Lehti 46: Katsaus­artikkeli 46/2020 vsk 75 s. 2450 - 2456

Lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyn selvittely erikoissairaanhoidossa

• Seksuaaliväkivallan ja vakavien pahoinpitelyjen epäilyjen selvittelyt on keskitetty yliopistollisiin sairaaloihin ja asiaan perehtyneisiin keskussairaaloihin.

• Epäillyissä tapauksissa on muistettava tehdä lastensuojeluilmoitus ja ilmoitus poliisille.

• Pahoinpitelyn vaikeusasteen arvioiminen on haastavaa. Terveydenhuollossa ei voida määrittää ­pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistöä, ja epäselvässä tilanteessa on konsultoitava poliisia.

• Poliisi johtaa esitutkintaa, ja sosiaalitoimella on vastuu lapsen turvallisuudesta ja tukitoimista.

• Monialainen viranomaisyhteistyö tukee päätöksenteossa.

Minna Joki-ErkkiläMaria Peltola
Ilmoitusvelvollisuus
Huomioitavaa päivystystutkimuksessa<p/>
Taustatiedot<p/>
Lääkärinlausunnon johtopäätökset, kun somaattiset löydökset puuttuvat<p/><p/>
TAULUKKO 3
Haitan arvio<p/>
TAULUKKO 4
Poliisin laatiman virka-apupyynnön pääsääntöiset sisällöt

Epäilyn heräämiseen liittyvillä seikoilla on huomattava merkitys rikoksen selvittämisessä, minkä vuoksi lapsen tai nuoren ja aikuisen kertomukset on tärkeää kuunnella ja dokumentoida mahdollisimman tarkkaan (1,2,3).

Jos lapsi spontaanisti kertoo epäiltyyn rikokseen liittyviä asioita, pyritään avoimilla ja neutraaleilla kysymyksillä tarkentamaan lapsen kertomusta vain sen verran, kuin asian selvittäminen vaatii. Koska lapsen ja nuoren halu kertoa rikokseen liittyvistä asioista voi olla ohimenevää, on tärkeää kuunnella, mitä lapsella on sanottavaa ja kirjata se mahdollisimman tarkkaan. Epäiltyyn rikokseen liittyvistä asioista ei saa keskustella aikuisen kanssa lapsen tai nuoren läsnä ollessa. Epäilyn heräämistä koskevaa tietoa löytyy useista lähteistä (1,3,4).

Epäilyn rikoksesta voi herättää lapsen spontaani kertomus väkivallasta, raskaus tai kuva tai videotallenne (1,2,3). Epäily voi herätä myös lapsen epämääräisen oireilun tai käyttäytymisen perusteella, jolloin tilanteelle usein löytyy vaihtoehtoehtoisia selityksiä (3,5,6). Jos lapsen käytöksen perusteella syntyy epäily kehityksen vaarantumisesta, on syytä tehdä lastensuojeluilmoitus sekä konsultoida poliisia tai lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian ja oikeuspsykologian yksikköä (Oikpsy-yksikkö). Tarvittaessa lapsen psyykkisen oireilun vuoksi laaditaan lähete joko erikoissairaanhoitoon tai perheneuvolaan. Jos lapsen fyysisen oireilun tai löydöksen perusteella epäillään seksuaaliväkivaltaa, laaditaan lähete erikoissairaanhoitoon (2).

Terveydenhuoltoviranomaisella on ilmoitusvelvollisuus

Kun rikosepäilyn kynnys ylittyy tai epäily vaatii lisäselvitystä, terveydenhoitoviranomaisella on velvollisuus tehdä viipymättä lastensuojelulain (7) mukainen ilmoitus poliisille ja lastensuojeluilmoitus (taulukko 1). Lääkärin on vaikeaa tietää, miten rangaistukset rikosoikeudellisesti mitataan ja mikä on rikosepäilyn laajuus terveydenhuollossa suoritetun tutkimuksen perusteella. Siksi ilmoituskynnys tulee pitää matalana ja konsultoida herkästi poliisia, lastensuojelua tai Oikpsy-yksikköä, mikäli ei ole varma jatkotoimista.

