Miksi musiikki on ihmiselle hyväksi?

Musiikki on ollut keskeinen osa ihmisen arkea ja juhlaa kaikissa tunnetuissa kulttuureissa (1). Laulu on mahdollisesti ollut ihmisen kommunikaatiokeino jo ennen puheen kehittymistä (2).

Varhaisimmat merkit musiikkiharrastuksesta ovat 40 000–60 000 vuoden takaa. Vanhin tunnettu instrumentti on primitiivinen huilu, luolakarhun ontto reisiluu. Siitä syntyi puhaltamalla ääni, jonka taajuutta voitiin nokkahuilun tapaan muuttaa peittämällä varteen koverrettuja reikiä (3).

Mesopotamian, Egyptin, Kreikan ja Rooman kulttuureissa instrumenttivalikoima laajeni harppujen ja puhaltimien myötä. Musiikki oli osa uskonnollisia rituaaleja, yhteiskunnallisia seremonioita, sosiaalista elämää ja sairauden hoitoa.

Keskiajalla ja renessanssin aikana (400–1600-luvuilla) vanhat soittimet jalostuivat ja uusia keksittiin. Moniääninen musiikki ja nuottikirjoitus kehittyivät. Barokin, klassismin ja romantiikan kausilla (1600-luvulta 1900-luvun alkupuolelle) instrumentaalimusiikki kehittyi (urut, klaveerisoittimet, orkesterit) ja musiikin mestarit loivat teoksia, jotka edelleen täyttävät konserttisalit, kaiuttimet ja korvanapit.

Barokin ajalla taidemusiikki kehittyi yläluokan parissa ylimystön ja kirkon sponsoroimana, ja musiikkiesityksiä oli tarjolla vain pienelle kansanosalle. Ranskan vallankumouksen ja keskiluokan nousun seurauksena ammattimaiset musiikkiesitykset tulivat saataville myös yläluokan ulkopuolella.

Kansanmusiikilla on ikiaikaiset perinteet arjen raskaan työn ja elämän ilojen ja surujen ilmentäjänä. Erityisesti tanssi on toiminut vahvana sosiaalisena siteenä. Kansanmusiikki siirtyi pitkään perimätietona sukupolvelta toiselle. Nuottikirjoituksen kehittyessä se tallentui, ja 1800-luvulta alkaen sitä alettiin kerätä systemaattisesti.

Viimeisten parinsadan vuoden aikana musiikki on löytänyt uusia ilmaisumuotoja jazzista bluesiin ja countrysta reggaehen. Näillä on vahva side lähtökulttuurinsa kansanmusiikkiin.

Sähköisen tallennuksen kehittyessä 1800-luvun lopulta alkaen musiikkitarjonta läpäisi koko yhteiskunnan. Universaaleja tyylilajeja ovat rock, pop, hiphop, rap, metallimusiikki ja elektronisesti luotu musiikki. Uusia tyylilajeja syntyy länsimaisen, aasialaisen ja afrikkalaisen kulttuurin sekoittuessa. 

Kuuloaistimuksesta elämykseksi

Vakiotaajuinen ääni, sävel, aktivoi sisäkorvan simpukan karvasoluja taajuutensa määräämässä kohdassa. Signaali siirtyy kuulohermon ja aivorungon kautta primaariselle kuuloaivokuorelle, joka tunnistaa sävelen korkeuden, keston ja voimakkuuden (kuva 1). 

Sekundaarinen kuuloaivokuori ja otsa- ja päälakilohko analysoivat peräkkäisten sävelten ajalliset suhteet sekä sävelkorkeuden erot ja tunnistavat rytmin, melodian ja harmonian. Musiikin kuuntelu ja esittäminen edellyttävät otsalohkon työmuistin toimintaa (4,5).

Musiikkikokemus varastoidaan hippokampuksen kautta parietaalisille assosiaatioalueille. Ohimolohko, pihtipoimu ja otsalohkon premotorinen alue tunnistavat tutun musiikin (6).

