Koululaisten kokema väsymys on Suomessa merkittävä ongelma. Väsymys on ollut yleisin psykosomaattisista oireista nuorilla (1,2,3,4) ja väsymyksen kokeminen on lisääntynyt voimakkaasti 1990-luvulla (5,6). Esimerkiksi WHO:n tutkimusten osalta tulokset ovat olleet masentavia, sillä vähintään joka kolmas tutkimuksen oppilas raportoi aamuväsymystä lähes jokaisena kouluaamuna ja tunsi olonsa väsyneeksi useammin kuin kerran viikossa (7).

Väsymykseen johtavia syitä ovat mm. riittämätön uni, häiriintynyt uni, lisääntynyt unen tarve tai muutokset unirytmissä (8). Väsymys muuttaa ihmistä passiiviseksi ja haluttomaksi. Tämä on varsin haitallista koulutyössä, koska väsymys häiritsee sellaisten tehtävien tekemistä, joissa pitää suunnitella, tehdä strategioita ja edetä vaihe vaiheelta kohti päämäärää (9). Yleensä mieleisiksi koetuissa tehtävissä väsynyt ihminen kokeekin surullisuutta, vihamielisyyttä tai kiinnostuksen puutetta (10). Väsyneen oppilaan selviytymiskeinot stressitilanteissa ovat heikommat kuin levänneellä oppilaalla (11).

Riittävän unen merkitystä ei voi korostaa liikaa väsymysongelman yhteydessä, sillä uni vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Uni tyydyttää fysiologisia tarpeita ja on välttämätön psyykkisten toimintojen eheyden kannalta (12,13,14). Unen puutteella on vakavia vaikutuksia yksilölle. Siitä aiheutuu mieliala- ja motivaatiomuutoksia, ärtyneisyyttä sekä vaikeuksia tunne- ja käyttäytymistasolla (8,9,15,21). Mielialamuutokset ilmenevät esimerkiksi vihaisen ja aggressiivisen käyttäytymisen alttiutena sekä mahdollisina itkureaktioina (9). Vähäinen unen määrä näkyy myös koulutyön vaikeutena (9,17, 22,23,24,25,26,27). Riittävästi nukkuvat oppilaat saavat korkeampia arvosanoja koulussa kuin heidän liian vähän nukkuvat toverinsa (18). Myös luova ajattelu kärsii unen puutteen takia (28,29). Optimaalinen suoritustaso on vaikea saavuttaa, jos uni ei ole säännöllistä, laadukasta ja riittävää.

Väsymyksen, univaikeuksien ja ruokailuun liittyvien ongelmien taustalla voi olla moninainen joukko erilaisia psyykkiseen hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä, kuten masennusta, perhe-elämän ongelmia ja vaikeuksia toverisuhteissa. Syy-seuraussuhteiden selvittäminen on kuitenkin vaikeaa ja vaatii syvällisempää tarkastelua, johon tässä tutkimuksessa ei ole keskitytty.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keskisuuren kaupungin kuudesluokkalaisten (n = 199) väsymyksen yleisyyttä ja ajankohtaa, kouluruoan syömisen tai syömättä jättämisen yhteyttä väsymykseen sekä oppilaiden nukkumistottumuksia.

TUTKIMUSAINEISTOT JA TILASTOLLISET ANALYYSIT

Artikkelissa selvitetään oppilaiden väsymyksen yleisyyttä, kouluruokailun ja väsymyksen yhteyttä sekä nukkumistottumuksia. Tutkimukseen valittiin harkinnanvaraisella otannalla keskisuuren kaupungin viisi perusopetuksen koulua ja yhteensä kahdeksan oppilasmäärältään suurinta kuudetta luokkaa.

