1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Työikäisten ylipainon ja lihavuuden kasvu näyttää hidastuneen Kansallisen FINRISKI-terveystutkimuksen tuloksia
Alkuperäis­tutkimus 14-15/2015 vsk 70 s. 969 - 975

Työikäisten ylipainon ja lihavuuden kasvu näyttää hidastuneen Kansallisen FINRISKI-terveystutkimuksen tuloksia

Lähtökohdat

Suomalaisten aikuisten terveyttä on seurattu systemaattisesti viiden vuoden välein vuodesta 1972 alkaen. Viimeksi seuranta toteutettiin vuonna 2012. Tässä artikkelissa kuvataan työikäisten miesten ja naisten keskimääräisen painoindeksin ja vyötärölihavuuden esiintyvyyttä ja muutoksia.

Menetelmät

Kansallisen FINRISKI-terveystutkimuksen poikkileikkausaineistot ovat sisältäneet 8 000-10 000 työikäistä miestä ja naista eri puolilta Suomea. Osallistumisprosentit ovat vaihdelleet tutkimusvuosittain välillä 65-90 %. Tässä osatutkimuksessa tutkittiin työikäisiä 25-64-vuotiaita. Tutkittaville lähetettiin kyselylomake, ja heidät kutsuttiin terveystarkastukseen, jonka suoritti tutkimukseen erikseen koulutettu henkilökunta.

Tulokset

Työikäisten miesten keskimääräinen painoindeksi oli 26,9 kg/m2 ja naisten 25,9 kg/m2 vuonna 2012. Vähintään ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m2) oli miehistä 65 % ja naisista 46 % ja joka viides heistä oli lihava (BMI ≥ 30 kg/m2). Painoindeksijakaumissa ei ole tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia kahden viimeisimmän tutkimuskerran välillä. Joka kolmannella suomalaisella (31 %) oli vyötärölihavuutta. Naisten keskimääräinen vyötärönympärys oli pienentynyt 1,2 cm (p < 0,05), mutta miehillä ei havaittu vastaavaa muutosta (p = 0,24).

Päätelmät

Vuosikymmeniä jatkunut suomalaisten työikäisten miesten ja naisten painoindeksin ja vyötärönympäryksen suureneminen on hidastunut tai jopa tasaantunut. Suomi on ensimmäisten maiden joukossa, jossa tämäntyyppinen kansanterveyden kannalta edullinen muutos on raportoitu. On tosin muistettava, että osallistumisaktiivisuus on heikentynyt vuosikymmenten aikana. Toimenpiteitä lihavuuden vähentämiseksi tarvitaan edelleen, sillä enemmistö työikäisistä on vähintään ylipainoisia.

Elintason nousu sekä elinympäristön ja elintapojen muuttuminen ovat johtaneet ylipainon ja lihavuuden yleistymiseen. Energian kulutusta ovat pienentäneet työn fyysisen kuormittavuuden ja arkiliikunnan väheneminen sekä istuvan elämäntavan yleistyminen. Ylimääräistä energiaa kertyy muun muassa sokeri- ja rasvapitoisista välipaloista, alkoholista sekä liian isoista ruoka-annoksista.

Lihavuuden yleisyys on kaksinkertaistunut maailmassa 30 viime vuoden aikana, ja kehityksen nopeus on vain kiihtynyt 2000-luvulla (11 Stevens GA, Singh GM, Lu Y ym. National, regional, and global trends in adult overweight and obesity prevalences. Popul Health Metr 2012;10:22.). On arvioitu, että 35 % kaikista maailman yli 20-vuotiaista on ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m2) ja 11 % on lihavia (BMI ≥ 30 kg/m2). Euroopan unionin alueella puolet aikuisista on vähintään ylipainoisia ja 17 % on lihavia (22 OECD Library. Health at a glance: Europe 2012. www.oecd-ilibrary.org (siteerattu 11.6.2014)).

Lihavuus on tyypin 2 diabeteksen tärkein riskitekijä (33 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus, 13.9.2013. www.kaypahoito.fi). Yhdeksän kymmenestä tyypin 2 diabetesta sairastavasta suomalaisesta on vähintään ylipainoisia (44 Pajunen P, Keinänen-Kiukaanniemi S, Korpi-Hyövälti E, ym. Ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys tyypin 2 diabetespotilailla. Suom Lääkäril 2012;67:2621-6.). Lihavuus altistaa myös monille muille sairauksille, kuten verenkiertoelimistön sairauksille, eri syöville, astmalle, depressiolle sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksille (33 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus, 13.9.2013. www.kaypahoito.fi). Erityisesti vyötärölihavuus ja nuorella iällä alkanut lihavuus lisäävät sairastumisriskiä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että lihavuus, epäterveellinen ruokavalio ja tupakointi ovat kolme tärkeintä tekijää ennustettaessa toimintakykyisiä elinvuosia (55 US Burden of Disease Collaborators. The state of US health, 1990-2010. Burden of diseases, injuries and risk factors. JAMA 2013;310:591-608.). Systemaattinen lähes sata tutkimusta sisältänyt kirjallisuuskatsaus osoitti, että lihavuus lisää myös kokonaiskuolleisuutta (66 Flegal KM, Kit BK, Orpana H, Graubard BI. Association of all-cause mortality with overweight and obesity using standard body mass index categories. A systematic review and meta-analysis. JAMA 2013;309:71-82.).

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisen työikäisen väestön keskimääräistä painoindeksiä, lihavuuden yleisyyttä ja niiden muutoksia alueittain sekä sukupuoli-, ikä- ja koulutusryhmittäin. Tulokset perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamiin kansallisiin FINRISKI-terveystutkimuksiin.

