Kaiku-, tietokonetomografia- ja magneettitutkimukset radiologisessa diagnostiikassa
Kaikututkimus- ja viipalekuvausmenetelmät ovat monin tavoin muuttaneet kuvantadiagnostiikan strategioita. Ne parantavat diagnostiikan osuvuutta ja vähentävät sen invasiivisuutta mutta lisäävät kuvamäärää ja sitä kautta työtä. Kaikututkimusten ja magneettikuvauksen kasvava osuus vähentää diagnostiikasta johtuvaa sädeannosta.
Tekninen kehitys on tuonut diagnostiseen kuvantamiseen sädetutkimusten rinnalle säderasitusta merkittävästi vähentävät menetelmät: suorat kaikututkimukset alkoivat 1970-luvun puolivälissä ensin virtauksia mittaavalla dopplerilla, sitten kaksoisdopplerilla täydennettyinä, ja magneettikuvaus (MK)…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
