Tuoko raha onnea? Väestötutkimus onnellisuudesta

... ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Vaikka sadut loppuvatkin usein edellä mainittuun tapaan, ei saduissa kuitenkaan opasteta tuolle onnellisuuden tielle. Jo antiikin Kreikassa pohdittiin, mistä kaikesta onnellisuus koostuu. Aristoteles ajatteli onnellisuuden liittyvän myönteisiin kokemuksiin, mielihyvään, yhteiskunnalliseen toimintaan, osallistumiseen ja suoriutumiseen, sekä lisäksi pohtivaan elämänasenteeseen. Aristoteleen käsityksen mukaan varallisuus ja valta eivät olleet onnellisuuden edellytyksiä (1).

Vanhan itämaisen sananlaskun mukaan Onnellisuus on onnellisuuden tavoittelun puuttumista. Nykyään onnellisuutta kuitenkin tavoitellaan aktiivisesti ja vieläpä usein voimakkaiden myönteisten tunnetilojen, fiiliksien, kautta. Erilaisten hetkellisten elämysten kautta tavoitellaan täydellistä mielihyvää, mikä on synnyttänyt kokonaisen elämysteollisuuden. Tämän viihdeteollisuuden haaran tarkoitus on tuottaa yhä vahvempia tunnetiloja ja entistä seikkailullisemmin. Avoimeksi kuitenkin jää, lisäävätkö ne onnellisuutta.

Persoonallisuuspsykologisissa tutkimuksissa onnellisuuden on havaittu olevan yhteydessä mm. yksilön sosiaalisuuteen, tasapainoisuuteen, rauhallisuuteen, sisäiseen eheyteen, kypsyyteen, itseluottamukseen ja optimismiin. Onnelliset ovat tyytyväisiä ja tyytyväiset onnellisia. Tyytyväisyys lienee kokonaisvaltainen arvio omasta elämästä. Ilo on myönteinen tunnetila, hyvään oloon puolestaan sisältyy kokemus vaivojen ja kipujen puuttumisesta. Hyvinvoivan ihmisen asiat ovat tasapainossa, kun taas elämän ollessa ulkonaisesti kunnossa puhutaan hyvästä elämän laadusta (2).

Psykiatriassa onnellisuutta on tutkittu joko vähän tai ei ollenkaan. Suomalaisesta Medic-tietokannasta löytyi viisi onnellisuutta, mutta peräti 490 masennusta käsittelevää raporttia. Kansainvälisesti tilanne näyttää samalta. PubMed-tietokannasta löytyi hakusanalla happiness 314 ja hakusanalla depression yli 40 000 julkaisua. Valtaosa tutkimuksista käsittelee siis mielialajatkumon negatiivista päätä - masennusta ja masentuneisuutta. Psykologit ja erityisesti psykiatrit ovat saaneet tai ottaneet tehtäväkseen auttaa pahasta olosta kärsiviä ihmisiä. Voisiko tieto siitä, mikä tekee ihmisen iloiseksi ja onnelliseksi, olla avuksi esimerkiksi psykoterapiassa tai muussa hoidossa?

Tämän poikkileikkaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onnellisuuteen yhteydessä olevia sosiodemografisia ja lapsuuden taustaan liittyviä tekijöitä pohjoissavolaisessa aikuisväestössä.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikassa toteutettiin keväällä 1999 laaja väestökysely, jonka tavoitteena oli selvittää pohjoissavolaisen aikuisväestön (25-64-vuotiaat) mielenterveyttä. Osoitetiedot poimittiin satunnaisotantana väestörekisteristä. Perusotannan koko oli 3 004. Otantaan kuuluvista 1 767 (59 %) vastasi heille postitettuun kyselyyn. Puuttuvia tietoja oli 37:llä, joten aineistoksi jäi 1 730 henkilöä, joista 738 (43 %) oli miehiä ja 992 (57 %) naisia. Tutkimussuunnitelma oli hyväksytty Kuopion yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan eettisessä toimikunnassa.

