Potilaan siirtyminen hoitoyksiköstä toiseen tai kodin ja sairaalan välillä on yksi riskialtteimmista kohdista potilaan lääkehoitoprosessissa (1). On arvioitu, että lähes jokainen potilas kohtaa jonkin tarkoituksettoman ristiriidan lääkehoidossaan siirtotilanteessa.

Haasteet liittyvät usein ajantasaisen lääkitystiedon saatavuuteen potilaan hoidon alkaessa ja tiedon välittymiseen seuraaville potilasta hoitaville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille (2) (kuva 1). Potilas voi myös olla epätietoinen, miten hän jatkaa lääkehoitoaan, kun vastuu lääkehoidon toteuttamisesta siirtyy kotiutustilanteessa hänelle itselleen.

Tapaus 1

Potilas saapui ensihoidon tuomana päivystykseen mukanaan paperinen kotihoidon lääkelista kymmenistä lääkkeistä. Lääkelista poikkesi merkittävästi Reseptikeskuksessa näkyvistä lääketiedoista ja sen päiväys oli vuoden vanha. Potilas ei muistisairauden vuoksi osannut kertoa lääkkeistään.

Potilas siirtyi päivystyksestä eteenpäin toimenpiteeseen ja edelleen vuodeosastolle ennen ajantasaisen kotilääkityksen selvitystä. Potilastietojärjestelmässä näkyivät vain uudet, sairaalassa määrätyt kipulääkkeet. Potilas ehti olla sairaalassa yli vuorokauden ilman insuliinia ja epilepsialääkitystä, ennen kuin asia huomattiin.

Mikä meni vikaan?

Potilaan mukana tullut tieto kotilääkityksestä ei pitänyt paikkaansa.

Potilaan ajantasaista kotilääkitystä ei selvitetty ensimmäisessä vastaanottaneessa yksikössä.

Tieto selvittämättömästä kotilääkitystiedosta ei siirtynyt seuraaville yksiköille.

Tapaus 2

Potilaalla oli ollut leikkauksen jälkeen käytössä tukosten estolääkityksenä enoksapariini kerran vuorokaudessa iltaisin. Potilas joutui uusintaleikkaukseen, ja hänelle määrättiin postoperatiivinen enoksapariini viisi tuntia leikkauksesta klo 23. Potilaalle annettiin leikkauspäivän iltana myös aiemman määräyksen mukainen enoksapariiniannos, sillä määräystä ei ollut lopetettu.

Jatkohoidoksi potilaalle määrättiin enoksapariinihoito viikoksi. Hoitaja kirjasi määräyksen käyttäen sähköisen potilastietojärjestelmän oletusasetuksia, jolloin lääkkeen antoajaksi kirjautui klo 8. Potilas sai siten kolmannen enoksapariiniannoksen leikkauksen jälkeisenä aamuna.

Potilas siirtyi ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä perusterveydenhuollon vuodeosastolle, jossa injektiolääkkeet ohjelmoidaan annettavaksi klo 20. Neljännen enoksapariiniannoksen jälkeen potilas kyseenalaisti, miksi injektioita annetaan niin usein. Potilaan huomion ansiosta huomattiin lääkkeen liian tiheä annostelu ja aloitettiin verenkuvan lisäseuranta.

Mikä meni vikaan?

Aikaisempaa annettua lääkitystä ei ollut huomioitu eikä päällekkäistä määräystä lopetettu. 

Tieto jo annetuista lääkkeistä ei siirtynyt eri yksiköiden ja organisaatioiden välillä.

Lääkkeiden oletusantoajat eri yksiköissä eivät ole yhtenäisiä, mitä ei ollut huomioitu.

Tapaus 3

Terveyskeskuksen vuodeosastolta kotiutuneen potilaan omainen tuli apteekkiin potilaalle annetun lääkelistan kanssa. Lääkelista ja Reseptikeskuksen reseptit eivät vastanneet toisiaan. Useampia reseptejä puuttui, yhdessä oli vanha annosohje ja pitkävaikutteisen valmisteen sijaan oli virheellisesti määrätty lyhytvaikutteinen valmiste.

