Lehti 10: Alkuperäis­tutkimus 10/2003 vsk 58 s. 1157 - 1159

Sierainta laajentavien apuvälineiden vaikutus nenähengitykseen - terveiden koehenkilöiden nenän ilmavirtauksen mittaustutkimus

Nenähengitystä voidaan tehostaa nenäteipin tai sierainten laajentimen avulla. Tutkimuksessa terveet koehenkilöt arvioivat ilmavirtausvastuksen pienenemistä sieraimissa ja vertasivat nenäteippiä ja muovista sierainten laajenninta toisiinsa. Sekä nenän ilmavirtausmittauksen että koehenkilöiden omien arvioiden perusteella molemmat apuvälineet lisäsivät hengitysilman virtausta nenässä ja pienensivät nenän kokonaisresistanssia selvästi; sierainten laajennin jonkin verran enemmän kuin nenäteippi. Nenää laajentavia apuvälineitä voidaan käyttää kuorsauksen vähentämiseen, mutta patologisen ahtaan nenän tukkoisuuden lievittämiskeinoina niistä tarvitaan vielä lisätutkimuksia.

Lauri PeltonenMarkku SimolaSeija VentoHenrik Malmberg

Nenässä muodostuu noin puolet hengitysteiden ilmavirtausvastuksesta eli resistanssista. Nenän ahtaimmassa kohdassa nenäkäytävien etuosassa muodostuu suurin osa nenän aiheuttamasta resistanssista. Poikkeavan ahdas nenä vaikeuttaa nenähengitystä ja on mm. usein osasyynä kuorsaukseen. Ahtainta kohtaa laajentamalla ilmavirtaus nenässä paranee resistanssin pienentyessä. Markkinoilla olevat sierainta laajentavat apuvälineet on kehitetty laajentamaan nenän etuosaa nenähengityksen parantamiseksi. Tutkimme sierainta laajentavien apuvälineiden vaikutusta terveiden koehenkilöiden nenän ilmavirtausvastukseen ja vertasimme välineiden tehoa keskenään. Resistanssi pieneni ja välinekohtaisia erojakin ilmeni.

Hengitysteiden ahtain kohta sijaitsee nenäontelon etuosassa alakuorikon etupään ja luisen nenäkäytävän alun alueella keskimäärin 1,5-2,8 cm:n etäisyydellä sierainaukosta (1,2). Tällä alueella, nenän valvulassa, muodostuu suurin osa nenän ilmanvirtausvastuksesta. Alueen muodostavat nenän ylä- ja alalateraalirustojen liitoskohta, nenän väliseinä ja apertura piriformiksen alareuna. Sen laajuus muuttuu sieraimen kautta kulkevan ilman virtauksen mukaisesti (3) siten, että sisäänhengityksen aikana nenäkäytävän seinämiin kohdistuva alipaine vetää rustoista, joustavaa nenän etuosan sivuseinämää kohti väliseinää Bernoullin efektin mukaisesti. Normaalisti toimiva valvula ei sulkeudu täysin muulloin kuin erityisolosuhteissa, kuten yhden sieraimen kautta voimakkaasti sisään hengitettäessä. Sen sijaan poikkeavasti toimiva valvula voi ahtautua jo normaalissa sisäänhengityksessä.

Valvula voi toimia poikkeavasti useista syistä, joista tärkeimmät ovat rakenteelliset viat, iatrogeeniset syyt (erityisesti aiempi rinoplastia), nuha (tukkoisen nenän yleisin syy) sekä vammat (3,4). Hoitovaihtoehtoina ovat syyn mukainen kirurgia (1,4,5), lääkehoito ja erilaiset valvulaa laajentavat apuvälineet.

Markkinoilla oleva nenän etuosaa ulkoisesti laajentava nenäteippi (Breathe Right) on kehitetty laajentamaan nenän etuosaa ahtaimman kohdan poikkipinta-alan kasvattamiseksi. Teippi kiinnitetään nenän etuosan päälle siten, että sen siivekkeiden alareunat asettuvat molemmilla puolilla alalateraalirustojen päälle (kuva 1). Tällöin elastinen teippi vetää nenän vestibulumin sivuseiniä ulospäin ja suurentaa nenän etuosan tilavuutta. Teippi on helppo asettaa ja ottaa pois, mikä parantaa hoitomyöntyvyyttä. Teippiä ovat alkaneet käyttää mm. urheilijat sekä kuorsauksesta ja uniapneasta kärsivät henkilöt.