Kyselylomakkeella tiedusteltiin vastaajien sosiodemografisia taustatietoja (siviilisääty, koulutus, asuinpaikka, työtilanne) tavalliseen tapaan. Työkyky arvioitiin kysymyksellä: Missä määrin pidätte itseänne tällä hetkellä työkykyisenä?. Kolmiluokkainen vastausasteikko analysoitiin kaksiluokkaisena (olen täysin työkykyinen vs. työkykyni on jonkin verran alentunut/olen työkyvytön). Lisäksi tutkittavat arvioivat sekä taloudellisen tilanteensa että nykyisen terveydentilansa neliluokkaisella asteikolla, joka koodattiin analyyseja varten kaksiluokkaiseksi (hyvä/melko hyvä vs. huono/melko huono).

Lapsuuden taustamuuttujina arvioitiin vanhempien keskinäisiä suhteita (hyvät ja sopusointuiset/melko hyvät vs. melko huonot/huonot ja riitaisat), lapsuudenkodin onnellisuutta (ei vs. kyllä), kasvatuksen laatua (hyvin lempeä/lempeä vs. melko ankara/ankara), ruumiillista kuritusta alle 15-vuotiaana (kyllä/isä/äiti/joku muu vs. ei kukaan), mahdollista perheväkivaltaa (kyllä/ruumiillinen/ seksuaalinen vs. ei ole kokenut), ja alkoholin liika- tai väärinkäyttöä (kyllä/isä/äiti/joku muu vs. ei kukaan) kutakin yhdellä kysymyksellä.

Masentuneisuutta arvioitiin 21-osioisella Beckin masennusasteikolla (3), jonka pistemäärä vaihtelee 0-63 välillä. Masentuneiksi katsottiin henkilöt, jotka saivat pistemäärän 13 tai enemmän (4). Lisäksi masentuneiksi luokiteltiin ne, jotka ilmoittivat kärsineensä lääkärin toteamasta masennuksesta viimeksi kuluneen vuoden aikana tai jotka ilmoittivat käyttäneensä masennuslääkkeitä viimeksi kuluneen viikon aikana. Masentuneista 110 (39 %) oli miehiä ja 169 (61 %) naisia.

Onnellisuutta arvioitiin 25-osioisella asteikolla, joka on vielä varsin tuore mittari (5), mutta sen validiteettia ja reliabiliteettia on ennätetty selvittää jo noin 20 tutkimuksen verran (6,7,8). Myös asteikon sisäinen reliabiliteetti on osoittautunut hyväksi (7). Jokaiseen osioon on neljä vastausvaihtoehtoa: ei koskaan (0 pistettä), harvoin (1 piste), joskus (2 pistettä) ja usein (3 pistettä). Osioista 13 mittaa kielteisiä (esim. tunnen, että olen pettynyt itseeni), ja 12 myönteisiä (esim. tunnen, että elämä on antoisaa) ajatuksia, tunteita tai kokemuksia. Tästä kertoo myös mittarin englanninkielinen nimi Depression-Happiness Scale. Asteikko osioineen on julkaistu artikkelin sähköisessä versiossa. Kokonaispistemäärän laskemiseksi kielteiset osiot pisteytetään käänteisesti. Pistemäärä vaihtelee siis 0-75 välillä ja pistemäärän kasvaessa onnellisuus lisääntyy. Onnellisiksi määriteltiin tässä tutkimuksessa ne, joiden saama pistemäärä oli 67 tai enemmän ja jotka eivät täyttäneet aikaisemmin mainittuja masentuneisuuden kriteerejä. Koska aikaisemmissa tutkimuksissa ei ollut käytetty mitään katkaisurajaa onnellisten luokittelemiseksi, päädyimme käyttämäämme katkaisurajaan siten, että määrittelimme onnellisiksi ylimmän viidesosan (kvintiilin) kaikista niistä, joita ei luokiteltu masentuneiksi. Onnellisista 150 (52 %) oli miehiä ja 141 (48 %) naisia.

