diagnoosien kokonaismäärä jäi maltilliseksi verrattuna esimerkiksi alkoholihaittoja kuvaavien diagnoosien lukumäärään. Taulukossa 1 on kuvattu päihdehaittoihin liittyvien diagnoosien vuosittaiset lukumäärät.

Lääkärilehti

Alkoholi- ja huumehaittoihin liittyvien diagnoosien ikävakioitua alueellista esiintyvyyttä tarkasteltiin kuntatasolla (kuvio 1). Päihdediagnoosien esiintyvyys on suurinta Suomen itä- ja keskiosien lisäksi yksittäisissä Pohjois-Suomen kunnissa ja pienintä länsirannikolla (kuvio 1).

Kuvio 1.

Alkoholi– ja huumediagnoosien alueellinen ikävakioitu esiintyvyys kunnittain 2015–2018

Aapeli Leminen
Aineiston koonti / Kartta: UEF / Geospatial Health; UEF / Machine Learning; STN IMPRO –tutkimusprojekti. Kuvio: Aapeli Leminen.

Kuviossa 2 on kuvattu päihdediagnoosien kunnittaista klusteroitumista vuosina 2015–2018. Klusterianalyysi tunnisti sekä tilastollisesti merkitsevien suurten ja pienten esiintyvyyksien klusteroitumisen (klusterit 1–2) että poikkeustapaukset (klusterit 3–4). Vaikka palveluiden käytössä ja diagnoosien kirjaamiskattavuudessa onkin vuosittaista vaihtelua, korkeat päihdediagnoosien esiintyvyydet klusteroituvat jokaisena tarkasteluvuotena Itä- ja Keski-Suomessa ja matalat esiintyvyydet vastaavasti länsirannikolla sekä Ahvenanmaalla. Tämä tukee kuvion 1 perusteella tehtyjä havaintoja alkoholi- ja huumehaittojen alueellisesta sijoittumisesta Suomessa. 

Kuvio 2.

Päihdediagnoosien esiintyvyyden kunnittainen klusteroituminen vuosina 2015–2018

Aapeli Leminen
Aineiston koonti / Kartta: UEF / Geospatial Health; UEF / Machine Learning; STN IMPRO –tutkimusprojekti. Kuvio: Aapeli Leminen.

Päihdeasiakkaiden hoidon kustannukset 2015–2018

Seuranta-aikana huumehaittojen hoidon kokonaiskustannukset lisääntyivät ja alkoholihaittojen vähenivät (kuvio 3). Suuria väestöön suhteutettuja kustannuksia havaittiin eniten Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa. Korkeimmillaan väestöön suhteutetut kustannukset olivat 140–290 euroa asukasta kohden. Tarkemmat kuntakohtaiset luvut on koottu verkkotyökaluun (experience.arcgis.com/experience/d633810fc37a46be925ff6ecdc319985).

Kuvio 3.

Alkoholi– ja huumehaittojen vuoksi terveydenhuollossa asioineiden hoidon kokonaiskustannukset

Kustannusten kehitys kunnittain vuosina 2015–2018. Vuosittaiset yhteenlasketut kustannukset näkyvät suluissa kunkin vuoden jälkeen.

Aapeli Leminen
Aineiston koonti / Kartta: UEF / Geospatial Health; UEF / Machine Learning; STN IMPRO –tutkimusprojekti. Kuvio: Aapeli Leminen.

Päätelmät

Tässä tutkimuksessa selvitettiin terveydenhuollossa kirjattujen päihdediagnoosien alueellista esiintyvyyttä, terveydenhuollon kokonaiskustannuksia sekä näissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2015 ja 2018 välisenä aikana. Tutkimuksemme mukaan terveydenhuollossa kirjattujen huumediagnoositapausten määrä sekä niihin liittyvät kustannukset ovat merkittävästi lisääntyneet vuodesta 2015 vuoteen 2018, kun taas alkoholidiagnooseihin liittyvät kustannukset vähenivät.

Tämä tutkimus tuotti kuntakohtaista päihdediagnooseihin liittyvää tietoa terveydenhuollon palveluiden käytöstä ja kustannuksista. Huumediagnoosien esiintyvyys terveydenhuollossa kasvoi voimakkaasti (29 %) seuranta-aikana. Tämä on linjassa muiden viimeaikaisten tutkimusten kanssa; niissä on havaittu, että huumeongelmat ovat Suomessa lisääntyneet (6,8,13,14).

