Valtimotautitapahtumien riskiryhmään kuuluvien ja kuulumattomien kolesterolitasot FINRISKI 2002 -tutkimuksessa

Keski-ikäisten suomalaisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuus ja kolesterolitasot olivat 1970-luvulla maailman korkeimmat (1). Väestötasolla toteutetun ennaltaehkäisevän työn ansiosta riskitekijöiden tasot alenivat sittemmin merkittävästi. Vuosina 1972-97 sepelvaltimotautikuolleisuus väheni 35-64-vuotiailla miehillä 64 % ja naisilla 71 %. Kuolleisuuden vähenemisen suurin yksittäinen selittäjä oli kolesterolitason lasku (2). Vuoden 2002 FINRISKI-tutkimuksen mukaan seerumin kolesterolitasojen tasainen laskusuunta näyttää kuitenkin pysähtyneen aikavälillä 1997-2002 (3). Samanaikaisesti kolesterolitasoja koskevat suositukset ovat entisestään tiukentuneet (4,5).

Juuri ilmestynyt kansallinen dyslipidemioiden Käypä hoito -suositus määrittelee ne raamit, joiden puitteissa kolesterolitasoja tulisi hoitaa ja ne tavoitearvot, joihin primaarisessa ja sekundaarisessa ehkäisyssä tulisi pyrkiä (4,5). Uudet suositukset noudattelevat eurooppalaista sydän- ja verisuonitautien ehkäisysuositusta (5). Niiden mukaan seerumin kokonaiskolesterolin tavoitepitoisuus on alle 5,0 mmol/l ja LDL-kolesterolin alle 3,0 mmol/l. Riskiryhmään kuuluvilla, valtimotautia tai diabetesta sairastavilla ja henkilöillä, joilla on riskitekijäkasauma, tavoitearvot ovat edellisiä tiukemmat. Riskiryhmään kuuluvilla kokonaiskolesterolin tavoite on alle 4,5 mmol/l ja LDL-kolesterolin tavoite alle 2,5 mmol/l. Siitä, kuinka hyvin riskiryhmään kuuluvien suomalaisten kolesterolitasot täyttävät uudet, tiukentuneet suositukset, ei ole julkaistu väestötason tutkimustietoa.

Dyslipidemioiden hoitoon käytettävien lääkkeiden, erityisesti statiinien, käyttö on lisääntynyt huomattavasti kymmenen viime vuoden aikana niin meillä Suomessa kuin muuallakin. EUROASPIRE II -tutkimuksen mukaan lipidilääkkeiden käyttö sekundaarisessa ehkäisyssä on Suomessa muihin maihin verrattuna tehokasta, vaikka parantamisen varaa meillä vielä riittääkin (6). Sen mukaan Suomessa noin 70 % lipidilääkkeiden käyttäjistä saavuttaa alle 5,0 mmol/l:n kolesterolitason kaikkien maiden keskiarvon ollessa 50%.

Tässä tutkimuksessa kartoitetaan miten riskiryhmään kuuluvien, joilla tässä tarkoitamme sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavia, ja siihen kuulumattomien suomalaisten kolesterolitasot jakautuvat uusiin tiukentuneiden hoitosuositusten mukaisiin kolesteroliluokkiin vuoden 2002 FINRISKI -tutkimuksessa. Lisäksi selvitetään kuinka suuri osa hyperkolesterolemisista henkilöistä on tietoisia kohonneesta kolesteroliarvostaan ja kuinka suuri osa heistä käyttää lääkkeitä dyslipidemiansa hoitoon.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksen tekemiseen käytettiin FINRISKI 2002 -tutkimuksen aineistoa. FINRISKI-tutkimus on kansallinen, viiden vuoden välein toteutettava sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä monitoroiva väestötutkimus, jonka juuret ulottuvat vuonna 1972 käynnistettyyn Pohjois-Karjala-projektiin. Pohjois-Karjala-projekti jatkui vuodesta 1982 eteenpäin osana WHO MONICA -projektia, kunnes 1992 se nimettiin FINRISKI-tutkimukseksi.

Aluksi tutkimus toteutettiin yksinomaan Kuopion ja Pohjois-Karjalan lääneissä, mutta sittemmin se on kasvanut ja laajentunut miltei koko Suomen käsittäväksi tutkimukseksi. Ensin mukaan liittyi Lounais-Suomesta Turku ympäristöineen, seuraavaksi Etelä-Suomesta Helsingin ja Vantaan kaupungit ja viimeisimmäksi Pohjois-Suomesta Oulun ja Lapin läänit.

