Kasvisten käyttö oli harvinaisempaa sairaiksi tai korkearis kisiksi ryhmitellyillä henkilöillä kuin vertailuryhmillä, poikkeuksena kuitenkin diabeetikot. Sairaat tai korkeariskiset miehet olivat huomattavan yleisesti omaksuneet suositeltavan maitolaadun ja leipärasvan. Naisten maito- ja leipärasvavalinnoissa ei ollut eroja sairaiden tai korkeariskisten ja vertailuryhmien välillä. Muissa ruokavalinnoissa todettiin vain vähäisiä eroja korkeariskisten tai sairaiden ja vertailuryhmien välillä. Niiden ihmisten, jotka olivat raportoineet korkeasta kolesterolista, ruokavalio sisälsi keskimäärin vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin vertailuryhmän ruokavalio. Tulokset vahvistavat korkeaan kolesterolitasoon yhdistettyjen ruokavalintojen (kuten rasvaisten maitolaatujen valinnan) muuttuneen ravitsemussuositusten mukaisiksi sairastuneissa tai korkeariskisissä väestöryhmissä. Vertailuryhmät näyttivät omaksuneen yleisten ravitsemussuositusten mukaiset tottumukset, esimerkiksi kasvisten käytön, sairaita tai korkeariskisiä henkilöitä paremmin.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli vuonna 1992 julkistettu suositus hyperkolesterolemian hoidon suuntaviivoista (1). Tässä suosituksessa tavoitteelliseksi seerumin kolesteroliarvoksi asetettiin alle 5 mmol/l, ja suureksi kolesterolipitoisuudeksi määritettiin yli 6,5 mml/l oleva arvo. Sepelvaltimotaudin vaara on suhteessa seerumin kolesterolipitoisuuteen, ja hoitotoimenpidesuositusten mukaan tähän riskitekijäryhmään kiinnitetään terveydenhuollossa ensisijaisesti huomiota kolesterolitason ja sydäntautiriskin alentamiseksi. Sepelvaltimotaudin vaaraan liittyviä muita tekijöitä ovat diabetes, huomattava liikapaino ja kohonnut verenpaine. Annetussa suosituksessa sepelvaltimotaudin ehkäisemiseksi katsottiin, että kaikki ryhmät, joilla on vaaratekijä, tarvitsevat ohjausta.

Yleiset ravitsemussuositukset vuodelta 1987 (2) korostivat ruokavalion monipuolisuutta, täysjyvävalmisteiden ja kasvisten käytön lisäämistä, vähärasvaisten elintarvikkeiden suosimista ja sokerin käytön rajoittamista. Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti myöhemmin (1997), (3) sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi toimenpideohjelman, jonka päälinjat vastasivat yleisten ravitsemussuositusten koko väestön terveyttä edistäviä ruokavaliomuutoksia.

Terveyspalvelujen käyttäjistä suurin osa on pitkäaikaissairaita (4). Työikäiset pitkäaikaissairaat käyttävät avohoidon lääkäripalveluita keskimäärin kuusi kertaa vuodessa, kun muut työikäiset käyttävät niitä keskimäärin kolme kertaa vuodessa. Oletettavasti ainakin diabeetikot ja korkeata verenpainetta sairastavat henkilöt käyttävät paljon avohoitoa. Erilaisten väestötasoisten tai yksilöön kohdistuneiden toimenpiteiden vaikuttavuutta on arvioitu sepelvaltimotaudin riskitekijätasojen muutoksilla (FINRISKI-tutkimukset) (5,6). Seurannan kohteena on ollut koko aikuisväestö. Väestön keskimääräinen seerumin kolesterolipitoisuus on laskenut viime vuosikymmeninä esim. ruokavalion huomattavan muutoksen johdosta. Lisääntyvänä terveysongelmana on havaittu suomalaisväestön suhteellisen painon (BMI) kasvaneen (5).

Sydän- ja verisuonitautipotilaiden neuvontatutkimuksissa (7,8,9,10) on todettu, että ruokavalion muuttaminen on hankalaa. Kokonaisrasvan saannin pienentäminen suositusten tasolle on ohjauksessakin hankalaa, ja runsas rasvansaanti liittyi kaikissa tutkimuksissa myös runsaaseen tyydyttyneen rasvan saantiin. Taustatekijänä ruokavaliomuutosten vaikeuteen on viitattu sosiaalisiin tekijöihin kuten ympäristön paineisiin ja koulutustasoon (10). Potilasaineistossa runsas rasvan käyttö selittyi leipärasvan käytöllä (7), kun taas koko väestön tutkimuksessa kypsennetyn ruoan yhteys rasvansaantiin korostui (11).