Loput vastaajista kuuluivat vertailuryhmään. Heistä miehiä oli 478 (41 %) ja naisia 682 (59 %).

Tilastollisissa analyyseissa onnellisia verrattiin sekä masentuneisiin että vertailuryhmään. Luokkamuuttujat testattiin khi<^*F"Symbol">2-testillä ja jatkuvat muuttujat joko Studentin t-testillä tai Mann-Whitneyn U-testillä jakaumasta riippuen. Onnellisuusasteikon jakaumaa testattiin Kolmogorov-Smirnovin testillä käyttäen Lillieforsin korjausta. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin korrelaatiokertoimina. Kaikki testit tehtiin kaksisuuntaisina. Onnellisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä etsittiin eteenpäin askeltavalla logistisella regressioanalyysillä. Tilasto-ohjelmistona oli käytössä SPSS for Windows.

TULOKSET

Onnellisuusasteikon antamat pisteet vaihtelivat 3:sta 75:een keskiarvon ollessa koko aineistossa 55,3 (keskihajonta 13,0). Onnellisten saamat pistemäärät (ka 69,6; kh 2,1) olivat merkitsevästi (p < 0,001) suuremmat kuin vertailuryhmän (ka 56,4; kh 7,9) tai masentuneiden (ka 35,9; kh 13,8). Asteikon sisäinen reliabiliteetti oli hyvä (Cronbachin alfa = 0,94).

Onnellisuuspisteet korreloivat voimakkaan käänteisesti masennuspisteisiin (r = -0,82; p < 0,001). Beckin masennusasteikolla pistemäärän nolla sai 20,7 % (n = 358) vastanneista. Näistä ainoastaan 42,5 % (n = 152) osoittautui onnellisiksi.

Miesten joukossa oli enemmän onnellisia (20 %) kuin naisten (14 %) ja tämä ero oli erittäin merkitsevä (taulukko 1). Sen sijaan masentuneisuuden osalta ei eroja sukupuolten välillä löytynyt.

Lähes kaikki sosiodemografiset taustamuuttujat erosivat merkitsevästi onnellisten ja masentuneiden miesten välillä (taulukko 2). Onnelliset miehet olivat nuorempia, useammin parisuhteessa, korkeammin koulutettuja, harvemmin työttömänä, työkykyisempiä ja lisäksi he kokivat useammin taloudellisen tilanteensa ja terveytensä hyväksi masentuneisiin miehiin verrattuna. Myös suurin osa lapsuuden taustamuuttujista erosi em. ryhmien välillä. Onnellisten miesten vanhempien väliset suhteet olivat olleet useammin hyvät ja sopusointuiset, heidän kasvatuksensa oli ollut lempeämpää, lapsuudenkoti oli ollut onnellisempi, eikä perheväkivaltaa ollut esiintynyt niin usein kuin masentuneilla miehillä.

Kun verrattiin onnellisia miehiä vertailuryhmän miehiin, erot olivat pienempiä, mutta silti merkitseviä (taulukko 2). Onnelliset miehet olivat ryhmänä nuorempia ja työkykyisempiä, asuivat useammin maaseudulla, olivat subjektiivisesti terveempiä ja heidän taloudellinen tilanteensa oli parempi vertailuryhmän miehiin nähden. Lapsuusmuuttujista onnellisten miesten lapsuudenkoti oli ollut useammin onnellinen kuin vertailuryhmän miesten.

Naisten tulokset olivat sosiodemografisten taustamuuttujien osalta pääosin samansuuntaisia kuin miesten, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (taulukko 3). Onnelliset naiset olivat useammin avio- tai avoliitossa vertailuryhmän naisiin nähden. Sen sijaan asuinpaikka ja terveydentila eivät eronneet em. ryhmien välillä toisin kuin miehillä.

Yleisesti ottaen lapsuuden taustamuuttujat olivat naisilla voimakkaammin yhteydessä mielialaan masentuneet-verrokit-onnelliset-akselilla kuin miehillä (taulukko 3). Huomionarvoista on erikoisesti se, että kaikki lapsuusmuuttujat erosivat onnellisten ja vertailuryhmän naisten välillä merkitsevästi.

