1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Käsitykset rokotuksista ja rokotuskattavuuteen vaikuttavat tekijät
Katsaus­artikkeli 10/2018 vsk 73 s. 648 - 652

Käsitykset rokotuksista ja rokotuskattavuuteen vaikuttavat tekijät

• Suomessa on keskimäärin hyvä rokotuskattavuus. Rokotusvastaisuuteen liittyy silti riskejä, jotka voivat johtaa epidemioihin etenkin vähäisen kattavuuden alueilla.

• Ideologinen vastustus selittää vain osan rokottamattomuudesta. Myös käytännölliset syyt voivat vaikuttaa.

• Hyvän rokotuskattavuuden ylläpitäminen edellyttää tutkimustietoa siihen vaikuttavista tekijöistä.

Käsitykset rokotuksista ja rokotuskattavuuteen vaikuttavat tekijät Kuva 1 / 3
     

Monien tartuntatautien ja epidemioiden ehkäiseminen edellyttää hyvää rokotuskattavuutta. Suomen kansallisen rokotusohjelman rokotteilla on keskimäärin hyvä rokotuskattavuus, mutta yksittäisten rokotteiden kattavuudessa on merkittävää alueellista vaihtelua.

Kaksi annosta tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokotetta (MPR) saaneita tulisi olla yli 95 % väestöstä, jotta tuhkarokon tartuntaketjut katkeaisivat ja syntyisi laumasuoja. Suomessa on useita vähäisen rokotuskattavuuden taskuja, joissa jo ensimmäisen MPR-annoksen kattavuus on alle 95 %, ja alueita, joilla kattavuus jää jopa alle 90 %:n.

Tällaisia ovat esimerkiksi Pietarsaaren alue, jossa monen rokotteen kattavuus on ollut vähäinen jo vuosikymmeniä, sekä Raasepori, jossa MPR I -rokotteen kattavuus on v. 2015 syntyneillä selvästi alle 95 % (90,4 %) (kuva 1) (11 Rokotusrekisteri, THL 2017. https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/kansallinen-rokotusohjelma/rokotusrekisteri).

Kun rokotuskattavuus jää pienemmäksi kuin laumasuojan syntyminen edellyttää, epidemioiden riski kasvaa. Taudinaiheuttajan perusuusiutumisluku kuvaa, kuinka monta täysin ilman aiempaa suojaa olevaa altistunutta yksi infektoitunut pystyy tartuttamaan. Yhdessä rokotteen suojatehon kanssa se määrää, kuinka suuri rokotuskattavuuden on oltava tartuntaketjujen katkaisemiseksi.

Tuhkarokkovirus on erittäin tarttuva, sen perusuusiutumisluku on hyvin suuri, eikä rokotteen suojateho ole täydellinen. Otollisissa olosuhteissa voi sen tähden ilmaantua yksittäisiä tautitapauksia, vaikka rokotuskattavuus olisi hyvä. Kesällä 2017 näin tapahtui Savossa: tuhkarokolla infektoitunut ulkomaalainen turisti altisti satoja ihmisiä. Hyvän alueellisen MPR-rokotuskattavuuden vuoksi epidemia kuihtui pieneksi ryvästymäksi, mutta aiheutti silti intensiivisen jäljitystyön kontrollitoimineen (22 Seppälä E ym. A cluster of measles linked to an imported case, Finland. Eurosurveillance 2017;22(33). doi: 10.2807/1560-7917.ES.2017.22.33.30595). Vastaava tilanne oli Raaseporissa vuonna 2016. Arvailujen varaan jää, kuinka laajan epidemian vastaava tapaus olisi aiheuttanut esimerkiksi Pietarsaaren seudulla (taulukko 1).

Rokotuskattavuuden alueelliset ja rokotekohtaiset muutokset sekä paikalliset pienet kattavuudet ovat ilmeisiä. Julkisessa keskustelussa aiheesta on kuitenkin esiintynyt myös esimerkiksi rokotusvastaisuuteen liittyvää yksinkertaistamista ja liioittelua.

Luottamus rokotuksiin ja rokotusvastaisuus

Rokotusvastaisuus ei ole uusi ilmiö. Rokotteiden ja rokottamisen vastustusta esiintyi jo 1800-luvulla, jolloin isorokkorokotukset otettiin laajaan käyttöön. Rokotusvastaisuus oli silloin ensisijaisesti uuteen ja tuntemattomaan toimenpiteeseen liittyvää pelkoa, mutta vastustus kumpusi myös siitä, että rokotukset usein määrättiin pakollisiksi (33 Kitta A. Vaccinations and public concern in history: legend, rumor, and risk perception. New York: Routledge 2012:10–14.).