Poikittaistutkimus suoritettiin helmikuussa 2002 anonyymejä kyselylomakkeita käyttäen ja kooten aineisto koulutuntien aikana. Lupa kyselytutkimuksen suorittamiseen varmistettiin koulujen rehtoreilta ja luokanopettajilta. Vastausprosentti oli hyvin suuri, 99 %. Kato muodostui kahdesta oppilaasta, jotka eivät olleet vastanneet kaikkiin lomakkeen kysymyksiin. Näiden kahden oppilaan vastaukset on hylätty ja lopulliseksi otoskooksi muodostui 199 oppilasta. Tutkituista tyttöjä oli 103 (52 %) ja poikia 96 (48 %). Vastaajien keskimääräinen ikä oli 12 vuotta (83 %). 13-vuotiaita oli 16 % ja 11-vuotiaita 1 %. Otoksemme on edustava näyte kyseessä olevan kaupungin kuudesluokkalaisista.

Vinon ikäjakauman vuoksi ikävertailuja ei ole tehty. Sen sijaan oppilaita on jaoteltu sukupuolen mukaan joidenkin muuttujien osalta. Tilastollisissa analyyseissä on käytetty SPSS-ohjelman 10.0 ja 11.0 -versioita. Muuttujien välisten tilastollisten yhteyksien selvittämisessä on käytetty Khin neliö -testiä.

MITTARI

Kuudesluokkalaisten väsymyksen yleisyyttä ja ajankohtaa, kouluruokailun yhteyttä väsymykseen sekä nukkumaanmeno- ja heräämisaikaa koulupäivinä ja viikonloppuisin, valvomista, nukahtamisvaikeuksia, yöllisiä heräilyjä, yöunen määrää ja päiväunien nukkumista selvitettiin puolistrukturoidulla anonyymillä kyselylomakkeella. Koska tutkimusongelmia kattavaa mittaria ei ollut olemassa, on kyselylomakkeen laadinnassa käytetty apuna eri tutkimuksien mittareita, jolloin mittarimme kysymykset pohjautuivat WHO:n kansainväliseen koululaistutkimukseen (7,30), kuopiolaisten nuorten terveys- ja hyvinvointikyselyyn (1) ja Kouluterveys 1996 -tutkimukseen (31) sekä neljään unitutkimukseen (13,15,32,33). 3-sivuinen kyselylomake sisälsi 47 eri kysymystä, joista 42:een oli valmiit vastausvaihtoehdot ja viisi kysymystä oli avoimia. Väsymyksen yhteyttä eri muuttujiin kaikissa seuraavissa tuloskappaleissa on tutkittu kyllä tai ei -väittämän Tunnen itseni usein väsyneeksi koulussa (kyselylomakkeen kysymys 5) vastausten avulla.

TULOKSET

Väsymyksen yleisyys ja ajankohta

Kyllä tai ei -väittämän Tunnen itseni usein väsyneeksi koulussa (kysymys 5) mukaan 40 % tutkituista koululaisista (n = 199) vastasi myöntävästi. Pojat olivat koulussa väsyneempiä kuin tytöt (Khin neliö -testi = 6,64, p < 0,01). Väsyneiden poikien osuus oli 24 %, tyttöjen 16%. Ei-väsyneitä poikia oli 25 % ja tyttöjä 36 %. Väsymyksellä ja koululla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (p < 0,05): viisi tutkittua koulua olivat erilaisia sen suhteen, miten väsyneiksi kuudesluokkalaiset oppilaat itsensä tunsivat.

Monivalintakysymyksen (kysymys 36) vastausten mukaan oppilaista 22 % oli 3-5 koulupäivänä viikoittain väsynyt. 1-2 kertaa viikossa väsyneitä oli 29 % nuorista. En joka viikko vastasi 40 % oppilaista, ja 10 % ei ollut koskaan väsynyt. Sukupuoli ei ollut yhteydessä väsymyksen koettuun useuteen (Khin neliö -testi = 7,30, n.s.).

