Vireyshäiriöiden kliinis-neurofysiologinen diagnostiikka
Elimellisten unihäiriöiden diagnosoimiseen yöaikaisin rekisteröinnein on tällä hetkellä hyvät mahdollisuudet, mutta päivävireyden mittaaminen on ongelmallista varsinkin, jos tarvitaan varmaa objektiivista näyttöä esimerkiksi työkyvyttömyydestä tai kykenevyydestä liikenteen työtehtäviin. Pelkkään suoritukseen perustuvien menetelmien ongelmana on, että koetilanne yleensä parantaa vireystasoa. Luotettavampaa on mitata uni-valverytmiä karakterisoivia elektrofysiologisia suureita suoraan, ja tähän onkin kehitetty erilaisia menetelmiä, joista yleisimmin käytössä on nukahdusaikatutkimus. Päivävireyden määrittämiseen on myös käytetty monikanavaista vuorokausirekisteröintiä. Kaikkiin käytössä oleviin menetelmiin liittyy kapasiteetti-, kustannus-, luotettavuus- ja standardointiongelmia, tehtiinpä analyysi silmämääräisesti tai tietokoneella. Spesifiselle, luotettavalle ja yksinkertaisesti toteutettavalle objektiiviselle vireysmittarille on kuitenkin yhä enemmän tarvetta. Tällaisen testin kehittäminen vaatii suunnattomasti perustutkimusta, kehitystyötä sekä viitearvojen keräämistä.
Nykyajan yhteiskunnassa yhä useampi ihminen toimii sellaisissa tehtävissä, joissa on jatkuvasti pysyttävä virkeänä. Liikenne lisääntyy ja muuttuu yhä ruuhkaisemmaksi. Erilaisissa valvomoissa jo lyhytaikaiset vireystilan huononemiset voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin (1,2). Nykyisissä…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