Nykyään ilmiötä käsitellään monesti joko rokottamisen vankkumattomana vastustuksena tai kannatuksena – rokotusvastaisuutena tai -myönteisyytenä. Tällainen käsitteellinen kapeus ja mustavalkoisuus rajoittaa ilmiön luonteen tarkastelua. Se on myös saattanut vaikuttaa mielikuviin siitä, minkälaisena ja miten laajana rokotusvastaisuus tai -myönteisyys ymmärretään.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on käytetty termiä vaccine hesitancy, suorana käännöksenä "rokote-epäröinti". Sen on kehittänyt Maailman terveysjärjestön (WHO) rokotusasiantuntijaryhmä. Tutkimusyhteyksissä käsitteelle on kuitenkin muodostunut suoraa käännöstä huomattavasti laajempi merkitys, joka sallii Suomessa usein rokotusvastaisuudeksi kutsutun ilmiön nykyistä monipuolisemman tarkastelun (44 MacDonald NE, The SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. Vaccine hesitancy: definition, scope and determinants. Vaccine 2015;33:4161–4.).

On tärkeää muistaa, etteivät ihmisten asenteet ja mielipiteet jakaudu kahteen kategoriaan, vaan vaihtelevat niin ajan, paikan kuin rokotteenkin mukaan. Oleellista on tarkastella ilmiötä jatkumona, jossa suhtautuminen rokotteisiin ja rokottamiseen vaihtelee täydestä hyväksynnästä täyteen kieltäytymiseen. Lisäksi on muistettava, että valtaosa väestöstä suhtautuu rokottamiseen yleisesti ottaen myönteisesti.

WHO:n rokotusasiantuntijaryhmän mukaan rokotusvastaisuuteen ja rokotuksia kohtaan tunnettuun luottamukseen vaikuttavat seikat voidaan jakaa tekijöihin, jotka liittyvät asiayhteyteen, yksilöön tai ryhmään sekä rokotteen ominaisuuksiin (44 MacDonald NE, The SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. Vaccine hesitancy: definition, scope and determinants. Vaccine 2015;33:4161–4.,55 Eskola J, Duclos P, Schuster M, MacDonald NE; SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. How to deal with vaccine hesitancy? Vaccine 2015;33:4215–7.).

Pitkät matkat, hankalat aukioloajat

Vaccine hesitancy -määritelmää on tarkasteltu myös kolmen C:n kautta: Complacency (tyytyväisyys), Convenience (vaivattomuus) ja Confidence (luottamus) (44 MacDonald NE, The SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. Vaccine hesitancy: definition, scope and determinants. Vaccine 2015;33:4161–4.,55 Eskola J, Duclos P, Schuster M, MacDonald NE; SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. How to deal with vaccine hesitancy? Vaccine 2015;33:4215–7.). Tällä halutaan painottaa, että ideologinen vastustus selittää vain osan rokottamattomuudesta. Vastustuksen taustalla voi olla hyvinkin käytännöllisiä syitä, kuten pitkät matkat lastenneuvolaan, hankalat aukioloajat tai esimerkiksi influenssarokotteen rajatut, pikkulasten vanhemmille huonosti sopivat rokotusajat ja -paikat (taulukko 2Rokotuskattavuutta seurataan valtakunnallisen rokotutusrekisterin avulla. Se mahdollistaa julkisessa perusterveydenhuollossa vuodesta 2009 lähtien annettujen rokotteiden kattavuuden lähes ajantasaisen valtakunnallisen ja alueellisen seurannan. Rokotusten kirjaamiseen ja tiedonsiirtoon saattaa liittyä ongelmia, joiden vuoksi todelliset rokotuskattavuudet voivat olla rekisterin lukuja suurempia.).

Rokotusvastaisuus ja vähäinen rokotuskattavuus voivat johtua myös ihmisten huolista, harhakäsityksistä, asenteista tai erilaisista inhimillisistä taipumuksista hahmottaa asioita. Sosiaaliset ja kulttuuriset seikat voivat myötävaikuttaa sellaisten harhakäsitysten ja mielikuvien syntyyn, jotka heikentävät luottamusta rokotuksiin. Tällaisina tekijöinä on nostettu esiin yhteiskunnallinen vastakkainasettelu, lisääntyvä eriarvoisuus, siiloutuminen sosiaalisessa mediassa sekä nopeasti kehittyvä ja arvaamaton mediailmapiiri. Yleensä nämä tekijät ovat hyvin riippuvaisia paikallisista kulttuurisista tekijöistä (55 Eskola J, Duclos P, Schuster M, MacDonald NE; SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. How to deal with vaccine hesitancy? Vaccine 2015;33:4215–7.). Avainasemassa ilmiön tutkimisessa ovatkin kulttuurintutkijat, psykologit, sosiologit, sosiaalipsykologit sekä käyttäytymistieteiden ja viestinnän tutkijat.

Järkiperäistä rokotekeskustelua hankaloittaa neljä syvään juurtunutta kognitiivista taipumusta tai vääristymää. Niitä voidaan kutsua status quo -harhaksi, laiminlyöntiharhaksi, kehystämisharhaksi ja vahvistusharhaksi.