Tässä tutkimuksessa haluttiin tarkastella, eroavatko hyperkolesterolemian ehkäisyyn kohdistetussa suosituksessa (1) määriteltyjen korkeariskisten henkilöiden tai sairausryhmien ruokavalinnat, ruokavalion laatu ja ravintoaineiden saanti vertailuryhmien (muun väestön) valinnoista tai tottumuksista. Sairausryhminä tässä tutkimuksessa tarkastellaan sydäninfarktin sairastaneita ja diabeetikkoja, korkeariskisinä korkean kolesterolitason tai verenpaineen raportoineita tai mittauksessa määritettyjä ihmisiä ja niitä henkilöitä, joiden painoindeksi oli 30 kg/m2 tai suurempi. Tässä tutkimuksessa haluttiin tarkastella sairaiksi tai korkeariskisiksi luokiteltujen väestönosien ruokavaliota verrattuna kullakin kriteerillä muodostuneiden vertailuryhmien ruokavalioon.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksessa käytettiin vuonna 1997 toteutetun FINRISKI 1997 -tutkimuksen (5) aineistoa (n = 7 159). FINRISKI-tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa Suomen aikuisväestön kansanterveyden riskitekijöitä. Vuonna 1997 mukana oli viisi aluetta: Helsingin ja Vantaan kaupungit Etelä-Suomesta, Turun ja Loimaan kaupungit sekä Loimaan ympäristön maaseutukunnat Lounais-Suomesta, Pohjois-Karjalan ja Kuopion läänit sekä Oulun lääni. Tutkimuksen otanta oli sukupuolen ja kymmenvuotisikäryhmän perusteella ositettu satunnaisotos kunkin alueen 25-64-vuotiaasta väestöstä, kultakin alueelta mukaan kutsuttiin 2000 tutkittavaa. Perusotoksesta (n = 10 000) valittiin satunnaisesti 40 % ravintoalaotokseen eli Finravinto 1997 -tutkimukseen (12). Ravintoalaotokseen valituista 72 % (n = 2 880) osallistui tutkimukseen ja hyväksyttyjä ravintohaastatteluja saatiin 2 862.

Tutkittavien tavanomaiset ruokavalinnat selvitettiin kyselylomakkeen ravintokysymyksin, joihin kuului 38 ruokaryhmän kulutusta mittaava frekvenssikysely ja lisäksi erillisiä kysymyksiä maidon ja ravintorasvojen käytöstä. Aineiston käsittelyssä peruslomakkeen frekvenssikysely muunnettiin kuvaamaan ruoka-aineiden keskimääräistä kuukausikäyttöä. Tavanomainen maito- sekä leipärasvavalinta luokiteltiin suositeltavaksi (rasvaton tai ykkösmaito ja kasvirasvamargariini tai -levite) Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen kolesterolia alentavan ruokavalio-ohjeen (13) mukaisesti. Ravintoalaotokseen kuuluville (n = 2 862) tehtiin lisäksi edellisen vuorokauden (24 tunnin) ruokavaliohaastattelu, jolla selvitettiin tarkemmin tutkittavien ruoankäyttöä. Osalle tutkittavista (n = 223) tehtiin lisäksi kahden edellisen vuorokauden (48 tunnin) ruokavaliohaastattelu ja lisäksi validointiotokseen (n = 334) kuuluneet pitivät kolme vuorokautta ruokapäiväkirjaa (12). Edellä mainituista ruoankäyttötiedoista laskettiin ravintoaineiden saanti ja kahden ravintoaineen (kokonaisrasva ja tyydyttynyt rasva) saantilähteet käyttäen hyväksi kolmen vuorokauden validointiaineiston korjauskertoimia (14). Ravintoaineiden saantia tutkittiin korkeakolesterolisten ja vertailuryhmien välillä.