Aineisto ja menetelmät

FINRISKI-terveystutkimus on toteutettu viiden vuoden välein vuodesta 1972 lähtien, kaikkiaan yhdeksän kertaa (77 Borodulin K, Saarikoski L, Lund L ym. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus. Osa 1. Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 22/2013.). Viimeksi tutkimus toteutettiin vuonna 2012. Tavoitteena on seurata sydän- ja verisuonitautien sekä muiden keskeisten kansantautien ja näiden riskitekijöiden tasoa ja muutoksia väestössä.

Ensimmäiset tutkimukset sisälsivät edustavat satunnaisotokset Pohjois-Karjalan ja Kuopion seudun väestöstä. Turun ja Loimaan seutu on ollut mukana vuodesta 1982, Helsingin ja Vantaan kaupungit vuodesta 1992 sekä Oulun lääni vuodesta 1997. Tutkimusalueet ovat pysyneet samoina, vaikka alueiden hallinnolliset nimet ovat vuosien varrella muuttuneet. Tässä artikkelissa alueista käytetään seuraavia nimiä, jotka perustuvat tämän hetken käytäntöön: Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Turku ja Loimaa, Helsinki ja Vantaa sekä Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.

Tutkittavat poimittiin väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä satunnaisotannalla, niin että eri tutkimusalueilla jokaisessa sukupuoli- ja kymmenvuotisikäryhmässä oli 200-250 henkilöä. Perusotoksen suuruus jokaisella tutkimusalueella on siis 2 000 tutkittavaa. Osallistumisprosentti on vaihdellut alkuvuosien yli 90 %:sta kahden viimeisimmän tutkimuskerran noin 65 %:iin (77 Borodulin K, Saarikoski L, Lund L ym. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus. Osa 1. Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 22/2013.,88 Vartiainen E, Borodulin K, Sundvall J ym. Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun. Suom Lääkäril 2012;67:2364-8.). Esimerkiksi vuonna 2007 tutkimukseen osallistui viidellä tutkimusalueella 6 733 ja vuonna 2012 puolestaan 6 424 tutkittavaa. Tutkittavat olivat alkuvuosina 30-59-vuotiaita ja myöhemmin 25-64-vuotiaita.

Tutkimuksille on haettu eettiset luvat tutkimusvuoden käytäntöjen mukaan. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin koordinoiva eettinen toimikunta on puoltanut vuosina 2007 ja 2012 tehtyjä tutkimuksia.

Otokseen valituille lähetettiin postitse kutsu terveystarkastukseen ja kyselylomake. Kyselylomakkeella kartoitettiin muun muassa tutkittavien sosioekonomista taustaa. Koulutusvuodet jaettiin syntymäkohorteittain kolmanneksiin (matala, keski ja korkea). Syntymäkohorteittain toteutettua luokittelua käytetään, koska väestön peruskoulutustaso on vuosikymmenien aikana noussut. Koulutetut tutkimushoitajat tekivät terveystarkastuksen mittaukset ja ottivat verinäytteet. Menetelmät noudattivat kansainvälisiä suosituksia (99 Tolonen H, Koponen P, Aromaa A, toim. Recommendations for the health examination surveys in Europe. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B21/2008.). Paino mitattiin punnusvaa’alla kaikissa tutkimuksissa. Vyötärön ympärysmitta mitattiin suoliluun harjanteen ja alimman kylkiluun puolivälistä. Vyötärölihavuuden raja-arvona käytettiin 90 cm naisille ja 100 cm miehille. Painoindeksi (BMI) laskettiin jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m2). Painoindeksi luokiteltiin seuraavasti (33 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus, 13.9.2013. www.kaypahoito.fi):

< 18,5 kg/m2 - alipaino

18,5-24,9 kg/m2 - normaalipaino

25,0-29,9 kg/m2 - ylipaino

30,0-34,9 kg/m2 - lihavuus

35,0-39,9 kg/m2 - vaikea lihavuus

≥ 40,0 kg/m2 - sairaalloinen lihavuus

Keskimääräinen painoindeksi 40 vuoden aikana (1972-2012) on esitetty alueittain ja ikävakioituna 30-59-vuotiaille, joka oli yhteinen ikäryhmä kaikille tutkimusvuosille (kuvio 1. Kuvio 1. 30-59-vuotiaiden miesten ja naisten ikävakioitu painoindeksi tutkimusalueittain 1972-2012. Kuvio 2. 25-64-vuotiaiden miesten ja naisten ikävakioitu ja väestöpainotettu painoindeksi koulutusryhmittäin 1997-2012.). Lyhyemmät aikatrendit (1997-2012 ja 2007-2012) on esitetty ikävakioituna ja väestöpainotettuina 25-64-vuotiaille (taulukko 1, kuvio 2).

Tulokset

Suomalaisten miesten painoindeksi on noussut 1970-luvulta ja naisten painoindeksi 1980-luvulta lähtien. Nousun kehitys on kuitenkin hidastunut ja jopa tasaantunut viime vuosien aikana (taulukko 1, kuvio 1). Miesten painoindeksin kehityksessä oli vuosien 2002 ja 2012 välillä eroja tutkimusalueittain - esimerkiksi Pohjois-Karjalan ja pääkaupunkiseudun kesken - mutta vuosien 2007 ja 2012 välillä kehityksen erot eivät enää olleet tilastollisesti merkitseviä. Sama havaittiin miesten painoindeksin kehityksessä ikäryhmittäin. Koulutusryhmittäin miesten painoindeksin kehittymisessä ei ollut eroja (kuvio 2). Naisten painoindeksin kehityksessä ei ollut eroja kumpanakaan tarkastelujaksona sen enempää alueittain (kuvio 1. Kuvio 1. 30-59-vuotiaiden miesten ja naisten ikävakioitu painoindeksi tutkimusalueittain 1972-2012. Kuvio 2. 25-64-vuotiaiden miesten ja naisten ikävakioitu ja väestöpainotettu painoindeksi koulutusryhmittäin 1997-2012.) kuin ikä- tai koulutusryhmittäinkään (kuvio 2).

