Uudet menetelmät kudosvaurion arvioimisessa kokeellisessa palovammassa

3.6.2005 Kuopion yliopisto

Anthony Papp

Fosfolipaasi A2 -entsyymeistä saattaa olla apua kehitettäessä uudentyyppisiä mikrobilääkkeitä

3.6.2005 Turun yliopisto

Juha Grönroos

Adenosiini väsymyksen välittäjäaineena

9.6.2005 Helsingin yliopisto

Lauri Alanko

Lyhyesti: Kitarisan poistosta ei hyötyä putkituksen lisänä

Helsinkiläiskollegat ovat tutkineet, vähentääkö tärykalvoputkituksen yhteydessä tehty kitarisan poisto välikorvatulehdusten esiintymistä alle 4-vuotiailla lapsilla. Tutkimukseen otettiin 217 lasta, joilla oli ollut joko toistuvia välikorvatulehduksia tai krooninen välikorvaerite. Satunnaistamisen jälkeen lapsille tehtiin joko tympanostomia tai sekä tympanostomia että adenotomia. Suuren kitarisan vuoksi suun kautta hengittävät lapset, astmaatikot ja uniapneaoireiset lapset suljettiin pois. Ennen tutkimukseen tuloa lapset olivat sairastaneet keskimäärin yli 5 otiittia vuodessa. Toimenpiteen jälkeen lapsia seurattiin 12 kk:n ajan. Välikorvatulehduksia ilmaantui tympanostomiaryhmän lapsille keskimäärin 1,4 vuodessa ja adenotomia ja tympanostomia -ryhmän lapsille 1,7 vuodessa. Vaikka tulokset analysoitiin erikseen kaikkein vaikeimmassa kierteessä olleilta tai liimakorvatilanteessa tutkimukseen tulleilta, ei kitarisan poistosta saatu lisähyötyä.

Marjo Renko

Lyhyesti: Äkkikuoleman uhka suurin heti infarktin jälkeen

VALIANT-tutkimukseen osallistui yli 14 000 potilasta, joilla sydäninfarkti aiheutti sydämen vajaatoiminnan tai ainakin merkittävän pumppaustoiminnan häiriön. Noin 2 vuoden seurannan aikana ilmeni tutkimuksessa 1 067 äkkikuolemaa mukaan lukien onnistuneet sydänpysähdyksen elvytykset. Äkkikuoleman vaara oli suurin (1,4 %) ensimmäisen kuukauden aikana ja laski nopeasti 0,14 %:iin kuukaudessa ensikuukausien jälkeen. Riski oli sitä suurempi mitä huonompi oli potilaan sydämen pumppaustoiminta. Äkkikuolema on edelleen merkittävä ongelma heti sydäninfarktipotilaan kotiutuksen jälkeen. Valitettavasti riskipotilaiden tunnistaminen jo sairaalahoidon aikana ei ole vielä riittävän tarkkaa esimerkiksi rytmihäiriötahdistinhoitoa silmällä pitäen.

Juhani Airaksinen

Suru on toisinaan sairaus ja tarvitsee hoitoa

Käsitys surun sairausluonteesta on vaihdellut. Läheisen menetys laukaisee usein kliinisen, hoitoa vaativan masennuksen. Oman erillisen käsitteen muodostaa ns. komplisoitunut suru, jonka kriteereitä ovat yli 6 kuukautta rakkaan kuoleman jälkeen ilmenevät vaikeus uskoa läheisen kuolemaa todeksi, kuoleman aiheuttamat vihan tai katkeruuden tunteet, toistuvat tuskaisten tunne-elämysten palautumat, joihin liittyy intensiivinen kuolleeseen kohdistuva ikävä ja kaipuu sekä toistuvat rakastetun kuolemaan liittyvät ajatukset. Toinen usein komplisoituneen surun yhteydessä esiintyvä oheishäiriö on traumaperäinen stressireaktio.