Tutkimukset keskitetty osaamisen lisäämiseksi

Lapsiin kohdistuvien seksuaaliväkivaltarikosten (seri) ja vakavien pahoinpitelyepäilyjen (papi) selvittelyt on keskitetty erikoissairaanhoidossa Oikpsy-yksiköihin. Ne antavat poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä virka-apua kyseisten rikosepäilyjen selvittämiseksi ja haitan arvioimiseksi (8). Rikoksen aiheuttamaa haittaa arvioi myös lapsen hoitotaho. Seksuaaliväkivaltarikosten ja hoitoa vaatimattomien pahoinpitelyepäilyjen somaattiset tutkimukset on keskitetty yliopistosairaaloihin ja Oikpsy-yksikköön Tampereella ja Kuopiossa. 16 vuotta täyttäneille seksuaalirikoksen uhreille somaattiset tutkimukset ja psykososiaalinen tuki tarjotaan Seri-tukikeskuksissa.

Oikeuspsykologiset tutkimukset

Oikeuspsykologiset selvittelyt kattavat lapsen haastateltavuuden arvioinnin taustaselvityksineen, lapsen haastattelut, lapsen kertomuksen luotettavuuden arvioinnin, lausunnoinnin sekä viranomaisyhteistyön.

Oikpsy-yksiköissä haastatellaan alle kouluikäisiä lapsia sekä kehitysviiveisiä tai vaikeista psyykkisistä häiriöistä tai oireista kärsiviä alaikäisiä lapsia. Lapsen hoitavalta lääkäriltä pyydetään arviota haastateltavuudesta ja haastattelujen aiheuttaman kuormituksen vaikutuksesta psyykkiseen vointiin. Hoitotahon kanssa pohditaan tuen tarve haastattelun jälkeen.

Akuuteissa tapauksissa lapsi haastatellaan muutamien päivien kuluessa virka-apupyynnön saapumisesta. Lapsen haastattelutallenne rikosepäilyssä korvaa lapsen kuulemisen oikeudenkäynnissä. Lapsi haastatellaan oikeuspsykologisesti yleensä 1–3 kertaa. Haastattelua seuraa aina poliisi (5). Poliisi päättää haastatteluun osallistuvat henkilöt (8). Haastattelijan tai poliisin työparina toimii joko psykologi tai haastattelukoulutuksen saanut lastenpsykiatri.

Haastattelussa käytetään näyttöön perustuvaa NICHD-haastattelurunkoa (5). Tutkimushypoteesien moniammatillinen laatiminen laajentaa näkökulmaa. Vaihtoehtoiset selitykset testataan systemaattisesti selvityksen aikana. Lapsen kuulemisessa varmistetaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet. Tarvittaessa haastateltavuuden arvioinnissa selvitetään lapsen kykyä kertoa asioista. Lapsen kertomus kirjoitetaan auki ja analysoidaan tarkasti. Rikosepäillyllä on oikeus esittää haastattelijan välityksellä kysymyksiä lapselle (9).

Somaattiset tutkimukset

Somaattisen tutkimuksen kiireellisyys riippuu viimeisimmästä tapahtuma-ajankohdasta. Mitä lyhyempi aika epäillystä rikoksesta on, sitä nopeammin tutkimus on syytä tehdä. Rikoksen aiheuttamat tahrat tai muu todistusaineisto huuhtoutuvat ajan myötä pois (10,11), ja pinnalliset vammat paranevat nopeasti (12,13). Tuoreen tai paranevan vamman toteaminen auttaa epäillyn rikoksen tapahtuma-ajankohdan rajaamisessa. Seksuaalirikosnäytteet suositellaan taltioitavan prepubertaalisilta lapsilta ainakin 3 vrk:n ajan (14,15) ja pubertaalisilta lapsilta 7 vrk:n ajan (16,17,18). Lapsille kannattaa tehdä somaattinen tutkimus jopa vuosien kuluttua epäillyn seksuaaliväkivallan jälkeen.

Somaattisessa tutkimuksessa taltioidaan rikosoikeudellista todistusaineistoa ja arvioidaan erotusdiagnostiset vaihtoehdot (19,20) sekä ennaltaehkäisyn ja hoidon tarve (20,21,22). Rikos ei useimmiten aiheuta hoitoa vaativia vammoja, mutta lievienkin vammojen sijainnin, muodon tai lukumäärän perusteella voidaan arvioida todetun löydöksen syy-yhteyttä epäiltyyn rikokseen (19). Päivystystutkimusten jälkeen suositellaan seurantatutkimusta, koska joka viidennessä tapauksessa tulkinta muuttuu seurannassa (23,24).