Aamuväsymyksestä vähintään neljänä kouluaamuna (kysymys 34) viikossa raportoi 24 % ja 1-3 kertaa viikossa 62 % otoksesta. Tutkituista 14% ei kärsinyt aamuväsymyksestä. Pojat kokivat aamuväsymystä suhteessa useammin kuin tytöt (Khin neliö -testi = 6,38, p < 0,05). Oppilaista 68% koki olevansa aamuisin väsyneempiä kuin iltapäivisin (kysymys 23).

Lähes puolet oppilaista (46 %) odotti koulupäivän päättymistä väsymyksen takia (kysymys 10). Sukupuoli ei ollut yhteydessä koulupäivän päättymisen odottamiseen väsymyksen vuoksi (Khin neliö -testi = 2,56, n.s.). Väsyneet oppilaat odottivat koulupäivän päättymistä huomattavasti enemmän kuin ei-väsyneet (Khin neliö -testi = 110,77, p < 0,001). Kyselylomakkeen kysymykset, joihin artikkeli liittyy, ovat internetissä osoitteessa http://www. laakarilehti.fi/files/vasymys.pdf.

Väsymys ja kouluruokailu

Kouluruoan syömisellä tai syömättä jättämisellä (kysymys 33) oli yhteys koettuun väsymykseen: huonosti syövä oppilas oli väsynyt koulussa (Khin neliö -testi = 5,81, p < 0,05). Oppilas, joka ei jaksanut suoriutua koulutyöstä, söi harvoin kunnon kouluaterian (Khin neliö -testi = 5,20, p < 0,05). Otoksesta 37 % söi harvoin, 44 % söi melko usein ja 20% söi päivittäin kunnon kouluaterian. Tyttöjen ja poikien kouluruokailutottumukset eivät tilastollisesti eronneet toisistaan (Khin neliö -testi = 3,51, n.s.). Oppilaiden kouluruokailuun osallistuminen vaihteli huomattavasti kouluittain (Khin neliö -testi = 63,38, p < 0,001). Samoin koululuokittain oli suurta vaihtelua siinä, miten usein oppilas raportoi syövänsä kouluruoan (Khin neliö -testi = 68,61, p < 0,001). Esimerkiksi luokassa kolme kouluaterian söi 20 oppilasta ja vain 1 jätti syömättä. Samansuuntainen tulos oli luokassa kuusi, jossa 17 oppilasta söi aterian ja 1 ei. Hälyttävä tulos saatiin luokassa viisi, jossa aterian söi ainoastaan 6 oppilasta ja 21 jätti aterian väliin (kuvio 1).

Nukkumaanmenoaika

Nukkumaanmenoaika kouluviikolla (kysymys 28) ajoittui yleisesti kello 21.30-23.00 välille. 39 % oppilaista meni nukkumaan kello 22.00-22.30. Kello 23.00 jälkeen hereillä oli vielä 13 % oppilaista ja puolenyön jälkeen 2 %. Sukupuolella ja kouluviikon nukkumaanmenoajoilla ei ollut tilastollista yhteyttä (Khin neliö -testi = 4,49, n.s.).

Viikonloppuisin (kysymys 29) nukkumaanmenoajoissa oli suuremmat vaihtelut ja silloin valvottiin enemmän. Keskimääräinen nukkumaanmenoaika oli kello 23.30- 00.00. Oppilaista neljännes oli valveilla puolenyön aikaan. Pojat valvoivat viikonloppuisin tyttöjä myöhempään (Khin neliö -testi = 22,48, p < 0,05).

Heräämisaika

Oppilaat heräsivät kouluviikolla (kysymys 30) keskimäärin kello 7.00-7.30. Sukupuolella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys heräämisaikaan: tytöt heräsivät poikia aikaisemmin kouluviikolla (Khin neliö -testi = 17,31, p < 0,001).

Viikonloppuisin heräämisajoissa (kysymys 31) oli useiden tuntien eroja. Sukupuolella ja viikonlopun heräämisajoilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (Khin neliö -testi = 15,24, n.s.). Keskimääräinen heräämisaika viikonloppuisin oli kello 9.30-10.00 (taulukko 1).