Ylipainoisten (BMI ≥ 25 kg/m2) naisten osuus on pienentynyt vuosien 2007 ja 2012 välisenä aikana 2,9 prosenttiyksikköä (taulukko 1). Lihavien (BMI ≥ 30 kg/m2) miesten osuus on kasvanut 1,7 prosenttiyksikköä ja naisten 0,8 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 vuoteen 2012, mutta tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Vuonna 2012 pääkaupunkiseudulla asuvat miehet ja naiset olivat keskimäärin hoikempia kuin muualla maassa asuvat. Keskimääräiset painoindeksit ovat suurimmat Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Ikäryhmien painoindeksierot olivat naisilla suuremmat kuin miehillä. Vanhempien naisten painoindeksi oli 4,1 yksikköä suurempi kuin nuorempien naisten, kun miesten vastaava ero oli 2,1 yksikköä (yksi yksikkö vastaa noin 3 kg). Matalimmin koulutetut ovat keskimäärin lihavampia kuin muut (kuvio 2).

Työikäisten miesten keskimääräinen painoindeksi vuonna 2012 oli 26,9 kg/m2 eli jokseenkin sama kuin viisi vuotta aikaisemmin (26,8 kg/m2) (taulukko 1). Työikäisten naisten keskimääräinen painoindeksi oli 25,9 kg/m2, kun se viisi vuotta aiemmin oli 26,2 kg/m2 (taulukko 1). Miehistä 65 % ja naisista 46 % on vähintään ylipainoisia, ja joka viides (20 %) heistä on lihava. Työikäisistä miehistä 5 % ja naisista 7 % on vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia (BMI ≥ 35 kg/m2).

Lähes kolmanneksella työikäisistä miehistä ja naisista esiintyi vyötärölihavuutta (taulukko 1). Kahden viimeisimmän tutkimuskerran välillä työikäisten naisten keskimääräinen vyötärönympärys on pienentynyt 1,2 cm, mutta miesten vyötärönympäryksessä ei ole tapahtunut muutosta.

Pohdinta

Kehityssuunnassa muutoksen merkkejä

Suomalaisten miesten ja naisten keskimääräinen painoindeksin nousu, ylipainoisten ja lihavien osuuden kasvu sekä vyötärölihavuuden yleistyminen näyttävät hidastuneen tai jopa pysähtyneen. Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan suomalaisten aikuisten keskimääräinen painoindeksi ja lihavuuden yleisyys eivät kasvaneet vuoteen 2000 verrattuna (1010 Lundqvist A, Lahti-Koski M, Rissanen A, Stenholm S, Borodulin K, Männistö S. Biologiset vaaratekijät. Lihavuus. Raportissa: Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68/2012;62-5.). Miesten keskimääräinen paino kuitenkin lisääntyi 1,7 kg ja naisten 0,9 kg. Miesten vyötärönympärys ja vyötärölihavuuden yleisyys eivät suurentuneet vuodesta 2000 vuoteen 2011, kun taas naisten vyötärönympärys ja vyötärölihavuuden yleisyys pieneni jonkin verran (p < 0,05). Suomalaisten aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -tutkimus raportoi samansuuntaisia osuuksia itse ilmoitetulle ylipainolle vuonna 2011 (miehet 60 % ja naiset 44 %) ja 2012 (miehet 58 % ja naiset 43 %) (1111 Helldán A, Helakorpi S, Virtanen S, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. THL:n Raportti 21/2013.).

Joitain samansuuntaisia tuloksia on saatu muuallakin, vaikkakin ylipaino ja lihavuus yleisesti kasvavat kaikkialla. Ruotsissa 16-84-vuotiaiden keskimääräinen painoindeksi ja lihavuuden esiintyvyys eivät suurentuneet vuosien 2000-2005 aikana (1212 Sundquist J, Johansson S-E, Sundquist K. Levelling off of prevalence of obesity in the adult population of Sweden between 2000/01 and 2004/05. BMC Public Health 2010;10:119.). Tukholman läänissä tehdyssä tutkimuksessa painoindeksi ja lihavuuden esiintyvyys eivät myöskään suurentuneet vuosien 2002-2006 aikana, mutta luvut kääntyivät uudestaan nousuun vuoden 2006 jälkeen (1313 Neovius K, Johansson K, Kark M, Tynelius P, Rasmussen F. Trends in self-reported BMI and prevalence of obesity 2002-2010 in Stockholm County, Sweden. Eur J Public Health 2013;23:312-5.). Italiassa sekä miesten että naisten lihavuuden kasvu tasaantui vuosina 2006-2010. Merkkejä lihavuuden esiintyvyyden tasaantumisesta on raportoitu myös sveitsiläisillä, yhdysvaltalaisilla ja australialaisilla naisilla, mutta ei miehillä (1414 Flegal KM, Carroll MD, Ogden CL, Curtin LR. Prevalence and trends in obesity among US adults, 1999-2008. JAMA 2010;303:235-41.,1515 Schneider H, Dietrich ES, Venetz WP. Trends and stabilization up to 2022 in overweight and obesity in Switzerland, comparison to France, UK, US and Australia. Int J Environ Res Public Health 2010;7:460-72.,1616 Hayes AJ, Clarke PM, Lung TW. Change in bias in self-reported body mass index in Australia between 1995 and 2008 and the evaluation of correction equations. Population Health Metrics 2011;9:53.). Englantilaisilla ylipainoisten ja lihavien osuudet (1991-2006) ovat kasvussa, mutta kasvu on hidastunut vuoden 1999 jälkeen (1717 Howel D. Trends in the prevalence of obesity and overweight in English adults by age and birth cohort, 1991-2006. Public Health Nutr 2010;14:27-33.).

