Covid-19-pandemialla oli terveydenhuoltoon odottamattomia vaikutuksia. Aiemmin etävastaanottoja pidettiin käyttökelpoisina vain rajatuissa tilanteissa, mutta pandemian myötä niistä tuli usein ainoa vaihtoehto taudin leviämisen rajoittamiseksi (1). 

Etäasioinnin määrää on seurattu vuodesta 2013, ja trendi on ollut kasvava (2,3). Pandemian huippuvuosien jälkeen etävastaanottojen määrä kuitenkin väheni, ja vuonna 2023 se laski edellisvuodesta (4,5). Etävastaanotot ovat kuitenkin vakiintuneet osaksi terveydenhuoltoa länsimaissa (6).

Etävastaanotot eivät ole täysin uusi ilmiö. Puhelinajat ovat olleet keskeinen osa ammattilaisten työtä jo pitkään, ja chat- ja videovastaanotot tulivat Suomeen 2010-luvun puolivälissä. Digipalveluiden on osoitettu parantavan hoidon saatavuutta erityisesti alueilla, joilla hoitohenkilöstöä on niukasti (7,8).

Etävastaanottojen laadusta on keskusteltu paljon. Huolenaiheita ovat olleet esimerkiksi diagnostiikan tarkkuus, hoidon jatkuvuus sekä potilas-lääkärisuhteen pysyvyys (9,10). Erityistä huolta on herättänyt haavoittuvassa asemassa olevien mahdollisuus käyttää digipalveluita (11). WHO on hiljattain julkaissut työkalun (12), jonka avulla voidaan arvioida etävastaanottojen laatua keskeisillä osa-alueilla: potilaskeskeisyys, kliiniset tulokset ja turvallisuus. 

Tässä katsauksessa arvioimme etävastaanottojen laatua perusterveydenhuollossa WHO:n Quality of Care (QoC) -ulottuvuuksien (13) pohjalta. Tarkastelemme, mitä tutkimustieto kertoo etävastaanottojen vaikuttavuudesta, turvallisuudesta ja potilaskeskeisyydestä perusterveydenhuollossa.

Menetelmät

Etsimme tutkimuksia, joissa tarkasteltiin etävastaanottojen laatua yhden tai useamman laadun ulottuvuuden kannalta. Teimme systemaattisen haun Ovid Medline -tietokannasta 29.4.2024 käyttäen seuraavia hakutermejä: (”telemedicine” OR ”telehealth” OR ”remote medicine” OR ”chat” OR ”telephone” OR ”video”) AND (”quality of healthcare” OR ”quality” OR ”effectiveness” OR ”patient-centered care” OR ”safety”). 

Lisäksi arvioimme aiheeseen liittyviä julkaisuja, jotka tulivat esiin aineiston käsittelyn aikana. Tutkimukset valittiin ensin otsikon ja abstraktin perusteella, ja sen jälkeen vähintään yksi tutkija luki tarkasti relevantit tutkimukset. Käsittelemme tässä vain puhelin-, video- ja chat-vastaanottoja. Digihoitopolut ja terveyssovellukset jätämme ulkopuolelle.

Vaikuttavuus

Laaja, yli 30 tutkimusta ja 5,5 miljoonaa käyntiä sisältänyt katsaus osoitti, että perusterveydenhuollon etävastaanotot vähensivät sairaalahoitojen riskiä. Seurannan tarve perusterveydenhuollossa saattoi hieman kasvaa kasvokkaisiin tapaamisiin verrattuna. Kliiniset hoitotulokset olivat useimmissa etävastaanottojen aiheissa vähintään yhtä hyviä kuin lähivastaanotoilla (14).

Etävastaanottojen haasteena pidetään diagnostisen tarkkuuden heikkenemistä. Yli 2 400 potilasta kattavassa tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että diagnoosien yhdenmukaisuus lähi- ja videovastaanottojen välillä oli 87 %. Erikoissairaanhoidossa konkordanssi oli 88 % ja perusterveydenhuollossa 81 %. Potilaan ikä heikensi konkordanssia, mutta esimerkiksi lääkärin kokemus ei vaikuttanut siihen (15). Diagnoosin tarkkuus ei suoraan takaa hoidon vaikuttavuutta, mutta se on tärkeä edellytys. 