Kaikkien osallisten oikeusturvan vuoksi on erittäin tärkeää, että päivystystutkimukset tehdään laadullisesti hyvin (taulukko 2). Seksuaaliväkivaltaepäilyn tutkimukset suositellaan keskitettävän niihin yksiköihin, joissa on osaamista lasten genitaalialueen normaalista kasvusta ja kehityksestä sekä lasten gynekologisista sairauksista. Osaamisen ylläpitämiseksi olennaisia ovat myös ajankohtaisen tutkimustiedon tunteminen sekä riittävä tutkimusten määrä (24,25).

Haitan arvio

Esitutkinnassa poliisin tulee selvittää rikoksella aiheutettu vahinko (26). Haitan arvio kuuluu lapsen juridisiin oikeuksiin (27,28,29). Psyykkisen haitan arviointia voidaan pyytää, jos rikosepäily saa vahvistusta esitutkinnassa.

Haitan arviossa lasten- ja nuorisopsykiatrista asiantuntemusta käytetään oikeusviranomaisten pyytämiin tarkoituksiin. Nuorisopsykiatrista osaamista Oikpsy-yksiköissä tulisi vahvistaa.

Yksilöllistä haittaa arvioitaessa lapselle tai nuorelle on kerrottava, että hänen kertomiaan tietoja tullaan käyttämään rikosoikeudellisessa tutkinnassa ja että ne menevät myös rikosepäillyn tietoon, eivätkä ne ole samalla tavalla luottamuksellisia kuin hoitosuhteessa (30,31).

Vakavien rikosten lapsiuhreille kehittyy usein traumaan liittyviä psykiatrisia häiriöitä (30). Rikoksella aiheutettu psyykkinen haitta tai sairaus on henkilövahinko, jonka korvaus edellyttää lääketieteellistä todentamista (32). Väkivallaton lapsuus -toimenpideohjelmassa tavoitteena on lisätä koulutusta haitan arvioon sekä parantaa lausuntojen laatua ja lasten ja nuorten tasa-arvoisuutta (33).

Teoreettinen haitan arvio tehdään usein tilanteessa, jossa lapsi tai nuori on kertonut väkivallasta vasta pitkän ajan kuluttua tai silloin, kun lapsi tai nuori on kokenut useantyyppistä väkivaltaa ja kaltoin kohtelua, jolloin väkivallan vaikutusta on haastavaa arvioida (taulukko 3). Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon yksilölliset tekijät, jotka voivat selittää enemmän esimerkiksi traumaperäisen stressihäiriön syntymistä kuin itse rikos (34).

Tapauskohtainen yksilöllisen haitan arvio on mahdollistettava lapselle tai nuorelle (35). Lapsen yksilöpsykiatrisia tutkimuksia haitan arvioimiseksi ei tehdä akuuttitilanteessa, mutta oireilu kirjataan. Aina ei ole mahdollista tietää, kuinka suurelta osin lapsen tai nuoren häiriö on seurausta epäillystä rikoksesta. On oleellista tarkastella lapsen oireita ja toimintakykyä ennen epäiltyä rikosta ja sen jälkeen sekä rikoksen vaikutusta jo olemassa olevaan sairauteen. Rikoksen jälkeisestä oireilusta traumaperäisen stressihäiriön syy-yhteys koettuun traumaan on usein osoitettavissa, eikä se edellytä vahingonkorvausoikeudessa täyttä varmuutta (36,37,38,39).

Haitan arviossa noudatetaan diagnostisia kriteereitä (40). Tutkimuksiin sisältyvät tiedon kerääminen lapsen kehityksestä ja oireilusta sekä diagnostiset tutkimukset. Arvioinnissa huomioidaan lapsen tai nuoren kehitystaso, epäillyn rikoksen tapahtuma-ajankohta ja se, että psyykkiset seuraukset eivät välttämättä ole tutkimushetkellä näkyvissä. Lisäksi tehdään arvio hoidon tarpeesta, ja jos mahdollista, hoidon kustannuksista, terapian tarpeesta ja kestosta sekä muista tarvittavista tukitoimista.

Psykiatrisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten haitanarviolausuntoa suositellaan pyydettäväksi hoitotaholta. Haitan arvion tekemisestä on ohjeita lääkäreille (30,33,41,42,43,44,45,46) ja psykologeille (47). Oikpsy-yksikköä voi konsultoida lausuntoa laadittaessa.

Valtaosa tutkimuksista tehdään virka-apupyynnön perusteella

Oikpsy-yksiköissä tutkimukset tehdään poliisin kirjallisen tai kiireellisissä tapauksissa suullisen virka-apupyynnön perusteella (taulukko 4). Akuutit somaattiset tutkimukset voidaan tehdä ilman virka-apupyyntöä.

Virka-apuna voidaan pyytää monialaista arviointia, jossa tehdään suunnitelma jatkotoimista epäiltyyn rikokseen liittyvien taustatietojen perusteella. Lasta-hankkeessa on laadittu yhteistyötä varten systemaattinen tietojenkeruulomake, jonka käyttöä kehitetään Barnahus-hankkeessa (taulukko 5 ja liitetaulukko 1 artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 46/2020) (48,49).

Monialaista arviointia käytetään erityisesti ei-akuuteissa, epäselvissä epäilyissä tai huoltoriidoissa ja muissa tapauksissa, jolloin taustatietojen laaja kartoittaminen palvelee tutkimusprosessia. Palaveriin osallistuvat lapsen asioihin perehtyneet psyykkisen ja somaattisen terveydenhuollon sekä poliisin, syyttäjän ja sosiaalitoimen edustajat (48) (taulukko 5). Virka-apuna suoritettavissa tutkimuksissa Oikpsy-yksiköllä on oikeus kerätä tietoa salassapitosäädösten estämättä (50).

Poliisi pyytää virka-apua Oikpsy-yksiköistä vain 15–25 prosentissa lapseen kohdistuvista pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyistä (51). Valtaosa poliisin kuulustelemista lapsista jää vaille terveydenhuollon tutkimuksia. Tätä epäkohtaa pyritään korjaamaan Barnahus- ja sote-hankkeissa (49,52).

Viranomaisyhteistyö ensisijaisen tärkeää

Viranomaisyhteistyötä poliisin ja sosiaalihuollon kanssa pidetään yllä puhelimitse koko selvittelyn ajan, ja neuvotteluja järjestetään tarpeen mukaan. Työnjaosta ja suoritettavista toimenpiteistä sovitaan sen mukaan, mitä esitutkinta ja lainsäädäntö vaativat. Kukin asiantuntija esittää osaamisensa pohjalta toimenpiteet rikosepäilyn selvittämistä varten ja näkökulmansa aikataulujen suhteen. Poliisi päättää aikatauluista.

Oikpsy-yksiköissä suunnitellaan moniammatillisesti suoritettavat toimenpiteet, vastuunjako, aikataulut ja yhteydenotot eri viranomaisiin, nuoreen, lapsen huoltajiin sekä muihin tarvittaviin tahoihin. Palaverissa päätetään, kuka saattaa lapsen haastatteluun. Osa lapsista haastatellaan yksikön tiloissa ja osa tutkinnallisista syistä lapsen päiväkodissa, koulussa, sairaalassa, poliisilaitoksella tai muissa vastaavissa tiloissa. Tutkimusten suunnittelussa huomioidaan lapsen päivärytmi ja matkan aiheuttama kuormitus. Oikpsy-yksikkö koordinoi yhteistyötä poliisin kanssa sovitulla tavalla.

Lue myös

Perhe tarvitsee psykososiaalista tukea rikoksen selvittelyn ajan

Sosiaalitoimi tukee lapsesta huolta pitäviä aikuisia. Oikpsy-yksikkö tekee sosiaalitoimen kanssa yhteistyötä koko prosessiin ajan (5).