Yksittäisissä tutkimuksissa ei ole esitetty selkeitä syitä painoindeksin kasvun tasaantumiselle. Seurantatutkimuksiin liittyy monia rajoitteita, jotka on syytä pitää mielessä tuloksia tulkittaessa. Esimerkiksi tutkittavat eivät osallistu tutkimuksiin nykyisin yhtä innokkaasti kuin aikaisemmin (77 Borodulin K, Saarikoski L, Lund L ym. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus. Osa 1. Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 22/2013.). Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten osallistumisprosentit ovat vielä suhteellisen korkeat, ja kahdessa viimeisessä FINRISKI-tutkimuksessa (vuonna 2007 ja 2012) osallistuminen on pysynyt samalla tasolla, noin 65 %:ssa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että lihavat jäävät helpommin pois tutkimuksista ja että heidän osallistumattomuutensa on voinut kasvaa vuosien mittaan enemmän kuin muiden. Äskettäin julkaistun katsauksen mukaan tutkimuksissa hypoteesi, että osallistumisprosentti olisi vaikuttanut lihavuuden muutoksiin, on saanut tukea, mutta myös päinvastaisia tuloksia on raportoitu (1818 Vissher TLS, Heitmann BL, Rissanen A, Lahti-Koski M, Lissner L. A break in the obesity epidemic? Explained by biases or misinterpretation of the data. Int J Obesity 2015;39:189-98.). Kymmenestä tutkimuksesta, joissa lihavuuden nousu on tasaantunut tai laskenut, vain neljässä raportoitiin osallistumisen vähentyneen, ja muissa tutkimuksissa osallistumisprosentti oli korkea, tasainen tai jopa noussut. Katsauksen tekijät kuitenkin muistuttavat, että kaikissa julkaistuissa tutkimuksissa ei ole esitetty osallistumisprosentteja. Myöskään tutkimuksen koko tai edustavuus ei selittänyt lihavuuden tasaantumista.

Eri maiden tulosten vertailtavuutta vaikeuttaa se, että monissa seurantatutkimuksissa on käytetty tutkittavan itsensä raportoimia pituus- ja painotietoja. Ne eroavat jonkin verran mittaustuloksista ja voivat näin ollen vaikuttaa lihavuuden esiintyvyyteen (1919 Spencer EA, Appleby PN, Davey GK, Key TJ. Validity of self-reported height and weight in 4808 EPIC-Oxford participants. Public Health Nutr 2002;5:561-5.,2020 Krul AJ, Daanen HAM, Choi H. Self-reported and measured weight, height and body mass index (BMI) in Italy, the Netherlands and North America. Eur J Public Health 2010;21:414-9.). Irlantilaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että virheet itse raportoidussa pituudessa pysyivät samansuuruisena 5-10 seurantavuoden aikana (2121 Shiely F, Hayes K, Perry IJ, Kelleher CC. Height and weight bias: the influence of time. PLoS One 2013;8:e54386.). Tulokseen ei vaikuttanut sukupuoli, ikä tai painoluokka. Sen sijaan virheet itse raportoidussa painossa kasvoivat ajan myötä molemmilla sukupuolilla, kaikissa ikäryhmissä ja erityisesti lihavilla tutkittavilla. FINRISKI-tutkimuksissa koulutetut tutkimushoitajat mittasivat pituuden, painon ja vyötärön ympäryksen terveystarkastuksen aikana.

Pitkien ajanjaksojen aikana väestössä voi tapahtua myös muutoksia, jotka voivat selittää havaittuja tuloksia. Esimerkiksi eri syntymäkohorteissa lihavuuden esiintyvyys ja lihavuuden kehittyminen voivat olla erilaisia (2222 Olsen LW, Baker JL, Holst C, Sorensen TIA. Birth cohort effect on the obesity epidemic in Denmark. Epidemiology 2006;17:292-5.). Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti nuoret miehet lihoivat 1970-luvulta 1990-luvulle nopeammin kuin aikaisemmat sukupolvet ja olivat samanikäisenä lihavampia kuin heitä aikaisemmin syntyneet miehet (2323 Lahti-Koski M, Jousilahti P, Pietinen P. Secular trends in body mass index by birth cohort in eastern Finland from 1972 to 1997. Int J Obesity 2001;25:727-34.). Toisaalta on esitetty, että päätöksenteko, terveyden edistämistyö ja erityisesti lihavuusaiheiden runsas käsittely tiedotusvälineissä olisi vaikuttanut positiivisesti väestön terveyskäyttäytymiseen (2424 Ford ES, Dietz WH. Trends in energy intake among adults in the United States: findings from NHANES. Am J Clin Nutr 2013;97:848-53.).

