Sympaattinen hermosto aktivoitui raskauden aikana

Raskausdiabetes on varhainen merkki naisen lisääntyneestä tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskistä. Tähän taudinkehitykseen vaikuttavat nykykäsityksen mukaan insuliiniresistenssi ja lievä kudostulehdus. Viime aikoina on kiinnitetty yhä enemmän huomiota myös häiriöön autonomisen hermoston toiminnassa. Koska raskausdiabetes esiintyy vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuontautien ilmaantumista, raskausdiabeteksen patofysiologian parempi tunteminen voisi avata uusia mahdollisuuksia näiden sairauksien ehkäisyyn.

Maritta Pöyhönen-Alho

Kuivasilmäisillä henkilöillä kyyneleen PLTP-aktiivisuus kasvoi

Kuivasilmäisyyden ilmentymistä lisäävät mm. koneellinen ilmastointi, kuiva talvi-ilma sekä näyttöpäätetyö. Pahimmillaan oireet voivat olla erittäin hankalia ja silmän pinnan kuivuminen saattaa johtaa hankalaan näköä uhkaavaan silmän pinnan vaurioitumiseen. Lipidien liiallinen kertyminen voi estää kyynelnesteen normaalia toimintaa ja silmän pinnan kostutusta, joten on ilmeistä, että kyyneleen lipidien siirtoon tarvitaan aktiivista mekanismia. Fosfolipideja siirtävä proteiini, PLTP (phospholipid transfer protein), on ensimmäiseksi tunnistettu plasmasta, jossa se yhdessä CETP:n (cholesteryl ester transfer protein) kanssa vastaa valtaosasta lipidien siirrosta lipoproteiinien välillä. PLTP:n tarkka lipidiensiirtomekanismi ei ole ollut tiedossa, eikä sen esiintymistä tai toimintaa kyynelnesteessä ole aiemmin tutkittu.

Niko Setälä

Tyroksiini lisäsi hermosolujen regeneraatiota

Keskushermoston vauriotiloihin liittyy usein huomattava palautumaton hermosolukato. Tärkeimpiä tutkimuksen haasteita onkin lisätä eloonjääneiden hermosolujen määrää. Kehityksen aikana hermosolujen eloonjäämisen tiedetään riippuvan hermokasvutekijöistä, mm. aivoperäisestä hermokasvutekijästä (BDNF:sta). Kypsien hermosolujen elonjäämistä säätelevistä mekanismeista vaurion yhteydessä tiedetään kuitenkin paljon vähemmän. Trauman jälkeen hermosolujen vasteet näyttävät väliaikaisesti saavan kehityksenaikaisia ominaisuuksia. Tärkeä esimerkki on muutos vasteissa välittäjäaine GABA:lle. GABA on ärsytystä estävä (hyperpolarisoiva) terveissä kypsissä hermosoluissa, mutta toimii ärsytystä lisäävänä (depolarisoivana) kehittyvissä hermosoluissa. Trauman jälkeen GABA on depolarisoiva myös kypsissä neuroneissa. GABA:n virheetön toiminta edellyttää tiukkaa kloriditasapainoa, joka vuorostaan riippuu mm. kalium-kloridikotransportteri KCC2:sta.

Anastasia Shulga

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030