Lopuksi tutkittiin askeltavan logistisen regressiomallin avulla onnellisuuteen itsenäisesti yhteydessä olevia tekijöitä miesten ja naisten osalta erikseen, kun masentuneet henkilöt oli suljettu pois analyyseista (taulukko 4). Molemmilla sukupuolilla täysi työkykyisyys ja hyvä taloudellinen tilanne olivat merkitsevästi yhteydessä onnellisuuteen. Muista sosiodemografisista taustamuuttujista miehillä maaseutuasuminen ja naisilla avio- tai avoliitossa eläminen selittivät itsenäisesti onnellisuutta. Ruumiillisen kurituksen puuttuminen lapsuudessa oli naisilla merkitsevin onnellisuuden selittäjä. Myös lapsuudenkodin onnellisuus oli naisilla itsenäisesti yhteydessä aikuisiän onnellisuuteen. Miehillä lapsuuden taustamuuttujat eivät nousseet logistiseen malliin selittämään onnellisuutta.

POHDINTA

Vanha sanonta raha ei tuo onnea ei saanut vahvistusta tässä aineistossa. Hyvä taloudellinen tilanne oli riskisuhteella mitattuna vahvin onnellisuutta itsenäisesti selittävä tekijä sekä miehillä että naisilla. Samaan suuntaan viittaa myös tuore selvitys naapurimaasta (9). Lisäksi olemme aikaisemmin osoittaneet, että huono taloudellinen tilanne on yhteydessä pitkäaikaiseen masentuneisuuteen yleisväestössä (10). Kansainvälisten tutkimusten mukaan rahalla voi ehkä ostaa onnea, mutta vain tiettyyn rajaan saakka ihmisen pyrkiessä optimaaliseen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (11). Maailmanlaajuisesti näyttää siltä, että vauraissa kansakunnissa ollaan onnellisempia kuin köyhemmissä (12). Myös tuloerot näyttävät vaikuttavan siten, että pienten tuloerojen maissa keskimääräinen onnellisuusaste väestössä on suurempi, koska oma taloudellinen tilanne koetaan usein suhteellisen hyväksi muihin verrattuna (13). Jotkut tutkijat eivät ole kuitenkaan löytäneet yhteyttä tulotason ja onnellisuuden välillä (14). Äkilliset ja suuret varallisuuden muutokset parempaan suuntaan eivät näyttäisi tutkimusten mukaan lisäävän onnellisuutta (15) ja suuret lottovoitot voivat aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia (16).

Subjektiivisesti koettu täysi työkykyisyys nosti sekä miesten että naisten onnellisuuden todennäköisyyden noin kaksinkertaiseksi vähemmän työkykyisiin verrattuna. Löydöksemme on sopusoinnussa aikaisempien tulosten kanssa. Äskettäin ilmestyneen kotimaisen tutkimuksen mukaan itseluottamus, mieliala ja työkyky olivat merkitsevästi yhteydessä keski-ikäisten toimistotyötä tekevien yleiseen hyvinvointiin (17). Seurantatutkimuksissa on lisäksi havaittu, että mikäli työkyky säilyy hyvänä, säilyy myös tyytyväisyys elämään (18). Näin oli erityisesti miehillä em. tutkimuksessa.

Tulostemme mukaan maalla asuminen oli myös yhteydessä miesten onnellisuuteen. Aikaisemmat tutkimustulokset ovat tältä osin epäyhtenäisiä. Laajan ruotsalaisen väestötutkimuksen mukaan onnellisuus vähenee kaupungistumisen lisääntyessä (9). Kun asiaa on tutkittu perhetasolla, eivät australialaiset kaupunkilais- ja maaseutuperheet eronneet toisistaan onnellisuuden suhteen (19). Adams ei myöskään löytänyt eroja onnellisuudessa Detroitin kantakaupungin, lähiöiden ja kauempana sijaitsevien esikaupunkien asukkaiden onnellisuudessa (20). Sen sijaan hyvään psyykkiseen terveyteen olivat yhteydessä mm. hyvät naapuruussuhteet, mihin taas vaikutti lähinnä asumisen kesto, ei alue. Saattaa olla mahdollista, että nämä osittain ristiriitaiset tulokset maaseutu/kaupunkiasumisen yhteydestä onnellisuuteen voisivat johtua ainakin jossakin määrin tutkimusväestöjen kulttuurieroista. Hyvä terveys ja vireys saattavat vaihdella jopa samalla alueella asuvien kulttuurisesti erilaisten väestöryhmien välillä (21).

