Johtuuko uskonnollisuuskin serotoniinista?

Ruotsissa on tutkittu, miksi toiset meistä uskovat henkiin. Terveet tutkittavat täyttivät luonteenpiirteitä kartoittavan kyselyn ja lisäksi heiltä määritettiin PET-tekniikalla serotoniinireseptorien aktiivisuus aivojen eri osissa. Kun kyselyn ja kuvauksen tulokset korreloitiin keskenään, kävi ilmi, että serotoniinin sitoutumispotentiaali korreloi vastakkaisesti uskonnollista käyttäytymistä ja asenteita kuvaavien luonteenpiirteiden kanssa. Tarkempi analyysi osoitti, että uskonnollisuutta kuvaavasta osioryhmästä korrelaatio ilmeni sellaisten osioiden kohdalla, jotka kuvasivat hyväksyvää spirituaalista eli hengellistä asennoitumista. Nämä ihmiset hyväksyvät yliaistilliset havainnot ja asiat, kun taas heidän vastakohtansa suosivat reduktionistista ja empiiristä maailmankuvaa. Näyttääkin ilmeiseltä, että serotoniinijärjestelmä muodostaa biologisen pohjan hengellisille kokemuksille. Usein ajatellaan, että uskonnollinen käyttäytyminen on ympäristö- ja kulttuurisidonnaista. Kuitenkin kaksos- ja adoptiotutkimuksen mukaan noin 50 % yksilöiden välisen uskonnollisuuden vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Tämäkin tutkimus tukee uskonnollisen ajattelun ja biologisten ominaisuuksien keskinäistä yhteyttä. Lopuksi tutkijat pohtivatkin, voitaisiinko kiihkouskonnollisuus selittää moninkertaisilla eroilla aivojen serotoniiniaktiivisuudessa.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Valkean aineen kirkastumat = masennuksen huono ennuste

Aivojen valkean aineen kirkastumat ovat masennuksesta kärsivillä ikääntyneillä selvästi yleisempiä kuin muilla ikääntyneillä. Näiden kirkastumien on arveltu kuvaavan valkean aineen hermoratavaurioita ja olevan etiologisessa yhteydessä masennukseen. Sataa yli 60-vuotiasta masennuspotilasta koskevassa tutkimuksessa otettiin aivojen MRI hoidon alussa ja 2 vuotta sen jälkeen. Seuranta-aikana kirkastumat lisääntyivät toipuneista 11,5 %:lla, kun vastaava luku ei-toipuneilla oli 31,6 % (p = 0,01). Regressioanalyysissä valkoisen aivoaineen kirkastumien volyymin kasvu yhdistyi erittäin voimakkaasti huonoon ennusteeseen. Ei kuitenkaan ole varmaa, johtuuko masennus pienistä verisuonitukoksista vai altistaako se niille. Joka tapauksessa ikääntyvien masennuspotilaiden kohdalla myös heidän verenkiertoelimistönsä tila tulee tarkasti selvittää ja aiheen ilmaantuessa tulee masennuksen ohella hoitotoimenpiteet kohdistaa myös verenkiertosairauksien hoitoon ja ennalta ehkäisyyn.

(Rs)

Lyhyesti: Tupakoinin jatkaminen heikentää keuhkosyövän ennustetta

Monen keuhkosyöpäpotilaan on kuultu sanovan, että eihän sitä tupakointia enää kannata lopettaa. Toisiin päätelmiin ovat päätyneet jenkit 1 155 keuhkosyöpäpotilaan kohortissa. Ajankohtainen tupakointi oli käänteisessä yhteydessä hoidolla (kirurginen ja/tai kemoterapia ja/tai sädehoito) saatuihin tuloksiin. Tupakointi huononsi ennustetta vaarasuhteen ollessa 1,37 (95 %:n luottamusväli 1,18-1,59, p < 0,001). Eli myös keuhkosyövän dignosointihetkellä kannattaa tupakointi lopettaa!

Lyhyesti: Häätyykö helikobakteerin mukana syöpäkin?

