Os status -kartoitus: kuinka osteoporoosi tunnistetaan terveyskeskuksessa?

Osteoporoosi on nopeasti kasvava kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma. Parinkymmenen viime vuoden aikana lonkkamurtumien määrä on nelinkertaistunut ja sen odotetaan yhä lisääntyvän väestön ikääntyessä. Perusterveydenhuollossa lääkäri kohtaa osteoporoosipotilaita päivittäin, mutta mahdollisuudet sairauden diagnosoimiseksi ovat vajavaiset, koska luuntiheysmittauksiin ei terveyskeskuksissa ole edellytyksiä. Myöskään luukadon todennäköisyyttä ei vieläkään tiedosteta riittävän aikaisin. Tutkimuksen aineisto osoitti, että diagnoosi tehdään pääsääntöisesti vasta murtuman jo tapahduttua. Tyypillinen osteoporoosipotilas on postmenopausaalinen nainen, jolla on pienienergiainen nikama-, ranne- tai reisiluun kaulan murtuma. Hän tupakoi, käyttää vähän maitotuotteita eikä harrasta liikuntaa säännöllisesti. Hänellä saattaa olla kortikosteroidihoito ja hänen kuukautisensa ovat loppuneet ennen 45 vuoden ikää.

Maiju Helin, Marjo Lehtonen-Veromaa, Pekka Saloranta, Christine Silvonen, Mia Venhola

Ruokavalion elintarvikkeiden rasvahappokoostumuksen muutoksen vaikutukset seerumin lipoproteiineihin

Ravinnon tyydyttyneiden rasvahappojen korvaaminen tyydyttymättömillä on todettu hyödylliseksi seerumin kokonaiskolesterolitason ja LDL-kolesterolin vähentämisessä. Tätä koskevissa tutkimuksissa ruokavalion rasvahappokoostumuksen muutos on yleensä toteutettu vaihtamalla ravintorasva toisenlaiseksi. Menetelmällä, jolla omega-rasvahapot saatetaan kolloiditilaan, saadaan elintarvikkeen rasvahappokoostumusta muunnetuksi ja rasvan määrää vähennetyksi. Tällä menetelmällä valmistettujen elintarvikkeiden käytön vaikutusta seerumin lipoproteiineihin tutkittiin terveiden aikuisten ryhmässä ristikkäiskokeella, jossa vertailuruokavaliossa käytettiin vastaavia tavanomaisia elintarvikkeita. Energiansaanti oli kummassakin ruokavaliossa sama. Tutkimuksessa koe-elintarvikkeiden käytön aikana kokonaiskolesteroliarvo pieneni 6,1 % ja LDL-kolesteroliarvo 12,8 %. HDL-kolesterolissa ei tapahtunut muutosta. Vertailujakson aikana kokonais- ja LDL-kolesteroliarvot jopa hieman suurenivat.

Pasi Petäjä

Virtsarakkosyövän muuttuva diagnostiikka ja seuranta

Virtsateiden yleisimmän pahanlaatuisen kasvaimen, virtsarakkosyövän, diagnostiikan ja seurannan perusta on virtsarakon tähystys ja virtsan irtosolututkimus. Eri tutkijoiden ja samankin tutkijan eri ajankohtina tekemän irtosolututkimuksen herkkyys tunnistaa kasvain vaihtelee kuitenkin melkoisesti. Kasvaimen erilaistumisaste ja kasvusyvyys vaikuttavat menetelmän herkkyyteen siten, että se on huonoin hyvin erilaistuneilla ja pinnallisilla kasvaimilla, joita virtsarakkosyöpäkasvaimista on kuitenkin suurin osa. Parin viime vuoden aikana on markkinoille tullut uusia, helpommin tulkittavia kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia testejä käytettäviksi virtsarakkosyövän diagnostiikassa ja seurannassa. Tässä artikkelissa esittelemme näitä uusia menetelmiä sekä omia kokemuksiamme niiden kliinisestä käytöstä.

Mika Raitanen, Timo Marttila, Teuvo L. J. Tammela

Miehen hormonaalinen ehkäisy

Miehen hormonaalinen ehkäisymenetelmä on jo teknisesti olemassa. Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimuksissa osoitettiin muutama vuosi sitten, että 200 mg:n viikoittaisilla testosteronienantaattiruiskeilla saavutettiin pareilla, jotka eivät käyttäneet muuta ehkäisyä, raskausluku 1,4 raskautta/100 henkilövuotta. Tämä vastaa naisen hormonaalisten ehkäisymenetelmien raskauslukuja. WHO:n tutkimuksissa käytetty ruiskeannostelu on kuitenkin liian hankala soveltuvaksi laajaan käyttöön, ja käytännöllisempiä annostelumuotoja kehitetään. Myös WHO:n käyttämä androgeenin määrä saattaa osoittautua laajaa käyttöä ajatellen ongelmalliseksi, ja androgeeniannosta voidaan vähentää korvaamalla osa siitä progestiinilla tai gonadotropiinien vapauttajahormonin (GnRH:n) antagonistilla. Viikoittaisten testosteronienantaattiruiskeiden sivuvaikutukset ovat olleet 1,5 vuotta jatkuneissa hoitokokeissa marginaalisia. Viimeaikaiset tutkimukset ovat myös osoittaneet kerran kuukaudessa annettavien öljypohjaisten testosteroniundekanoaattiruiskeiden toimivuuden.