Aineisto ryhmiteltiin raportoidun sairauden ja raportoidun tai mitatun riskitekijän mukaisesti yhdeksällä tavalla (taulukot 1a, b). Yksi henkilö saatettiin luokitella useampaan kuin yhteen tutkimusryhmään sen mukaan, kuinka monen sairauden tai riskin kriteerit hän täytti. Sairaiksi ryhmiteltiin sydäninfarktin sairastaneet ja diabeetikot, ja selvästi ylipainoisia, henkilöitä, joiden verenpaine (kolmella ryhmittelyperusteella) ja kolesteroli (kolmella ryhmittelyperusteella) oli korkea, kutsuttiin korkeariskisiksi. Vertailuryhmänä tilastollisissa analyyseissä käytettiin niitä henkilöitä, jotka eivät kuuluneet kyseessä olevaan tutkimusryhmään sairauden tai korkean riskitekijätason perusteella. Selvästi ylipainoisten (BMI > 30) vertailuryhmänä olivat henkilöt, joiden BMI oli < 25. Sairastavuus- tai riskitekijätiedot (sydäninfarkti, diabetes, itseraportoitu korkea verenpaine, itseraportoitu korkea kolesteroli) saatiin lomakkeesta tutkittavan oman ilmoituksen perusteella. Pituus- ja painotiedot sekä verenpaineen ja kolesterolin mittausarvot saatiin puolestaan tutkimuksen alussa terveystarkastuksessa suoritetuista mittauksista (5). Tutkittavien terveyskäyttäytymistä selvitettiin peruslomakkeen liikuntaa, tupakointia ja alkoholin käyttöä koskevilla kysymyksillä. Lisäksi peruslomakkeessa kysyttiin omaa arviota terveydentilasta ja ruokavalion laadusta.

Ruokaryhmien keskimääräisten kuukausikäyttöjen erot sairaiden tai korkeariskisten ja vertailuryhmien välillä testattiin varianssianalyysillä (SAS-ohjelmiston GLM-proseduuri) ja prosenttiosuuksien tilastollinen testaus suoritettiin käyttämällä loglineaarista mallia (SAS-ohjelmiston GENMOD-proseduuri). Mallit vakioitiin neljäluokkaisella ikämuuttujalla ja kaksiluokkaisella aluemuuttujalla (Pohjois-/Itä-Suomi ja Etelä-/ Länsi-Suomi). Ravintoaineiden keskimääräisen saannin erot testattiin varianssianalyysillä. Yhden päivän ruokavaliomittauksen mittausvirheen vaikutusta pienennettiin yhdistämällä muiden osa-aineistoista saatujen mittausten tiedot käyttäen varianssianalyysin sekamallia (SAS-ohjelmiston MIXED-proseduuri). Vakioinnissa käytettiin neljäluokkaista ikä- sekä viisiluokkaista aluemuuttujaa.

TULOKSET

Selvästi ylipainoisiksi ryhmiteltiin 19 % 25-64-vuotiaista aikuisista (taulukot 1a, b). Lääkäri oli todennut korkean verenpaineen 36 %:lla tutkituista ja korkea kolesteroli oli todettu 41 %:lla miehistä ja 35 %:lla naisista. Diabetes oli todettu 3 %:lla miehistä ja 2 %:lla naisista, sydäninfarktin sairastamisesta raportoi 3 % miehistä ja 1 % naisista. Sairauden raportoineet, riskiryhmiin luokitellut tai tutkimuksessa ylipainoisiksi todetut olivat keskimäärin iäkkäämpiä kuin vastaaviin vertailuryhmiin kuuluneet (taulukot 1a, b). Keskimääräinen painoindeksi oli suurempi sekä raportoidun sairauden että korkeariskisten ryhmissä kuin vertailuryhmissä. Kolmasosalta aineistoon kuuluneista ei kolesterolipitoisuutta ollut mitattu tai tutkittava ei raportoinut sitä mitatuksi.

Ruokavalinnat

Sairaat ja korkeariskiset käyttivät kasviksia yleensä harvemmin kuin vertailuryhmät (kuviot 1,2). Ylipainoiset naiset raportoivat 2,4 vihannesten käyttökertaa ja miehet 2,9 käyttökertaa vähemmän kuin normaalipainoiset. Diabeetikot käyttivät kasviksia useammin kuin vertailuryhmä. Diabeetikot ja sydäninfarktin sairastaneet käyttivät rasvaisia juustoja, makeaa kahvileipää ja leikkelemakkaroita vertailuryhmiä harvemmin ja puuroa, kalaa ja vähäkalorisia virvoitusjuomia vertailuryhmiä useammin (kuvio 1). Korkeaverenpaineisten ruokavalinnoissa ei mitatuilla ruokamuuttujilla havaittu eroja vertailuryhmään nähden (tuloksia ei esitetä).