Teipin vaikutuksista on julkaistu useita tutkimuksia. Sen on todettu suurentavan nenäkäytävän ahtaimman kohdan poikkipinta-alaa keskimäärin 20-25 %, joskin vaihtelu on ollut suurta (6,7,8). Nenän resistanssin eli virtausvastuksen on todettu teipin avulla pienenevän. Niille, joiden valvula-alue on ahdas, näyttäisi teipistä olevan enemmän hyötyä kuin normaalinenäisille. Scharfin ym. tutkimusten (9,10) mukaan teippi vähentää kuorsausta ja siihen liittyviä unen laatua huonontavia yöheräämisiä ja päiväväsymystä. Myös jatkuvasta nenän limakalvoturvotuksesta kärsivien on raportoitu hyötyneen teipistä (11). On jopa havaintoja vastasyntyneiden lasten yöunen paranemisesta teipin avulla (12). Eräissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että nenäteippi parantaisi urheilijoiden submaksimaalista suoritustasoa, jolloin suoritusta olisi mahdollista pitää kauemmin yllä (7,8). Näiden tutkimusten perusteella ei voida päätellä, voiko teippi parantaa myös maksimaalista suoritustasoa.

Sierainten laajennin (Nozovent) on joustava muovinen väline, jonka kielekkeet asetetaan sierainten sisäpinnalle (kuva 2). Tällöin taivutettu kappale suoristumaan pyrkiessään työntää sierainten sivuseiniä ulospäin ja laajentaa vestibulumia. Muovinen laajennin on suunniteltu yöaikaiseen käyttöön yöllisistä hengitysvaikeuksista, kuorsauksesta ja suun kuivumisesta kärsiville. Sen käyttö on helppoa, eikä sillä ole raportoitu olevan varsinaisia sivuvaikutuksia. Ainoa ongelma näyttäisi olevan se, että laajennin painaa sierainten ihoa, mihin osa käyttäjistä ei totu ja luopuu välineen käytöstä.

Muovisen sierainten laajentimen on todettu lisäävän nenän ilmavirtausta 24-29 % (13). Astmaatikkojen yöllisten astmakohtausten määrää sen on raportoitu vähentäneen todennäköisesti suuhengityksen vähenemisen vuoksi (14). Sen on todettu vähentävän myös yöaikaista suun kuivumista ja kuorsausta (15). Hoijerin tutkimuksessa (16) muovinen laajennin vähensi yöllisten hengityskatkosten määrää kuvaavaa apneaindeksiä keskimäärin 47 %. Lisäksi pienin unenaikainen valtimoveren happisaturaatio oli laajenninta käytettäessä keskimäärin 84 % ja ilman laajenninta 78 %. Myös kuorsauksen voimakkuus väheni laajenninta käytettäessä.

Nenän etuosaa laajentavien apuvälineiden tehon selvittämiseksi olemme tutkineet nenäteipin ja muovisen sierainten laajentimen vaikutuksia terveiden koehenkilöiden nenän ilmavirtausvastukseen. Lisäksi olemme verranneet apuvälineiden vaikutuksia keskenään.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Koehenkilöinä oli 27 tervettä aikuista (15 miestä, 12 naista), joille ei ollut tehty nenäleikkauksia. Tutkittavien keski-ikä oli 27 vuotta (vaihteluväli 18-50 vuotta). Yhdellä tutkittavista oli allerginen nuha, yhdellä todettiin eturinoskopiassa kohtalainen ja kolmella lievä septumdeviaatio. Kenelläkään ei tutkittaessa ollut nenäoireita.

Nenän ilmavirtausvastus (resistanssi) mitattiin sisäänhengityksen aikana NR6-rinomanometrilla aktiivisella posteriorisella mittaustavalla käyttäen Bromsin 200 yksikön säteen menetelmää (17,18,19). Jakautuman vinouden vuoksi tehtiin resistanssiarvoille logaritmimuunnos ennen analyysia (20). Nenän limakalvoturvotuksen luonnollisen vaihtelun (nenäsyklin) vaikutuksen poistamiseksi limakalvolle suihkutettiin ksylometatsoliinia (Nasolin). Mittaukset tehtiin ensin ilman laajentavaa apuvälinettä, sitten satunnaistetusti joko nenäteippiä tai sierainten laajenneinta käyttäen ja lopuksi sen apuvälineen kanssa, joka ei ollut käytössä edellisessä mittauksessa. Lopuksi tutkittavat arvioivat 5 cm:n VAS-asteikolla (visual analogue scale) kohdan, joka parhaiten vastasi apuvälineen aikaansaamaa helpotusta nenähengitykseen (0 = ei vaikutusta, 5 = nenähengitys helpottui erittäin paljon).