Yöunen määrä

Oppilaiden yöunen määrä perustuu heidän ilmoittamiinsa tuntimääriin (kysymys 47). Niistä on muodostettu luokat puolen tunnin tarkkuudella. Kouluviikon nukkuma-aikojen ensimmäinen luokka oli 3-3,5 tuntia ja viimeinen 10-10,5 tuntia. Kouluviikolla vastaajien yöuni oli keskimäärin 8-8,5 tuntia, jonka nukkui 37 % oppilaista. Oppilaista 7 % nukkui maksimissaan 6,5 tuntia ja 9 % oppilaista nukkui vähintään 10 tuntia.

Viikonlopun yöunen määrä (kysymys 47) vaihteli 6-6,5 tunnista (4 % otoksesta) 13-13,5 tuntiin (1 % otoksesta). Tyypillisin unen määrä viikonloppuisin oli 10-10,5 tuntia, jonka nukkui 33 % nuorista. Sukupuolella ei ollut yhteyttä unen määrään kouluviikolla (Khin neliö -testi = 6,77, n.s.), eikä viikonloppuna (Khin neliö -testi = 5,95, n.s.). Vähiten kouluviikon aikana nukkuvat oppilaat olivat väsyneimpiä (p < 0,001). Oppilaat, jotka nukkuivat riittävästi kouluviikolla (9 tuntia tai enemmän), eivät raportoineet väsymyksen tunteesta (Khin neliö -testi = 6,03, n.s.).

Päiväunet

87 % oppilaista ei nukkunut päiväunia kouluviikolla (kysymys 38). Päiväunet nukkui 1-2 kertaa kouluviikolla 12 % oppilaista ja 3-5 kertaa noin 1 % oppilaista. Sukupuoli ei ollut yhteydessä päiväunien nukkumiseen (Khin neliö -testi = 1,29, n.s.).

Valvominen ja nukahtamisvaikeudet

Eniten oppilaat valvoivat (kysymys 45) katsellen TV:tä tai videoita (58%). Noin 10 % oppilaista pelasi tietokonepelejä tai puhui kännykällä yöaikaan. Valvomisen syyt olivat sukupuolisidonnaisia (Khin neliö -testi = 15,47, p < 0,05). Pojat pelasivat enemmän tietokonepelejä ja tytöt puhuivat puhelimessa.

Nukahtamisvaikeuksista (kysymys 21) kärsi 37 % oppilaista, tytöt enemmän kuin pojat (Khin neliö -testi = 4,51, p < 0,05). Avoimessa kysymyksessä (kysymys 42) nukahtamisvaikeuksien syiksi mainittiin mm. se, ettei vielä väsyttänyt (26%), päivän tapahtumien miettiminen (14%), nukkumispaikan lämpötila (9 %) ja jännittäminen (6%). Oppilaista 18 % ei osannut nimetä syytä nukahtamisvaikeuksilleen.

Yöheräilyt

Otoksesta 61 % ei heräillyt öisin kouluviikon aikana (kysymys 39), 32 % heräsi 1-2 yönä ja 7 % 3-5 yönä. Tytöt heräilivät kouluöinä poikia useammin (Khin neliö -testi = 8,85, p < 0,01). Yöheräilyillä ei ollut kuitenkaan yhteyttä väsymisen kokemiseen koulussa (Khin neliö -testi = 2,80, n.s.). Yöheräämisen jälkeen 20 %:lla ei ollut vaikeuksia uudelleen nukahtamisessa (kysymys 40). 17 % kärsi nukahtamisvaikeuksista joskus yöheräilyn jälkeen ja 2 %:lla vastaajista nukahtamisvaikeuksia ilmeni usein tai aina. Tytöillä oli poikia enemmän vaikeuksia nukahtaa uudelleen yöheräilyn jälkeen (Khin neliö -testi = 8,36, p < 0,05).