Motorinen järjestelmä aktivoituu soittaessa, laulaessa ja tanssiessa mutta myös musiikkiesitystä liikkumatta katsellessa. Peilisolujärjestelmä välittää näköhavainnon ohimo- ja päälakilohkojen kautta otsalohkon alaosaan ja edelleen motoriselle kuorelle (7). 

Auditiivisen ja visuaalisen stimulaation yhdistyminen elävässä musiikkiesityksessä tuottaa äänitettä voimakkaamman vaikutuksen (8).

Musiikkiin liittyvä tunnetila syntyy otsa- ja päälakilohkojen sisäliepeessä, pihtipoimussa, joka kytkeytyy miimisten lihasten tumakkeisiin, neuroendokriinijärjestelmään ja kardiovaskulaarisiin säätelykeskuksiin. Subjektiivisen tunnetilan muuntumista objektiivisesti havaittaviksi emootioiksi säätelevät myös orbitofrontaalinen aivokuori, mantelitumake ja hippokampus (9).

Negatiivinen tunnevalenssi surumielistä tangoa kuunneltaessa koetaan sitä vahvempana mielihyvänä, mitä voimakkaamman liikuttuneisuuden se aiheuttaa (10). Esimerkki positiivisesta, yhteishenkeä nostavasta tunnetilasta on marssimusiikki, joka tuottaa mielleyhtymän joukon etenemisen motoriikan rytmiin.

Musiikki vaikuttaa aivorungon retikulaariseen aktivaatiojärjestelmään vireystilaa stimuloivasti tai vaimentavasti riippuen musiikin ominaisuuksista, kuulijan assosiaatioista ja tunnetilasta. Positiivinen musiikkikokemus stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää, johon kuuluvat dopamiinivälitteinen mesolimbinen ja mesokortikaalinen radasto ja säätelykeskus, nucleus accumbens (makaava tumake).

Dopamiinierityksen määrä on yhteydessä mielihyvän voimakkuuteen (5). Musiikkielämys syntyy ennakoitavien ja yllättävien musiikkiaistimusten vaihtelusta kognitiivisen prosessoinnin ja positiivisten emootioiden yhteisvaikutuksena.

Musiikin terveysvaikutuksia vauvasta vaariin

Sikiö tunnistaa musiikkia raskauden loppuvaiheessa. Tutkimuksessa odottaville äideille soitettiin viimeisellä raskauskolmanneksella päivittäin vaihtelevaa musiikkia sisältäviä jaksoja, joihin oli sijoitettu testimelodia "Tuiki, tuiki tähtönen". Syntymän jälkeen mitattu lapsen aivokuoren vaste testimelodialle oli merkitsevästi voimakkaampi kuin musiikille altistumattomilla lapsilla (11).

Musiikkileikkikoululaisten kielellinen kehitys oli nopeampaa kuin tavallisen leikkikoulun lapsilla (12). Vastemittareina käytettiin sanavaraston kertymistä ja kykyä tunnistaa pienimpiä kielen yksiköitä, jotka muuttavat sanan merkityksen ("talo" vs. "valo").

10–17-vuotiaiden musiikkiluokkalaisten tarkkaavuuden ylläpito oli parempaa, alttius häiriöille vähäisempi (13) ja työmuisti tehokkaampi (14) kuin verrokeilla. Ryhmien älykkyys, sosioekonominen status ja vanhempien koulutustaso olivat samankaltaisia, mikä puoltaa eron selittymistä aktiivisella musiikin harrastamisella, joka parantaa kehonkuvaa, motoriikkaa, pitkäjänteisyyttä ja tunneilmaisun säätelykykyä (15).

Musiikkiterapiassa musiikkia käytetään tieteellisesti koulutetun terapeutin johdolla vuorovaikutuksen välineenä. Sen teho on osoitettu muun muassa autismikirjon, kehitysvamman, unettomuuden, masennuksen, skitsofrenian ja dementian (16), kroonisen kivun, aivoinfarktin ja Parkinsonin taudin (17,18) hoidossa.