Status quo -harhalla tarkoitetaan perusteetonta takertumista vallitsevaan tilanteeseen: virheellistä mieltymystä vaihtoehtoon, joka jättää tilanteen ennalleen. Rokotteen ottamatta jättäminen voi siis joskus perustua siihen, ettei rokotusta ole otettu eikä "tarvittu" tähänkään asti.

Laiminlyöntiharha tarkoittaa sitä, että toiminnasta johtuvaa epäsuotavaa tilannetta pidetään huonompana kuin tekemättä jättämisestä johtuvaa epäsuotavaa tilannetta. Ihminen voi ajatella, että jos ei tee mitään (ei ota rokotetta), ei ainakaan toimi väärin eikä joudu teostaan vastuuseen. Tätä kuvaa tulos tutkimuksesta, jossa vanhemmat arvioivat taudin aiheuttaman haitan ja rokotteen mahdollisesti aiheuttaman haitan todennäköisyyttä, vakavuutta ja kestoa. Vaikka parametrit olivat identtiset, vanhemmat antoivat niille järjestään epäsuotuisampia arvoja, kun kyseessä oli rokote (66 Brown KF, Kroll JS, Hudson MJ ym. Omission bias and vaccine rejection by parents of healthy children: implications for the influenza A/H1N1 vaccination programme. Vaccine 2010;28:4181–5.).

Kehystämisharhalla tarkoitetaan riskiarvion muuntumista sen mukaan, miten riski esitetään. Valitsemme ennemmin vaihtoehdon, josta esitetään myönteisiä seurauksia, kuin vaihtoehdon, josta esitetään kielteisiä seurauksia.

Voidaan raportoida, että 1) maailmassa rokotetaan vuosittain satoja miljoonia lapsia, ja yli 99,999 %:lla heistä ei ilmaannu yhtään vakavaa haittaepäilyä rokottamisen jälkeen, tai että 2) joka vuosi useilla sadoilla lapsilla maailmassa ilmaantuu rokottamisen jälkeisiä vakavia haittaepäilyjä, kun rokotettujen lasten kokonaismäärä on satoja miljoonia.

Tiedot sisältävät tilastollisesti täysin identtisen informaation, mutta ensimmäinen "kehys" tuottaa paremman rokotustuloksen kuin jälkimmäinen (77 Gong J, Zhang Y, Yang Z, Huang Y, Feng J, Zhang W. The framing effect in medical decision-making: a review of the literature. Psychol Health Med 2013;18:645–53.).

Vahvistusharha on kognitiivinen vinouma, jossa ihminen on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai uskomuksiaan tukevaa tietoa. Hän saattaa kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti tämän mukaan (88 Nickerson RS. Confirmation bias: a ubiquitous phenomenon in many guises. Rev Gen Psychol 1998;2:175–220.). Vahvistusharhoja esiintyy varsinkin vahvasti tunnesidonnaisten asioiden tai vakiintuneiden uskomusten yhteydessä. Etsiessään tietoja rokotteista ihmiset ovat taipuvaisia lukemaan lähteitä, jotka puoltavat ja vahvistavat heidän ennakkoasenteitaan. He myös tulkitsevat monitulkintaista uutismateriaalia ja aineistoa ennakkokäsitystään tukevasti.

Rokotusvastaisuus on toisinaan liitetty salaliittoteorioihin. Terveysaiheisissa salaliittoteorioissa on yleistä, että julkisen toimijan, kuten kansanterveysorganisaation, integriteetti kyseenalaistetaan korostamalla lääketeollisuuden vaikutusvaltaa. Syyt salaliittoteorioiden taustalla ovat monimuotoisia, ja niihin vaikuttavat sosiaaliset, kulttuuriset ja yksilölliset seikat (99 Sivelä J. Infected condoms and pin-pricked oranges: an ethnographic study of AIDS legends in two townships in Cape Town. Cultural Analysis 2012;11:45–66.,1010 Sivelä J. Silence, blame and AIDS conspiracy theories among the Xhosa people in two townships in Cape Town. African Journal of AIDS Research 2015;14:43–50.). Yhteistä niille on etenkin julkisten auktoriteettien jyrkkä vastustaminen. Vaikka eksplisiittinen salaliittoteorioista kumpuava rokotusvastaisuus on nykytiedon perusteella vähäistä Suomessa, voivat salaliittoteoriat silti välillisesti vaikuttaa mielikuviin ja asenteisiin.

Rokotusohjelman vapaaehtoisuus

Lasten rokotusohjelman pakollisuus on ajoittain nostettu esiin keinona turvata rokotuskattavuus Suomessa. Rokotusten pakollisuus vaihtelee maittain. Valtaosassa Euroopan maista rokottaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, kun taas Yhdysvalloissa on pitkä pakollisen rokottamisen perinne; päiväkoteihin, kouluun ja terveydenhuollon töihin ei ole ollut menemistä, jos tietyistä rokotteista ei ole ollut osoittaa todistusta.