Enemmistö edelleen ylipainoisia

Lihavuuden kasvun tasaantumisesta huolimatta enemmistö suomalaisista aikuisista on edelleen ylipainoisia tai lihavia. Työikäisistä miehistä kaksi kolmesta ja naisista lähes puolet on vähintään ylipainoisia. Kaikkiaan 20 % työikäisistä on vähintään lihavia ja 5-7 % vaikeasti ja sairaalloisesti lihavia. Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset ja islantilaiset olivat keskimäärin muita pohjoismaalaisia lihavampia (2525 Rasmussen LB, Andersen LF, Borodulin K ym. Nordic monitoring of diet, physical activity and overweight. First collection of data in all Nordic Countries 2011. Report of Nordic Council of Ministers. Kailow Express ApS, Denmark 2012;100-7.). Eurooppalaisittain olemme keskitasoa (2626 Berghöfer A, Pischon T, Reinhold T, Apovian CM, Sharma AM, Willich SN. Obesity prevalence from a European perspective: a systematic review. BMC Public Health 2008;8:200.). Etelä-, keski- ja itäeurooppalaiset ovat keskimäärin lihavampia kuin länsi- ja pohjoiseurooppalaiset.

Suomalaisten ylipaino-ongelmaan ei ole yksiselitteistä syytä. Merkittävä vaikutus on kuitenkin arkiympäristöllä, joka ei juuri kannusta liikkumaan. Työn fyysinen kuormittavuus ja työmatkaliikunta ovat merkittävästi vähentyneet edellisten vuosikymmenten aikana ja vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt (2727 Borodulin K, Jousilahti P. Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja työmatkalla 1972-2012. Tutkimuksesta tiiviisti 5, marraskuu 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2012.). Kahden viimeisimmän tutkimuskerran välillä miesten vapaa-ajan liikunta on hieman lisääntynyt ja naisten vähentynyt. Aikuisille suositellaan kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa (esim. reipas kävely) vähintään 2 tuntia 30 minuuttia tai vaihtoehtoisesti raskasta liikuntaa (esim. juoksu) 1 tunti 15 minuuttia viikossa sekä lisäksi kaksi kertaa viikossa lihaskuntoharjoittelua (2828 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Liikunta. Käypä hoito -suositus 27.6.2012. www.kaypahoito.fi). Vain puolella työikäisistä suomalaisista liikunnan määrä täyttää terveyttä ylläpitävän kestävyysliikuntasuosituksen tavoitteet (2929 Husu P, Paronen O, Suni J, Vasankari T. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011;15:30-40.). Vain joka kymmenes pitää huolta lihaskunnostaan. Kiihtyvyysmittarilla mitattuna reipasta tai rasittavaa aktiivisuutta kertyi huomattavasti vähemmän verrattuna kyselytutkimusten tuloksiin (3030 Husu P, Suni J, Vähä-Ypyä H ym. Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. Suom Lääkäril 2014;69:1860-6.). Täysin liikkumattomia on 20-25 % väestöstä (2929 Husu P, Paronen O, Suni J, Vasankari T. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011;15:30-40.). Arjen istumista tulisi vähentää liikunnan lisäämisen ohella (3131. Vasankari T. Runsas istuminen lisää kuolemanriskiä. Suom Lääkäril 2014;69:1867-70.).

Lue myös

Äskettäin julkaistu systemaattinen katsaus osoitti, että erityisesti kuitupitoiset ruoat, hedelmät ja pähkinät sekä yleisemmin terveellisen ruokavalion noudattaminen estävät painon nousua (3232 Fogelholm M, Anderssen S, Gunnarsdottir I, Lahti-Koski M. Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review. Food Nutr Res 2012;56. doi: 10.3402/fnr.v56i0.19103.). Näyttöä on myös täysjyväviljan lihavuutta ehkäisevästä vaikutuksesta. Painon nousua edistävät runsas lihan, puhdistetun viljan, makeisten ja jälkiruokien kulutus. Vastaavia tuloksia on saatu myös kahdessa laajassa yhdysvaltalaisessa kohorttitutkimuksessa, joissa lihavuuden muutosta tutkittiin 12-20 vuoden ajan (3333 Mozaffarian D, Hao T, Rimm EB, Willett WC, Hu FB. Changes in diet and lifestyle and long-term weight gain in women and men. N Engl J Med 2011;364:2392-404.). Niissä raportoitiin myös, että sokeroidut virvoitusjuomat lisäävät lihavuuden riskiä.

Vaikka suomalaisten ruokavalio on viime vuosikymmenien aikana parantunut, meidän tulisi edelleen syödä enemmän kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljaa. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten kasvisten ja hedelmien kulutus oli alimmassa neljänneksessä (3434 EUFIC Review 01/2012. Fruit and vegetable consumption in Europe - do Europeans get enough. www.eufic.org/article/en/page/RARCHIVE/expid/Fruit-vegetable-consumption-Europe (siteerattu 11.6.2014).). Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan miehet kuluttivat noin 160 g kasviksia ja 200 g hedelmiä päivässä, naiset noin 165 g ja 230 g (3535 Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M-L, Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus. THL:n Raportti 16/2013;44-5.); suositus on yhteensä 500 g päivässä (3636 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta - Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Tampere: Juvenes Print - Suomen yliopistopaino 2014;21-4.). Suomalaisten tärkein kuidun lähde on ruisleipä, mutta sen kulutus on huolestuttavasti vähentynyt (3737 Maataloustilasto. Ravintotase 2012 ennakko ja 2011 lopulliset tiedot, 2013. www.maataloustilastot.fi/ravintotase (siteerattu 11.6.2014).). Lisäksi sokeripitoisten virvoitusjuomien, makeisten ja alkoholin kulutus on noussut viime vuosikymmenien aikana. Kotimaisessa tutkimuksessa on myös osoitettu, että ravitsemussuosituksia paremmin noudattavilla esiintyy vähemmän lihavuutta kuin muilla (3838 Kanerva N, Kaartinen NE, Ovaskainen ML, Konttinen H, Kontto J, Männistö S. A diet following Finnish nutrition recommendations does not contribute to the current epidemic of obesity. Public Health Nutr 2013a;16:786-94.,3939 Kanerva N, Kaartinen NE, Schwab U, Lahti-Koski M, Männistö S. Adherence to the Baltic Sea diet consumed in the Nordic countries is associated with lower abdominal obesity. Br J Nutr 2013;109:520-8.).