Selvästi ylipainoisilla (kuvio 2) ja korkean kolesterolitason raportoineilla (kuvio 2) erot ruokavalinnoissa olivat vähäisiä vertailuryhmiin nähden. Selvästi ylipainoiset raportoivat useimpia ruokavalintoja systemaattisesti vertailuryhmää harvemmin. Tässä suhteessa naisten ja miesten välillä ei ollut eroa. Henkilöt, jotka raportoivat korkean kolesterolin, käyttivät harvemmin rasvaisia juustoja ja useammin vähärasvaisia juustoja kuin vertailuryhmä. FINRISKI-tutkimuksen mittauksessa korkeakolesterolisiksi todetut henkilöt raportoivat käyttävänsä harvemmin mm. hedelmiä, kasviksia ja ruisleipää kuin vertailuryhmä.

Naisista kolmasosa ja miehistä neljäsosa ei käyttänyt minkäänlaista maitoa juomana (5). Maidottomuudessa ei ollut eroja missään vertailussa. Suositusten mukainen maitolaatu (rasvaton tai ykkösmaito) oli selvästi yleisemmin käytetty ylipainoisilla, kolesterolilääkityillä, korkean kolesterolin tai korkean verenpaineen raportoineilla miehillä (taulukkko 2) kuin vertailuryhmissä, mutta naisilla suositeltu maitovalinta oli yleisempi vain selvästi ylipainoisilla ja kolesterolilääkityillä kuin vertailuryhmissä. Kasvirasvamargariinin tai -levitteen käyttö leipärasvana oli vertailuryhmiä yleisempää korkeariskisillä (taulukko 3). Suositeltava leipärasvavalinta oli harvinaisempi tutkimuksessa mitatun korkean kolesterolin henkilöillä kuin vertailuryhmällä.

Ravintoaineiden saanti

Tyydyttyneen rasvan saanti yhden päivän ruokavaliohaastattelun perusteella todettiin sekä miehillä että naisilla pienemmäksi itseraportoitujen korkeakolesterolisten ryhmässä kuin vertailuryhmässä (taulukko 4). Naisten, joilta tutkimuksessa mitattiin korkea kolesterolitaso, ruokavalio sisälsi sen sijaan enemmän sekä rasvaa että tyydyttynyttä rasvaa kuin vertailuryhmän ruokavalio (taulukko 4). Miehillä eroa kokonaisrasvassa ei todettu. Muut korkeariskiset eivät eronneet ravinnonsaanniltaan vertailuryhmistä, kolesterolilääkkeitä käyttäneillä rasvan kokonaissaanti oli pienempi kuin vertailuryhmillä (tuloksia ei esitetty). Pääosin rasva saatiin piilorasvana: pääruokalajeista, juustosta, maitovalmisteista ja kahvileivästä (taulukko 5). FINRISKI-tutkimuksen mittauksessa korkeakolesterolisiksi todetuilla miehillä sekä kokonaisrasva (21 % vs 18 %) että tyydyttynyt rasva (23 % vs 18 %) olivat suuremmassa määrin peräisin leipärasvasta kuin vertailuryhmässä (taulukko 5). Korkeariskisillä pienempi osa tyydyttyneestä rasvasta oli peräisin juustoista kuin vertailuryhmissä.

Sairaat ja korkeariskiset raportoivat koetun terveytensä useammin huonoksi kuin vertailuryhmät. Selvästi ylipainoisiksi luokitellut naiset ja miehet arvioivat myös syömisen laadun useammin huonoksi kuin vertailuryhmät. Terveystottumuksista (tupakointi, alkoholinkäyttö ja vapaa-ajan liikunta) ainoastaan selvästi ylipainoisten miesten ja naisten vähäinen liikkumattomuus sekä selvästi ylipainoisten miesten runsas alkoholinkäyttö erottuivat vertailuryhmistä selvästi.

