1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Puhelin- ja videovastaanotot psykiatrian potilastyössä: työntekijöiden kokemuksia pandemia-ajalta
Alkuperäis­tutkimus 14/2021 vsk 76 s. 880 - 894

Puhelin- ja videovastaanotot psykiatrian potilastyössä: työntekijöiden kokemuksia pandemia-ajalta

Lähtökohdat HUS Psykiatriassa siirryttiin COVID-19-pandemian kiihdyttyä maaliskuussa 2020 laajamittaisesti puhelin- ja videovälitteisiin etävastaanottoihin. Tutkimuksessa selvitettiin työntekijöiden kokemuksia etävastaanottojen soveltuvuudesta psykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Menetelmät HUS Psykiatrian avohoidon potilastyöhön osallistuvalta henkilökunnalta kartoitettiin sähköisellä kyselyllä etävastaanottojen kuormittavuutta. Osallistujia pyydettiin arvioimaan niiden soveltuvuutta erilaisten potilasryhmien hoidossa. Anonyymejä vastauksia saatiin 370.

Tulokset Potilasryhmittäin kokemukset puhelin- ja videovastaanottojen soveltuvuudesta erosivat jossain määrin toisistaan. Videovastaanotot arvioitiin kauttaaltaan puheluja soveltuvammiksi psykiatrisen hoidon eri osa-alueilla.

Päätelmät Psykiatrinen avohoito voi olla tulevaisuudessa laajemmin toteutettavissa etävastaanottojen avulla.

Puhelin- ja videovastaanotot psykiatrian potilastyössä: työntekijöiden kokemuksia pandemia-ajalta Kuva 1 / 4
       

Maaliskuun 17. päivän jälkeen vuonna 2020 HUS Psykiatria siirtyi korvaamaan kasvokkain toteutuvia hoitotapaamisia puhelin- ja videovälitteisillä tapaamisilla COVID-19-pandemian leviämisen hillitsemiseksi. Muutos oli merkittävä, sillä huhtikuussa 2019 HUS Psykiatriassa toteutui 189 videovastaanottoa ja 6 640 puhelinvastaanottoa ja huhtikuussa 2020 peräti 12 141 videovastaanottoa ja 26 633 puhelinvastaanottoa.

Huolimatta siitä, että puhelinvastaanottoja on käytetty suhteellisen paljon ja pitkän aikaa osana psykiatrista hoitoa (11 Irvine A, Drew P, Bower P ym. Are there interactional differences between telephone and face-to-face psychological therapy? A systematic review of comparative studies. J Affective Dis 2020;265:120–31.), systemaattista käyttäjäkokemusta tästä etävastaanottotyypistä ei ole kerätty suomalaisessa psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että videovastaanottoja tarjoavat ammattihenkilöt kokevat videoyhteyden välityksellä tapahtuvan psykiatrisen hoidon edistävän hoitoon pääsyä, mutta hoitosuhde arvioidaan usein huonommaksi (22 Connolly SL, Miller CJ, Lindsay JA, Bauer, MS. A systematic review of providers’ attitudes toward telemental health via videoconferencing. Clin Psychol Sci Pract 2020;27:e12311. https://doi.org/10.1111/cpsp.12311). Merkittävä taustatekijä, joka vaikuttaa työntekijän suhtautumiseen, on kokemus etävastaanoton käytöstä (22 Connolly SL, Miller CJ, Lindsay JA, Bauer, MS. A systematic review of providers’ attitudes toward telemental health via videoconferencing. Clin Psychol Sci Pract 2020;27:e12311. https://doi.org/10.1111/cpsp.12311).

Kokemus etävastaanoton käytöstä vaikuttaa työntekijän suhtautumiseen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli verrata potilasryhmittäin puhelu- ja videovastaanottojen soveltuvuutta psykiatrian keskeisten käyntityyppien toteuttamiseen ja tutkia, miten videovastaanoton koetaan soveltuvan potilasryhmittäin keskeisiin psykiatrian toimintoihin.

Aineisto ja menetelmät

Sähköinen kysely (Webropol 3.0) lähetettiin sähköpostitse kesäkuussa 2020 koko HUS Psykiatrian avohoidossa potilastyötä tekevälle henkilöstölle (980 työntekijää). Kyselystä muistutettiin viikko ennen määräajan loppumista. Vastaaminen tapahtui anonyymisti.