Tuoreen katsauksen mukaan perusterveydenhuollon etävastaanottojen hoitotulokset, kuten elämänlaatu ja jatkotoimenpiteet, eivät eronneet lähivastaanottojen tuloksista. Potilastyytyväisyydessä ei havaittu eroa. Hoidon jatkuvuus oli sen sijaan heikompi, mikä viittaa siihen, etteivät etävastaanotot sovi kaikille (16). Kliiniset mittarit, kuten verenpaine ja laboratorioarvot, osoittivat, että etävastaanotot olivat yhtä tehokkaita tai tehokkaampia kuin perinteinen hoito eikä kuolleisuus lisääntynyt (17,18).

Lääkärit ovat arvioineet video- ja chat-vastaanottojen soveltuvuutta eri tilanteisiin. Videovastaanotto on hyödyllinen esimerkiksi potilaan liikuntakyvyn, lapsen yleistilan tai mielenterveysongelmien arvioinnissa ja erityisesti tuttuja potilaita kohdatessa. Chat-vastaanotto sopii hyvin pienten lasten infektioiden arviointiin, mutta siitä on melko vähän tutkimusta (19). 

Ruotsalainen rekisteritutkimus osoitti, että useimmat etävastaanotot perusterveydenhuollossa liittyivät iho- tai hengitystieoireisiin ja neljäsosa potilaista tarvitsi jatkokäynnin kahden viikon sisällä. Tutkimus korosti, että etävastaanottojen vaikuttavuudesta tarvitaan lisää näyttöä (20).

Turvallisuus

Etäpalveluiden turvallisuus on herättänyt huolta niin ammattilaisissa kuin potilaissa. Huomiota on kiinnitettävä paitsi tietoturvaan ja tietosuojaan myös potilasturvallisuuteen, jonka näyttö on yhä puutteellista (14,16). 

Laaja katsausraportti toi esiin, että ammattilaiset ja potilaat ovat huolissaan etävastaanottojen potilasturvallisuudesta, erityisesti tiedon katoamisesta ja virhediagnooseista. Päivystyskäyntejä, sairaalahoitoa tai kuolleisuutta koskevat luvut eivät kuitenkaan tue näitä huolia. Näyttöä on toistaiseksi niukasti, ja potilaiden järjestelmällinen seuranta on puutteellista (21).

Katsaus osoitti, että potilasturvallisuus on hyvä, kun potilasvalinta on tarkkaa ja riskit on huomioitu. Etävastaanotot voivat myös parantaa turvallisuutta, esimerkiksi ehkäisemällä tartuntatauteja. Samoin hoidettaville annettavat kirjalliset ohjeet ja yhteenvedot jaetaan usein paremmin etävastaanotoilla.

Hoitosuhteen jatkuvuus parantaa merkittävästi potilasturvallisuutta etävastaanotoilla. Kanadalaisen tutkimuksen (5,5 miljoonaa potilasta) mukaan potilailla, jotka tapaavat muun kuin oman lääkärinsä, on 66 % suurempi riski joutua päivystykseen seuraavan viikon aikana. Useat sekoittavat tekijät, kuten vaivan vakavuus, vaikuttavat kuitenkin tuloksiin (22). 

Vakavat haittatapahtumat tai kuolemaan johtavat virheet ovat kuitenkin harvinaisia. Lisäksi on pohdittu, että etävastaanotot voivat lisätä psykologista turvallisuutta, kun potilaat voivat osallistua omasta elinympäristöstään käsin (23).

Etävastaanottoihin liittyvät tietoturvariskit voidaan jakaa kolmeen luokkaan: ympäristöön, teknologiaan ja toiminnallisiin riskeihin (24). Vaikka WHO korostaa riskien hallintaa tarkistuslistoissaan, tutkimus tietoturvasta ja tietosuojasta on rajallista. Tietoturvariskit huolestuttavat sekä ammattilaisia että potilaita (25,26).