Kulutustottumuksissa tulisi kiinnittää huomiota myös ruoan määrään. Tavallisimpien elintarvikkeiden annoskoot ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet, ja esimerkiksi pikaruokaloiden annokset ovat kasvaneet 2-5-kertaisiksi alkuperäisistä (4040 Nielsen SJ, Popkin BM. Patterns and trends in food portion sizes, 1977-1998. JAMA 2003;289:450-3.,4141 Steenhuis IH, Leeuwis FH, Vermeer WH. Small, medium, large or supersize: trends in food portion in the Netherlands. Public Health Nutr 2010;13:852-7.). Isompi annos houkuttelee ruokailijaa syömään enemmän (4242 Rolls BJ, Morris EL, Roe SR. Portion size of food affects energy intake in normal-weight and overweight men and women. Am J Clin Nutr 2002;76:1207-13.). Kuluttajat totutetaan huomaamatta isompiin ruokamääriin, jolloin myös kohtuullisen ja riittävän annoksen arvioiminen vaikeutuu (4343 Block JP, Condon SK, Leinman K ym. Consumers’ estimation of calorie content at fast food restaurants: cross sectional observational study. BMJ 2013;346:2907.).

Jo 5-10 %:n pysyvä painonpudotus parantaa ylipainoisen aikuisen terveyttä (33 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus, 13.9.2013. www.kaypahoito.fi). Painonhallinta on tehokas keino ehkäistä ja hidastaa lihavuuden aiheuttamia liitännäissairauksia. Lihavuutta on kuitenkin nykykeinoin vaikea hoitaa, joten sen ehkäisy on tärkeää. Lihavuus on lisääntynyt myös lapsilla ja lihavista lapsista tulee usein lihavia aikuisia, joten varhainen puuttuminen on tärkeää (4444 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (lapset). Käypä hoito -suositus 11.10.2013. www.kaypahoito.fi). Aikaisemmin FINRISKI-aineistosta tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisten miesten keskimääräinen vuosittainen painonnousu on pysynyt samanlaisena vuosikymmenestä toiseen (0,27-0,47 kg/v), mutta vuoden 1990 jälkeisiin tutkimuksiin osallistuneet naiset lihoivat vuosittain kaksi kertaa niin paljon kuin naiset aiempina tutkimusvuosina (0,53-0,63 kg/v) (4545 Pajunen P, Vartiainen E, Männistö S, Jousilahti P, Laatikainen T, Peltonen M. Intra-individual changes in body weight in population-based cohorts during four decades: the Finnish FINRISK study. Eur J Public Health 2012;22:107-12.).

Jos ylipainoa on päässyt kertymään, laihduttaminen on sitä helpompaa mitä aikaisemmin ongelmaan tartutaan. Perusterveydenhuollolla on keskeinen rooli yksilöiden painon seurannassa ja riskiyksilöiden tavoittamisessa. Lihavuuden hoidossa on kuitenkin hyvä tiedostaa, että lihavuuden syytekijät, ilmiasu sekä hoidon tarve ja mahdollisuudet vaihtelevat (4646 Pietiläinen K. Yhden koon lihavuudesta yksilöllisiin ratkaisuihin. Suom Lääkäril 2014;69:190.). Lihavuus ei johdu pelkästään liikkumattomasta elämäntyylistä tai liian suurista ruokamääristä, tai ainakin ne voivat liittyä energiatasapainoon monella eri tavalla ja yksilöllisesti. Osalle ihmisistä lihavuus kehittyy nopeasti isojen elämänmuutosten yhteydessä tai syömishäiriöiden, uni-valverytmin häiriöiden, yksinäisyyden tai elämänhallinnan puuttumisen vuoksi. Toisille painoa taas kertyy pikkuhiljaa vuosien varrella elämän ruuhkavuosina, jolloin ei tule tarpeeksi kiinnitettyä huomiota omaan hyvinvointiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on käynnistänyt kansallisen yhteistyöohjelman Lihavuus laskuun - Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta 2012-2015 (4747 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Kansallisen lihavuusohjelman ohjelmaryhmä. Lihavuus laskuun - Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta. Kansallinen lihavuusohjelma 2012-2015. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Ohjaus-raporttisarja 13/2013.). Koko väestön painokäyrien kääntämisessä laskuun tarvitaan ennen kaikkea yhteistyötä. ●

Kiitokset

Suomen Akatemia, tutkimushankkeet 136895 ja 263836 (SM).

Tästä asiasta tiedettiin

Lihavuus altistaa monille kroonisille kansantaudeille, kuten diabetekselle, verenkiertoelimistön sairauksille, eri syöville, astmalle, depressiolle sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksille.

Keskimääräinen painoindeksi ja vyötärölihavuus ovat lisääntyneet Suomessa vuosikymmenien ajan.

