Lehti 8: Alkuperäis­tutkimus 8/1997 vsk 52 s. 824

Pölypunkki - höyhenten tärkein allergeeni

Höyhenten aiheuttamat limakalvo-oireet ovat harvinaisia, mikäli tyynyissä ja peitoissa on käytetty puhdistettuja höyheniä. Sen sijaan vanhat höyhentuotteet sisältävät runsaasti pölypunkkeja, jotka saavat aikaan höyhenallergiaksi luullut oireet. Pölypunkkiallergeeneja on myös höyhenallergiatutkimuksissa käytetyissä valmisteissa aiheuttamassa vääriä positiivisia tuloksia ihopistokokeissa.

Katriina KilpiöSoili Mäkinen-KiljunenTari HaahtelaMatti Hannuksela

Höyhentyynyjen ja -peittojen sanotaan aiheuttavan limakalvojen oireita erityisesti atoopikoille. Siksi selvitimme ankan-, hanhen- ja kananhöyhenten aiheuttamaa IgE-välitteistä allergiaa ihopistokokeiden ja immunologisten kokeiden avulla. Höyhenallergia oireiden syynä oli varsin harvinainen. Immunospot-tutkimuksella ja RAST-inhibitiolla voitiin osoittaa höyhenten ihotestivalmisteiden sisältävän pölypunkkiallergeeneja ja siten antavan vääriä positiivisia ihotestituloksia.

Untuvaa käytetään tyynyjen, peittojen, makuupussien ja talvitakkien täytteenä, koska se on kevyttä, pehmeää, kimmoisaa ja muutenkin erinomaista lämmöneristettä. Untuvaa saadaan vain vesilinnuista: ankasta, haahkasta, hanhesta ja joutsenesta. Myös ankan- ja hanhenhöyhenet sopivat täytteeksi. Kananhöyhen on huonompi lämmöneriste ja sen käyttö täytteenä on nykyään vähäistä.

Ihotesteihin perustuvissa tutkimuksissa höyhenallergiaa on pidetty aikaisemmin yleisenä (1,2,3). Höyhenihotestivalmisteiden on kuitenkin todettu kontaminoituneen punkkiallergeenilla ja siten antavan vääriä positiivisia tuloksia (4,5). Kontaminaatio tapahtuu varastoinnin aikana tai allergeenit ovat peräisin linnuissa olevista punkeista (6,7). Koeoloissa pölypunkki kasvaa höyhenissä, tosin huonommin kuin muissa eläinepiteeleissä (8). Vanhojen höyhentyynyjen ja -peittojen täytteistä on löydetty pölypunkkeja (9). Toisaalta kotipölypunkkeja on todettu olevan sängyissä vuodevaatteiden materiaaleista riippumatta (10,11,12).

Omissa aikaisemmissa tutkimuksissamme olemme todenneet, että todellinen, kliininen höyhenallergia on harvinaista; vain 1 % HYKS:n iho- ja allergiasairaalan potilaista oli höyhenallergisia (13). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää höyhenallergian esiintyvyyttä atoopikoilla, selvittää sen immunologiaa sekä pölypunkki- ja höyhenreaktioiden yhteyttä.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Aineiston muodostivat HYKS:n iho- ja allergiasairaalaan vuonna 1992 hengitystie- ja iho-oireiden takia lähetetyt 98 peräkkäistä yli 14-vuotiasta henkilöä, joilla oli ainakin yksi positiivinen reaktio ihopistokokeiden perussarjassa. Perussarjaan kuuluivat seuraavat allergeenit: leppä, koivu, timotei, nurmipuntarpää, pujo, kissa, koira, pölypunkki Dermatophagoides pteronyssinus (Der p) (Soluprick SQ, 10 HEP) sekä Cladosporium herbarum (Solu-prick 1:100 w/v, ALK, Hørsholm, Tanska). Naisia oli 74 (75 %) ja miehiä 24 (25 %). Keski-ikä oli 29 vuotta (vaihteluväli 15-68 vuotta).

Potilaiden oireet ja altistuminen höyhenille on esitetty taulukossa 1.

IHOPISTOKOKEET

Ihoreaktiivisuuden kontrollina käytettiin histamiinidihydrokloridia 10 mg/ml ja negatiivisena kontrollina allergeenien perusliuosta. Ihokoe tulkittiin positiiviseksi, jos paukama oli läpimitaltaan yli 3 mm ja suurempi kuin negatiivinen kontrolli (14).