Huumehaittoja esiintyi väkilukuun suhteutettuna enemmän Itä-Suomessa erityisesti vuosina 2017 ja 2018. Muutoin huumehaittojen alueellinen jakautuminen oli valtakunnallisesti satunnaisempaa kuin alkoholidiagnoosien. Alkoholidiagnoosit olivat edelleen yleisin päihdediagnoosiryhmä, eikä niiden esiintyvyydessä havaittu seuranta-aikana merkittäviä muutoksia.

Havaittavissa oli kuitenkin selkeitä alueellisia eroja: Esiintyvyys oli suurinta maan itä- ja keskiosissa ja pienintä maan länsiosissa. Havaitut alue-erot mukailevatkin THL:n sairastavuusindeksin tietoja, joiden mukaan väestö on terveempää Länsi- ja Etelä-Suomessa kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa (15). Elintapojen lisäksi alue-eroihin voivat vaikuttaa erot muun muassa väestön sosioekonomisessa rakenteessa, palvelujärjestelmässä, sosiaalisessa ympäristössä sekä perimässä (16,17).

Kun arvioitiin päihdediagnoositapauksiin liittyviä vuotuisia terveydenhuollon kokonaiskustannuksia suhteessa alueen aikuisväestöön, saatiin alueellisesti vertailukelpoista tietoa terveydenhuollon toiminnasta päihdehaittojen hoidossa. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin kasvua huumediagnooseihin liittyvissä kustannuksissa. Sen sijaan alkoholidiagnooseihin liittyvät kustannukset hieman pienenivät seuranta-aikana.

Lue myös

Havaittuja kustannuksiin liittyviä alue-eroja selittävät osaltaan erot sairastavuudessa ja toisaalta palveluiden järjestämistavoissa. Suuret kustannukset voivat osin kertoa myös siitä, että terveydenhuollon palveluja on paremmin tarjolla ja asiakkaita myös aktiivisesti hoidetaan eri palveluissa. Tulokset täydentävät THL:n päihdehuollon nettokustannuksista kerättävää tietoa (18), mikä avaa mahdollisuuksia alueellisten hyvien käytäntöjen tunnistamiseen kustannusten kasvun hillitsemiseksi.

Palvelujen järjestäminen perustuu Suomessa tarveperusteisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluiden alueellinen riittävyys voidaan taata vain, kun ilmiön alueellinen esiintyvyys on tiedossa. Osana tätä tutkimusta toteutettiin karttatyökalu, jonka avulla oli mahdollista vertailla kuntatasolla päihdediagnoositapausten esiintyvyyden ja terveydenhuollon kokonaiskustannusten eroja.

On kuitenkin huomioitava, että alueelliset erot voivat johtua osin siitä, että päihdepalveluiden järjestäminen sosiaali- ja terveydenhuoltosektoreiden välillä voi merkittävästi vaihdella alueittain. Alueiden välillä on myös suuria eroja kirjaamiskäytännöissä ja -kattavuudessa, vaikka kirjaamiskattavuus on viime vuosina parantunut (19). Tutkimustuloksemme kuitenkin täydentävät kuvaa alueellisesta palveluntarpeesta.

Tässä tutkimuksessa kuvatut päihdeongelmien esiintyvyysluvut kuvaavat ennen kaikkea päihdediagnoosien tunnistamista ja kirjaamista terveydenhuollon palveluissa. Näin ollen esitetyt päihdediagnoosien esiintyvyydet ovat mitä todennäköisimmin selvästi pienempiä kuin todellisuudessa useiden päihdediagnoositapausten rekisterikirjaamiseen liittyvien virhelähteiden takia. 