Kyselyssä pyydettiin ottamaan kantaa siihen, onko vastaaja käyttänyt ääni- tai videoyhteyttä potilastyössä (Liite 1 artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 14/2021). Taustatietojen lisäksi pyydettiin valitsemaan pääasialliset potilasryhmät, joiden hoidossa vastaaja on mukana. Lisäksi kysyttiin, miten vastaaja arvioi puhelin- ja videovastaanottojen soveltuvan erilaisiin käyntityyppeihin, ja pyydettiin arvioimaan erillisiä väittämiä videovastaanottojen soveltuvuudesta potilastyössä.

Taustatietoja kerättiin luokitusasteikollisilla muuttujilla. Puhelin- ja videovastaanottojen soveltuvuutta potilasryhmittäin ja vastaanottotyypeittäin tutkittiin 5-portaisella Likertin asteikolla. Videovastaanoton väittämiä mitattiin 10-portaisella Likertin asteikolla. Analyysit suoritettiin t-testeillä ja parittaisten otosten t-testeillä IBM SPSS Statistic 25 -ohjelmassa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Psykiatrian tutkimus ja opetus on myöntänyt tutkimusluvan tutkimukselle 26.5.2020.

Tulokset

Vastauksia tuli kaikkiaan 370, joten vastausprosentti oli 38 % (taulukko 1).

Nuorten ja perheiden kanssa työskentelevät arvioivat puhelinvastaanoton soveltuvan yksilöinterventioihin, seurantatapaamisiin ja hoitokokouksiin huonommin kuin muiden potilasryhmien kanssa työskentelevät (taulukko 2).

Ensipsykoosien kanssa työskentelevät kokivat puhelinvastaanoton soveltuvan huonommin kuin muilla potilasryhmillä seurantatapaamisiin, diagnostisiin arvioihin, yhteistyöpalavereihin, perhevastaanottoihin, verkostotyöhön ja ainoastaan omaisten kanssa tapahtuviin tapaamisiin. Kuntoutusta tarvitsevien psykoosipotilaiden kanssa työskentelevät kokivat puhelinvastaanoton soveltuvan diagnostisiin haastatteluihin ja arvioihin huonommin kuin muilla potilasryhmillä. Mielialahäiriöisten potilaiden kanssa työskentelevät kokivat puhelinvastaanoton soveltuvan huonommin kuin muilla potilasryhmillä vain omaisten kanssa tapahtuvaan työskentelyyn.

Neuropsykiatristen potilaiden kanssa työskentelevät kokivat puhelinvastaanoton soveltuvan paremmin arviointiin kuin muiden potilasryhmien kanssa työskentelevät. Geropsykiatristen potilaiden kanssa työskentelevät puolestaan kokivat puhelinvastaanoton soveltuvan paremmin hoitokokouksiin kuin muiden potilasryhmien kanssa työskentelevät.

Kokemuksissa puhelin- tai videovastaanoton soveltuvuudesta ei useimmiten ollut eroa potilasryhmien ja vastaanottotyyppien kesken (taulukko 2 ja 3). Osa koki etävastaanottotyypin soveltuvan huonommin, osa paremmin kulloiselle potilasryhmälle verrattuna kaikkiin muihin potilasryhmiin.

Ensipsykoosien kanssa työskentelevät kokivat videovastaanoton soveltuvan huonommin kuin muilla potilasryhmillä vain omaisten kanssa tapahtuviin tapaamisiin. Tutkimuksia ja arviointeja tekevät työntekijät kokivat videovastaanoton soveltuvan paremmin hoitokokouksiin kuin muiden potilasryhmien kanssa työskentelevät.

Neuropsykiatristen potilaiden kanssa työskentelevät työntekijät kokivat videovastaanoton soveltuvan paremmin kuin muilla potilasryhmillä tutkimuksiin, hoitokokouksiin ja diagnostisiin haastatteluihin ja arvioihin. Geropsykiatriassa työskentelevät kokivat videovastaanoton soveltuvan huonommin kuin muiden potilasryhmien kanssa työskentelevät käyntityypin sopivan seurantatapaamisten ja ryhmien pitämiseen.

Videovastaanotot arvioitiin kauttaaltaan puheluja soveltuvammiksi erilaisten psykiatrian käyntityyppien mukaan (p < 0,001) (taulukko 4). Videovälitteisten tapaamisten kokemuksissa (0 = täysin eri mieltä, 10 = täysin samaa mieltä) potilasryhmittäin ei suurimmaksi osaksi esiintynyt eroja. Nuorten kanssa työskentelevät kokivat videovälitteisen työskentelyn kuormittavammaksi kuin ensisijaisesti muiden potilasryhmien kanssa työskentelevät (t = 2,26; p = 0,025).