Pasi Pöllänen, Ilpo Huhtaniemi

Matkustajien sairaanhoito Itämeren liikenteen matkustaja-autolautoilla vuonna 1998

Itämerenlaivojen matkustajat pysyvät melko terveinä matkan aikana. Laivassa on aina sairaanhoitaja, jonka tehtäviin kuuluu henkilökunnan työterveyshuollon lisäksi matkustajien ensihoito ja tarvittaessa lääkärin telelääketieteellinen konsultoiminen. Keskimäärin kolme matkustajaa hakee sairaanhoitajan apua yhden merimatkan aikana. Yleisimmin apua tullaan hakemaan allergisten oireiden, flunssan ja vatsavaivojen vuoksi. Äkillisen vakavan sairaustapauksen sattuessa voidaan matkustaja evakuoida laivalta helikopterilla tai toisella aluksella, tai laiva voi käydä lähimmässä satamassa jättämässä matkustajan hoitoon.

Heikki Saarni, Leena Niemi

Allergisen astman hoitoa monoklonaalisella anti-IgE-vasta-aineella

IgE:n välittämät immuunireaktiot ovat tunnettuja allergisen oireilun, mm. astman taustalta. Siksi ei ole ihme, että tekniikan kehittyessä myös tätä ongelmaa pyritään helpottamaan spesifisellä vasta-aineella, tässä tutkimuksessa rhuMAb-E25:llä. Tutkimukseen osallistui 317 aikuista astmapotilasta, joille oli tarpeen joko hengitettävä tai suun kautta annettava kortikosteroidihoito. Vasta-ainetta kahtena eri vahvuutena (laskimoon) tai lumelääkettä annettiin kerran kahdessa viikossa (käynnistysvaiheen ja aloitusviikon) jälkeen siten, että aktiivihoitoajaksi tuli yhteensä 20 viikkoa. Hoitojakson viimeisten kahdeksan viikon aikana kortikosteroidien annostusta yritettiin vähentää.

Hannu Puolijoki

Aivometastaasien uusi hoito

Aivometastaasien ilmaantuminen tietää yleensä sitä, että elinpäivät käyvät vähiin hoidoista huolimatta. Perushoito on ollut koko aivojen alueelle annettu sädehoito. Jos aivometastaaseja on vain yksi, saattaa metastaasin kirurginen poisto yhdistettynä aivojen sädehoitoon pidentää elinikää, joskin suurin niistä kolmesta satunnaistetusta tutkimuksesta, joissa on verrattu koko aivoihin kohdistettua sädehoitoa ja kirurgiaa pelkkään sädehoitoon yksittäisen aivometastaasin hoidossa, jäi vastikään negatiiviseksi. Nyt pikkuruinen - mutta lajissaan ensimmäinen - amerikkalaistutkimus tuo valonhäivähdyksen tähän synkeään yleiskuvaan.

Heikki Joensuu

Toistuva kuume - pikkulasten epäselvä oireyhtymä

Infektioita hoitava lastenlääkäri saa aika ajoin tutkittavakseen lapsen, joka kärsii säännöllisesti toistuvasta 3-5 vrk:n kestoisesta kuumeilusta mutta joka muutoin vaikuttaa täysin terveeltä. Kuume-episodien aikanakin lapsen yleistila säilyy hyvänä ja kuume häviää ilman erityistä hoitoa. Diagnoosi on usein PFAPA (periodic fever, aphtous stomatitis, pharyngitis, and cervical adenitis) Marshallin ym. vuonna 1987 julkaiseman tutkimusraportin mukaan. Diagnoosista huolimatta hoidon valinta on ongelmallista, sillä tilan etiologia ja luonnollinen kulku ovat olleet epäselviä. Pari hiljattain julkaistua artikkelia luo valaistusta jälkimmäiseen kysymykseen. Molemmissa kuvataan kohtalaisen kokoisen yhdysvaltalaisen potilasjoukon taudinkuvaa, hoitoa ja ennustetta. Ensimmäiseen katsaukseen on koottu 94 ja jälkimmäiseen 20 potilaan tiedot.

Per Ashorn

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030