Euroopassa lasten rokotukset ovat olleet kokonaan tai osittain pakollisia Italiassa ja Ranskassa, mutta sanktioita ei ole pantu käytäntöön. Vuoden 2018 alussa kumpikin maa laajensi pakollisten rokotteiden listaa ja kertoi aikomuksista toimeenpanna rokotuksista kieltäytyville sanktioita mm. määräämällä vanhemmille sakkoja ja epäämällä lasten pääsy kouluun tai päivähoitoon (1111 Mantovani A, Santoni A. Mandatory vaccination in Italy: time for engagement of immunologists. Eur J Immunol 2018; 48:10–14.,1212 Décrets, arrêtés, circulaires. Textes généraux Ministère des Solidarités et de la Santé. Décret n° 2018-42 du 25 janvier 2018 relatif à la vaccination obligatoire. Journal official de la République Française 2018 Jan;25(101).). Pakollisissa rokotusohjelmissa on pakollisuudesta huolimatta usein turvattu mahdollisuus kieltäytyä rokotteesta omaantuntoon vedoten.

Australiassa "No Jab, No Pay" (ei piikkiä, ei rahaa) -lakimuutos astui voimaan v. 2016. Se poisti vanhempien oikeuden tiettyihin sosiaalietuuksiin (esim. lapsilisään) ja lapsiperheiden veroetuihin, jos lasta ei rokoteta kansallisen rokotusohjelman mukaisesti. Lain taustalla oli huoli heikkenevästä rokotuskattavuudesta.

Lakimuutos on lisännyt rokotuskattavuutta muutamalla prosentilla. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitä rokottamiseen liittyville asenteille ja käyttäytymiselle yleisemmin tapahtui. Paikalliset tutkijat ovat kuitenkin huolissaan toimenpiteen tarkoituksenmukaisuudesta ja sen laajemmista kielteisistä vaikutuksista (1313 Beard FH, Leask J, McIntyre PB. No Jab, No Pay and vaccine refusal in Australia: the jury is out. Med J Aust 2017;206:381–3.). Lakimuutoksen vaikutuksia on hankala mitata, koska samaan aikaan tehtiin muitakin toimenpiteitä, kuten lisättiin lääkärien taloudellisia kannustimia rokottamiseen (1414 Australian Government Department of Health. Catch-up: incentives for vaccination providers and general practitioners. Canberra: Australian Government, 2015. http://www.immunise.health.gov.au/internet/immunise/ publishing.nsf/Content/67D8681A67167949CA257E2E000EE07D/$File/ Incentives-vaccination-providers.pdf).

Suomen uusi tartuntatautilaki tuli voimaan maaliskuussa 2017. Yksi muutoksista on sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan rokottaminen tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi ja potilaiden suojaamiseksi. Muutoksen toimenpanolla oli vuoden ylimenoaika. Laki velvoittaa työnantajaa, ja rokottaminen koskee henkilökuntaa, joka työskentelee tiloissa, joissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seuraamuksille erityisen alttiita henkilöitä.

Lain tätä pykälää (48 §) on tarkoitushakuisesti kutsuttu "pakkorokotuspykäläksi". Sitä se ei kuitenkaan ole. Työnantaja on vastuussa potilasturvallisuudesta ja siitä, että riskipotilaita hoitavalla henkilökunnalla on riittävä rokotussuoja.

Lain piirin kuuluvat MPR-, vesirokko- ja dtap-rokote (vain alle 1-vuotiaita hoitavat) sekä vuosittain otettava influenssarokote. MPR- ja vesirokkorokotetta ei tarvitse ottaa, jos on sairastanut taudin. Työnantaja saa kuitenkin perustelluista syistä (mm. jos työntekijä on allerginen rokotteelle tai rokotettuja työntekijöitä ei ole saatavilla) käyttää rokottamattomia henkilöitä työtehtävissä, joita tehdään tiloissa, joissa oleskelee tartuntataudeille alttiita ihmisiä. Työnantaja voi joutua etsimään korvaavaa työtä ilman perusteltua syytä rokotuksista kieltäytyville. Tartuntatautilain perusteella ei irtisanota työntekijöitä.