Joka viides vuosi jokaiselta tutkimusalueelta poimitaan FINRISKI-tutkimusta varten iän, sukupuolen ja kymmenvuotisikäryhmän suhteen ositettu satunnaisotos väestörekisteristä. Tutkimusvuosina tähän otokseen kuuluville lähetetään henkilökohtaisen kutsun mukana kyselylomake täytettäväksi ennen näytteidenottopaikalle saapumista. Koulutettu tutkimusryhmä suorittaa terveyskeskuksissa ja muissa tutkimuspaikoissa tutkimusprotokollaan kuuluvat mittaukset ja verinäytteiden oton sekä tarkistaa, että lomake on huolellisesti täytetty. Vertailukelpoisuuden takaamiseksi näytteidenotto ja laboratoriotutkimukset toteutetaan käyttäen huolellisesti standardoituja ja yhteneviä tutkimusmenetelmiä. Tutkimus ajoittuu aina kevääseen.

Vuoden 2002 FINRISKI-tutkimuksesta tähän analyysiin otettiin mukaan kaikki 35-64-vuotiaat, yhteensä 6 535 henkilöä, joista miehiä oli 3 085 ja naisia 3 450. Miesten osallistumisprosentti oli 69 % ja naisten 77 %. Näihin analyyseihin otettiin mukaan ainoastaan ne FINRISKI 2002 -tutkimukseen osallistuneet, joiden kolesteroliarvo saatiin mitattua ja jotka olivat kyselylomakkeessa vastanneet kysymyksiin aiemman sydäninfarktin ja diabeteksen sairastamisesta. Näin ollen tässä tutkimuksessa oli osallistujia yhteensä 5 960, heistä miehiä oli 2 764 ja naisia 3 196.

Kolesterolitasojen alueellisia eroja kartoitettaessa Suomi jaettiin tässä tutkimuksessa kolmeen alueeseen seuraavasti: Itä-Suomen alue, jonka muodostaa Kuopion seutu ja Pohjois-Karjala, Pohjois-Suomen alue, johon kuuluvat Oulun ja Lapin läänit ja Etelä-Suomen alue, johon kuuluvat pääkaupunkiseutu ja Turun alue.

Riskiryhmään kuuluvat ne potilaat, jotka ovat oman kertomansa mukaan sairastaneet lääkärin toteaman sydäninfarktin, jotka itse ilmoittivat sairastavansa diabetesta tai joilla on Kelan myöntämä erityiskorvausoikeus diabeteksen, kroonisen sepelvaltimotaudin tai krooniseen sepelvaltimotautiin liittyvän rasva-aineenvaihdunnan häiriön lääkitykseen. Tiedot Kelan myöntämistä erityiskorvauksista perustuvat Kelan rekisteritietoihin. Sepelvaltimotaudin ja diabeteksen suhteen terveet katsottiin riskiryhmään kuulumattomiksi. Analysoitaessa erikseen riskiryhmän alaryhmiä eli sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavia on sama henkilö luettu kuuluvaksi molempiin alaryhmiin silloin, kun kyseessä on henkilö, joka sairastaa sekä sepelvaltimotautia että diabetesta.

Tieto lipidilääkkeiden käytöstä perustuu osallistujien omaan ilmoitukseen. Tässä tutkimuksessa verenpainetautia sairastaviksi katsotaan ne ihmiset, joiden systolinen verenpaine on yli 140 mmHg tai diastolinen verenpaine yli 90 mmHg. Tupakoijia ovat ne, jotka ilmoittivat polttavansa säännöllisesti vähintään kerran päivässä savukkeita, sikaria tai piippua.

FINRISKI 2002 -tutkimuksen lipidianalyyseissa käytetyt laboratoriomenetelmät on kuvattu aiemmin (3). Kolesteroli- ja triglyseridipitoisuudet määritettiin tuoreseeruminäytteestä entsymaattisin menetelmin (CHOD-PAP, Thermo Elektron Oy ja GPO-PAP, Thermo Elektron Oy). Trigyseridituloksia arvioitaessa on huomattava, että ne eivät ole paastoarvoja. Tutkittavia kehotettiin paastoamaan neljä tuntia ennen näytteenottoa ja välttämään rasvaisia aterioita aiemmin tutkimuspäivän aikana.

Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin SAS-tilasto-ohjelmaa. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin jatkuvien muuttujien osalta varianssianalyysillä yleistä lineaarista mallia käyttäen, luokkamuuttujien osalta käyttäen khiin neliö -testiä ja monimuuttujamalleissa logistista regressiota. Keskiarvot ja prosenttiosuudet on ikävakioitu suoralla menetelmällä käyttäen standardina FINRISKI-alueiden väestöä vuoden 2001 lopussa.

TULOKSET

Taulukossa 1 kuvataan sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden vallitsevuutta riskiryhmään kuuluvien ja kuulumattomien joukossa. Sekä miesten että naisten tupakointi oli yhtä yleistä. Kaiken kaikkiaan kolmasosa miehistä tupakoi; naisista tupakoi joka viides. Painoindeksi oli sekä miehillä että naisilla merkitsevästi suurempi riskiryhmään kuuluvien kuin riskiryhmään kuulumattomien joukossa. Koholla olevan verenpaineen suhteen tilanne oli samankaltainen: riskiryhmässä oli enemmän henkilöitä, joiden verenpaine oli kohonnut kuin riskiryhmään kuulumattomissa.

Seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus oli riskiryhmään kuuluvilla merkitsevästi pienempi kuin siihen kuulumattomilla (taulukko 1). Riskiryhmään kuuluvien miesten seerumin kokonaiskolesterolipitoisuuden keskiarvo oli 5,3 mmol/l ja naisten 5,4 mmol/l. Vastaavat keskiarvot riskiryhmään kuulumattomilla miehillä olivat 5,8 mmol/l ja naisilla 5,6 mmol/l. Hoitosuosituksissa ilmoitetun kokonaiskolesterolin alle 4,5 mmol/l:n tavoitetason oli riskiryhmään kuuluvista miehistä saavuttanut 26 % ja naisista 9 % (taulukko 2). Sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavat analysoitiin kokonaiskolesterolin osalta myös erikseen. Sepelvaltimotautia sairastavista miehistä 36 %:lla ja naisista 22 %:lla kolesteroli oli alle 4,5 mmol/l:n tavoitealueella. Vastaavat luvut diabetesta sairastavilla olivat 22 % ja 7 %. Sekä riskiryhmään kuuluvien että kuulumattomien sukupuolten välinen kolesterolitasojen ero oli merkitsevä (taulukko 2).

Riskiryhmään kuuluvista miehistä 60 %:lla ja naisista 75 %:lla triglyseridit olivat suositusten mukaisella tasolla (taulukko 2). Riskiryhmään kuuluvista miehistä 24 %:lla ja naisista 7%:lla HDL-pitoisuus oli liian pieni alle 1,0 mmol/l:n tavoitetasoon nähden (taulukko 2). Vastaavat luvut riskiryhmään kuulumattomilla olivat 13% ja 2%.

Riskiryhmään kuulumattomista pohjoissuomalaisista miehistä vain 19% ja naisista 26 % oli kolesterolin suhteen alle 5,0 mmol/l:n tavoitetasolla (taulukko 3). Itäsuomalaisilla vastaavat osuudet olivat 21 % ja 30 % ja eteläsuomalaisilla 24 % ja 35 %. Kaikilla tutkimusalueilla vähintään puolella riskiryhmään kuulumattomista kolesterolipitoisuus sijoittui tasolle 5,0-6,4 mmol/l (taulukko 3). Riskiryhmään kuuluvista pohjoissuomalaisista naisista vain 6 % oli kolesterolin suhteen alle 4,5 mmol/l:n tavoitetasolla (taulukko 4). Itäsuomalaisista naisista tavoitetasolla oli 14 % ja eteläsuomalaisista 16 %. Riskiryhmään kuuluvien miesten vastaavat osuudet olivat 20 %, 35% ja 33 % (taulukko 4).

Hyperkolesterolemisista miehistä 37 % ja naisista 45 % ei ollut tietoisia omasta korkeasta kolesterolipitoisuudestaan. Riskiryhmään kuuluvista hyperkolesterolemisista miehistä 69 % ja naisista 60 % ilmoitti, että heidän kolesterolipitoisuutensa oli mitattu tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Miehistä 1 % ja naisista 5 % ilmoitti, ettei heidän kolesterolipitoisuuttaan ollut koskaan mitattu. Riskiryhmään kuulumattomista hyperkolesterolemisista miehistä 28 %:lta ja naisista 34 %:lta oli kolesteroli mitattu kuluneen vuoden aikana. Miehistä 14 %:lta ja naisista 12 %:lta sitä ei ollut mitattu koskaan.