TULOKSET

Tutkittavat arvioivat muovisen sierainten laajentimen helpottavan hengitystä nenän kautta enemmän kuin nenäteipin. Asteikolla 0-5 nenäteippi sai keskiarvon 2,25 (keskihajonta 0,95) ja sierainten laajennin 2,86 (keskihajonta 1,03). Keskiarvojen erotus oli 0,61 (95 %:n luottamusväli 0,09-1,14; p = 0,025).

Kahden tutkittavan rinomanometriatutkimus ei onnistunut, joten mittaukseen osallistuneiden määrä oli 25. Limakalvoja supistavan lääkkeen antamisen jälkeen nenän sisäänhengitysresistanssin geometrinen keskiarvo oli 0,0941 Pa/(cm3/s) (luottamusväli 0,081-0,109). Kumpikin apuväline pienensi resistanssia edelleen. Nenäteippimittausten geometrinen keskiarvo oli 0,0735 Pa/(cm3/s) (luottamusväli 0,0604-0,0894) ja laajenninmittausten keskiarvo 0,0655 Pa/(cm3/s) (luottamusväli 0,0557-0,0770) (kuvio 1). Geometristen keskiarvojen suhde oli 1,12 (95 %:n luottamusväli 1,01-1,25; p = 0,037; t = 2,21).

POHDINTA

Tutkimuksen tarkoituksena oli toisaalta tutkia apuvälineiden sierainta laajentavaa vaikutusta terveeseen nenään ja toisaalta vertailla apuvälineiden tehoa keskenään. Molemmat apuvälineet lisäsivät hengitysilman virtausta nenässä ja pienensivät nenän kokonaisresistanssia. Koehenkilöt ilmoittivat myös lähes poikkeuksetta, että molemmat apuvälineet helpottivat nenähengitystä ainakin vähän. Sekä objektiivisten mittaustulosten että koehenkilöiden subjektiivisten arvioiden perusteella muovinen sierainten laajennin paransi ilmavirtausta nenässä enemmän kuin nenäteippi.

Tässä tutkimuksessa oli koehenkilöinä vain terveitä ihmisiä, joista kenelläkään ei ollut merkittävää nenän tukkoisuusongelmaa. Heilläkin apuvälineet kuitenkin paransivat ilmavirtausta selvästi. Mahdollisesti patologisen ahtaasta ja tukkoisesta vestibulumista ja valvula-alueesta kärsivien nenähengitys voisi parantua apuvälineiden avulla suhteessa enemmän kuin terveiden; ja sitä selvemmin mitä ahtaampi nenä on. Myös tilanteessa, jossa patologisen heikon vestibulumin vuoksi (esim. rinoplastian seurauksena) valvula vetäytyy helposti kiinni, apuvälineistä lienee apua.

Kummankaan apuvälineen mahdollisia sivuvaikutuksia pitkäaikaiskäytössä ei tietojemme mukaan ole tutkittu tai raportoitu. Nenäteipin mahdollinen haitta voi olla teippiliiman ihoa ärsyttävä vaikutus. Muovinen sierainten laajennin puolestaan painaa vestibulumin sisäpintaa, mikä saattaa aiheuttaa vestibulumin ihon ärsytystä. Sillä onkin raportoitu käyttömyöntyvyysongelmia, koska jotkut käyttäjät eivät ole tottuneet kielekkeiden ihoa painavaan vaikutukseen. Myös tähän tutkimukseen osallistuneista osa koki sierainten laajentimen käytön epämiellyttäväksi, vaikka koehenkilöt ilmoittivatkin sen helpottavan nenähengitystä keskimäärin nenäteippiä enemmän. On tietenkin mahdollista, että osa heistäkin olisi tottunut sierainten laajentimen käyttöön.

Nenäteippiä voi periaatteessa käyttää kaikkina vuorokaudenaikoina. Sitä ovat näkyvästi käyttäneet urheilijat, joille teipin hyöty yleensä lienee melko vähäinen. Käytännössä teippiä käytettäneen eniten yöaikaan, kuten muovista laajennintakin. Tutkimuksemme mukaan nenäteippi ja sierainten laajennin pienentävät nenän resistanssia ja helpottavat nenähengitystä. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida suoraan päätellä, kuinka paljon apuvälineet mahdollisesti lievittävät patologisen ahtaasta nenästä kärsivien subjektiivista tukkoisuuden tunnetta. Tietyissä potilasryhmissä, kuten kuorsauspotilailla, on oireiden todettu apuvälineiden avulla vähenevän. Nenän etuosan ahtaudesta kärsivillä apuvälineiden vaikutuksista tarvittaisiin enemmän objektiivista näyttöä.