Nykytutkimuksen valossa myös pakolliset ja pakolliseksi muutettavat rokotusohjelmat sisältävät riskejä. Koeasetelmaan perustuvassa tutkimuksessa rokotusten muuttaminen pakollisiksi lisäsi koehenkilöiden kielteisiä asenteita rokottamista kohtaan (1515 Betsch C, Böhm R. Detrimental effects of introducing partial compulsory vaccination: experimental evidence. Eur J Public Health 2016;26:378–81. doi:10.1093/eurpub/ckv154). Rokottamisen pakollisuus nostaa myös esiin hankalia kysymyksiä itsemääräämisoikeudesta yleisesti (1616 Krantz I, Sachs L, Nilstun T. Ethics and Vaccination. Scand J Public Health 2004;32:172–8. doi:10.1080/14034940310018192) ja voi aiheuttaa epäselvyyksiä korvauskysymyksistä, jos epäillään haittoja. Siksi on arveltu, että rokotusohjelman pakollisuus vaikuttaisi ajan mittaan kielteisesti luottamukseen viranomaisia ja rokotusohjelmaa kohtaan. Laajalle rokotuskattavuudelle voidaan luoda kestävä pohja parhaiten, kun väestön luottamus terveydenhuoltojärjestelmään ja rokotusohjelmaan on hyvä (1717 Isaacs D, Kilham H, Marshall H. Should routine childhood immunizations be compulsory? J Paediatr Child Health 2004;40:392–6. doi:10.1111/j.1440-1754.2004.00399.x,1818 Leask J, Danchin M. Imposing penalties for vaccine rejection requires strong scrutiny. J Paediatr Child Health 2017;53:439–44. doi: 10.1111/jpc.13472).

Laajan kattavuuden perusta

Laajaa rokotuskattavuutta voidaan ylläpitää monin keinoin. Rokotusviestinnässä tulisi kiinnittää huomiota erityisesti niihin uskomuksellisiin lähtökohtiin, joiden läpi ihmiset tulkitsevat tapahtumia, sekä tiedonhankintaa ja tiedon sisäistämistä ohjaaviin ei-tiedollisiin vaikuttimiin: kuka taustoittaa keskusteltavat aiheet mediassa ja julkisessa keskustelussa ja miten. Sosiaalisessa mediassa kielteinen suhtautuminen rokotteisiin leviää nopeasti ja pysyy pitkään näkyvillä. Virheellisten väitteiden oikominen saattaa toisaalta ruokkia epäluuloja. Esimerkiksi verkon hakutyökalut ja algoritmit voivat lisätä joidenkin aiheiden näkyvyyttä merkittävästi (1919 Ferrara E, Varol O, Davis C, Menczer F, Flammini A. The rise of Social Bots. Communications of the ACM 2016;59:96–104.).

Lue myös

Rokotteiden turvallisuus on kautta aikain herättänyt huolta ja siten ruokkinut rokotusvastaisuutta. Tarvitaan lisää tutkimustietoa, miten huoleen voisi vastata paremmin (2020 Karafikalis E, Larson L. The benefit of the doubt or doubts over benefits? A systematic literature review of perceived risks of vaccines in European populations. Vaccine 2017;35:4840–50. doi: 10.1016/j.vaccine.2017.07.061.,2121 CIOMS guide to vaccine safety communication. Report by topic group 3 of the CIOMS Working Group on Vaccine Safety. Geneve: Council for International Organizations of Medical Sciences (CIOMS), 2018.). Tanskassa HPV-rokotteen otti tyttöjen v. 2000 syntymäkohortista 79 %, mutta v. 2003 kohortista vain 17 % (2222 Søborg B. Addressing HPV vaccine hesitancy in Denmark. Eur J Public Health 2017;27:16.). Muutos johtui laajalle levinneestä huolesta rokotteen turvallisuudesta. Rokotteen epäiltiin laukaisevan POTS-taudin (postural orthostatic tachycardia syndrome, pystyasennon provosoima takykardia) ja PANS-taudin (pediatric acute-onset neuropsychiatric syndrome). Euroopan lääkeviraston asiantuntijaselvityksen mukaan syy-seuraussuhdetta rokotteen ja oireiston välillä ei ole voitu osoittaa (2323 EMA Report: HPV vaccines: EMA confirms evidence does not support that they cause CRPS or POTS. EMA/749763/2015. 2015. http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Referrals_document/HPV_vaccines_20/European_Commission_final_decision/WC500196773.pdf). Sosiaalisessa mediassa kiertävät huhut aiheuttavat silti yhä huolta Suomessakin.

Tanskan kansanterveyslaitos tutki tyttöjen ja vanhempien tietoja, asenteita ja päätöksentekoa, jotka liittyivät HPV-rokotteeseen (2222 Søborg B. Addressing HPV vaccine hesitancy in Denmark. Eur J Public Health 2017;27:16.). Alustavat tulokset tutkimuksen pohjalta toteutetuista viestintätoimista ovat lupaavia. Ruotsissa tarkasteltiin kvalitatiivisin menetelmin kolmea aluetta ja yhteisöä, joissa MPR-rokotteen kattavuus oli ollut erityisen heikko (2424 Folkhälsomyndigheten. Orsaker till lokalt låg täckning av MPR-vaccination i Sverige: pilottest av WHO:s metod Tailoring Immunization Programmes (TIP). 2014. https://www.folkhalsomyndigheten.se/pagefiles/18933/Orsaker-till-lokalt-lag-tackning-av-MPR-vaccination-i-Sverige.pdf). Tutkimuksen pohjalta on toteutettu viestintää ja koulutusta mm. vanhemmille ja terveydenhuollon työntekijöille.

