Nuorten aikuisten syöpien epidemiologia Suomessa

Kansainväliset lähteet luokittelevat nuoriksi aikuisiksi useimmiten 15–39-vuotiaat miehet ja naiset (1). Maailman väestöstä nuoria aikuisia on noin 40 %, Suomessa vuoden 2018 lopussa noin 30 %. Suomessa nuorilla aikuisilla todetaan kuitenkin vain 3,5 % kaikista uusista syövistä. Vaikka syöpä on pääsääntöisesti vanhemman väestön sairaus, joka vuosi arvioidaan maailmassa yli 1,2 miljoonan nuoren aikuisen sairastuvan syöpään (1,2).

Yhdysvalloissa huolestuttiin 2000-luvulla nuorten aikuisten syöpää sairastaneiden elossaololukujen kehityksestä, mutta tuore tutkimus totesi huolen aiheettomaksi (3). Eurooppalainen syöpäpotilaiden elossaoloa selvittävä tutkimus raportoi nuorten aikuisten syöpäpotilaiden viiden vuoden elossaololukujen parantuneen 79 %:sta 82 %:iin vuosien 1999–2002 ja 2005–2007 välisenä aikana (4). Muutos oli useimmissa syöpätyypeissä tilastollisesti merkitsevä.

Korkeat elossaololuvut tarkoittavat sitä, että vaikka nuorten syövät ovat harvinaisia, nuorina syöpään sairastuneilla on usein pitkä elämä edessään, joten nuoruudessaan syöpään sairastuneita on väestössä yhä enemmän. Monet hoidot, kuten säde- ja solunsalpaajahoito, voivat johtaa terveyden kannalta haitallisiin pitkäaikaisvaikutuksiin nuoruuden syövästä selvinneillä (5).

Tässä katsauksessa kuvataan nuorten aikuisten syöpäilmaantuvuus, -kuolleisuus, elossaolo ja syövän vallitsevuus Suomessa Suomen Syöpärekisterin tilastojen valossa. Ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden aikasarjat on esitetty vuodesta 1995 vuoteen 2017 asti ja elossaololukujen aikasarjat alkaen vuodesta 1972. Tuorein tässä esitetty viisivuotisjakso kattaa vuodet 2014–18, jolta ajalta tietojen kattavuus on hyvä, 95 % kaikkien syöpien suhteen (6).

Nuorten aikuisten tavallisimmat syövät

Syövät ovat yleisesti ottaen hyvin harvinaisia alle 40-vuotiailla, ja nuorten aikuisten syöpätyypit eroavat vanhempien ikäluokkien yleisimmistä syövistä. Nuorimmassa ikäryhmässä, eli 15–19-vuotiailla, syöpätyyppien jakauma on samankaltainen kuin lapsilla, eli yleisimpiä ovat veri- ja imukudosten syövät (runsas kolmannes kaikista syövistä) sekä keskushermoston kasvaimet (taulukko 1). Iän karttuessa jakauma lähenee vanhemman aikuisväestön vastaavaa siten, että 20–29-vuotiailla veri- ja imukudosten syövät muodostavat vielä runsaan viidenneksen kaikista syövistä, mutta sukupuolielinten syövät muodostavat lähes yhtä suuren osan. 30–39-vuotiailla taas muut kasvaimet, lähinnä naisten rintasyöpä, muodostavat jo kolmanneksen kaikista syövistä.

Nuorten aikuisten kaikkien syöpien ilmaantuvuus on kasvanut selvästi 1970-luvulta lähtien, mutta samalla kuitenkin syöpäkuolleisuus on pienentynyt. Suomessa ikävakioitu ilmaantuvuus on nuorilla miehillä kasvanut noin 1,5-kertaiseksi (36,4 vs. 55,8/100 000) ja nuorilla naisilla kaksinkertaistunut (41,3 vs. 83,5/100 000). Kuolleisuuden kehitys on ollut päinvastainen: nuorten aikuisten syöpäkuolleisuus on jokseenkin puolittunut (miesten 18,3 vs. 8,6/100 000, naisten 15,5 vs. 8,7/100 000).