Musiikin yhdistyminen liikuntaan tanssina on luontainen tapa ilmentää tunteita, vahvistaa sosiaalisia suhteita, rentoutua ja luoda juhlatunnelmaa (4). Tanssi on tehokas liikuntamuoto, joka vahvistaa fyysistä kuntoa ja tasapainoa, ehkäisee osteoporoosia, ylläpitää nivelrikkopotilaan liikuntakykyä, laukaisee lihasjännitystä, tukee painonhallintaa, parantaa unta ja pidentää elinajan ennustetta (19).

Aikuisilla musiikin vaikutuksia on tutkittu erilaisissa stressitiloissa (20) . Fysiologiset stressireaktiot auttavat selviytymään äkillisissä uhkatilanteissa, mutta stressi muuttuu vahingolliseksi, jos palautumista ei tapahdu.

Musiikin positiivisia vaikutuksia on todettu biologisilla stressimittareilla, joita ovat verenpaine, syke sekä kortisolin, endorfiinien, adrenaliinin ja oksitosiinin eritys (21). Musiikki lievittää psykologisia stressitekijöitä, kuten negatiivisia tunteita, masennusta, ahdistusta, uupumusta ja koettua stressin voimakkuutta (21).

Musiikin vaikutusta terveen aikuisen sosiaaliseen stressiin on tutkittu niukasti, mutta yhdessä harrastetun musiikin, kuten kuorolaulun, on osoitettu vahvistavan yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista verkostoa sekä parantavan hyvinvointia ja elämänlaatua (22).

Musiikki lievittää leikkauksen jälkeistä kipua ja vähentää vahvojen kipulääkkeiden käyttöä (23). Musiikkia kuunnellessa krooniseen kudosvaurioon, syöpään tai palliatiiviseen hoitoon liittyvät kipu ja stressi lievittyvät (17) ja synnyttäjät kokevat verrokkeja vähemmän kipua ja ahdistusta (24).

Musiikin terapeuttinen merkitys näkyi covid-19-pandemian aikana. Musiikin kuuntelun määrä oli yhteydessä koettuun koronariskiin ja pandemian paikalliseen vaikeusasteeseen sekä masennukseen ja ahdistukseen (25).

Muusikoilla on muita parempi kyky erottaa puhetta hälyisessä ympäristössä, mikä tarjoaa edun ikäkuulon alkaessa haitata kuulemista ja viivästää kuulokojeen tarvetta (26). Lyhytaikainenkin musiikkiharrastus on vaikuttavaa; keski-iältään 67-vuotiaassa koeryhmässä 10 viikon kuoroharrastus paransi puheenerotusta hälyssä (27).

Musiikki tehostaa neurologisten potilaiden kuntoutumista (18). Parkinson-potilaiden kävelykyky ja tasapaino kohenevat, kun fysioterapiaan liitetään potilaan liikuntakykyyn sovitettu musiikki. Aivoinfarktipotilaiden hienomotoriikka, kognitiivinen toipuminen ja afasian kuntoutuminen tehostuvat ja masennus ja sekavuus lievittyvät mielimusiikkia päivittäin kuunnellessa.

Tutun musiikin tunnistamiskyky säilyy Alzheimerin taudissa, koska neuropatologiset muutokset kohdistuvat musiikin tunnistamisesta vastaavaan alueeseen vasta loppuvaiheessa (6). 70 satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa on osoitettu, että musiikki parantaa Alzheimer-potilaiden kognitiivisia toimintoja, kohentaa mielialaa, vähentää neuropsykiatrisia oireita ja lievittää hoitohenkilökunnan ja läheisten kuormittuneisuutta (28).

Ehkäiseekö musiikki ikääntyvän kognitiivista heikentymää?