Höyhentestisarjaan kuuluivat ankan-, hanhen- ja kananhöyhenet (Soluprick 1:100 w/v) sekä ankan-ja hanhenhöyhenistä itse valmistetut testiliuokset. Nämä tehtiin esipestyistä raakahöyhenistä (alkutuote) ja teollisesti puhdistetuista höyhenistä (lopputuote). Höyhenet saatiin Suomen Höyhen Oy:ltä. Potilaat, joilla todettiin positiivinen reaktio raakahöyhenuutteeseen, testattiin myös teollisesti puhdistetuista höyhenistä tehdyllä uutteella.

Omia ihotestiliuoksia varten höyheniä uutettiin kylmässä kaliumfosfaattipuskurissa suhteessa 1:10 (paino/tilavuus) yli yön. Suodatuksen jälkeen pienimolekyyliset aineet poistettiin dialysoimalla. Dialysaatti kylmäkuivattiin ja säilytettiin pakastettuna. Käyttöliuokset tehtiin 50 %:n glyseroliin. Esitestauksen perusteella ihotestit tehtiin 2 %:n liuoksella ankan ja hanhen alkutuotehöyhenistä ja 1 %:n liuoksella lopputuotehöyhenistä.

Vaikka omat höyhentestiuutteet tehtiin samasta lähtömäärästä höyheniä ja untuvaa, oli puhdistetuista höyhenistä saadun uutteen määrä niin pieni, ettei se riittänyt kaikkien potilaiden ihotestaukseen.

SPESIFISEN IgE-VASTEEN MÄÄRITTÄMINEN JA VALMISTEIDEN ALLERGEENIAKTIIVISUUS

Potilailta, joilla ensimmäisessä ihokokeessa oli positiivisia reaktioita höyheniin, määritettiin seerumin IgE-vasta-aineet höyheniin (Multi-RAST: ankka, hanhi, kana ja kalkkuna) ja kotipölypunkkiin (CAP-RAST, Pharmacia, Uppsala, Ruotsi). RAST-kokeen tulosta pidettiin positiivisena, mikäli IgE-pitoisuus oli suurempi kuin 0,35 kU/l.

Immunospot

Seerumin höyhen-IgE vasta-aineet tutkittiin myös niin sanotun immunospot-menetelmän avulla. Sen avulla arvioitiin myös valmisteiden kokonaisallergeeniaktiivisuus (15). Tutkimuksessa käytettiin neljän oman testiaineen lisäksi kaupallisia höyhenihotestivalmisteita (ankka, hanhi ja kana) sekä kotipölypunkkia (Der p). IgE:n sitoutumisen osoittamiseksi käytettiin sekä yksittäistä seerumia että seerumiseoksia (taulukko 3).

RAST-inhibitio

RAST-inhibition avulla määritettiin kokonaispölypunkkiaktiivisuus itse tehdyistä höyhenuutteista (ankan ja hanhen alkutuotehöyhen) sekä kaupallisesta kananhöyhenvalmisteesta (16). Positiivisena kontrolli-inhibiittorina käytettiin kaupallista punkkivalmistetta (Der p, Soluprick, ALK) ja negatiivisena kontrollina luonnonkumikäsineuutetta.

ALTISTUSKOKEET

Nenäaltistuskoe tehtiin vesiliukoisilla ankan-, hanhen- tai kananhöyhenuutteilla 1:100 w/v, (Aquagen, ALK) Sairaalaliiton ohjeiden mukaisesti (17) 9 potilaalle, joilla oli positiivinen höyhenihopistokoe. Kontrollina oli ALK:n Aquagen-uutteiden laimennusliuos. Kokeen tulos arvioitiin 20-30 minuutin kuluttua altistuksesta nenän limakalvomuutosten ja oireiden perusteella. Arvioinnissa käytettiin pisteytystä, joka on muunnos saksalaisesta konsensussuosituksesta (18). Limakalvon turvotus, värimuutos ja eritys arvioitiin asteikolla 0-2. Vesinuhan määrä arvioitiin myös asteikolla 0-2. Aivastelusta ja muista oireista sai yhden pisteen. Positiivisena reaktiona pidettiin vähintään 3 pistettä.