Terveydenhuollossa tulisi kouluttaa tutkimuksiin osallistuvaa henkilökuntaa kohtaamaan, auttamaan ja suojelemaan seksuaaliväkivallan uhreja hienovaraisesti kansainvälisten sopimusten mukaisesti (27,53,54,55). Psykoedukatiivinen tuki ja kannattelu auttavat perhettä jaksamaan arjen keskellä kriisiytyneessä tilanteessa. Rikosuhripäivystys tarjoaa tuki- ja neuvontapalveluita. Barnahus-hanke kehittää lapsille ja heidän perheilleen tarjottavaa psykososiaalista tukea ja hoitoa (liitetaulukko 1).

Muita lainsäädännöllisesti huomioitavia seikkoja

Terveydenhoitoviranomaisella on velvollisuus antaa virka-apua poliisille (26). Lapsen laillisen edustajan tulee olla tietoinen tutkimuksista. Tarvittaessa lapselle haetaan edunvalvoja, mikäli lapsen huoltaja on esteellinen tai hän kieltäytyy viemästä lasta tutkimuksiin (8). Yleensä poliisi pyytää huoltajan suostumuksen myös somaattiseen tutkimukseen.

Potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä (56,57). Terveydenhuoltoviranomainen saa luovuttaa tehtävässään saamiaan tietoja vain lapsen laillisen edustajan kirjallisella suostumuksella, mutta lapsen tiedot on annettava salassapitosäädösten estämättä Oikpsy-yksikölle (50). Esitutkinnan aikana poliisi toimii tiedottavana viranomaisena (57). Tutkimusten aikana poliisin kanssa sovitaan, milloin ja mitä tietoa nuorelle tai perheelle saa antaa. Tutkinnallisista syistä poliisi voi rajata tiedonantoa.

Oikpsy-yksikkö voi salassapitosäädösten estämättä luovuttaa tutkimuksen aikana kertyneet tiedot tutkimuksen pyytäneelle poliisille, syyttäjälle tai tuomioistuimelle. Samoin tutkimusyksikkö voi toimittaa tutkimuksen päätyttyä lapsen terveydentilaa koskevan loppulausunnon lapsen psyykkisestä hoidosta vastaavaan terveydenhuollon toimintayksikköön (50). Viranomaisyhteistyö sosiaalitoimen kanssa on tärkeää lapsen tilanteen turvaamiseksi ja tietojen välittämiseksi.

Potilaalla on oikeus saada selvitys terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, hoitovaihtoehdoista, niiden vaikutuksista ja muista merkityksellisistä hoitoon vaikuttavista seikoista (56). Rikostutkintaan liittyvät asiakirjat Oikpsy-yksiköissä eivät ole terveydenhuollon asiakirjoja, ja ne tallennetaan potilaskertomuksesta erilleen.

Lausunnot esitutkinnan aikana

Lausunto lapsen oikeuspsykologisesta haastattelusta ja haitan arviosta sekä lääkärinlausunto somaattisista havainnoista laaditaan poliisin kirjallisen virka-apupyynnön perusteella. Luotettavuuden arvio voidaan laatia myös poliisin suorittamasta lapsen kuulustelusta ja käytössä olevista esitiedoista. Lausunnoissa otetaan laajasti huomioon käytössä olevat esitiedot. Tarvittaessa laaditaan lisäksi lausunto sosiaalitoimelle.

Lääkäri on puolueeton asiantuntija. Lääkärinlausunnossa ilmaistaan todettujen tosiasioiden syy-yhteys tapahtumakertomukseen, lääketieteellisesti perusteltu arvio tutkittavan tilanteesta ja toimintakyvystä sekä perusteeltaan kestävät johtopäätökset. Todetut löydökset voivat perustua omakohtaisiin havaintoihin tai käytössä oleviin asiakirjoihin. Vain harvoin voidaan todeta varma syy-yhteys epäiltyyn rikokseen (38). Lääkärillä on erityinen asema todistajana (58).

Somaattisen tutkimuksen löydöksistä tai niiden puuttumisesta voidaan tehdä johtopäätökset vain tapauksittain. Arviossa huomioidaan epäilty tapahtuma-ajankohta tutkimuksen suhteen, tekoa edeltävät ja sen jälkeiset tapahtumat, sekä sairaudet tai muut vaihtoehtoiset syyt todetulle löydökselle. Seksuaalirikoksissa objektiivisen vamman puuttuminen ei kumoa eikä tue rikosepäilyä (59,60) (taulukko 6). Lääkärinlausunnossa arvioidaan, sopivatko todetut vammat kerrotulla tavalla syntyneiksi ja ovatko käytettävissä olevat esitiedot ja todetut löydökset keskenään sopusointuisia vai ristiriitaisia. Lääkärinlausunnon allekirjoitukseen sisällytetään aina päiväys ja "Minkä kunnian ja omantuntoni kautta vakuutan" -vakuutus (38,39).