Jo 5-10 %:n painonpudotuksella saavutetaan merkittäviä terveyshyötyjä.

Liikunnallinen elämäntapa, suositusten mukainen ruokavalio ja riittävä uni ovat keskeisiä tekijöitä painonhallinnassa.

Tämä tutkimus opetti

Suomalaisten työikäisten miesten ja naisten ylipainon ja lihavuuden kasvu on taittunut.

Edelleen kaksi kolmesta miehestä ja lähes puolet naisista on vähintään ylipainoisia. Joka viides työikäinen on lihava, ja joka kolmannella on merkittävää vyötärölihavuutta.

Kirjoittajat
Satu Männistö
ETT, dosentti, akatemiatutkija
THL, Terveyden osasto
satu.mannisto@thl.fi
Tiina Laatikainen
LT, tutkimusprofessori
THL, Terveyden osasto
professori
Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö
Kennet Harald
FM, ATK-suunnittelija
THL, Terveyden osasto
Katja Borodulin
FT, dosentti, erikoistutkija
THL, Terveyden osasto
Pekka Jousilahti
FT, tutkimusprofessori
THL, Terveyden osasto
Noora Kanerva
ETM, tutkija
THL, Terveyden osasto
Markku Peltonen
FT, tutkimusprofessori, yksikönpäällikkö
THL, Terveyden osasto
Erkki Vartiainen
LKT, tutkimusprofessori, osaston johtaja
THL, Terveyden osasto
Sidonnaisuudet
Ei sidonnaisuuksia.
Kirjallisuutta
1
Stevens GA, Singh GM, Lu Y ym. National, regional, and global trends in adult overweight and obesity prevalences. Popul Health Metr 2012;10:22.
2
OECD Library. Health at a glance: Europe 2012. www.oecd-ilibrary.org (siteerattu 11.6.2014)
3
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (aikuiset). Käypä hoito -suositus, 13.9.2013. www.kaypahoito.fi
4
Pajunen P, Keinänen-Kiukaanniemi S, Korpi-Hyövälti E, ym. Ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys tyypin 2 diabetespotilailla. Suom Lääkäril 2012;67:2621-6.
5
US Burden of Disease Collaborators. The state of US health, 1990-2010. Burden of diseases, injuries and risk factors. JAMA 2013;310:591-608.
6
Flegal KM, Kit BK, Orpana H, Graubard BI. Association of all-cause mortality with overweight and obesity using standard body mass index categories. A systematic review and meta-analysis. JAMA 2013;309:71-82.
7
Borodulin K, Saarikoski L, Lund L ym. Kansallinen FINRISKI 2012 -terveystutkimus. Osa 1. Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 22/2013.
8
Vartiainen E, Borodulin K, Sundvall J ym. Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun. Suom Lääkäril 2012;67:2364-8.
9
Tolonen H, Koponen P, Aromaa A, toim. Recommendations for the health examination surveys in Europe. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B21/2008.
10
Lundqvist A, Lahti-Koski M, Rissanen A, Stenholm S, Borodulin K, Männistö S. Biologiset vaaratekijät. Lihavuus. Raportissa: Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 68/2012;62-5.
11
Helldán A, Helakorpi S, Virtanen S, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. THL:n Raportti 21/2013.
12
Sundquist J, Johansson S-E, Sundquist K. Levelling off of prevalence of obesity in the adult population of Sweden between 2000/01 and 2004/05. BMC Public Health 2010;10:119.
13
Neovius K, Johansson K, Kark M, Tynelius P, Rasmussen F. Trends in self-reported BMI and prevalence of obesity 2002-2010 in Stockholm County, Sweden. Eur J Public Health 2013;23:312-5.
14
Flegal KM, Carroll MD, Ogden CL, Curtin LR. Prevalence and trends in obesity among US adults, 1999-2008. JAMA 2010;303:235-41.
15
Schneider H, Dietrich ES, Venetz WP. Trends and stabilization up to 2022 in overweight and obesity in Switzerland, comparison to France, UK, US and Australia. Int J Environ Res Public Health 2010;7:460-72.
16
Hayes AJ, Clarke PM, Lung TW. Change in bias in self-reported body mass index in Australia between 1995 and 2008 and the evaluation of correction equations. Population Health Metrics 2011;9:53.
17
Howel D. Trends in the prevalence of obesity and overweight in English adults by age and birth cohort, 1991-2006. Public Health Nutr 2010;14:27-33.
18
Vissher TLS, Heitmann BL, Rissanen A, Lahti-Koski M, Lissner L. A break in the obesity epidemic? Explained by biases or misinterpretation of the data. Int J Obesity 2015;39:189-98.
19
Spencer EA, Appleby PN, Davey GK, Key TJ. Validity of self-reported height and weight in 4808 EPIC-Oxford participants. Public Health Nutr 2002;5:561-5.
20
Krul AJ, Daanen HAM, Choi H. Self-reported and measured weight, height and body mass index (BMI) in Italy, the Netherlands and North America. Eur J Public Health 2010;21:414-9.
21
Shiely F, Hayes K, Perry IJ, Kelleher CC. Height and weight bias: the influence of time. PLoS One 2013;8:e54386.
22
Olsen LW, Baker JL, Holst C, Sorensen TIA. Birth cohort effect on the obesity epidemic in Denmark. Epidemiology 2006;17:292-5.
23
Lahti-Koski M, Jousilahti P, Pietinen P. Secular trends in body mass index by birth cohort in eastern Finland from 1972 to 1997. Int J Obesity 2001;25:727-34.
24
Ford ES, Dietz WH. Trends in energy intake among adults in the United States: findings from NHANES. Am J Clin Nutr 2013;97:848-53.
25
Rasmussen LB, Andersen LF, Borodulin K ym. Nordic monitoring of diet, physical activity and overweight. First collection of data in all Nordic Countries 2011. Report of Nordic Council of Ministers. Kailow Express ApS, Denmark 2012;100-7.
26
Berghöfer A, Pischon T, Reinhold T, Apovian CM, Sharma AM, Willich SN. Obesity prevalence from a European perspective: a systematic review. BMC Public Health 2008;8:200.
27
Borodulin K, Jousilahti P. Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja työmatkalla 1972-2012. Tutkimuksesta tiiviisti 5, marraskuu 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2012.
28
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Liikunta. Käypä hoito -suositus 27.6.2012. www.kaypahoito.fi
29
Husu P, Paronen O, Suni J, Vasankari T. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011;15:30-40.
30
Husu P, Suni J, Vähä-Ypyä H ym. Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. Suom Lääkäril 2014;69:1860-6.
31
. Vasankari T. Runsas istuminen lisää kuolemanriskiä. Suom Lääkäril 2014;69:1867-70.
32
Fogelholm M, Anderssen S, Gunnarsdottir I, Lahti-Koski M. Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review. Food Nutr Res 2012;56. doi: 10.3402/fnr.v56i0.19103.
33
Mozaffarian D, Hao T, Rimm EB, Willett WC, Hu FB. Changes in diet and lifestyle and long-term weight gain in women and men. N Engl J Med 2011;364:2392-404.
34
EUFIC Review 01/2012. Fruit and vegetable consumption in Europe - do Europeans get enough. www.eufic.org/article/en/page/RARCHIVE/expid/Fruit-vegetable-consumption-Europe (siteerattu 11.6.2014).
35
Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M-L, Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus. THL:n Raportti 16/2013;44-5.
36
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta - Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Tampere: Juvenes Print - Suomen yliopistopaino 2014;21-4.
37
Maataloustilasto. Ravintotase 2012 ennakko ja 2011 lopulliset tiedot, 2013. www.maataloustilastot.fi/ravintotase (siteerattu 11.6.2014).
38
Kanerva N, Kaartinen NE, Ovaskainen ML, Konttinen H, Kontto J, Männistö S. A diet following Finnish nutrition recommendations does not contribute to the current epidemic of obesity. Public Health Nutr 2013a;16:786-94.
39
Kanerva N, Kaartinen NE, Schwab U, Lahti-Koski M, Männistö S. Adherence to the Baltic Sea diet consumed in the Nordic countries is associated with lower abdominal obesity. Br J Nutr 2013;109:520-8.
40
Nielsen SJ, Popkin BM. Patterns and trends in food portion sizes, 1977-1998. JAMA 2003;289:450-3.
41
Steenhuis IH, Leeuwis FH, Vermeer WH. Small, medium, large or supersize: trends in food portion in the Netherlands. Public Health Nutr 2010;13:852-7.
42
Rolls BJ, Morris EL, Roe SR. Portion size of food affects energy intake in normal-weight and overweight men and women. Am J Clin Nutr 2002;76:1207-13.
43
Block JP, Condon SK, Leinman K ym. Consumers’ estimation of calorie content at fast food restaurants: cross sectional observational study. BMJ 2013;346:2907.
44
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (lapset). Käypä hoito -suositus 11.10.2013. www.kaypahoito.fi
45
Pajunen P, Vartiainen E, Männistö S, Jousilahti P, Laatikainen T, Peltonen M. Intra-individual changes in body weight in population-based cohorts during four decades: the Finnish FINRISK study. Eur J Public Health 2012;22:107-12.
46
Pietiläinen K. Yhden koon lihavuudesta yksilöllisiin ratkaisuihin. Suom Lääkäril 2014;69:190.
47
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Kansallisen lihavuusohjelman ohjelmaryhmä. Lihavuus laskuun - Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta. Kansallinen lihavuusohjelma 2012-2015. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Ohjaus-raporttisarja 13/2013.
English summary