Terveydenhuollon ammattilaisilla ja muilla terveysalan toimijoilla on tärkeä rooli rokotuksia kohtaan tunnetun luottamuksen ylläpitämisessä ja vahvistamisessa tutkimustietoon perustuvilla toimenpiteillä. He voivat hyötyä motivoivan haastattelun menetelmistä etenkin kohdatessaan rokottamista epäröiviä ihmisiä. Suorien kehotusten tai suostuttelun sijaan näillä menetelmillä pyritään keskustelevalla ja kuuntelevalla lähestymistavalla luomaan motivaatio elämäntapa- tai käyttäytymismuutokseen (2525 Rollnick S, Miller WR. What is motivational interviewing? Behavioural and Cognitive Psychotherapy 1995;23:325–34. doi: 10.1017/S135246580001643X).

Käyttäytymistieteisiin perustuu myös ns. "tuuppaus" (nudging), jossa pyritään vaikuttamaan ihmisten valintoihin ja niihin liittyviin vinoumiin. "Tuuppauksia" voivat olla asiakkaille valmiiksi varatut rokotusajat, sen sijaan että he itse joutuisivat varaamaan aikansa (2626 Benartzi S, Beshears J, Milkman KL ym. Should governments invest more in nudging? Psychological Science 2017;28:1041–55.).

Rokotuskattavuutta voidaan vahvistaa myös hyvin käytännönläheisesti esimerkiksi pidentämällä aukioloaikoja neuvoloissa tai influenssarokotusten aikana sekä seuranta- ja muistutusjärjestelmin (mm. neuvolan tekstiviestit perheille) (27–29). Virheellisten käsitysten syntyyn on myös syytä pyrkiä vaikuttamaan varhain ja pitkäjänteisesti, kuten ottamalla rokotteita, rokottamista ja infektiotauteja koskevaa tietoa koulujen opetussuunnitelmiin.

Hyvä ja kestävä rokotuskattavuus edellyttää tutkimustietoon perustuvia toimenpiteitä. Suomessa rokotusasenteita on tutkittu varsin vähän. Kansainvälistä tutkimustietoa on sen sijaan verraten runsaasti, mutta ongelmana on sen puutteellinen hyödyntäminen käytäntöjä kehittäessä. Parannusta etsitään mm. myöhemmin v. 2018 alkavassa EU:n yhteishankkeessa (Joint Action on Vaccination), jolla pyritään vahvistamaan rokotuskattavuutta jakamalla ja kehittämällä hyviä käytäntöjä (3030 Report: Workshop on vaccination. Seeking new partnerships for EU action on vaccination. Bryssel 30.5.2017. https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/vaccination/docs/ev_20170530_frep_en.pdf).

Tartuntatautilain mukaan sosiaali- ja terveysministeriö päättää kansallisesta rokotusohjelmasta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toimeenpanee rokotteiden hankintapäätökset ja huolehtii rokotejakelusta, ja kunnat vastaavat rokotusten käytännön järjestelyistä. Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet ovat kuntalaisille maksuttomia.

THL ohjaa, kehittää ja arvioi kansallista rokotusohjelmaa ja huolehtii hyvän rokotuskattavuuden säilymisestä. Laitos on tehnyt monipuolista työtä rokotuskattavuuden ja rokotuksia kohtaan tunnetun luottamuksen ylläpitämiseksi mm. koulutuksella, viestinnällä ja yhteistyöllä kuntien ja sote-alueiden kanssa.

Suomen kansainvälisesti hyvä rokotuskattavuus on myös julkisen neuvolajärjestelmän saavutus. Neuvoloiden pitkäjänteinen työ on edesauttanut sitä, että väestön valtaosalla on myönteinen asenne rokottamiseen (3131 Laurent H. Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota. Lasten­neuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveyden­huoltoa 1904–1955. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 61/2017.). Huolta on kuitenkin kannettu siitä, kuka tulevassa sote-mallissa vastaa rokottamisesta ja miten maakunnat panostavat ennaltaehkäisyyn, kuten rokottamiseen (3232 Puumalainen T, Saxén H. Neuvolajärjestelmän avaaminen kilpailulle uhkaa rokotuskattavuutta. 4.4.2017. https://blogi.thl.fi/neuvolajarjestelman-avaaminen-kilpailulle-uhkaa-rokotuskattavuutta).

Vaikka Suomessa on yleisesti ottaen hyvä rokotuskattavuus, rokotusvastaisuuteen liittyy riskejä, jotka voivat toteutua hyvinkin äkillisesti. Hyvän rokotuskattavuuden ja rokotuksia kohtaan tunnetun luottamuksen ylläpitäminen edellyttää hyvin toimivaa rokotusohjelmaa, yhteistyötä, korkeatasoista tutkimustietoa kattavuuteen vaikuttavista tekijöistä ja tähän tietoon perustuvia toimenpiteitä.