Parisuhteessa elävien naisten onnellisuuden todennäköisyys oli lähes kaksinkertainen verrattuna yksinelävien ryhmään (naimattomat, eronneet, lesket). Miehillä sen sijaan siviilisääty ei itsenäisesti selittänyt onnellisuutta tässä tutkimuksessa. Yleensä tämä yhteys on löydetty molemmilla sukupuolilla (22,23,24), ja myös eri kulttuureissa parisuhteen liittyminen onnellisuuteen ja hyvinvointiin on varsin vakio (23,24). Erityisesti aviopuolisoiden keskinäiset hyvät vuorovaikutustaidot näyttävät vaikuttavan edullisesti elämänlaatuun (25). Lisäksi on havaittu, että avioliitossa olevien hyvinvoinnin taso on korkeampi kuin avoliitossa olevien (23,24). Naimattomat ovat siis vähemmän onnellisia (9). Yhteyden suunta ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, koska hyvinvoivien ihmisten on helpompi solmia ihmissuhteita kuin niiden, jotka eivät ole yhtä tyytyväisiä elämäänsä (2).

Ennestään on jo tiedetty, että lapsuuden onnellisuus korreloi merkitsevästi aikuisiän onnellisuuteen (26), mutta yhteyttä ei liene selvitetty aiemmin suomalaisissa tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa kaikki lapsuuden taustamuuttujat olivat yhteydessä naisten onnellisuuteen, ja kaksi näistä muuttujista, lapsuudenkodin onnellisuus ja ruumiillisen kurituksen puuttuminen, nousivat itsenäisiksi onnellisuutta selittäviksi tekijöiksi askeltavassa regressioanalyysissä. Jo aikaisemmin on havaittu, että miehillä tämänhetkiseen elämäntilanteeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä mielenterveyteen vahvemmin kuin lapsuuden taustatekijät (27).

Ruotsi oli ensimmäinen valtio, joka kielsi lailla lasten kaikentyyppisen ruumiillisen kurituksen vuonna 1979. Tällä hetkellä näitä kurituksen kieltäviä valtioita on jo yhdeksän, joista Suomea on käytetty tutkimuksissa jopa mallimaana (28). Omaan tutkimukseemme osallistuneet olivat syntyneet vuosina 1935-74. Miehistä useampi kuin naisista oli saanut ruumiillista kuritusta alle 15-vuotiaana. Tutkimuksen nuorimmat osanottajat olivat 10-vuotiaita vuonna 1984, jolloin Suomessa säädettiin laki ruumiillisen kurituksen kieltämiseksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö liian monessa suomalaisessa perheessä edelleen sovellettaisi vanhaa sananlaskua joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

Traumaattisten lapsuudenkokemusten on osoitettu olevan yhteydessä heikentyneeseen hyvinvointiin, vaikka yleiset elinolosuhteet eivät poikkeaisikaan normaalista (29). Samaan aikaan, kun lastenhoidon ammattilaiset julkaisevat lausuntoja ruumiillisen kurituksen kieltämisen puolesta (30), kiistelevät alan tutkijat siitä, voiko olla olemassa myös tehokasta tai hyödyllistä ruumiillista kuritusta (31,32). Tähän viimeiseen oletukseen on vaikea yhtyä, sillä tulostemme mukaan ainakin tyttöjen ruumiillinen kurittaminen näyttäisi vaikuttavan haitallisesti mielialaan vielä vuosikymmenten jälkeen.