Apteekista soitettiin terveyskeskukseen, ja reseptiasiat saatiin korjattua. Puhelussa selvisi, että asiakkaalla oli myös voimassa oleva resepti lääkkeelle, joka oli ollut tarkoitus lopettaa, ja asiakasta oli ohjattu katsomaan ajantasaiset hoito-ohjeet Omakannasta. Apteekissa kuitenkin kävi ilmi, että asiakas ei pääse Omakantaan, koska pankkitunnuksia ei ole. Omainen ohjattiin olemaan yhteydessä terveyskeskukseen tietojen saamiseksi.

Mikä meni vikaan?

Kotiutettaessa potilaan reseptitietoja ei ollut päivitetty; useita päällekkäisiä reseptejä oli voimassa ja lopetettujen lääkkeiden reseptit olivat mitätöimättä.

Pitkävaikutteisen lääkevalmisteen sijasta oli epähuomiossa määrätty lyhytvaikutteinen lääkevalmiste.

Potilaan ja/tai omaisen ohjaus ja neuvonta oli puutteellista, eikä potilaan valmiutta käyttää Omakantaa ollut varmistettu.

Pohdinta

Puutteet lääkehoidon tiedonkulussa hoitoon tullessa, hoidon aikana ja siirto- tai kotiutustilanteessa ovat usein toistuvia ongelmia siitä huolimatta, että ne ovat jo pitkään olleet terveydenhuollon ammattilaisten tiedossa (1). Ne voivat aiheuttaa haittaa potilaalle, viivästyttää siirtymistä, johtaa tarpeettomiin uusintakäynteihin tai yhteydenottoihin, vaatia lisätyötä ja tuottaa ylimääräisiä kustannuksia.

Jotta potilaan lääkehoitoprosessi jatkuisi siirtotilanteessa oikein ja katkeamattomasti, tulee yksiköissä kuvata selkeä prosessi ja työnjako ajantasaisen lääkitystiedon siirtymisen varmistamiseksi potilaan saapuessa, siirtyessä toiseen yksikköön sekä kotiutuessa (1,3).

Lääkehoito on jatkumo, jossa edelliset vaiheet vaikuttavat seuraaviin. On tärkeää tunnistaa lääkitystietojen ajantasaistamisen avainkohdat (kuva 2). Lääkkeen nimi, muoto, vahvuus ja annos eivät yksinään ole riittävä tieto turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi.

Siirtotilanteessa lähettävän tahon tulee varmistaa, että vastaanottava ammattilainen saa riittävät tiedot lääkehoidon toteuttamiseksi, mukaan lukien edellisessä yksikössä annettu lääkehoito, viimeisimmät antoajat sekä lääkehoidolla saatu vaste. Lisäksi vastaanottaja tarvitsee perusteet edellisellä hoitojaksolla tehdyille lääkemuutoksille. Nämä jäävät kuitenkin usein siirtovaiheessa raportoimatta (4). Lääkityksen raportoinnin tarkistuslistat ovat yksi keino varmistaa tarvittavan tiedon lähettämistä ja siirtymistä vastaanottavalle taholle (5).

Katkeamaton lääkehoito on mahdollista vain, kun ajantasainen lääkitystieto on kaikkien potilaan lääkehoitoon osallistuvien käytettävissä. Reseptikeskukseen kehitettävä Kanta-lääkityslista mahdollistaa tulevaisuudessa ajantasaisen lääkityksen seuraamisen riippumatta käytössä olevasta potilastietojärjestelmästä (6). Samansisältöinen ajantasainen lääkitystieto on tulevaisuudessa sekä ammattilaisten että potilaan saatavilla, jolloin myös potilailla on nykyistä paremmat edellytykset oman lääkehoitonsa hallintaan.

Potilasturvallisuus-ryhmä: Leena-Maija Aaltonen, Tuija Ikonen, Marina Kinnunen, Risto P. Roine ja Pertti Saloheimo