Kirjoittajat
Jonas Sivelä
FT, erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveysturvallisuusosasto
Veikko Launis
FT, professori
Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos
Susanna Jääskeläinen
terveydenhoitaja
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, kansanterveysratkaisut-osasto
Taneli Puumalainen
LT, ylilääkäri
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveysturvallisuusosasto
Hanna Nohynek
LT, ylilääkäri
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveysturvallisuusosasto
Sidonnaisuudet

Jonas Sivelä, Susanna Jääskeläinen, Taneli Puumalainen, Hanna Nohynek: THL tekee yhteisrahoitteista tutkimusta useiden eri tahojen, myös elinkeinoelämän kanssa. Yhteisrahoitteisella tutkimuksella tarkoitetaan rahoitusta, joka saadaan laitoksen ulkopuoliselta taholta ilman velvoitetta luovuttaa rahoittajalle välitöntä vastiketta. Tähän artikkeliin liittyvään työhön ei ole saatu ulkopuolista rahoitusta.

Veikko Launis: Ei sidonnaisuuksia.

Kirjallisuutta
1
Rokotusrekisteri, THL 2017. https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/kansallinen-rokotusohjelma/rokotusrekisteri
2
Seppälä E ym. A cluster of measles linked to an imported case, Finland. Eurosurveillance 2017;22(33). doi: 10.2807/1560-7917.ES.2017.22.33.30595
3
Kitta A. Vaccinations and public concern in history: legend, rumor, and risk perception. New York: Routledge 2012:10–14.
4
MacDonald NE, The SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. Vaccine hesitancy: definition, scope and determinants. Vaccine 2015;33:4161–4.
5
Eskola J, Duclos P, Schuster M, MacDonald NE; SAGE Working Group on Vaccine Hesitancy. How to deal with vaccine hesitancy? Vaccine 2015;33:4215–7.
6
Brown KF, Kroll JS, Hudson MJ ym. Omission bias and vaccine rejection by parents of healthy children: implications for the influenza A/H1N1 vaccination programme. Vaccine 2010;28:4181–5.
7
Gong J, Zhang Y, Yang Z, Huang Y, Feng J, Zhang W. The framing effect in medical decision-making: a review of the literature. Psychol Health Med 2013;18:645–53.
8
Nickerson RS. Confirmation bias: a ubiquitous phenomenon in many guises. Rev Gen Psychol 1998;2:175–220.
9
Sivelä J. Infected condoms and pin-pricked oranges: an ethnographic study of AIDS legends in two townships in Cape Town. Cultural Analysis 2012;11:45–66.
10
Sivelä J. Silence, blame and AIDS conspiracy theories among the Xhosa people in two townships in Cape Town. African Journal of AIDS Research 2015;14:43–50.
11
Mantovani A, Santoni A. Mandatory vaccination in Italy: time for engagement of immunologists. Eur J Immunol 2018; 48:10–14.
12
Décrets, arrêtés, circulaires. Textes généraux Ministère des Solidarités et de la Santé. Décret n° 2018-42 du 25 janvier 2018 relatif à la vaccination obligatoire. Journal official de la République Française 2018 Jan;25(101).
13
Beard FH, Leask J, McIntyre PB. No Jab, No Pay and vaccine refusal in Australia: the jury is out. Med J Aust 2017;206:381–3.
14
Australian Government Department of Health. Catch-up: incentives for vaccination providers and general practitioners. Canberra: Australian Government, 2015. http://www.immunise.health.gov.au/internet/immunise/ publishing.nsf/Content/67D8681A67167949CA257E2E000EE07D/$File/ Incentives-vaccination-providers.pdf
15
Betsch C, Böhm R. Detrimental effects of introducing partial compulsory vaccination: experimental evidence. Eur J Public Health 2016;26:378–81. doi:10.1093/eurpub/ckv154
16
Krantz I, Sachs L, Nilstun T. Ethics and Vaccination. Scand J Public Health 2004;32:172–8. doi:10.1080/14034940310018192
17
Isaacs D, Kilham H, Marshall H. Should routine childhood immunizations be compulsory? J Paediatr Child Health 2004;40:392–6. doi:10.1111/j.1440-1754.2004.00399.x
18
Leask J, Danchin M. Imposing penalties for vaccine rejection requires strong scrutiny. J Paediatr Child Health 2017;53:439–44. doi: 10.1111/jpc.13472
19
Ferrara E, Varol O, Davis C, Menczer F, Flammini A. The rise of Social Bots. Communications of the ACM 2016;59:96–104.
20
Karafikalis E, Larson L. The benefit of the doubt or doubts over benefits? A systematic literature review of perceived risks of vaccines in European populations. Vaccine 2017;35:4840–50. doi: 10.1016/j.vaccine.2017.07.061.
21
CIOMS guide to vaccine safety communication. Report by topic group 3 of the CIOMS Working Group on Vaccine Safety. Geneve: Council for International Organizations of Medical Sciences (CIOMS), 2018.
22
Søborg B. Addressing HPV vaccine hesitancy in Denmark. Eur J Public Health 2017;27:16.
23
EMA Report: HPV vaccines: EMA confirms evidence does not support that they cause CRPS or POTS. EMA/749763/2015. 2015. http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Referrals_document/HPV_vaccines_20/European_Commission_final_decision/WC500196773.pdf
24
Folkhälsomyndigheten. Orsaker till lokalt låg täckning av MPR-vaccination i Sverige: pilottest av WHO:s metod Tailoring Immunization Programmes (TIP). 2014. https://www.folkhalsomyndigheten.se/pagefiles/18933/Orsaker-till-lokalt-lag-tackning-av-MPR-vaccination-i-Sverige.pdf
25
Rollnick S, Miller WR. What is motivational interviewing? Behavioural and Cognitive Psychotherapy 1995;23:325–34. doi: 10.1017/S135246580001643X
26
Benartzi S, Beshears J, Milkman KL ym. Should governments invest more in nudging? Psychological Science 2017;28:1041–55.
27
Schmitt H-J, Booy R, Aston R ym. How to optimise the coverage rate of infant and adult immunisations in Europe. BMC Medicine 2007;5:11.
28
Wei J, Hollin I, Kachnowski S. A review of the use of mobile phone text messaging in clinical and healthy behaviour interventions. J Telemed Telecare 2011;17: 41–8.
29
Chen ZW, Fang LZ, Chen LY, Dai HL. Comparison of an SMS text messaging and phone reminder to improve attendance at a health promotion center: A randomized controlled trial. J Zhejiang Univ Sci B 2008;9:34–8.
30
Report: Workshop on vaccination. Seeking new partnerships for EU action on vaccination. Bryssel 30.5.2017. https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/vaccination/docs/ev_20170530_frep_en.pdf
31
Laurent H. Asiantuntijuus, väestöpolitiikka, sota. Lasten­neuvoloiden kehittyminen osaksi kunnallista perusterveyden­huoltoa 1904–1955. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 61/2017.
32
Puumalainen T, Saxén H. Neuvolajärjestelmän avaaminen kilpailulle uhkaa rokotuskattavuutta. 4.4.2017. https://blogi.thl.fi/neuvolajarjestelman-avaaminen-kilpailulle-uhkaa-rokotuskattavuutta
English summary