Lääkäri on periaatteessa esteellinen kirjoittamaan lausunnon, jos hän on lähisukulainen tai jos rikosepäily liittyy tilanteeseen, jossa lääkärin puolueettomuus saattaa muusta syystä vaarantua (38). Lääkärinlausunto laaditaan viivyttelemättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa virka-apupyynnön saapumisesta, mikäli muut rikosepäilyyn liittyvät seikat eivät vaadi kiireellisempää lausunnon toimittamista.

Virka-apupyyntö sisältää somaattisissa tutkimuksissa haitan arvioinnin. Siinä arvioidaan epäillyn rikoksen aiheuttaman vamman laatu, vaikeusaste, hengenvaarallisuus sekä tekotavan aiheuttama särky ja kipu. Lausunnossa arvioidaan myös ennuste parantumisesta, invaliditeetista tai pysyvästä haitasta.

Oikpsy-yksikössä tehdyn tutkimuksen jälkeen

Tarvittaessa nuorelle ja lapsen huoltajille pidetään palautekeskustelu ja jatkohoitoneuvottelut. Lääkäri laatii tarvittaessa lähetteen hoitoa varten yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Olemassa olevan hoitotahon kanssa pidetään siirtoneuvottelu. Sosiaalitoimelle annetaan tutkimusjakson päätteeksi palaute suoritetuista tutkimuksista ja lapselle suositellusta hoidosta.

Lopuksi

Lapsiuhreissa ei saa olla väliinputoajia laadullisiin selvityksiin ja hoitoon pääsyn suhteen. Haitan arvio vaatii kliinistä psykiatriasta osaamista, tieteellisen tiedon hallintaa, juridisen kontekstin huomioimista ja vahingonkorvauslain pääpiirteiden tuntemista. Barnahus-hankkeessa kehitetään lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittämisen monialaista yhteistyötä, rikosprosessien nopeuttamista sekä laadullista tutkimusta ja hoitoa.


Sidonnaisuudet

Maria Peltola: Luentopalkkiot (Kustannus Oy Duodecim, Suomen Lastenpsykiatriyhdistys).

Minna Joki-Erkkilä: Ei sidonnaisuuksia.