POHDINTA

Sosiaali- ja terveysministeriön toimenpideohjelman (3) mukaan sydän- ja verisuoniterveyttä edistävä ruokavalio toteutuu käytännössä, kun ruokavalio perustuu monipuolisesti kasvikunnan tuotteille. Käytännössä tämä tarkoittaa leivän, viljavalmisteiden, tuoreiden vihannesten ja kypsennettyjen kasvisten runsasta käyttöä. Aikaisemmassa suosituksessa (1) kasviksia tai viljavalmisteita ei mainittu, mutta kehotettiin lisäämään ravintokuidun määrää. Vuoden 1992 suositus tarkasteli siis vain ravintoaineita. Kriteerit maitolaadun ja leipärasvan valinnalle otettiin tässäkin tutkimuksessa Ravitsemusterapeuttien laatimasta käytännön ohjevihkosesta (13). Korkean kolesterolin itseraportoineet miehet näyttivät tulosten mukaan noudattaneen ruokavalio-ohjeita leipärasvan valinnassa. Naisilla leipärasvan laatu oli samanlainen sekä korkean kolesterolin itse raportoineilla että vertailuryhmällä. Naisilla valinta oli ehkä muuttunut oma-aloitteisesti yleisen ravitsemuskeskustelun mukaiseksi. Tutkimuksessa mitatun korkean kolesterolitason ryhmässä maitorasvan osuus kokonaisrasvasta oli huomattavasti suurempi kuin vertailuryhmässä. Vastaavaa eroa ei todettu itseraportoidun korkean kolesterolin ryhmässä. Tulosta voitaneen tulkita siten, että kolesterolimittausten yhteydessä annettu ohjaus tai muualta saatu tieto on tältä osin omaksuttu.

Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi (3) korostaa ruokavalion kokonaisuutta ja energiansaannin kohtuullisuutta samalla tavoin kuin koko väestölle tarkoitetut ravitsemussuositukset (2,16). Tämän tutkimuksen tulokset kertovat, että korkean riskin raportoineet eivät käyttäneet kasviksia ja viljavalmisteita ruokavalion perustana sen useammin kuin vertailuryhmät. Monet kampanjat ovat kohdistuneet koko väestöön ja tulokset viitannevat siihen, että ruokavalion kokonaisvaltainen muutos onnistuu parhaiten terveen väestön keskuudessa (9). Uusimmassa diabeetikoiden ruokavaliosuosituksessa (1999, 15) painopiste on myös siirtynyt ruokavalion kokonaisuuden hahmottamiseen ja eri valintojen suhteuttamiseen. Diabeetikoiden suositukset korostavat hiilihydraattipitoisten kasvisten, viljan ja hedelmien osuuden lisäämistä ruokavaliossa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ruokavalion kokonaisuutta ja peruskoostamista tulisikin korostaa, sillä sairaiksi tai korkeariskisiksi luokitellut käyttivät vähemmän kasviksia kuin vertailuryhmät. Ateriamallien käyttö kaikissa potilasohjeissa voisi tarjota positiivisia vaihtoehtoja yksiselitteisten rajoitusten tilalle ja korostaa ruokavalintoja ravintoainetietouden sijaan.

Suomessa maitotuotteiden merkitys tyydyttyneen rasvan lähteenä on edelleen huomattava. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan pääosa rasvasta tuli piilorasvana pääruoista, juustoista, maitovalmisteista ja leivonnaisista. Tulosten perusteella piilorasvan välttäminen on vaikeaa ja vaatii elintarvikevalikoiman muuttuessa jatkuvaa arviointia. Elintarvikkeiden sisältämän piilorasvan määrän ja laadun tunnistamisen oppii vain asteittain, vaikka sitä tietoisestikin tavoittelee (17). Ravitsemussuositukset perustuvat käänteiselle ajatukselle: ruokavalio koostetaan vähärasvaisista kasviksista ja täysjyvävalmisteista, jolloin mahdollisesti rasvaa sisältäviä elintarvikkeita sisältyy ruokavalioon vain vähän. Jatkotutkimuksena saattaisi olla mielenkiintoista selvittää, millaista ruokavaliota raportoivat noudattaneensa ne henkilöt, joiden kolesteroli oli aiemmin korkea, mutta jotka olivat nyt saavuttaneet suositellun kolesterolitason.