Mahan helikobakteeri-infektio altistaa paitsi haavalle myös syövälle. Voisikohan helikobakteerin häätö ehkäistä myös mahalaukun syöpää? Tämä kysymys asetettiin Kiinassa Fujianin maakunnassa kymmenisen vuotta sitten. Noin 800 bakteerin kantajaa sai häätöhoidon ja toinen mokoma lumelääkettä. Sitten jäätiin seuraamaan syövän syntymistä noin kahdeksan vuoden ajaksi. Hoitoryhmään niitä kertyi 7 ja verrokeille 11. Ero ei ole merkitsevä. Mutta jos joukosta karsittiin yksilöt, joilla oli jo alussa syöpää edeltävä muutos limakalvolla (atrofia tai metaplasia), tulos muuttui. Kumpaankin ryhmään jäi noin 500 alunalkaen ihan tervemahaista. Näistä häätöryhmään ei osunut yhtään syöpää, kun verrokeista 6 sai syövän. Luvut ovat pieniä, mutta ero on kuitenkin tilastollisesti merkitsevä. Eli vihje häätöhoidon syöpää ehkäisevästä vaikutuksesta on saatu.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Uutta vai vanhaa syövän hoitoa?

Lääkärikunnassa elää tiukasti usko, että tutkimusohjelmassa annettu syövän hoito ja seuranta parantavat potilaan ennustetta. Tätä uskomusta on käytetty perusteena houkuteltaessa potilaita tutkimusohjelmiin. Tieteellinen näyttö ei valitettavasti tue yleistä käsitystä. Tutkimusohjelmia tarvitaan, jotta hoitoja voidaan parantaa tulevaisuudessa. Yksittäisen potilaan kohdalla ei voida kuitenkaan tietää, onko hänen tutkimusohjelmassa saamansa hoito yhtään tehokkaampaa kuin tavallinen hoito. Potilasta saattaa lohduttaa se, jos hänelle suodaan mahdollisuus tavata samaa lääkäriä ja hoitajaa tutkimusohjelman ajan. Pitkäaikainen ja hyvä hoitosuhde lienee eduksi potilaalle joka tapauksessa. Lääkäristäkin on mukava tavata tuttuja potilaita.

Sirkku Jyrkkiö

Mielialalääkitys vähentää myös nuorten itsemurhia

Masennuksen parantunut hoito on vähentänyt itsemurhia. Toisaalta on kuitenkin väitetty, että koska alueilla, joilla mielialalääkkeiden käyttö on suurta, on myös korkeita itsemurhalukuja, uudet serotoniinilääkkeet voivat jopa lisätä itsemurhia varsinkin nuorilla. Amerikkalaisessa tutkimuksessa verrattiin aluekohtaisesti nuorten käyttämien mielialalääkkeiden määriä ja heidän ikäryhmässään esiintyviä itsemurhia. Ensinnäkin mielialalääkkeiden käyttö yli kuusinkertaistui, mutta itsemurhien määrä laski lähes 10 %. Tosiaankin, alueilla, joilla nuoret käyttivät paljon mielialalääkkeitä, ilmeni myös enemmän itsemurhia. Tämä yhteys näkyi käytännössä eri sukupuoli-, ikä-, rotu- ja sosiaaliryhmissä. Kuitenkin niillä alueilla, joilla lääkkeiden käyttö lisääntyi vuodesta 1990 vuoteen 2000 eniten, nuorten itsemurhat vähenivät merkitsevästi eniten. Muutos oli selvin pojilla, 15-19-vuotiailla ja alemmassa sosiaaliryhmässä. Vaikka tällaiseen aluevertailuun liittyy vaikeasti hallittavia sekoittavia tekijöitä, puhuu tutkimus vahvasti sen puolesta, että väestötasolla mielialalääkityksellä voidaan ehkäistä nuorten itsemurhia. Näyttää lisäksi siltä, että nuoret miehet ja alemman sosiaaliluokan nuoret hyötyvät lääkehoidosta eniten.

Raimo K.R. Salokangas

Humaaniin vuorovaikutukseen tarvitaan pikkuaivoja

Kyky päätellä mitä toinen ihminen ajattelee ja tuntee on perustavaa laatua oleva inhimillisen vuorovaikutuksen ominaisuus. Mutta voidaanko tämä inhimillisen kanssakäymisen kyky lokalisoida joihinkin kohtiin aivoissa? Amerikkalaiset tutkijat paneutuivat tähän kysymykseen antamalla terveiden koehenkilöiden luoda mielikuvituskertomuksen toisen ihmisen mielentilasta kehotuksella: Kuvittele, että istut puiston penkillä miehen tai naisen vieressä ja toteat hänen itkevän. Laadi kertomus, miksi hän itkee. Tämän jälkeen he kertoivat ääneen tarinansa. Vertailutehtävänä koehenkilöt lukivat ääneen kertomusta, joka ei edellyttänyt toisen mielentilan kuvittelua. Tehtävien aikana koehenkilöiden aivojen verenkierron muutokset kuvattiin PET-tekniikalla ja analysoitiin siten, että mielikuvitustehtävän tuloksista vähennettiin lukutehtävän tulokset.

Raimo K.R. Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030