Vuosina 2014–18 Suomessa todettiin nuorilla aikuisilla keskimäärin 1 175 uutta syöpää vuodessa, noin 484 miehillä ja 691 naisilla. Nuorten aikuisten osuus keskushermostosyövistä, luun ja sidekudosten, ääreishermoston, kilpirauhasen ja sukuelinten syövistä on kuitenkin merkittävästi kaikkien syöpien osuutta suurempi (taulukko 2).

Suurin osa (71 %) koko miesväestön kivessyövistä, lähes puolet kaikista Hodgkinin lymfoomista ja noin viidennes akuuteista lymfaattisista leukemioista (ALL) todetaan nuorilla aikuisilla.

Nuorten aikuisten ikäryhmässä lukumäärältään tavallisimpia syöpiä ovat veri- ja imukudoksen syövät, rintasyöpä ja ihomelanooma, joita kaikkia todetaan keskimäärin yli 150 uutta tapausta vuodessa (taulukko 2 ja 3). Lähes kaikissa syöpätyypeissä ilmaantuvuus on suurin nuorten vanhimmassa ikäryhmässä eli 30–39-vuotiailla (taulukko 3).

Veri- ja imukudossyövät

Sekä nuorilla aikuisilla naisilla että miehillä tavallisin veri- ja imukudossyöpä on Hodgkinin lymfooma (keskimäärin 76 uutta tapausta vuodessa). Sen ilmaantuvuus on suurimmillaan 20–29-vuotiailla (keskimäärin 38 uutta tapausta vuodessa) (taulukko 3).

Toiseksi yleisin on kypsien B-solukasvainten ryhmä, joihin kuuluvat mm. follikulaarinen lymfooma ja diffuusi suurisoluinen lymfooma. Nämä ovat selvästi vanhimman ikäryhmän eli 30–39-vuotiaiden syöpiä.

Muita nuorilla aikuisilla esiintyviä veri- ja imukudossyöpiä ovat akuutti lymfaattinen leukemia, jonka ilmaantuvuus on suurin 15–19-vuotiailla, ja myeloproliferatiiviset taudit.

Aivojen, aivokalvojen ja keskushermoston kasvaimet

Aivojen ja keskushermoston kasvaimet ovat edelleen yleisiä nuorilla aikuisilla. Keskimäärin nuorilla aikuisilla todetaan vuodessa noin 121 uutta keskushermoston kasvainta, joista useimmiten pahanlaatuisia glioomia on puolet (52 %, miehillä 36 tapausta vuodessa ja naisilla 27).

Meningeoomat sen sijaan ovat lähes aina hyvänlaatuisia ja naisilla yleisempiä (26 % aivojen ja keskushermoston kasvaimista, 16 tapausta vuodessa) kuin miehillä (11 % aivojen ja keskushermoston kasvaimista, 6 tapausta vuodessa).

Nuorten miesten syövät

Nuorten aikuisten miesten ilmaantuvuudeltaan yleisimpiä syöpiä ovat kivessyöpä (13/100 000), ihomelanooma (7/100 000), aivojen ja keskushermoston kasvaimet (7/100 000), Hodgkinin lymfooma (4/100 000), paksu- ja peräsuolisyöpä (3,5/100 000) ja kilpirauhasen syöpä (2,4/100 000) (kuvio 1).

Vuodesta 1995 eniten on kasvanut kivessyövän ikävakioitu ilmaantuvuus (keskimäärin 4,7 % vuodessa) ja toiseksi eniten ihomelanooman (3,0 %). Ikävakioitu syöpäkuolleisuus on pienentynyt eniten Hodgkinin lymfoomassa (–6,0 %) ja kilpirauhasen syövässä (–5,5 %), mutta kasvanut kivessyövässä (+3,0 %) (kuvio 2).