Kirjallisuutta
1
Luoma I, Joki-Erkkilä M, Taskinen S. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnistus ja hoito (päivitetty 13.9.2018). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim.
2
Joki-Erkkilä M, Niemi J, Ellonen N. Child sexual abuse - Initial suspicion and legal outcome. Forensic Science Int 2018;291:39–43.
3
Joki-Erkkilä M, Korkman J. Lapseen kohdistuneen seksuaalisen väkivallan epäilyn herätessä - mitä tulee huomioida? Duodecim 2015;131:985–90.
4
Nikkola E, Korkman J. Milloin tulisi epäillä lapseen kohdistunutta pahoinpitelyä? Suom Lääkäril 2017;43:1788–90.
5
Ellonen N, Rantaeskola S (toim.) Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinta. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 24, 2016.
6
Maguire S, Williams B, Naughton A ym. A systematic review of emotional, behavioral and cognitive features exhibited by school.aged children experiencing neglect or emotional abuse. Childcare Health Dev 2015;41:641–53.
7
Lastensuojelulaki 25 § 13.4.2007/417. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
8
Esitutkintalaki 22.7.2011/805. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110805
9
Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/17340004
10
Joki-Erkkilä M, Tuomisto S, Seppänen M ym. Clinical forensic sample collection techniques following consensual intercourse in volunteers - Cervical canal brush compared to conventionals swabs. J For Leg Med 2015,27:50–54.
11
Joki-Erkkilä M, Tuomisto S, Seppänen M ym. Urine specimen collection following consensual intercourse A forensic evidence collection method for Y-DNA and spermatozoa. J Forensic Leg Med 2016;37:50–54.
12
McCann J, Miyamoto S, Boyle C ym. Healing of hymenal injuries in prepubertal and adolescent girls: a descriptive study. Pediatrics 2007a;119:e1094−10106.
13
McCann J, Miyamoto S, Boyle C ym. Healing of nonhymenal genital injuries in prepubertal and adolescent girls: a descriptive study. Pediatrics 2007b:120:1000−1011.
14
Christian C, Lavelle J, De Jong A ym. Forensic evidence findings in prepubertal victims of sexual assault. Pediatrics 2000;106:100–104.
15
Palusci V, Cox E, Shatz E ym. Urgent medical assessment after child sexual abuse. Child Abuse Negl 2006;30:367–380.
16
Young KL, Jones JG, Worthington T ym. Forensic laboratory evidence in sexually abused children and adolescents. Arch Pediatr Adolesc Med 2016;160:585−588.
17
Thackeray JD, Hornor G, Benzinger E ym. Forensic evidence collection and DNA identification in acute child sexual assault. Pediatrics 2011;128:227−232.
18
Girardet R, Bolton K, Lahoti S ym. Collection of forensic evidence from pediatric victims of sexual assault. Pediatrics 2011;128:233–238.
19
Kemp AM ym. Patterns of bruising in preschool children—a longitudinal study. Arch Dis Child 2015;100:426–431. doi:10.1136/archdischild-2014-307120
20
Adams JA, Farst KJ, Kellogg ND. Interpretation of Medical Findings in Suspected Child Sexual Abuse: An Update for 2018. J Pediatr Adolesc Gynecol 2018;31:225–231.
21
Nipuli S, Bildjuschkin. Hoitoketju seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa kokeneen auttamiseksi. THL:n raportti 5/2016. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
22
Laitinen R, Metsäpelto L, Honkanen V ym. Oikeuslääketieteellinen näytteenotto Suomessa. THL:n raportti 32/2014. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
23
Finkel M. Putting it all together. J Child Sexual Abuse 2011;20:634–56.
24
Gavril AR, Kellogg ND, Nair P. Value of Follow-up Examinations of Children and Adolescents Evaluated for Sexual Abuse and Assault. Pediatrics 2012;129:282.
25
Adams JA, Starling SP, Frasier LD ym. Diagnostic accuracy in child sexual abuse medical evaluation: Role of experience, training, and expert case review. Child Abuse Negl 2012;36:383–392.
26
Poliisilaki 22.7.2011/872. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110872
27
Rikosuhridirektiivi. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU.
28
Vahingonkorvauslaki 31.5.1974/412. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1974/19740412
29
Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. 9. artikla. SopS 40–41/2012.
30
Kaltiala-Heino R, Eronen M. Ethical issues in child and adolescent forensic psychiatry: a review. Journal of Forensic Psychiatry & Psychology 2015;26:759–780.
31
Aronen E, Kaltiala-Heino R. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatria. Kirjassa Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria, toim. Kirsti Kumpulainen, Eeva Aronen, Hanna Ebeling, Eila Laukkanen, Mauri Marttunen, Kaija Puura ja Andre Sourander. Duodecim 2016, s. 726–727.
32
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vahingonkorvauslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 167/2003 vp.
33
Peltola M, Lahtinen H, Peltola J, Puura K. Haitan arvioiti lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Väkivallaton lapsuus -Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä, toim. Korpilahti U, Kettunen H, Nuotio E, Jokela S, Nummi V, Lillsunde P. Sosiaali -ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27. www.julkaisut.valtioneuvosto.fi