ENGLISH SUMMARY: THE EFFECT OF NOSE DILATING DEVICES ON NASAL BREATHING - AN EXPERIMENTAL STUDY WITH HEALTHY SUBJECTS

About a half of the resistance in the respiratory track is formed in the nose. A major part of the nasal resistance is formed in the narrowest part of the nasal cavity, valvula nasi. In the case of nasal obstruction, nasal breathing becomes more difficult and requires more physical work, which often results in enhanced snoring. Dilation of the valvula nasi area results in smaller resistance and improved airflow in the nasal cavity.

Commercial products, such as the Breathe Right nasal strip and Nozovent-dilator, have been designed to dilate the valvula nasi area in order to improve nasal breathing. In our study, we tested the effect of these devices on nasal breathing and compared the efficacy of the devices. As an objective method, we used posterior rhinomanometry to measure the nasal resistance with and without device in a healthy nose. The subjects were asked to evaluate the effectiveness of each device by using VAS (visual analogue scale).

We found that both devices improved nasal breathing. Of these two devices Nozovent-dilator appears to be more effective in reducing nasal resistance.


Kirjallisuutta
1
Jones AS, Wright RG, Stevens JC, Beckinham P, Beckinham E. The nasal valve: a physiological and clinical study. J Laryngol Otol 1988;102:1089-94.
2
Grymer LF, Hilberg O, Pedersen OF, Rasmussen TR. Acoustic rhinometry: values from adults with subjective normal nasal patency. Rhinology 1991;29:35-47.
3
Bridger GP. Physiology of the nasal valve. Arch Otolaryngol 1970;92:543-53.
4
Goode RL, Palo A. Surgery of the incompetent nasal valve. Laryngoscope 1985;95(5): 546-55.
5
Urquhart AC, Bersalona F. Septoplasty: correcting the nasal valve. Laryngoscope 1997;107:537-9.
6
Gosepath J, Mann WJ, Amedee RG. Effects of the Breathe Right nasal strips on nasal ventilation. Am J Rhinol 1997;11(5):399-402.
7
Griffin JW, Hunter G, Ferguson D, Sillers MJ. Physiologic effects of an external nasal dilator. Laryngoscope 1997;107:1235-8.
8
Portugal LG, Mehta RH, Smith BE, Sabnani JB, Matava MJ. Objective assessment of the Breathe Right device during exercise in adult males. Am J Rhinol 1997;11(5):393-7.
9
Scharf MB, Brannen DE, McDannold M. A subjective evaluation of a nasal dilator on sleep and snoring. Ear Nose Throat J 1994;73(6):395-401.
10
Scharf MB, McDannold M, Zaretsky NT, Hux GT, Brannen DE, Berkowitz DV. Cyclic alternating pattern sequences in non-apneic snorers with and without nasal dilation. Ear Nose Throat J 1996;75(9):617-9.
11
Turnbull GL, Rundell OH, Rayburn WF, Jones RK, Pearman CS. Managing pregnancy-related nasal congestion. The external nasal dilator. J Reprod Med 1996;41(12):897-902.
12
Scharf MB, Berkowitz DV, McDannold MD, Stover R, Brannen DE, Reyna R. Effects of an external nasal dilator on sleep and brething patterns in newborn infants with and without congestion. J Pediatr 1996;129(6):804-8.
13
Petruson B. Snoring can be reduced when the nasal airflow is increased by the nasal dilator Nozovent. Arch Otolaryngol Head Neck Surg 1990;116(4): 462-4.
14
Petruson B, Theman K. Reduced nocturnal asthma by improved nasal breathing. Acta Otolaryngol (Stockh) 1996;116:490-2.
15
Petruson B, Theman K. Clinical evaluation of the nasal dilator Nozovent. The effect on snoring and dryness of the mouth. Rhinology 1992;30(4):283-7.
16
Hoijer U, Ejnell H, Hedner J, Petruson B, Eng LB. The effects of nasal dilation on snoring and obstructive sleep apnea. Arch Otolaryngol Head Neck Surg 1992;118(3):281-4.
17
Kern EB. Standardization of rhinomanometry. Rhinology 1977;15:115-9.
18
Broms P, Ivarsson A, Jonson B. Rhinomanometry I. Simple equipment. Acta Otolaryngol (Stockh) 1982;93:455-60.
19
Broms P, Jonson B, Lamm CJ. Rhinomanometry II. A system for numerical description of nasal airway resistance. Acta Otolaryngol (Stockh) 1982;94:157-68.
20
Pallanch JF, McCaffrey TV, Kern EB. Normal nasal resistance. Otolaryngol Head Neck Surg 1985;93:778-85.
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030