Siltahoito ongelmallinen myös yleiskirurgiassa

Tehokas antikoagulaatiohoito lisää vääjäämättä leikkauksiin liittyvää vuotoriskiä. Ongelmaa on pyritty empiiriisesti hallitsemaan ns. siltahoidolla, siis keskeyttämällä varfariinilääkitys ennen toimenpidettä ja aloittamalla tilalle hepariinilääkitys. Siltahoito on vakiintunut hoitokäytännöksi, vaikka sen hyödyistä ei ole juurikaan tutkimustietoa. Uusien tutkimusten mukaan rutiinityössä toteutettu siltahoito ei kuitenkaan näytä olevan se keino, jolla toimenpidekomplikaatioita voidaan vähentää.

Juhani Airaksinen

Sähköhoito tehoaa vaikeahoitoiseen skitsofreniaan

Kolmasosa skitsofreniaa sairastavista ei hyödy tavanomaisista antipsykooteista. Tätä potilasryhmää hoidetaan tavallisimmin klotsapiinilla, joka on selvästi tehokkain antipsykootti, mutta aiheuttaa valitettavan runsaasti sivuvaikutuksia. Klotsapiini tehoaa kuitenkin vain alle puoleen muille antipsykooteille resistenteistä potilaista. Amerikkalainen tutkimusryhmä pyrki selvittämään ensimmäisessä etenevässä ja satunnaistetussa tutkimuksessa, tehoaako sähköhoito klotsapiinille resistenttiin skitsofreniaan.

Tero Taiminen

Sosiaaliryhmien väliset erot sepelvaltimotaudin sairaalahoidossa ja hoidon vaikuttavuudessa

Väitöskirjatyössä selvitettiin sepelvaltimotoimenpiteiden ja hoitotulosten sosiaaliryhmien välisiä eroja 1990-l. Sosiaaliryhmän osoittimina käytettiin ammattiin perustuvaa sosioekonomista asemaa, koulutusta ja tuloja. Lisäksi selvitettiin kajoavien toimenpiteiden tarjonnan lisääntymisen, seuranta-ajan pituuden, liitännäissairauksien, sairauden vaikeusasteen ja alueellisten toimenpidemäärien vaihtelun vaikutusta eroihin. Tutkittiin myös, onko samanlaisia sosiaaliryhmien välisiä eroja kajoavissa toimenpiteissä ja sepelvaltimotaudin hoitotuloksissa kroonista sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla, jotka ovat jo hoidon piirissä, verrattuna potilaisiin, joiden ensimmäinen oire sepelvaltimotaudista oli äkillinen sydänkohtaus.

Tiina Hetemaa

Huimauspotilaiden psyykkiset oireet

Väitöskirjan ensimmäisen tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Ménière´n tautia sairastavien hallintakykyä koherenssikyselyn avulla. Aineisto on kerätty 547 postikyselyyn vastanneelta Suomen Ménière´-liiton jäseneltä. Psykiatristen oireitten esiintyvyyttä arvioitiin tutkimuksissa toisessa ja kolmannessa tutkimuksessa. Tutkimusryhmä koostui 100 satunnaisotoksella valitusta henkilöstä, jotka raportoivat kiertohuimausta huimauksen esiintyvyyden selvittämiseksi tehdyssä tutkimuksessa Helsingin Yliopistosairaalan alueella. Heille tehtiin sekä neuro-otologinen tutkimus että psykiatrinen arvio kyselylomakkeella. Neljännessä tutkimuksessa psykiatristen oireitten esiintyvyyttä tutkittiin 119 lapsi- ja nuorisopotilaan aineistosta, joita oli alun perin arvioitu Helsingin Yliopistosairaalan korvaklinikalla huimauksen vuoksi.

Sirpa Ketola

Potilaat yliarvioivat hoidon vaikutuksia ja aliarvioivat haittoja

Terveydenhuollon palvelujen käyttö jatkaa kasvuaan, ja yksi syy tähän on joidenkin hoitomuotojen turha käyttö. Sekä ylihoitoa että ylidiagnostiikkaa esiintyy, mutta näiden ilmiöiden yleisyyttä ja taustatekijöitä ei tunneta vielä tarkkaan. Tarpeettoman hoitamisen syitä on tutkittu, ja potilaiden odotuksilla näyttää olevan osuutta asiaan. Usein se, että tutkimuksia tehdään paljon ja hoitokeinoja on useita, merkitsee potilaan mielestä hyvää hoitoa. Monesti myös terveydenhuollon ammattilaisten palkitsemisjärjestelmät ovat sellaisia, että ne suosivat interventioita.

Helena Liira

Leikkaus auttaa aina - ainakin suolitukoksessa

Mekaanisen suolitukoksen hoitolinja on konservatiivinen tai operatiivinen riippuen potilaan statuksesta. Yleensä suolitukoksen syynä ovat kiinnikkeet, harvemmin kureutuneet tyrät, kasvaimet tai vatsaontelon infektio. Kiinnikkeiden aiheuttaman tukoksen hoitona on aluksi lähes aina runsas nesteytys suoneen, nenä-mahaletku ja kipulääkitys. Jos tukos ei laukea 3-5 vuorokauden kuluessa tai epäillään suoligangreenaa, tehdään päivystysleikkaus. Leikkaamatta jätetty kiinnikkeiden aiheuttama suolitukos pyrkii uusimaan melko usein.

Hannu Paajanen

Autologiset virusmuunnellut T-solut tehoavat B-solulymfoomaan

Virusvektorin avulla muunnellut potilaan omat T-solut tuhoavat lymfoomasoluja tehokkaasti. Hoitoa varten kerätään potilaalta omia T-soluja, jotka muunnetaan virusvektorin avulla tuhoamaan CD19-pinta-antigeenin sisältäviä B-soluja. Tämän jälkeen T-soluja monistetaan in vitro, ja kun soluja on tarpeeksi, ne infusoidaan takaisin potilaaseen. Geneettisesti muunnellut T-solut ekspressoivat pinnallaan kimeeristä antigeenireseptoria (chimeric antigen receptor, CAR). T-solut tunnistavat sen avulla kohdesolut ja tuhoavat ne. CAR-T-solujen avulla on saavutettu pitkiä remissioita aiemmin paljon hoidettujen huonoennusteisten B-solulymfoomien hoidossa.

Sirkku Jyrkkiö

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030