TULOKSET

Ihopistokokeissa 17 potilasta (17 %) reagoi myönteisesti johonkin seitsemästä käytetystä höyhenuutteesta (taulukko 2). Ihopistokoe tai seerumin IgE-vasta-ainetulos kotipölypunkkiin oli positiivinen 20 (20 %) potilaalla. Kahdeksan potilasta (8 %) reagoi ihokokeessa sekä höyheniin että kotipölypunkkiin (taulukot 1 ja 2).

Nenäaltistuskoe oli kielteinen kaikilla yhdeksällä tutkitulla.

Vain kahdella 17:sta höyhenihotestissä positiivisen tuloksen saaneesta potilaasta höyhen-RAST oli myönteinen. Toisella oli vahva atopia, seerumin kokonais-IgE oli 10 000 kU/l, höyhen-RAST 57 kU/l ja kananmunan valkuais-RAST 100 kU/l. Hän oli käyttänyt höyhentyynyjä lapsuudessa ja sai niiden satunnaisesta käytöstä edelleen oireita. Hän reagoi ihotestissä positiivisesti hanhen alkutuotehöyheneen ja kotipölypunkkiin.

Toisella potilaalla (seerumi 1, taulukko 3) oli ollut aikaisemmin häkkilintu kotona. Hän sai oireita siitepölyistä ja kananmunasta. Hänellä oli useita positiivisia ihotestireaktioita höyheniin. Höyhenseos-RAST oli 6,7 kU/l, undulaatinhöyhen-RAST 11 kU/l, undulaatin seerumi RAST 36 kU/l, kananmunan keltuais-RAST 2,6 ja kananmunan valkuais-RAST 3,6 kU/l. Immunospotissa IgE:ta sitoutui ankan ja hanhen alkutuotehöyheneen sekä kaupallisiin höyhenvalmisteisiin, mutta ei ankan ja hanhen lopputuotteeseen eikä pölypunkkiin (taulukko 3). Potilas ei saanut oireita höyhenistä.

Esipesty raakahöyhen aiheutti positiivisen ihotestireaktion 13 potilaalle. Yhdelletoista tehtiin ihopistokoe myös puhdistetuista höyhenistä tehdyllä liuoksella, mutta vain kahdella potilaalla tulos oli positiivinen (taulukko 3). Näillä kahdella potilaalla höyhen- ja kotipölypunkki-RAST:it olivat kielteiset. Seerumi-seoksessa (seerumi 2) oli immunospot-tutkimuksessa IgE:n sitoutumista osoitettavissa vain hanhen alkutuotehöyheneen (taulukko 3).

Immunospot-tutkimuksessa seerumiseoksen nro 3 yhdeksästä potilaasta seitsemän oli kotipölypunkkipositiivista. Tällä seerumiseoksella IgE:tä sitoutui raakahöyheniin sekä kaupallisiin kananhöyhen- ja pölypunkkivalmisteisiin. Näiden potilaiden positiiviset höyhenihokoereaktiot olivat todennäköisesti suurimmaksi osaksi pölypunkkiallergian aiheuttamia. Lähes samanlaisen immunospot-tuloksen antoi kontrollina käytetty punkkipositiivinen pooliseerumi; tosin IgE:tä ei sitoutunut ankan alkutuotehöyheneen (taulukko 3). Millään seerumilla ei tapahtunut IgE:n sitoutumista puhdistettuihin höyheniin.

RAST-inhibitiotutkimuksella voitiin osoittaa selvä punkkiallergeeniaktiivisuus kaupallisessa kananhöyhenvalmisteessa sekä hanhen alkutuotehöyhenistä itse tehdyssä liuoksessa (kuvio 1). Inhibitio oli vähäisempi ankan höyhenuutteella. Positiivisena kontrollina käytetty punkkivalmiste inhiboi vähän voimakkaammin kuin kananhöyhen. Negatiivinen kontrolliliuos (lateksi) ei inhiboinut punkki-RAST:ia.

POHDINTA

Tässä työssä osoitettiin immunologisesti oikeaksi kliininen havainto, että höyhenallergia on harvinaista, ja että kaupalliset höyhenuutteet sisältävät runsaasti punkkiallergeeneja.