Aikaisempien tutkimusten tietojen perusteella on syytä olettaa, että päihdehaitat ovat monesti alidiagnosoituja (20,21,22,23,24). Lisäksi Suomessa päihdeongelmien hoito toteutuu osin sosiaalihuollon alaisissa hoitopaikoissa, joissa ICD-10-diagnoosien kirjaamista avoHilmo-rekisteriin ei ole käytössä (25). Alirekisteröintiä voi myös aiheuttaa se, että työikäisten perusterveydenhuoltotasoisista käynneistä merkittävä osa toteutuu työterveyshuollossa yksityissektorilla (26), mutta kaikki työterveyshuollon kirjaukset eivät vielä näy kattavasti Hilmo-rekistereissä.

Muutokset diagnoosien esiintyvyysluvuissa ja kokonaiskustannuksissa voivat johtua myös viime vuosina palvelujärjestelmässä tapahtuneista muutoksista: Päihdeongelmien hoitoa on paikoin siirretty sosiaalihuollon puolelta terveydenhuollon palveluihin, minkä seurauksena päihteistä johtuva asiointi tulee terveydenhuollon rekisterien kautta aikaisempaa paremmin näkyväksi. Tämä muutos voi osin selittää erityisesti huumediagnoositapausten lisääntymistä. Lopuksi on hyvä huomioida, ettei tässä tutkimuksessa tarkasteltu päihteiden käyttöön liittyviä tapaturmia, alkoholin yliannostuksia tai päihteiden ongelmakäyttöön liittyviä epäsuoria käyntejä tai kustannuksia. 

Tutkimuksemme osoittaa, että huumeongelmiin liittyvät asioinnit ja kustannukset terveydenhuollossa ovat lisääntyneet vuosien 2015–2018 aikana. Alkoholiongelmien aikuisväestöön suhteutetut esiintyvyysluvut ovat korkeampia Itä- ja Keski-Suomessa. On ensiarvoisen tärkeää vastata kasvaneeseen huumeongelmien hoidontarpeeseen ja yhdenmukaistaa hoitopalvelujärjestelmää valtakunnallisesti. 

Lisäksi eri palveluntarjoajien kirjauskäytäntöjä päihdediagnoosien osalta tulisi kehittää, jotta luotettavat aluevertailut päihdeongelmien esiintyvyydestä eri palveluissa mahdollistuisivat nykyistä paremmin. Ilman yhdenmukaisia kirjaamiskäytäntöjä tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden seuraaminen tai palvelujen riittävyyden alueellinen turvaaminen ei ole mahdollista.

Liitetaulukko 1. Päihdediagnoosikoodit (ICD-10 ja ICPC2)

Liitetaulukko 2. Päihteisiin liittyvien diagnoosien esiintyvyys maakunnittain vuosina 2015–2018

Kirjoittajat

Elina Rautiainen TtT, erikoistutkija THL ja Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Aapeli Leminen YTM, tutkija Itä-Suomen yliopisto, historia- ja maantieteiden laitos

Miika Linna TkT, terveystaloustieteen professori Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

Sami Sieranoja FT, tutkijatohtori Itä-Suomen yliopisto, tietojenkäsittelytieteen laitos

Maija Toivakka FT, tutkijatohtori Itä-Suomen yliopisto, historia- ja maantieteiden laitos

Solja Niemelä LT, ylilääkäri, päihdelääketieteen apulaisprofessori Turun yliopisto ja Tyks psykiatria, riippuvuuspsykiatrian vastuualue

Kristiina Kuussaari VTT, erikoistutkija THL

Tiina Laatikainen LT, professori, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö johtaja, THL, Hyvinvointivaikuttajat-osasto


Sidonnaisuudet

Elina Rautiainen: Ei sidonnaisuuksia.

Aapeli Leminen: Konsultointi (Pfizer).

Miika Linna: Apurahat (Suomen Akatemia).

Sami Sieranoja: Ei sidonnaisuuksia.

Maija Toivakka: Ei sidonnaisuuksia.

Solja Niemelä: Apurahat (Tyks, VTR–rahoitus), luentopalkkiot (Shire­–Takeda, Solo Health Oy), lisenssitulot ja tekijänpalkkiot (Kustannus Oy Duodecim), matka–, majoitus– tai kokouskulut (Shire–Takeda, Sunovion)

Kristiina Kuussaari: Ei sidonnaisuuksia.

Tiina Laatikainen: Apurahat (Strategisen tutkimuksen neuvosto, Suomen Akatemia).