34
Holm T, Tolonen R. Psyykkisen vahingon arvioiminen. Kirjassa Oikeuspsykologia, toim. Santtila ja Weizmann- Henelius. Edita 2008.
35
Hakulinen T, Säävälä M, Korpilahti U ym. Fyysinen väkivalta. Väkivallaton lapsuus -Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä, toim. Korpilahti U, Kettunen H, Nuotio E, Jokela S, Nummi V, Lillsunde P. 2019. www.julkaisut.valtioneuvosto.fi
36
Aaltonen P: Lääketieteellisen lausunnon merkityksestä oikeudellisessa päätöksenteossa. Julkaisussa Asiantuntemustieto ja asiantuntijat oikeudessa. Helsingin hovioikeus, 2011, s. 37–57.
37
Ståhlberg P, Karhu J. Suomen vahingonkorvausoikeus, 6. uudistettu painos. Alma Talent Oy ja tekijät, 2013.
38
Suomen Lääkäriliitto. Lääkärintodistuksen kirjoittaminen. Lääkärin etiikka, 7. painos. www.laakariliitto.fi/site/assets/fi- les/5164/laakarin_etiikka_2013.pdf
39
Väkivallan uhrin tutkiminen ja rikosoikeudellinen lääkärinlausunto. THL:n ohje, 2.10.2013. https://thl.fi
40
Young G. PTSD in Court II: Risk factors, endophenotypes, and biological underpinnings in PTSD. Int J Law Psychiatry 2017;51:1–21.
41
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus 9.1.2020. www.kaypahoito.fi
42
Young G. Psychiatric/ psychological forensic report writing. Int J Law Psychiatry 2016;49:214–220.
43
American Academy of Child and Adolescent Psychiatry (AACAP). OFFICAL ACTION. Practise Parameter for child and adolescent forensic evaluation. J Am Acad Child Adolescent Psychiatry 2011;50:1299–1312.
44
Lubit R, Hartwell N, Wilfrend GG ym. Forensic evaluation of trauma syndromes in children. Child Adolesc Psychiatric Clin N Am 2002;11:823–857.
45
Kraus L,Thomas C &The Committee on Quality Issues (CQI). Practice Parameter for Child and Adolescent Forensic Evaluations. J Am Acad Child Adolescent Psychiatry 2011;50:1299–1312.
46
Tedeschi F and Billick S. Pediatric PTSD: Clinical, Forensic, and Diagnostic Understanding. J Am Acad Psychiatry Law 2017;45:161–169.
47
Suomen Psykologiliitto. Oikeuspsykologian sekä kriisi- ja traumapsykologian ammatilliset työryhmät. Ohjeet psyykkisen haitan arvioimiseksi, 18.8.2016.
48
Sinkkonen M, Mäkelä J. Lasta-hanke. Kokemuksia viranomaisten yhteistyön ja tietojenvaihdon koordinoinnista lapseen kohdistuvissa pahoinpitely tai seksuaalirikoksen epäilytilanteissa. THL 2/2017.
49
Barnahus-hanke. THL. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/barnahus-hanke
50
Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä 19.12.2008/1009. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20081009
51
Julin E. Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittäminen terveydenhuollossa. Selvitys Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta. STM:n raportteja ja muistioita 32/2018.
52
Väkivallaton lapsuus -Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä, toim. Korpilahti U, Kettunen H, Nuotio E, Jokela S, Nummi V, Lillsunde P. Sosiaali -ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27. www.julkaisut.valtioneuvosto.fi
53
WHO. Investing in children; the European child maltreatment prevention action plan 2015-2020. WHO, 2014.
54
STM. Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma 2018–2021(14.12.2017). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3970-7
55
Euroopan neuvoston yleissopimus 88/2011 (Lanzarotten sopimus). www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2011/20110088
56
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 13 § 17.8.1992/785. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
57
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 21.5.1999/621. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621
58
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöistä 28.6.1994/559. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559
59
Kellogg N, Menard S, Santos A. Genital anatomy in pregnant adolescents: “Normal” does not mean that nothing happened”. Pediatrics 2004;113:367-e69
60
Adams K, Harper S, Knudson ym. Examination Findings in Legally Confirmed Cases of Child Sexual Abuse: It’s Normal to be Normal. Pediatrics1994;94:310.



English summary

Child physical and sexual abuse assessment in healthcare

In suspected cases of child maltreatment, forensic interviews with minors in specialized university and central hospital units are mainly performed by psychologists. In the majority of cases of suspected child sexual abuse and in severe abuse cases clinical forensic examinations are centralized to experts.

Healthcare professionals are obligated to inform social welfare and the police if they suspect a child of being victim to sexual or physical abuse. The reason for the suspicion needs to be documented in detail because of its importance in the criminal process. The evaluation of harm in abuse cases is the child’s right.

During healthcare assessment, close multidisciplinary collaboration is needed to direct the decision-making process.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030