Positiivisten ihotestireaktioiden määrä vaihteli eri testiliuoksilla. Vain kahdella potilaalla (2 %) voitiin osoittaa spesifisiä IgE-vasta-aineita höyhenille kaupallisella RAST-tutkimuksella. He olivat myös kananmuna-allergisia. Höyhenallergian ja kananmuna- ja kananliha-allergian välillä on todettu yhteys, jonka taustalla ovat ristiinreagoivat tai samat allergeenit (19). Toiselle potilaallemme muodostui runsaasti IgE-vasta-aineita lähes kaikille ympäristön allergeeneille, muun muassa kotipölypunkille. Hänen saamansa oireet höyhentyynykontakteissa saattoivat olla kotipölypunkki- tai höyhenallergiaa.

Kaksi potilasta reagoi ihotestissä puhdistettuihin höyheniin, ja immunospot-tutkimuksen perustella heillä oli hieman IgE-spesifejä vasta-aineita höyhenille. Potilaat eivät olleet kotipölypunkkiallergisia, nenäaltistuskokeet höyhenillä olivat negatiiviset ja vain toinen ilmoitti saavansa oireita höyhenistä, joten testaustulosten merkitys on epäselvä.

Lue myös

Höyhenjalostustehtaalle tulevat esipestyt höyhenet sisältävät epäpuhtauksia, esimerkiksi lintujen verta ja höyhenissä olevia punkkeja. Epäpuhtaudet ja neljäsosalla potilaista todetut kotipölypunkkireaktiot selittävät osan hanhen alkutuotehöyhenten aiheuttamista positiivisista ihoreaktioista.

Kaupallisen kananhöyhenvalmisteen on aikaisemminkin osoitettu sisältävän punkkiallergeeniaktiivisuutta (5). Kananhöyhenet kerätään pesistä, jolloin niissä on myös punkkeja. Lintupunkkien ja kotipölypunkkien ristiinreagoinnista ei ole tietoa, mutta useat varastopunkit ja kotipölypunkki reagoivat ristiin (20,21). Häkkilintujen, erityisesti undulaatin ja kyyhkysen, höyhenissä on todettu olevan Pterolichus-punkkeja, jotka voivat aiheuttaa välittömiä allergisia reaktioita lintuja hoitaville ihmisille (7). Siipikarjassa oleva Ornithonyssus sylviarum-punkki voi aiheuttaa kanalanhoitajille välittömiä allergisia reaktioita ja ammattiastmaa (6).

Höyhenissä on ilmeisesti useita IgE-vasteen aiheuttavia allergeeneja. Höyhenten keratiini on osoitettu kanissa heikoksi antigeeniksi (22). Linnunpölykeuhkoa aiheuttavat antigeenit ovat höyhenpölyssä, seerumissa ja ulosteessa. Kyyhkysenhöyhenen ja -ulosteen antigeeni on linnun IgA- tai sen antigeenisesti identtinen hajoamistuote (23). Kyyhkysten höyhenpöly koostuu pienistä keratiinipartikkeleista, joiden pinnalla on linnun IgA:ta (24). Höyhenpölyn suuri määrä lienee syynä siihen, että kyyhkyset ja undulaatit aiheuttavat astmaa ja allergista alveoliittia. Kanat ja varsinkin ankat ja hanhet muodostavat vähän höyhenpölyä. Häkkilintujen seerumin ja höyhenten pääallergeenien molekyylipainoiksi on todettu 20-30 kDa ja 67 kDa, joista osa on vain seerumissa ja osa vain höyhenissä (25). Ristiinreagointi höyhenten ja kananmunan proteiinien kesken johtuu herkistymisestä linnun seerumin ja munan keltuaisen 60 kD painoiselle proteiinille (26) tai keltuaisen 70 kd proteiinille, joka on kanan seerumin albumiini (27).

Nykyisten höyhentuotteiden täytteenä käytetään puhdistettuja höyheniä. Niiden allergeenimäärä on selvästi vähäisempi kuin esipestyjen raakahöyhenten. Vaara allergisoitua puhdistetulle höyhenelle vaikuttaa jokseenkin olemattomalta. Atooppisten potilaiden kokemat vuodevaatteista peräisin olevat oireet johtuvat enimmäkseen kotipölypunkkiallergiasta tai pölyn aiheuttamasta epäspesifisestä ärsytyksestä.