Geropsykiatriassa työskentelevät kokivat enemmän kuin muut, että videovastaanotot ovat vähemmän potilaslähtöisiä (t = 2,25; p = 0,025). Riippuvuuspsykiatriassa työskentelevät kokivat useammin kuin muut työskentelyn vähemmän tehokkaaksi kuin kasvokkain tapahtuva työskentely (t = –0,82; p = 0,041). Tutkimusta ja arviointia tekevät työntekijät arvioivat useammin, että potilaat ovat toivoneet mieluummin videovastaanottoja kuin puheluja (t = –3,09; p = 0,002).

Pohdinta

Tutkimuksessa erot kokemuksissa puhelin- ja videovastaanotoista toiminnoittain ja potilasryhmittäin olivat pääosin pieniä. Videovastaanotot arvioidaan puheluja soveltuvammiksi erilaisilla psykiatrisen avohoidon osa-alueilla, kun tarkastellaan eroja ilman potilasryhmien välistä vertailua.

Lue myös

Tulokset myötäilevät aikaisemmassa kansainvälisessä tutkimuksessa saatuja tuloksia videovastaanottojen verrattain hyvästä soveltuvuudesta psykiatriassa hoidon tarjoajan näkökulmasta (22 Connolly SL, Miller CJ, Lindsay JA, Bauer, MS. A systematic review of providers’ attitudes toward telemental health via videoconferencing. Clin Psychol Sci Pract 2020;27:e12311. https://doi.org/10.1111/cpsp.12311). Aikaisempi katsaustutkimus psykiatrisen hoidon vaikuttavuudesta etämenetelmin suhteessa lähikontaktissa annettuun hoitoon ei löytänyt eroja hoitomuotojen tuloksellisuuden välillä (33 Hilty DM, Ferrer DC, Parish MB, Johnston B, Callahan EJ, Yellowlees PM. The effectiveness of telemental health: a 2013 review. Telemed J E Health 2013;19:444–54. doi:10.1089/tmj.2013.0075), minkä valossa työntekijöiden myönteiset arviot videovastaanottojen soveltuvuudesta vaikuttaisivat tukevan erityisesti videovastaanottojen soveltuvuutta.

Suurin osa vastaajista ilmoitti työskentelevänsä useiden erilaisten potilasryhmien kanssa. Tämä saattaa peittää alleen piileviä tendenssejä, ja ne voitaisiin huomioida paremmin tutkimalla potilaiden hoitovastetta etävastaanottotyypeittäin diagnoosikohtaisesti.

Vastausprosentti oli 38 %. Kuinka suuren osan kysely tavoitti, ei voida tällaisella aineistonkeruutavalla tietää. On myös mahdollista, että etäyhteyksien käyttäminen erilaisilla laitteilla vaikuttaa arvioituun soveltuvuuteen sekä työntekijän että vastaajan osalta. Myös yhteydenoton fyysisellä sijainnilla, kotona, toimistolla tms. voi olla merkitystä yhteyden koettuun toimivuuteen. Tätä ei kuitenkaan pystytty käsillä olevassa tutkimuksessa arvioimaan.

Tässä tutkimuksessa on keskitytty psykiatrian työntekijöiden kokemuksen mittaamiseen, eikä tuloksista voi tehdä päätelmiä hoitovasteesta tai potilaiden kokemuksista etävastaanotoista. Niistä tarvitaan jatkotutkimusta. Vaikka analyysejä ei pystytty tekemään ammattikunnittain, vastaajien jakauma vastasi kuitenkin karkeasti HUS psykiatrian henkilöstöjakaumaa.

Spesifisten hoitomuotojen ja erikoissairaanhoidossa tehtävien tutkimusten levittäminen harvaan asutussa maassa voi olla tulevaisuudessa paremmin toteutettavissa etävastaanotoilla, etenkin videovastaanottojen välityksellä. Sekä kansainvälisissä (44 WHO. Mental Health Action Plan 2013-2020. Geneve: World Health Organization 2013.) että kansallisissa mielenterveysstrategioissa (55 Partanen A, Moring J, Nordling E, Bergman V, toim. Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009. 16. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2010.) on asetettu tavoitteeksi yhdenvertainen, näyttöön perustuva hoito matalalla kynnyksellä. Lisäksi painopisteeksi on asetettu joustavasti käytettävissä olevien palvelujen saatavuuden vahvistaminen (66 Thornicroft G., Tansella M. The balanced care model for global mental health. Psychol Med 2013;43:849–63.). On kuitenkin tarpeen olla kriittinen jokaisen potilasryhmän kohdalla sen suhteen, palveleeko etävastaanotto potilaan tarpeita vai onko siitä mahdollisesti haittaa.

Kiitämme PsK Henri Wahlstedtia avusta tutkimusaineiston käsittelyssä.