Potilaskeskeisyys

Potilaskeskeisyyteen kuuluu monia ulottuvuuksia, kuten tyytyväisyys, saatavuus, saavutettavuus, hoidon jatkuvuus, palveluiden käytettävyys, kustannukset ja ajankäyttö. Myös yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä näkökulmia. Potilastyytyväisyys on etävastaanotoilla yleensä yhtä hyvä kuin lähivastaanotoilla. Etävastaanotot koetaan monesti käteviksi ja kustannustehokkaiksi, ja ne tarjoavat usein paremman saatavuuden, lyhyemmät odotusajat ja pienemmät kustannukset (14,27).

Etävastaanotot voivat erityisesti parantaa hoidon saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta alueilla, joilla ammattilaisia on vähän. Tämä voi myös parantaa hoidon jatkuvuutta. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että hoitojen keskeyttämiset ovat yleisiä, erityisesti mielenterveyshoidoissa (15,27).

Vaikutukset yhdenvertaisuuteen ovat ristiriitaisia. Etävastaanotot parantavat hoidon saatavuutta syrjäseuduilla, mutta niiden käyttö edellyttää potilaalta riittäviä digitaalisia taitoja. Se puolestaan voi heikentää yhdenvertaisuutta (16,28). Potilaan valmius käyttää etäpalveluja ja tyytyväisyys niihin riippuvat henkilökohtaisista ja sosiokulttuurisista tekijöistä, joiden huomiointi on tärkeää hoidon laadun ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi (29,30).

Lopuksi

Etävastaanotot voivat merkittävästi parantaa hoidon saatavuutta ja edistää yhdenvertaisuutta. Diagnostiikan tarkkuus on niissä yleensä riittävä, ja vakavat haittatapahtumat ovat harvinaisia. Tutkimustieto nostaa kuitenkin esiin turvallisuusriskejä, erityisesti tilanteissa, joissa lääkäri-potilassuhdetta ei ole muodostunut. 

Potilasvalinta on ratkaisevan tärkeää, ja tarvittaessa potilas on pystyttävä ohjaamaan lähivastaanotolle. On myös huomioitava sellaiset ryhmät, jotka eivät pysty käyttämään etäpalveluita, ja taattava heille pääsy lähipalveluihin. Hoidon jatkuvuus on keskeinen haaste. Etävastaanottojen soveltuvuuden määrittää konteksti, kuten vaivan luonne ja potilaan tunteminen (16,28,31,32). 

Kaikille tarjolla olevia digitaalisia palveluita toivotaan laajasti resurssiongelmien ratkaisemiseksi niin kansallisesti kuin EU:n tasollakin (33,34). Niiden kustannusvaikuttavuudesta on kuitenkin saatavilla vain vähän laadukasta tutkimusta. Kansallinen potilasturvallisuusstrategia ottaa huomioon erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien digipalveluiden järjestämisen. Sen yhtenä tavoitteena on tuottaa turvallisia etä- ja digipalveluita kaikille (35).

Etävastaanotto vaatii lääkäriltä erityisosaamista ja vaikuttaa työpäivän kulkuun. Digiloikan keskellä olisi tärkeää huomioida myös lääkärin osaaminen, työn sujuvuus ja työhyvinvointi. Oikein toteutettuna etävastaanotot voivat vähentää kognitiivista kuormitusta ja lisätä työn joustavuutta (36,37,38). 

Parhaimmillaan etävastaanotot parantavat hoidon saatavuutta eivätkä haittaa sen jatkuvuutta ja tarjoavat myös lääkärille uudenlaisen tavan järjestää työtään. Tämä edellyttää palveluntuottajilta viisasta ja tavoitteellista toiminnan järjestämistä ja jatkuvaa kehittämistä. Kehittämisessä tulee huomioida hoidon kokonaisuuden lisäksi sekä potilaan näkökulma että hoitavan ammattilaisen osaaminen, työn sujuvuus ja työhyvinvointi.

Lue lisää: Potilas-lääkärisuhde pysyy tärkeänä digitalisoituvassa terveydenhuollossa