Sairaaksi tai korkeariskiseksi luokittelu perustui tässä tutkimuksessa pääasiallisesti tutkittavan omaan raportointiin. Kolmasosa tutkituista raportoi, että heiltä oli aiemmin todettu korkea kolesterolitaso. Vastausten perusteella ei tiedetä, oliko kolesterolitaso lievästi kohonnut vai poikkeuksellisen korkea (5,0-6,4 mmol/l, 6,5-7,9 vai >= (8). Oman raportoinnin lisäksi tutkimusajankohdan pitoisuudet mitattiin. Tutkimuskäynnillä pitoisuuden 6,5 mmol/l ylittäviä arvoja mitattiin 15-20 %:lla tutkittavista, joten suhteellisen yleisyyden perusteella oma raportointi vaikuttaa uskottavalta. Riskien kasautumista ei tässä tutkittu. Monilla ihmisillä esiintyy yhtä aikaa useita sairauksia tai riskitekijöitä, mutta tässä haluttiin tarkastella vain poikkileikkaustilanteena kunkin riskitekijän mukaan luokiteltuja ryhmiä. Selvästi ylipainoisten suuri määrä myös itseraportoidun korkean kolesterolitason ryhmässä heijastaa energiasisällöltään kohtuullisen ruokavalion onnistumisen vaikeutta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty viitteitä siitä, että esimerkiksi vähärasvaisten tuotteiden kulutus ei ole johtanut energiansaannin pienentymiseen (19).

Kolesterolimittauksen yhteydessä ravitsemusneuvontaa antavat sekä lääkärit että terveydenhoitajat. Yksilöllistä ruokavalioneuvontaa kehotettiin vuoden 1992 suosituksessa antamaan henkilöille, joiden kolesterolitaso todetaan suuremmaksi kuin 6,5 mmol/l (1). Lääkärit tietävät hyvin rasvan olevan ruokavalion korjauksen perustekijä sydänsairauksien ehkäisyssä (6,18), mutta huomattavasti pienempi osa uskoo tietävänsä millä keinoilla potilaita autetaan muuttamaan ruokavaliotaan. Ravintoasioiden käsittely terveydenhuollon tapahtumien yhteydessä on vaikeaa, eikä sitä tapahdu niin usein kuin olisi mahdollista tai tarpeellista (20). Tutkimuksessa käytetyn kyselylomakkeen avulla selvitettiin ainoastaan kolesterolimittauksien yhteyteen liittyneen ravitsemusneuvonnan yleisyyttä. Tässä ei siten tule huomioon otetuksi neuvonta, jota esimerkiksi diabeetikot saavat seurantakäyntien tai muiden terveydenhoitotoimenpiteiden yhteydessä. Vastaus ei myöskään kuvasta muutoin mediakanavien välityksellä saatavaa tietoa. Diabeetikoille annetut uudet ruokavaliosuositukset (15) vastaavat hyperkolesterolemian ruokavaliohoidon linjaa. Diabeetikoiden ruokavalio-ohjeissa hidas tietoinen opettelu ja itsesäätely ruokatottumusten muuttamisessa hyväksytään (20). Diabeetikoiden neuvonta tapahtuu pääosin muualla kuin kolesterolimittauksen yhteydessä ja tähän perustunee se, että naisdiabeetikot raportoivat saaneensa vähemmän ruokavalioneuvontaa kuin vertailuryhmä. Selvästi ylipainoiset naiset raportoivat saaneensa ruokavalioneuvontaa (kolesterolimittauksen yhteydessä) harvemmin kuin vertailuryhmä. Tulos ei viittaa esimerkiksi laihdutusryhmissä annettavaan ruokavalioneuvontaan. Suomen uusin toimenpideohjelma korostaa kansalaisten omaa ja elintarviketuotannon vastuuta sydän- ja verisuoniterveyden edistämisessä (2). Tässä aineistossa ruokavalintojen todellisia syitä ei ollut mahdollista tutkia. Korkeariskisilläkin valintoihin voivat vaikuttaa kasvisten ja hedelmien saatavuus ja hinta, mitkä tekijät voivat vaikeuttaa tottumusten muuttumista (21).

JOHTOPÄÄTÖKSET

Sydäninfarktin sairastaneiden, diabeetikoiden ja sydänsairauksien korkeariskisten ruokavalioneuvonnassa runsasrasvaisten elintarvikkeiden korvaaminen kasviksilla, vihanneksilla ja hedelmillä saattaa olla hedelmällisempää kuin pelkän ravintoainetietouden lisääminen.

Runsasrasvaisten ja runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävien elintarvikkeiden välttäminen on jatkuvasti keskeinen osa potilasneuvontaa.