Yleisin nuorten aikuisten miesten syöpä on kivessyöpä, ja sitä todetaan keskimäärin 119 uutta tapausta vuosittain (taulukko 2). Valtaosa tapauksista todetaan 20 vuotta täyttäneillä (taulukko 3). Aivojen ja keskushermoston kasvaimia nuorilla miehillä todetaan noin 59 vuodessa, ja nuorten miesten osuus kaikista miesten aivojen ja keskushermoston kasvainpotilaista on 14 %. Ihomelanoomia nuorilla miehillä todetaan runsaat 50 vuodessa ja kilpirauhasen syöpiä noin 21 vuodessa, eli paljon vähemmän kuin nuorilla naisilla. Paksu- ja peräsuolisyöpiä todetaan tämän ikäryhmän miehillä lähes yhtä paljon kuin naisilla, noin 30 vuodessa.

Nuorten naisten syövät

Nuorilla aikuisilla naisilla ilmaantuvuudeltaan yleisimpiä syöpiä ovat rintasyöpä (19/100 000), ihomelanooma (15/100 000), kilpirauhasen syöpä (11/100 000), aivojen ja keskushermoston kasvaimet (7/100 000), kohdunkaulan syöpä (5/100 000), Hodgkinin lymfooma (5/100 000) ja paksu- ja peräsuolen syöpä (4/100 000) (kuvio 1).

Vuodesta 1995 lähtien nuorilla aikuisilla naisilla on kasvanut eniten ihomelanooman ikävakioitu ilmaantuvuus (keskimäärin 5,3 % vuodessa) ja toiseksi eniten kohdun kaulaosan syövän (3,0 %). Ikävakioitu kuolleisuus on sen sijaan pienentynyt eniten rintasyövässä (–2,6 %) ja paksu- ja peräsuolisyövässä (–2,3 %), mutta kasvanut kohdun kaulaosan syövässä (+2,3 %) (kuvio 2).

Myös vuosittaisten uusien syöpätapausten lukumäärän perusteella nuorten aikuisten naisten yleisin syöpä on rintasyöpä, jota todetaan nykyisin keskimäärin 156 uutta tapausta vuodessa (taulukko 2). Koko väestön rintasyövistä kuitenkin vain 3 % todetaan nuorilla naisilla ja näistäkin suurin osa 30–39-vuotiailla (keskimäärin 138 tapausta vuodessa) (taulukko 3).

Kilpirauhassyöpien tapausmäärä (keskimäärin 87 vuodessa) nuorilla naisilla muodostaa viidenneksen kaikista uusista kilpirauhassyövistä Suomessa. Kohdun kaulaosan syöpää todetaan vajaa 50 tapausta vuodessa nuorilla naisilla, mutta osuus kaikista todetuista kohdunkaulaosan syövistä on suurehko, noin kolmannes (taulukko 2). Muista yleisimmistä nuorten aikuisten syövistä ihon melanoomia todetaan naisilla noin 110 vuodessa, aivojen ja keskushermoston syöpiä noin 62 vuodessa ja paksu- ja peräsuolisyöpiä noin 35 vuodessa.

Ennuste

Nuorilla aikuisilla syövissä viiden vuoden elossaolo-osuus on Suomen Syöpärekisterin tilastojen mukaan nykyisin erinomainen, lähes 87 % (miehillä 85 % ja naisilla 89 %), kun vastaava luku vanhemmissa ikäryhmissä on noin 65 % (kuvio 3). Nuorten potilaiden elossaololuvut ovat parantuneet huomattavasti 1970-luvulta lähtien, jolloin naisten elossaololuku oli 66 % ja miesten 49 %. Muutos on suuri, sillä vielä 1960-luvulla suuri osa nuorista aikuisista kuoli pian syövän toteamisen jälkeen. Erityisesti lääkehoito ja sädehoito ovat kehittyneet merkittävästi.

Viisivuotisennuste vaihtelee kuitenkin huomattavasti eri syövissä. Kilpirauhassyöpään sairastuneista lähes kaikki ovat nykyisin elossa viisi vuotta syövän toteamisen jälkeen (5-vuotisennuste nuorilla aikuisilla 99 %), ja luku oli korkea jo 1970-luvulla (92 %).

Muissakin yleisimmissä syövissä viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on kasvanut selvästi 2000-luvun taitteeseen asti, jonka jälkeen kasvu on tasaantunut. Aivojen ja keskushermoston kasvaimissa ja paksu- peräsuolisyövissä 5-vuotisennuste oli 1970-luvun alussa alle 50 %, mutta nykyisin jo yli 80 %. Hodgkinin lymfooman ennuste oli 1970-luvulla 56 % ja nykyisin jo 99 % nuorten aikuisten ikäryhmässä.