POHDINTA

Väsymysilmiötä ei voida vähätellä, koska sillä on huomattavia yhteyksiä nuorten hyvinvointiin ja koulussa suoriutumiseen. Väsyneiden oppilaiden osuus otoksessamme on huolestuttavan suuri, sillä lähes joka toinen oppilas kärsi väsymyksestä. Väsymyksen yleisyys noudattelee aikaisempien suomalaistutkimuksien tuloksia (1,2,3,5,6,7). Tyttöjen ja poikien erot väsymyksen kokemisessa ovat ristiriitaisia: WHO:n tutkimuksissa (7,34) ja Tampereen kyselytutkimuksessa (3) tytöillä oli poikia enemmän yleistä väsymystä, mutta otoksessamme pojat kokivat yleistä väsymystä enemmän kuin tytöt.

Joka neljäs otoksemme oppilas kärsi aamuväsymyksestä vähintään neljänä kouluaamuna viikossa. Koululaisten aamuväsymyksestä on tullut yleinen ilmiö Suomessa ja ulkomailla (6,35,36,37). Otoksemme pojat kokivat olevansa aamuisin väsyneempiä kuin tytöt, kuten aikaisemmissakin tutkimuksissa (5,7,38).

Tutkijat pohtivat, että koululaisten väsymys saattaa johtua liian aikaisesta heräämisajankohdasta (26) ja on esitetty koulun alkamisajankohdan myöhäistämistä. Toisaalta epäillään, että oppilaat muuttavat toimintatapansa muuttuneen koulun lukujärjestyksen mukaan eli valvovat myöhempään, jos saavat nukkua pitempään (29). Amerikkalaiskokeiluissa oppilaiden valvominen lisääntyi ja uniaika väheni päivärytmin siirtyessä yhä myöhäisemmäksi (25, 39). Israelissa sen sijaan koulun alkamisajankohdan myöhäistämisellä oli positiivisia vaikutuksia, sillä aamupäivisin koettu väsymys väheni (40). Aihe vaatisi tutkimusta suomalaisten oppilaiden keskuudessa. Olisi hyödyllistä tietää, muuttuisiko oppilaiden nukkumaanmenoaika myöhäisemmäksi heräämisaikoihin nähden, vai pysyisivätkö nukkumaanmenoajat samoina. Koulupäivän alkamisajan myöhäistämistä voisi harkita jo senkin takia, että perhe-elämä ja harrastukset ovat muuttuneet iltapainotteisemmiksi.

Koulujen välillä oli isoja eroja siinä, syötiinkö koulussa kunnon ateria. Oppilaiden makumieltymykset olisi otettava entistä paremmin huomioon kouluruoan suunnittelussa, jotta oppilaat saataisiin syömään paremmin. Ravinnon terveellisyysvaatimuksia ei tule kuitenkaan unohtaa. Nyky-yhteiskunnassa vallitsevat laihuusihanteet voivat osaltaan muokata nuorten, etenkin tyttöjen, ruokailutottumuksia. Kouluruokakulttuuri vaatii lisätutkimusta siitäkin syystä, että kouluaterian syömättä jättämisellä oli yhteys väsymykseen. Otoksemme oppilaiden kouluruokailukäyttäytyminen poikkesi huomattavasti kuopiolaisten nuorten kouluruokailun tuloksista, joiden mukaan lähes kaikki oppilaat söivät kouluaterian (1). Tuloksissamme huomiota herätti se, että koululuokittain oli erittäin suuria eroja siinä, miten monet oppilaat jättivät kouluruoan syömättä. Ovatko luokanopettajat ja koululaisten vanhemmat tietoisia oppilaiden syömättömyydestä?