Kirjoittajat
Niklas Granö
PsT, dosentti, johtava psykologi
HUS Nuorisopsykiatria
Taina Ala-Nikkola
FT (lääketieteellinen), johtava ylihoitaja
HUS Psykiatria
Kiki Metsäranta
TtM, osastonhoitaja
HUS Nuorisopsykiatria, kuntoutusyksikkö
Teija Rintamäki
TtM, ylihoitaja
HUS Nuorisopsykiatria
Tuija Repo
TtM, JET, tt, kliininen asiantuntija, vastaava toimintaterapeutti
HUS Nuorisopsykiatria
Maria Ameel
sh, VTM, kliininen asiantuntija
HUS Psykiatria
Sidonnaisuudet

Niklas Granö, Taina Ala-Nikkola, Kiki Metsäranta, Teija Rintamäki, Tuija Repo, Maria Ameel: 
Ei sidonnaisuuksia.

Faktat

Tämä tiedettiin

Puhelinvastaanotot ovat vakiintunut etävastaanottotyyppi psykiatrisessa vastaanottotyössä.

Tutkimus opetti

Videovastaanotot koetaan kauttaaltaan paremmin toimiviksi kuin puhelinvastaanotot psykiatrisessa vastaanottotyössä.

Kirjallisuutta
1
Irvine A, Drew P, Bower P ym. Are there interactional differences between telephone and face-to-face psychological therapy? A systematic review of comparative studies. J Affective Dis 2020;265:120–31.
2
Connolly SL, Miller CJ, Lindsay JA, Bauer, MS. A systematic review of providers’ attitudes toward telemental health via videoconferencing. Clin Psychol Sci Pract 2020;27:e12311. https://doi.org/10.1111/cpsp.12311
3
Hilty DM, Ferrer DC, Parish MB, Johnston B, Callahan EJ, Yellowlees PM. The effectiveness of telemental health: a 2013 review. Telemed J E Health 2013;19:444–54. doi:10.1089/tmj.2013.0075
4
WHO. Mental Health Action Plan 2013-2020. Geneve: World Health Organization 2013.
5
Partanen A, Moring J, Nordling E, Bergman V, toim. Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009. 16. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2010.
6
Thornicroft G., Tansella M. The balanced care model for global mental health. Psychol Med 2013;43:849–63.
English summary

Phone or video consultations during the Covid-19 pandemic: experiences in psychiatric outpatient care

Background After the worsening of the Covid-19 pandemic in March 2020, the Department of Psychiatry at Helsinki University Hospital HUH transformed most of the outpatient consultations to phone or video consultations. The aim of this present study was to assess the experiences of personnel with and their attitudes towards telephone and video consultations in psychiatric care in HUH.

Methods A Webropol questionnaire was sent by email to personnel in outpatient care in HUH Psychiatry. The questionnaire enquired about distress caused by tele consultations and how respondents assessed the appropriateness of tele consultations as a model for psychiatric outpatient care.

Results A total of 370 staff members responded to the questionnaire. The main findings are that, for the most part, both telephone and video consultations were assessed to be good in the different patient groups although video meetings were assessed to be better than telephone meetings in all fields of psychiatric work.

Conclusions In the future, it might be possible for outpatient care to be carried out on a larger scale by tele consultations.

Etusivulla juuri nyt

Tieteessä
Siedätyshoito tepsii kananmuna-allergiaan

Ruokasiedätys on toistaiseksi kokeellista hoitoa, jota ei pidä kokeilla omin päin.

Tieteessä
Delta-variantin levitessä sairaalaepidemian vaara on olemassa

Ennen riittävää rokotekattavuutta terveydenhuollossa on oltava varuillaan, arvioi Kanta-Hämeen sairaalaepidemian kokenut Iivo Hetemäki.

Tieteessä
Tekoäly auttoi tutkijoita selvittämään tupakoinnin ja syöpäkuolleisuuden yhteyttä

Tupakoivien syöpäpotilaiden kuolleisuus on suurempi kuin tupakoimattomien.

Liitossa
Tutkimus osoittaa: lääkärit valmiita kieltämään joitain vaihtoehtohoitoja lailla

Enemmistö lääkäreistä olisi valmis kieltämään joitain ns. vaihtoehtohoitoja lailla.

Ajassa
Koronakaranteeni lyhenee 10 vuorokauteen

Muutos koskee myös altistuneita sote-alan työntekijöitä.

Ajassa
THL: Koronarokotukset kaikille 12–15-vuotiaille

Nuorille annettaisiin Biontech-Pfizerin Comirnaty-rokotetta.