Muusikoilla aivojen useat musiikin prosessointiin liittyvät alueet ovat kookkaammat kuin verrokeilla, ja heidän riskinsä sairastua Alzheimerin tautiin on vähäisempi (29). 50 vuoden seuranta osoitti elämänaikaisen aktiivisen musiikkiharrastuksen hidastavan kognition heikentymistä vanhuudessa (30).

Iäkkäänäkin aloitettu soiton opettelu estää aivokudoksen vähenemää (31) ja parantaa kognitiivista suorituskykyä (32). Olisikin perusteltua tutkia, voidaanko alkavaa muistisairautta sairastavan laitoshoitoa lykätä aktiivisella musiikin harrastamisella.

Voiko musiikki olla haitaksi? 

Musiikki voidaan kokea ei-toivottuna ja häiritsevänä meluna, jos sitä soitetaan väärässä paikassa, liian kovaa tai tiheästi toistettuna. Meluvamma voi syntyä äkillisestä kerta-altistumisesta erittäin voimakkaalle äänelle tai pitkäaikaisesta altistumisesta korkeille äänenpainetasoille.

Erityistä huomiota on kiinnitetty lasten ja nuorten kasvavaan melualtistukseen ja meluvammariskiin (33).

Suomalaisten palvelukseen astuvien asevelvollisten kuulontutkimuksissa vuosilta 1983, 1993 ja 2001 havaittiin lisääntyvää kuulon heikentymistä. Se johtunee kasvaneesta vapaa-ajan melualtistumisesta, jossa kovaäänisellä musiikilla epäilemättä on osuutensa (34).

Musiikin kuuntelu liikenteessä saattaa olla riskitekijä, jonka vaikutuksesta ei toistaiseksi ole tutkimustietoa.

Rock- ja jazzmuusikoilla on runsaasti ja muuta väestöä enemmän meluun liittyviä kuulo-ongelmia, kuten kuulon heikentymistä, tinnitusta ja hyperakusiaa eli ääniyliherkkyyttä (35). Sinfoniaorkestereiden muusikoilla esiintyy tinnitusta yli kaksinkertainen määrä muuhun väestöön nähden, vaikka pitkäaikaisseurannassa ei havaitakaan lisääntyneitä meluvammamuutoksia kuulokäyrässä (36).

Musiikkilääketiede tutkii muusikon ammattiin liittyviä terveysongelmia. Kaikkien instrumenttien soittoon liittyy lukemattomia toistoliikkeitä, ja ylirasitusvaivat, hermopinteet ja nivelkuluma ovat tavallisia (37). Fokaalinen dystonia on yläraajoissa, kaulalla tai huuliossa esiintyvä motorisen kontrollin sentraalinen häiriö, joka Suomessa katsotaan muusikon ammattitaudiksi (38).

Muusikon työhön liittyvä psykososiaalinen kuormittuminen ilmenee esiintymisjännityksenä, ahdistuksena ja masennuksena. Työyhteisö tarjoaa muusikolle tukea ammatissa toimimiselle, mutta pahimmillaan se voi olla suorituspaineiden ja ihmissuhdehaasteiden hornankattila (39).

Lopuksi

Musiikin harrastamisesta on tullut ajasta ja paikasta riippumatonta ja kaikille mahdollista. Musiikin säilyminen kulttuurievoluutiossa osoittaa sen olevan ihmiselle hyväksi.

Kuuloaisti on ihmisen ensimmäinen yhteys äidin vatsapeitteiden läpi ulkomaailmaan ja usein myös viimeinen yhteys kehon haurastuessa ja kuoleman lähestyessä. Ihminen aistii musiikkia koko elämänkaarensa ajan, jopa tajuttomana (40).

Musiikin hyvinvointia ja terveyttä lisäävät vaikutukset on osoitettu kymmenissä tutkimuksissa, ja musiikki on hyväksytty kuntoutusmenetelmäksi aivoverenkiertohäiriöiden ja muistisairauksien hoitosuosituksiin.

Lue lisää: Lääketiede tarvitsee humanismia ja taiteita

Lue lisää: Miten tanssi vaikuttaa mieleen ja aivoihin?