Faktat

Tästä tiedettiin

Huumeiden käyttö ja niiden aiheuttamat haitat ovat yleistyneet Suomessa.

Päihdehaitat ovat yleisiä terveydenhuollon palveluissa.

Päihdehuollon erityispalvelujen käyttökustannukset painottuvat maan etelä- ja keskiosiin.

Tutkimus opetti

Huumediagnoosit yleistyivät vuosina 2015–2018 kolmanneksella (29,3 %), mutta alkoholidiagnoosit olivat edelleen yleisimpiä päihteiden aiheuttamista haitoista terveyspalveluissa.

Terveydenhuollossa päihdediagnooseja kirjattiin suhteessa eniten Suomen itä- ja keskiosien kunnissa. Hoidon kokonaiskustannuksissa oli kuitenkin suurta kuntakohtaista vaihtelua.

Ilman yhdenmukaisia kirjaamiskäytäntöjä sosiaali- ja terveyspalveluissa ei päihdeongelmien tunnistaminen ja siten alueellisen palveluntarpeen arviointi mahdollistu riittävällä tavalla.


Kirjallisuutta
1
Peña S, Suvisaari J, Härkänen T ym. Changes in prevalence and correlates of alcohol-use disorders in Finland in an 11-year follow-up. Nord J Psychiatry 2018;72:512–20.
2
WHO. Global alcohol report. Country profile: Finland. (siteerattu 14.1.2021). www.who.int/substance_abuse/publications/global_alcohol_report/profiles/fin.pdf 
3
THL. Päihdehaitat käyttäjälle, läheisille ja yhteiskunnalle (päivitetty 3.6.2020). thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/paihdehoito/paihdehaitat-kayttajalle-laheisille-ja-yhteiskunnalle 
4
Lintonen T, Niemelä S, Mäkelä P. Alkoholinkäytön hälytysrajan ylittäviä käyttäjiä on Suomessa vähintään viisi prosenttia väestöstä. Duodecim 2019;135:1459–66.
5
Karjalainen K. Huumeiden kokeilu ja käyttö väestökyselyissä. Teoksessa: Rönkä S & Markkula J, toim. Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 13/2020. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140710/URN_ISBN_978-952-343-576-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y 
6
Rönkä S. Huumeiden ongelmakäytön yleisyys. Teoksessa: Rönkä S, Markkula J, toim. Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 13/2020. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140710/URN_ISBN_978-952-343-576-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y
7
Tilastokeskus. Huumeisiin ja alkoholiin kuolleita aiempaa enemmän (päivitetty 16.12.2019). www.stat.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12-16_tie_001_fi.html
8
Kuussaari K, Rautiainen E, Grainger M. Päihdetapauslaskenta 2019 päihteiden aiheuttamien haittojen ehkäisyn ja hoidon kehittämisen tietolähteenä. Teoksessa: Kaukonen O, Kuussaari K, toim. Päihdepalveluiden yhteiskunnalliset haasteet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 2/2021.
9
THL. Tiedosta arviointiin, tavoitteena paremmat palvelut. Sosiaali- ja terveyspalvelut HYKS-erityisvastuualueella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, päätösten tueksi 6/2019. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138957/THL_Alueellinen%20raportti_piiri%203%20HYKS.pdf?sequence=4&isAllowed=y 
10
Arajärvi M, Häkkinen P, Järvelin J, Mölläri K, Saukkonen S-M, Väyrynen R, toim. Hilmo – Sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitus 2019: Määrittely ja ohjeistus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018. urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-236-9 
11
Mäklin S, Kokko P, toim. Terveyden- ja sosiaalihuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 21/2020. urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-493-6
12
De Smith MJ, Goodchild MF, Longley PA. Geospatial analysis: A comprehensive guide to principles, techniques and software tools. Leicester: Matador 2009.
13
EMCDDA. Finland Country Drug Report 2019. www.emcdda.europa.eu/system/files/publications/11336/finland-cdr-2019_0.pdf
14
Jääskeläinen M, Virtanen S, toim. Päihdetilastollinen vuosikirja 2019: Alkoholi ja huumeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-438-7 
15
THL. Sairastavuusindeksi: Kuntien väliset erot sairastavuudessa kärjistyvät (päivitetty 27.6.2019). thl.fi/fi/-/sairastavuusindeksi-kuntien-valiset-erot-sairastavuudessa-karjistyvat 
16
Marmot M, Allen JJ. Social determinants of health equity. Am J Public Health 2014;104(suppl 4):S517–9.
17
Marmot M. Social justice, epidemiology and health inequalities. Eur J Epidemiol 2017;32:537–46.
18
Sotkanet. Päihdehuollon erityispalvelujen nettokäyttökustannukset, euroa/asukas (päivitetty 4.3.2021). sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=s84KAwA=®ion=VVC7CgMxDPujgB_hOPwdXW7xUOja_99qS7kjJSA7kuLYDh2a4ho6JNXi3SGOQg_rXIwxTmDbLOaf7kOK147pspziMkX7gDeGsoO8P1zISr7fOn-qaqdGGWwa-a2KU9gerbKMDt7YyoEpiLTWRCXW8x6onXt7n8a5-jIuyrd1ECmDn-zXxt0sHCeGD__mhQ2-fg==&year=sy5ztDbV0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-SNAPSHOT&buildTimestamp=202103120740 
19
THL. Käyntisyyt ja niiden kirjausasteet kuukausittain. Tietokanta-raportti (päivitetty 2.9.2021). sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/avopika/pikarap02/summary_kayntisyyt
20
Rautiainen E, Ryynänen O-P, Laatikainen T, Kekolahti P. Factors associated with 5-year costs of care among a cohort of alcohol use disorder patients: a Bayesian network model. Healthc Inform Res 2020;26:129–45.
21
Grant BF. Barriers to alcoholism treatment: reasons for not seeking treatment in a general population sample. J Studies Alcohol 1997;58:365–71.
22
Gilchrist G, Moskalewicz J, Slezakova S ym. Staff regard towards working with substance users: a European multi-centre study. Addiction 2011;106: 1114-25.
23
Seppä K, Mäkelä R. Alkoholin suurkuluttajat sairaalapotilaissa. Suom Lääkäril 1993;48:684.
24
Saunders SM, Zygowicz KM, D’Angelo BR. Person-related and treatment-related barriers to alcohol treatment. J Subst Abuse Treat 2006;30:261–70.
25
THL. Päihdetyön käynnit palveluntuottajittain (päivitetty 2.9.2021). sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/avopika/pikarap01/fact_ahil_pikarap01?row=palveluntuottaja-26624&column=aika-87596&filter=palvelumuoto-121207&fo=1&filter=measure-87578 
26
Hujanen T. Monikanavarahoituksen ongelma terveydenhuollossa. Esimerkkejä perusterveydenhuoltotasoisesta vastaanottotoiminnasta. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 156/2019. urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050814867 