Koska alle 40-vuotiaiden kuolleisuus on muuten hyvin vähäistä, potilaiden suhteellinen viiden vuoden elossaololuku käytännössä ilmaisee, kuinka suuri osuus potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua syövän toteamisesta.

Elämä syövän jälkeen

Suomessa oli 1.1.2018 elossa 27 600 henkilöä (10 427 miestä ja 17 173 naista), jotka olivat sairastaneet syövän 15–39-vuotiaana. Syövän hoitojen terveyshaitat korostuvat, kun potilaat elävät pitkään niiden jälkeen.

On arvioitu, että jopa kaksi kolmasosaa nuorena syövän sairastaneista kärsii fyysisistä tai psykososiaalisista myöhäishaitoista (5,7). Myös nuorena syöpään sairastuneiden kuolleisuus (kuolemien määrä väestön määrään suhteutettuna) on suurempi kuin väestössä keskimäärin, ja kuolleisuus pysyy suurena pitkään, jopa yli 20 vuotta syövän toteamisesta (8). Myöhäiset haittavaikutukset voivat siten ilmaantua jopa vuosikymmenten kuluttua hoidosta.

Suomalaisen tutkimuksen mukaan lapsuuden ja nuoruuden syövästä toipuneet saavat lähes puolet vähemmän lapsia kuin heidän terveet sisaruksensa (9). Tutkimuksen mukaan nuorena syövän sairastaneiden poikien mahdollisuus saada oma lapsi oli 51 % ja tyttöjen 62 % sisarusten mahdollisuudesta, mutta syntyvien lasten terveys oli yhtä hyvä kuin sisarusten lapsilla. Nuorten syöpäpotilaiden lapsilla ei myöskään ollut suurentunutta syöpävaaraa, kun tunnetut periytyvät syöpäalttiusoireyhtymät suljettiin pois (10,11).

Syövän sairastaneilla nuorilla naisilla hedelmöityshoitoihin turvautuminen oli yleisempää kuin sisaruksilla (12). Lisäksi ennenaikaisen synnytyksen vaara oli suurempi (13), synnytys käynnistettiin useammin ja se toteutui keisarileikkauksella useammin kuin sisaruksilla (14).

Syövän nuoruudessa sairastaneet ja siitä toipuneet sairastavat myös enemmän sydän- ja verisuonisairauksia, endokrinologisia sairauksia ja mielenterveysongelmia kuin terveet sisarukset tai väestöverrokit (5,15,16,17).

Lopuksi

Suomessa nuorten aikuisten syövät ovat yleistyneet erityisesti yli 20-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta syöpäkuolleisuus on samalla pienentynyt. Yhdysvalloissa mahdollisena syynä kasvaneeseen ilmaantuvuuteen on esitetty ylipainon ja lihavuuden yleistymistä (18). Suomessa on kasvanut eniten naisten ihomelanooman ja kohdunkaulasyövän ja miesten kivessyövän ja ihomelanooman ilmaantuvuus, joiden ei voi yleisesti todeta liittyvän ylipainoon. Ihomelanooman tärkein syy liittynee ihon palamiseen auringossa, kohdunkaulasyövän yleistyminen nuorilla taas HPV-infektion yleistymiseen. Kivessyövän yleistymisen syyt eivät ole selvillä.

Nuorten aikuisten syöpäpotilaiden elossaololuvut ovat Suomessa erinomaisia ja parantuneiden (elossa 5 vuoden kuluttua syövän toteamisesta) osuus on jo lähes 90 %. Ennenaikaisen kuoleman syy on kuitenkin yleisimmin syövän myöhäinen uusiutuminen, mutta Pohjoismaissa noin viidennes kuolemista liittyy toisen syövän ilmaantumiseen tai muihin syöpähoitojen pitkäaikaishaittoihin (19,20). Potilaiden myöhemmän aikuisiän seurannan tarve ja intensiivisyys tulee määritellä yksilöllisesti (21).