Koulujen ja luokkien toimintakulttuurit näyttivät liittyvän erilaiseen kouluruokailukäyttäytymiseen. Myös eri koulujen väsyneiden määrä vaihteli, mutta luokkakohtaisella tasolla vertailtaessa tilastollista yhteyttä väsymyksen kokemisessa ei ollut. Tarvittaisiinkin muuta täydentävää lisätutkimusta, jotta saataisiin tietoa luokkien ja koulujen erilaisista käyttäytymis- ja toimintatavoista.

Uni on menettänyt kulttuurissamme arvonsa. Lyhentyneestä yöunesta sekä myöhäisistä ja epäsäännöllisistä nukkumaanmenoajoista seuraa auttamatta väsymystä. Oppilaat eivät saavuttaneet tutkijoiden suosittelemaa vähintään yhdeksän tunnin unen määrää (19,26), sillä he nukkuivat keskimäärin puolesta tunnista tuntiin vähemmän. Nyky-yhteiskunnassa vallitseva jatkuva kiire, sosiaaliset paineet sekä suoriutumis- ja menestymispaineet johtavat helposti yöunien lyhentämiseen. Murrosiässä unen määrä vähenee eri tutkimusten mukaan (18,35), vaikka unen tarve kasvaa fyysisen kasvun ja kehityksen myötä.

Oppilailla oli selvä taipumus nukkua univelkaansa pois viikonloppuisin. Viikonloppujen pidempi unen määrä on yleinen suuntaus muissakin tutkimuksissa (35,41). Tutkijat kuitenkin epäilevät, että viikonloppuisin saadaan harvoin nukuttua viikolla kertyneitä univelkoja (26,29). Oppilaat eivät kuitenkaan nukkuneet päiväunia univelkansa poistamiseksi. Päiväunet eivät ole suosittuja 11-13-vuotiaiden keskuudessa muidenkaan tutkimusten mukaan (6,41) Vapaa-ajan aktiviteetit ohittavat päiväunet, vaikka nuori olisikin hyvin väsynyt ja tiedostaisi levon tarpeen. Päiväunien mahdollisista positiivisista vaikutuksista yksilön suoriutumiseen tulisi tehdä lisätutkimusta ja samalla selvittää, kuinka pitkiä päiväunia voisi suositella, jotta yöunet eivät kärsisi.

Riittävän aikainen nukkumaanmeno tulisi nostaa etusijalle nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Television katselulla ja myöhäisellä nukkumaanmenoajankohdalla on yhteys väsymykseen (26,36,42). Vanhempien tulisikin tarkkaan harkita, sijoittavatko he TV:n lapsen omaan huoneeseen, koska TV:n katselua voi olla vaikea valvoa. TV:n lähetysajat ovat tulleet yhä myöhäisemmiksi ja nuoria kiinnostavaa ohjelmatarjontaa esitetään silloin, kun heidän pitäisi olla nukkumassa. Nuorilla on taipumus valvoa myöhään ja nukkua pitkään aamulla (16,18,43,44). Erityisesti viikonloppuisin näkyi selvä viive nukkumisaikatauluissa (18, 43).

Otoksemme nukahtamisvaikeuksien yleisyys noudattelee aikaisempien suomalaistutkimusten linjaa (34,38). Tytöt kärsivät nukahtamisvaikeuksista enemmän kuin pojat. Ranskalais- ja kanadalaistutkimuksessa (41,45) sukupuolten välillä on saatu samanlainen tulos, toisin kuin suomalaistutkimuksessa, jossa sukupuolten välisiä eroja nukahtamisvaikeuksissa ei ilmennyt (34). Kuudesluokkalaisilla yöheräilyt olivat harvinaisia, kuten aikaisempien tutkimusten nuorilla (34,41).

Tutkijoiden mukaan kronobiologisesti sopiva heräämisaika ajoittuu kello 7.00-8.00 välille (46). Kuudesluokkalaiset heräsivät keskimäärin kello 7.00-7.30 kouluviikolla. Tytöt heräsivät poikia aikaisemmin, kuten muissakin aikaisemmissa tutkimuksissa (18,35,47) lukuun ottamatta Kanadassa (41) tehtyä tutkimusta. Sukupuolella ei ollut yhteyttä heräämisajankohtaan viikonloppuisin. Tästä on ristiriitaisia tuloksia aiemmissa tutkimuksissa (35,18,47,41).