English summary

Regional prevalence of substance-abuse-related diagnoses and healthcare costs in 2015–2018

Background

Substance-abuse-related problems are a notable public health concern in Finland. Currently, knowledge gaps exist in the regional prevalence of adults who have been in contact with health services for substance-use-related reasons and in the yearly total care costs and their regional variation.

Methods

National health register data (Hilmo and avoHilmo) for individuals aged 18 or older was used. The age-adjusted prevalence of ICD-10 and ICPC2 diagnoses indicating alcohol or illicit-drug use-related harms were examined by municipality. Annual care costs were calculated based on Hilmo register data.

Results

Diagnoses related to substance abuse were recorded in health registers for over 120,000 adults between 2015 and 2018. Regional differences in the prevalence of the diagnoses between eastern and western Finland were observed. The prevalence was highest in the eastern parts of the country. Specifically, the prevalence of illicit-drug diagnoses increased during the follow-up period by 29.3%. Care costs also increased and notable differences between the municipalities were observed.

Conclusions

Comparable information on the regional prevalence of substance-abuse-related harm in healthcare settings is needed to support the development of the services.

Elina Rautiainen

D.H.Sc., Senior Researcher

Finnish Institute for Health and Welfare and University of Eastern Finland, Institute of Public Health and Clinical Nutrition

Aapeli Leminen

Miika Linna

Sami Sieranoja

Maija Toivakka

Solja Niemelä

Kristiina Kuussaari

Tiina Laatikainen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030