Miehistä 8 % ja naisista 5 % käytti lipidilääkettä vuonna 2002. Lipidilääkkeitä käyttävistä miehistä 46 % ja naisista 34 % oli saavuttanut alle 5,0 mmol/l:n kolesterolitason. Riskiryhmään kuuluvista miehistä lipidilääkettä käytti 48 % ja naisista 29 %. Riskiryhmään kuulumattomilla vastaavat luvut olivat 4 % ja 4 %. Riskiryhmän sisällä lääkehoidon käyttö jakautui siten, että sepelvaltimotautia sairastavista miehistä 77 % ja naisista 65 % sekä diabetesta sairastavista 33 % ja naisista 22 % käytti lipidilääkettä.

Riskiryhmään kuuluvista lipidilääkkeitä käyttävistä miehistä 40 % ja naisista 22 % oli kolesterolin suhteen alle 4,5 mmol/l:n tavoitetasolla (taulukko 5). Sepelvaltimotautia sairastavista lipidilääkkeiden käyttäjistä 40 % (miehet ja naiset yhdessä) oli saavuttanut kolesterolin alle 4,5 mmol/l:n tavoitetason. Diabetesta sairastavista vastaava osuus oli 28 %. Riskiryhmään kuulumattomista lipidilääkkeitä käyttävistä miehistä alle 5,0 mmol/l:n tavoitetasolla oli 33% ja naisista 28 % (taulukko 5).

POHDINTA

Vuoden 2002 FINRISKI-tutkimuksen mukaan seerumin kolesterolitasojen tasainen 1970-luvulla alkanut lasku näyttää pysähtyneen aikavälillä 1997-2002 (3). Samanaikaisesti kolesterolitasoja koskevat suositukset ovat entisestään tiukentuneet etenkin valtimotaudin riskiryhmiin kuuluvien osalta. Uudessa dyslipidemioiden Käypä hoito -suosituksessa (4), joka pohjautuu etenkin vastaavaan tuoreeseen eurooppalaiseen suositukseen (5), yleisesti suositeltava seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus on alle 5,0 mmol/l ja riskiryhmiin kuuluvilla, jo valtimotautia tai diabetesta sairastavilla, alle 4,5 mmol/l. Vastikään julkaistut yhdysvaltalaiset suositukset ovat vielä eurooppalaisiakin tiukemmat. Niissä suositellaan statiinien käyttöä kaikille tyypin 2 diabetesta sairastaville, joilla on myös muita riskitekijöitä kolesterolitasosta riippumatta (7,8). Suomessa lipidilääkkeitä käyttää sellaisistakin potilaista vain osa, joilla olisi erityiskorvausoikeus niistä aiheutuneisiin kustannuksiin. Lisäksi lipidilääkkein hoidetuista potilaista vain osa saavuttaa hoitotavoitteen (6,9,10). Tässä tutkimuksessa kartoitettiin, miten riskiryhmään kuuluvien eli sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavien ja riskiryhmään kuulumattomien suomalaisten kolesterolitasot jakautuivat uusiin, tiukentuneiden hoitosuositusten mukaisiin kolesteroliluokkiin vuoden 2002 FINRISKI -tutkimuksessa.

Riskiryhmään kuulumattomista miehistä 21 %:lla ja naisista 29 %:lla kolesteroli oli alle 5,0 mmol/l:n tavoitetasolla. Kolesterolitasoja arvioitaessa on otettava huomioon, että kaikista tutkimukseen kutsutuista miehistä 31% ja naisista 23 % jätti osallistumatta tutkimukseen, ja on hyvin todennäköistä, että heidän kolesteroliarvonsa ovat suuremmat kuin tutkimukseen osallistuneilla.