Opetustyön laadun välttämätön ehto on, että opettaja havaitsee oppilaiden väsymyksen, jotta hän voi osaltaan parantaa luokan hyvinvointia. Väsymyksen arvioiminen on kuitenkin hankalaa, koska se on yhteydessä moniin eri tekijöihin, eikä sopivaa mittaria ole kehitetty. Opettajan saattaa olla vaikea erotella oppilaan väsymystä ja motivoitumattomuutta. Osa oppilaista voi haluta peittää opettajalta väsymyksensä. Opettaja voi herättää keskustelua väsymyksen vakavuudesta vanhempien keskuudessa ja toimia ärsykkeenä tilanteeseen puuttumiselle. Koulun ja kodin yhteistyön merkitys kasvaa. Vanhempien kanssa voisi yhdessä sopia lasten nukkumaanmenoajoista ja painottaa kouluruoan tärkeyttä.

Uudelle terveystieto-oppiaineelle on todellinen tilaus. Varhaisessa nuoruudessa monilla valinnoilla rakennetaan tulevaa terveyttä, jolloin tarvitaan ohjausta ja tietopohjaa omille valinnoille. Koulun terveyskasvatuksessa aktiivinen sekä unen että kouluruokailun merkityksen välittäminen oppilaille on haasteellista, koska yksilöllisten nukkumis- ja ruokailutottumusten takia on vaikea antaa ehdottomia ohjeita. Säännöllisen uni-valverytmin ja riittävän unen määrän korostaminen on asennekasvatuksen haaste, samoin kuin nuoren oman vastuun korostaminen. Jos epäterveellisiin elintapoihin ei puututa ajoissa, ongelmat kasautuvat ja niistä saattaa aiheutua myöhemmässä vaiheessa suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Tämän tutkimuksen tulokset tuovat esille sen, että kattavalle väsymysmittarille, joka ottaisi laajasti huomioon eri tekijöiden (nukkumistottumukset, ravinto, liikunta, koulumenestys, kouluviihtyvyys) yhteyksien selvittämisen, olisi suuri tarve. Oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen laadukkaiden edellytysten ylläpitämiseksi olisi syytä tehostaa kouluruokailusta vastaavan henkilöstön ja opettajien yhteistyötä: opettajien havainnot oppilaiden ruokailutottumuksista koulussa olisi perusteltua saattaa ruokailusta vastaavan henkilöstön tietoon. Samoin koulun ja kodin yhteistyönä oppilaiden sekä nukkumis- että ruokailutottumuksiin vaikuttaminen on välttämätöntä oppilaiden koulussa jaksamisen edistämiseksi.

ENGLISH SUMMARY: TIREDNESS AND ITS CONNECTION TO EATING IN SCHOOL AND TO SLEEPING HABITS IN THE SIXTH GRADE PRIMARY SCHOOL STUDENTS

The tiredness of students has become an increasing problem in schools in Finland. The quantity of sleep has decrease and leisure time activities take place later in the evening than before. The sample (n = 199) of this study consisted of six primary schools of a medium-sized town. The students completed a questionnaire in class. This article describes the perceived tiredness of sixth grade students (11-13-year-olds), their eating habits at school and sleeping behaviour. The results indicate that almost every second student frequently felt tired at school. In addition, every fourth of the students reported morning tiredness on at least four school mornings in a week. The ideal quantity of sleep (at least 9 hours) was not obtained because the pupils slept 0,5-1 hour less. Very few students ate a proper meal daily at school. Educational staff, parents, health care and catering personnel need to cooperate in emphasizing the value of sleep and also the importance of regular sleeping schedule.