English summary: The trend towards increasing obesity seems to have slowed down in the working aged Finnish population

- Results from the National FINRISK Studies

Background

Overweight and obesity are the most important health problems worldwide. In Finland, the prevalence of obesity and obesity trends have been monitored over the last forty years.

Methods

This study is part of the National FINRISK Studies, which have been carried out every five years since 1972 to monitor cardiovascular risk factors in Finland. The cross-sectional representative samples included 8000-10,000 working-age adults from 3-5 geographical areas (participation rates 65-90%). We investigated the long-term trends (1972-2012 or 1997-2012) and recent changes (2007-2012) in body mass index (BMI) by gender, study area, age and educational group. Weight, height and waist were measured following a standardized international protocol.

Results

The BMI has increased among Finnish men since the 1970s and among women since the 1980s. Although the newest results from 2012 show that the prevalence of obesity has levelled off over the last years, 65% of men and 46% of women had a BMI of at least 25 kg/m2, and one in five were obese (BMI ≥ 30kg/m2). The mean BMI was 26.9 kg/m2 for men and 25.9 kg/m2 for women. In all, about 30% of working-aged participants had abdominal obesity. The participants who lived in the metropolitan area, the youngest and the most educated appeared leaner than the others.

Conclusion

Finland is among those few countries where obesity trends have been reported to be levelling off. However, the prevalence of obesity has remained consistently high. The National Obesity Prevention Programme 2012-2015 coordinated by the National Institute for Health and Welfare was established to lower the prevalence of obesity and obesity-related diseases.

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.