Lipidilääkkeitä käytti riskiryhmään kuulumattomista miehistä ja naisista 4%. Vaikka kliiniset lääketutkimukset ovat osoittaneet, että lipidilääkehoidolla on mahdollista saavuttaa dyslipidemioiden hoidolle asetetut tavoitteet (11,12,13,14), ja intensiivisellä hoidolla mahdollisesti jopa pysäyttää valtimotaudin eteneminen (15), on tavoitteen toteutuminen usein puutteellista (16). Tutkimuksemme mukaan vuonna 2002 lipidilääkkeitä käyttävistä riskiryhmään kuulumattomista miehistä vain 33 % ja naisista 28 % saavutti suositellun alle 5,0 mmol/l:n kolesterolipitoisuuden. Tulos on saman suuntainen aiempien tutkimusten kanssa. Vuonna 1999 tehdyn kyselyn mukaan vain 11 %:lla statiinihoitoa käyttäneistä kokonaiskolesteroli oli alle 5 mmol/l. (16). Vuosina 1999-2000 toteutettu sairaala-aineistoon perustuva EUROASPIRE II -tutkimus antoi tosin väestöaineistoamme ruusuisemman kuvan Suomessa toteutetusta lipidilääkehoidosta. Sen mukaan 70 % lipidilääkkeitä käyttävistä suomalaisista saavutti alle 5,0 mmol/l:n kolesterolipitoisuuden (6).

Vuonna 2002 riskiryhmään kuuluvista, sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavista miehistä 26 %:lla kokonaiskolesterolipitoisuus oli nykysuositusten mukaisella alle 4,5 mmol/l:n tasolla. Naisista vain 9 %:lla kokonaiskolesteroli oli suositusalueella. Tässä suhteessa sepelvaltimotautia sairastavien tilanne näyttää olevan parempi kuin diabetesta sairastavien. Aikaisemmassa, perusterveydenhuollossa vuonna 1999 toteutetussa suomalaistutkimuksessa sepelvaltimotautia sairastavista noin puolella LDL-kolesteroli oli tuolloisella alle 3,5 mmol/l:n suositustasolla (9). Omassa tutkimuksessamme naisten kokonaiskolesteroli oli suositusalueella selvästi harvemmin kuin miesten. Myös tämä havainto on tehty aiemmin (9,17), eikä tilanne näytä parantuneen 2000-luvulle tultaessa.

Lipidilääkkeitä käytti tutkimuksessamme riskiryhmään kuuluvista miehistä 48 % ja naisista 29 %. Sepelvaltimotautipotilailla lipidilääkitys oli selvästi yleisempää kuin diabetesta sairastavilla. Tulos on samansuuntainen aiempien tutkimusten kanssa (9,18). Eräässä suomalaistutkimuksessa todettiin, että lipidilääkkeitä käytti vajaa puolet potilaista, joiden olisi suositusten mukaan syytä niitä käyttää (9). Tutkimuksessamme kokonaiskolesteroli oli alle 4,5 mmol/l:n tavoitealueella 40 %:lla niistä riskiryhmän miehistä ja 22 %:lla niistä riskiryhmän naisista, jotka käyttivät lipidilääkkeitä. Sepelvaltimotautipotilaista suurempi osa oli saavuttanut tavoitealueen kuin lipidilääkitystä käyttävät diabetespotilaat, joskin johtopäätöksiä tehtäessä on otettava huomioon alaryhmien pieni koko. Myös tämä löydös on yhtenevä aiemman, 1990-luvun lopulta olevan, raportin kanssa (9), eikä selkeää kehitystä näin ollen näytä tapahtuneen.

Syitä lipidihoidon tehottomaan toteutukseen on aiemmin puitu myös tässä lehdessä julkaistuissa artikkeleissa (16,19). Eräs merkittävä syy lienee se, että lääkehoito aloitetaan aina turvalliseksi katsottavalla aloitusannoksella, mutta kolesterolitasojen kontrolloinnin puutteen vuoksi lääkeannoksen potilaskohtainen säätäminen tehokkaalle tasolle jää helposti puolitiehen, jolloin potilas jatkaa lipidilääkitystään vajaatehoisella aloitusannoksella (19,20). Toisaalta lipidilääkityksen LDL-kolesterolia pienentävä vaikutus näkyy laboratoriotuloksissa jo parin viikon kuluttua hoidon aloittamisesta, mutta lääkityksen valtimotautien riskiä vähentävä vaikutus vaatii jopa puolitoista vuotta jatkuvan yhtäjaksoisen lääkityksen (21,22,23,24). Lipidilääkitystä jatkaakseen potilaiden tulee siis olla hyvin motivoituneita. Potilaan asenteen on todettu merkittävästi edistävän hoitotavoitteeseen pääsemistä (19). Vuonna 1996 julkaistussa tutkimuksessa 60 % lipidilääkitystä käyttäneistä potilaista keskeytti lääkityksensä ensimmäisen vuoden kuluessa (25). Tuoreemmassa tutkimuksessa vuodelta 2002 neljännes potilaista keskeytti lipidilääkityksen ensimmäisen puolen vuoden kuluessa ja vain 25-40 % jatkoi lääkitystä kaksi vuotta lääkkeen määräämisen jälkeen (26). Tutkimusten mukaan sekundaarisessa ehkäisyssä, jossa potilaalla on jo osoitettavissa oleva kliininen sairaus, dyslipidemian hoitomyöntyvyys on parempi kuin sairauksien primaarisessa ehkäisyssä (26).