Tutkimuksessamme hyvä taloudellinen tilanne oli subjektiivinen arvio. Se oli lisäksi suhteellinen, koska mitään vertailukohtaa ei alkuperäisessä kysymyksessä esitetty. Näin ollen ko. muuttuja saattoi eri henkilöillä tarkoittaa hyvinkin erilaista taloudellista tilannetta. Joillakin tähän luokkaan kuuluvilla on hyvinkin voinut olla runsaasti tuloja ja/tai varallisuutta, mutta joillakin on kyseessä voinut olla vain parempi taloudellinen tilanne aikaisempaan nähden, todellisen (absoluuttisen) tulo- ja/tai varallisuustason ollessa paljon matalampi.

Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista analysoida mm. sosiaalista tukea, ihmissuhteita, vapaa-ajan harrastuksia tai persoonallisuuden rakennetta, joilla on todettu olevan yhteyksiä onnellisuuteen (33). Näin ollen tuloksemme ovat suuntaa antavia, joskin toisaalta aineistomme oli laaja ja käytettyjen muuttujien määrä melko suuri. Vastausprosentti oli välttävä, joten tulosten yleistettävyys väestötasolla on rajoitettu. Toisaalta aineiston koko tarjosi mahdollisuuden tutkia kummankin sukupuolen onnellisuuteen liittyviä tekijöitä erikseen. Onnellisuutta arvioiva mittari näytti toimivan aineistossamme luotettavasti, mitä osoittava Cronbachin alfa oli varsin korkea. Käyttämämme onnellisuuden katkaisuraja perustui onnellisuuspisteiden jakauman arviointiin, koska vakiintunutta rajaa ei toistaiseksi ole olemassa. Siitä huolimatta onnellisuuden esiintyvyys tässä tutkimuksessa (16,8 %) vastaa varsin hyvin eräästä toisesta kotimaisesta tutkimuksesta saatuja arvioita hyvin onnellisten osuudesta (15,9 %) väestössämme (34).

Kyseessä oli poikkileikkaustutkimus, joten syy-seuraussuhteiden arvioinnissa tulee noudattaa varovaisuutta. Lapsuuteen liittyvien asioiden tiedustelu aikuisiällä voi aiheuttaa virhelähteen useammalla tavalla. Lapsuuden aikaiset kokemukset voivat olla siinä määrin traumaattisia, että ne unohdetaan kokonaan tai niitä voi olla vaikea muistaa (35). Toisaalta on mahdollista, että tutkimushetkellä masennusoireita raportoiva ihminen voi muistaa lapsuutensakin synkempänä kuin onnellinen ihminen. Aivan äskettäin on lisäksi havaittu, että onnelliset muistot ovat aikuisilla selvästi yleisempiä kuin onnettomat, kun koko elämänkaari otetaan huomioon (36).

Yhteenvetona toteamme, että hyvä taloudellinen tilanne ja täysi työkykyisyys olivat itsenäisesti yhteydessä sekä miesten että naisten onnellisuuteen. Naisilla lisäksi lapsuudenkodin onnellisuus ja erityisesti ruumiillisen kurituksen puuttuminen lapsuudessa näyttävät vaikuttavan pitkälle aikuisikään lisäten merkitsevästi onnellisuuden kokemisen todennäköisyyttä.

ENGLISH SUMMARY: CAN MONEY BUY HAPPINESS? - A STUDY ON HAPPINESS IN THE GENERAL POPULATION.

The vast majority of studies concerning mental health deal with depression or depressive symptoms. Studies exclusively on happiness are very seldom reported in psychiatric journals. The aim of this cross-sectional study was to examine the association of sociodemographic factors and childhood experiences with happiness in the general population. It was found that financial security and full working ability were significantly and independently associated with happiness for both men and women. Living in a rural area for men, and being married or cohabitated, for women, had a significant link with happiness. Moreover, a happy childhood home and the lack of corporal punishment in childhood were independently related to happiness for women. In conclusion, information on the factors related to happiness and joy could be used more often in mental health care