KIRJALLISUUTTA


Kirjallisuutta
1
Chapman J, Williams S. Aeroallergens of the Southeast Missouri area: a report of skin test frequencies and air sampling data. Ann Allergy 1984;52:411-418.
2
Geller M. Respiratory atopy in Rio de Janeiro. Ann Allergy 1990;64:171-173.
3
Awotedu AA, Oyejide CO, Ogunlesi A ym. Skin sensitivity patterns to inhalant allergens in Nigerian asthmatic patiens. East Afr Med J 1992;69:631-635.
4
Wormald P. Cross reactions in skin tests between house dust mite extract and feather extract. Clin Allergy 1971;1:291-293.
5
Linna O, Niinimäki A, Mäkinen-Kiljunen S. Immunochemical cross-reactivity between hens feather and house dust mite allergen extracts. Allergy 1994;49:795-796
6
Lutsky I, Bar-Sela S. Northern Fowl mite (Ornithonyssus sylviarum) in occupational asthma of poultry workers. Lancet 1982;2,874-875.
7
Merrett TG, Colloff M, McSharry C ym.. Feather mite Spesific IgE antibodies are commonly found among pigeon keepers. Ann of Allergy 1993;70:65.
8
Spieksma F. Cultures of house-dust mites on animal skin scales. Allergol et Immunopathol 1976;4:419-428.
9
Wraity B, Cunnington A. The mite and childhood asthma. B Med J 1975;3:766.
10
Stenius B, Cunnington AM. House dust mite and respiratory allergy: a qualitative survey of species occurring in Finnish house dust. Scand J resp Dis 1972;53:338-348.
11
Mosbech H, Jensen A, Heinig JH ym. House dust mite allergens on different types of mattresses. Clin Exp Allergy 1991;21:351-355.
12
Baena-Cagnani C, Fernandez-Caldas E, Patino C ym. Comparison of mite allergen levels in pillows and mattresses. J Allergy Clin Immunol 1993;91:352.
13
Kilpiö K, Haahtela T. Höyhenallergia-luultua harvinaisempi. Duodecim 1995;111:331-336.
14
Malling H-J. Methods of skin testing. Allergy 1993;48 (suppl):55-56.
15
Mäkinen-Kiljunen S. Banana allergy in patients with immediate type hypersensitivity to natural rubber latex; characterization of cross-reacting antibodies and allergens. J Allergy Clin Immunol 1994;93:990-996.
16
Yman L, Ponterius G, Brandt R. RAST-based allergen assay methods. Dev Biol Stand 1975;29:151-165.
17
Sairaalaliitto. Allerginen reaktiotyyppi I. Diagnostiikan standardointi Suomessa. Sairaalaliitto 1979:4.
18
Bachert C, Berdel D, Enzmann H ym. Richtlinien fur die Durchfuhrung von nasalen Provokationstests mit Allergenen bei Erkrankungen der oberen Luftwege. Allergologie 1990;13:53-55.
19
Bausela BA, Esteban MM, Alzamora FM ym. Egg protein sensitization in patiens with bird feather allergy. Allergy 1991;46:614-618.
20
Griffin P, Ford AW, Alterman L ym. Allergenic and antigenic relationship between three species of storage mite and house dust mite, Dermatophagoides pteronyssinus. J Allergy Clin Immunol 1989;84:108-117.
21
Puerta I, Fernandez-Caldas E, Lockey R F ym. Sensitization to Chortoglyphys arcuatus and Aleuroglyphus ovatus in Dermatophagoides spp. allergic individuals. Clin Exp Allergy 1993;23:117-123.
22
Berrens L. On the composition of feather extracts used in allergy practice. Int Arch Allergy 1968;34:81-94.
23
Longbottom JL. Pigeon breeders'disease: quantitative immunoelectrophoretic studies of pigeon bloom antigen. Clin Exp Allergy 1989;19:619-624.
24
Boyd G, McSharry CP, Banham SW ym. A current view of pigeon fancier`s lung. Clin Allergy 1982;12(suppl):53-59.
25
Tauer-Reich I, Fruhmann G, Czuppon AB ym. Allergens causing bird fancier's asthma. Allergy 1994;49:448-453.
26
van Toorenenbergen AW, Huijskes-Heins M, van Wijk RG. Different pattern of IgE binding to chicken egg yolk between patiens with inhalant allergy to birds and food-allergic children. Int Arch Allergy Immunol 1994;104:199-203.
27
Szepfalusi Z, Ebner C, Pandjaitan R ym. Egg yolk alpha-livetin (chicken serum albumin) is a cross-reactive allergen in the bird-egg syndrome. J Allergy Clin Immunol 1994;93:932-942

Taulukot
1 Taulukko 1
2 Taulukko 2
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030