Hyperlipidemiaa sairastavan potilaan olisi tärkeä ymmärtää tavoitearvojen saavuttamisen merkitys oman elämänsä kannalta. Tietoisuus omasta kolesterolipitoisuudesta ja mahdollisuus seurata sen kehittymistä vaikuttavat merkittävästi potilaan hoitomotivaatioon. Tutkimuksemme mukaan hyperkolesterolemisista suomalaisista miehistä 63 % ja naisista 55 % oli tietoisia omasta suurentuneesta kolesterolipitoisuudestaan. Hiljattain julkaistuissa kansainvälisissä aineistoissa hyperkolesterolemisten henkilöiden tietoisuus kohonneesta kolesteroliarvostaan vaihteli maittain kolmen ja 62 prosentin välillä (27).

Dyslipidemia on vain yksi, joskin merkittävä, valtimotautien kokonaisriskiin vaikuttava tekijä. Sekä ennaltaehkäisevässä että sekundaarisessa ehkäisyssä tavoitteena onkin yksilöllisesti arvioida ne tekijät, joihin vaikuttamalla kokonaisriskiä voidaan vähentää tehokkaimmin (4). Tarkasteltaessa valtimotaudin riskitekijöitä väestötasolla antaa FINRISKI 2002 -tutkimus aihetta huoleen (3). Vuosia jatkunut myönteinen kehitys näyttää pysähtyneen kolesterolitasojen ja tupakoinnin osalta (3). Tutkimuksemme osoittaa lisäksi, että valtimotautitapahtumien erityiseen riskiryhmään kuuluvista miehistä kolmannes ja naisista noin viidennes tupakoi. Ylipainoisten osuus oli riskiryhmässä merkittävästi suurempi kuin terveiden ryhmässä. Myös HDL-kolesteroli ja triglyseridit olivat riskiryhmässä epäedullisemmat kuin terveillä.

Tutkimuksemme osoittaa, että dyslipidemioiden hoito on Suomessa edelleenkin tehotonta käytettävissä olevasta lääkevalikoimasta huolimatta. Etenkin valtimotautitapahtumien riskiryhmään kuuluvien hoitoa tulisi selvästi tehostaa, sillä miehistä vain neljänneksellä ja naisista vain kymmenesosalla kokonaiskolesteroli on nykysuosituksen mukaisella alle 4,5 mmol/l:n tavoitetasolla.

ENGLISH SUMMARY: CHOLESTEROL LEVELS OF CARDIOVASCULAR DISEASE RISK GROUPS AND HEALTHY PERSONS IN THE FINRISK 2002 STUDY

The cardiovascular disease risk factor levels of the Finnish population have been assessed since 1972 at 5-year intervals in the National FINRISK Study. The declining trend in the average cholesterol levels, which has been observed since the 1970s, seems to have levelled off between 1997 and 2002. At the same time, the recommended limits for optimal cholesterol levels have been tightened. In this study, we used the FINRISK 2002 Study data to evaluate how the new cholesterol target limits have been attained in Finland. Of the high-risk subjects, who either had coronary heart disease or diabetes mellitus, 26% of men had total cholesterol at the optimal level, i.e. below 4.5 mmol/L. Of the high-risk women, only 9% had total their cholesterol level below 4.5 mmol/L. According to the latest guidelines, the recommended total cholesterol level for population not belonging to the high-risk group is below 5.0 mmol/L. Of these healthy men, 21% had their cholesterol level below 5.0 mmol/L. Among women, the respective proportion was 29%. In conclusion, the cholesterol levels of subjects at a high risk for atherosclerotic diseases are not satisfactory in Finland. Only every fourth man and every tenth woman had their cholesterol within the recommended limits.