Vaccine attitudes and factors affecting vaccine coverage

On average, the level of vaccine coverage in Finland is good. However, pockets of low coverage exist in certain areas. To a certain extent, the low coverage is a result of vaccine hesitancy. Vaccine hesitancy is a term developed by the WHO Strategy Advisory Group of Experts (SAGE) on Immunization. Vaccine attitudes are considered to exist on a continuum between total acceptance and complete refusal, with most people having a positive attitude towards vaccination. A crucial aspect about vaccine hesitancy is that it also encompasses other reasons behind low vaccine coverage than so-called ideological vaccine refusal. Factors related to complacency (when the perceived risk of vaccine-preventable diseases is low and vaccination is not considered a necessary preventive action), and convenience (when the quality and degree of vaccination services affects the decision to be vaccinated) can also have a considerable effect on vaccination coverage. Mandatory vaccinations have been publicly discussed as a possibility to ensure good coverage. However, mandatory vaccination includes many risks that may, in the end, be harmful when it comes to people’s attitudes towards both vaccinations and the health care system in general. Therefore, mandatory vaccinations are not considered a constructive way to handle vaccine hesitancy in Finland. Good vaccination coverage can be ensured through various actions and interventions. A well-functioning national vaccination programme (NVP) forms the foundation for operations and actions aiming to maintain good coverage. Nonetheless, there is an increasing need for both research-based knowledge about determinants that affect vaccination coverage and vaccine-related behaviour and research-based actions and strategies.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Prep-hoidolla ehkäistään HIV-tartuntoja

Hoito on tarkoitettu ihmisille, joilla on suuri riski saada HIV-tartunta.

Ajassa
Näin puolueet haluavat jatkaa sotea

Viiden järjestäjän mallilla ei ole vieläkään suosiota.

Ajassa
Ovatko lääkärit valmiita digitalisaatioon?

Opiskelijat ja dekaanit virittelevät EU-tason yhteistyötä digitalisaatioon varautumisessa.

Kommentti
Me onnekkaat

– Moni tuntee sekä kylmän hien että epämiellyttävää helpotuksen tunnetta, kirjoittaa Heidi Wikström.

Ajassa
Sari Tanus: Sote-uudistus pienemmissä kokonaisuuksissa

Tanus painottaisi sotessa perusterveydenhuoltoa, ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta.

Ajassa
Mirka Soinikoski: Ei tehdä arvovaltakiistaa sote-alueiden nimestä ja määrästä

Valinnanvapaus voisi perustua palveluseteleihin, katsoo vihreiden tuore kansanedustaja.