Raimo K.R. Salokangas

Onnistunut munasarjakudoksen siirto kaksoselta toiselle

Munasarjakudosta on onnistuneesti siirretty koe-eläimillä. Tyttöjen ja nuorten naisten syövän hoidon yhteydessä pakastetaan heidän munasarjakudostaan joskus ennen rajuja sytostaattihoitoja. Ajatuksena on säilyttää fertiliteetti: kun potilas on toipunut sairaudesta, ovariokudos voidaan palauttaa naisen elimistöön. Yhdellä Hodgkinin tautia sairastavalla potilaalla on raportoitu onnistunut raskaus näin menetellen. Muutoin kokemukset tällaisesta ovarion autograftihoidosta ihmisellä ovat olleet huonot, koska transplantaatioon liittyvä iskemia tuhoaa herkästi kudoksen. Allograftista ovariokudoksen siirtoa ei ole ihmisellä saatu onnistumaan. Nyt onnistuttiin kuitenkin siirtämään monotsygoottisen kaksosen munasarjakudosta toiselle sisarelle, joka oli kärsinyt yli 10 vuotta ennenaikaisesta munasarjojen toiminnan loppumisesta. Luovuttajalta poistettiin laparoskooppisesti terve munasarja, josta välittömästi preparoitiin follikkelit sisältävä kuorikerros. Tämä siirrettiin saaja-sisarelle minilaparotomiassa. Häneltä poistettiin ovariaalijuosteesta atreettinen kuorikerros, jonka paikalle siirrettävä munasarjakudos ommeltiin. Saajan kuukautissykli palautui kolmessa kuukaudessa, ja hän tuli toisen kuukautiskiertonsa aikana raskaaksi. Raskaus ja synnytys olivat ongelmattomia ja vastasyntynyt tyttö terve. Ovariokudoksen siirto näyttää onnistuvan myös ihmisellä, ja erilaisia tekniikoita ja kudoksen varastoimismenetelmiä tätä toimintaa varten on kehitteillä.

Pertti Kirkinen

Kaikukardiografialla lisää tietoa eteisvärinäpotilaan aivohalvausvaarasta

Kaikukardiografialla todettava hidastunut eteiskorvakkeen virtaus ja veren "liejuuntuminen" (spontaneous echo contrast) eteiskorvakkeen seudussa lisäävät eteisvärinäpotilaan aivohalvausvaaraa. Eriasteista liejuuntumista havaitaan 12-67 %:lla eteisvärinäpotilaista.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Erlotinibi ja ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

Erlotinibi on tyrosiinikinaasin estäjä, joka salpaa EGF-reseptorin (epidermal growth factor) välittämän kasvusignaalin. Ei-pienisoluisen keuhkosyövän soluissa todetaan usein EGF-reseptoreita. Toisella tyrosiinikinaasin estäjällä gefitinibillä on saatu oireita helpottavaa vaikutusta etenkin tupakoimattomien naisten sairastamassa adenokarsinoomassa.

Sirkku Jyrkkiö

Eläkeikäisten elintapojen muutokset 1985-2003

Elintavat vaikuttavat terveydentilaan, ja siksi niiden muutosten seuraaminen on tärkeä osa terveystutkimusta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 65-79-vuotiaiden suomalaisten tupakoinnin, alkoholinkäytön ja terveellisten ruokatottumusten kehityssuuntia ja väestöryhmittäisiä eroja 18 vuoden aikana.

Tommi Sulander, Satu Helakorpi, Ossi Rahkonen Aulikki Nissinen, Antti Uutela

Päihteet liikenteessä ennen ja jälkeen nollarajalain

1.2.2003 tuli voimaan niin sanottu nollarajalaki, jonka mukaan liikennejuopumuksesta epäilty voidaan tuomita, jos hänen veressään on huumeita tai niiden aineenvaihduntatuotteita, ilman, että poliisin tulisi osoittaa ajokyvyn olleen heikentynyt.

Satu Ellermaa, Saija Turtiainen, Timo Seppälä

Periytyvä rintasyöpäalttius - voidaanko riskiryhmien ennustetta parantaa?

Viime vuosina tieto rintasyövän perinnöllisyydestä on selkiintynyt, ja sairastumisvaarassa olevien seurannasta sekä rinta- ja munasarjasyövän ehkäisystä on saatu uutta tietoa.

Tiina Oivanen, Kaija Holli

Kuinka hoitaa psykoosiriskissä olevaa?

Tieto psykoosiriskistä ja preventiivisen hoidon tehosta on puutteellista, joten hoidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millaisista lähtökohdista sairastumisvaaraa arvioidaan.

Markus Heinimaa, Tanja Svirskis

62-vuotias psyykkisistä oireista ja afasiasta kärsivä nainen - diagnostisia vaikeuksia

Frontaalinen dementia on frontotemporaalisen dementian yleisin muoto.

Mikael Holma, Rickard Kindgren, Tanya Bogoslovsky

Diabetespotilaat Keski-Suomen keskussairaalan silmäklinikalla

Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli selvittää kuinka suuren osan diabeetikot muodostavat silmäyksikön potilaista ja paljonko ovat heidän hoidostaan koituvat kuntalaskutuksen kustannukset.

Arja Laitinen, Olavi Pärssinen

Asiakastyytyväisyys mielenterveyspalveluissa YTHS:n asiakastyytyväisyystutkimus

Mielenterveyspalvelujen asiakastyytyväisyyttä on tutkittu varsin niukasti.

Marja-Leena Meronen, Kari Pylkkänen

Uloshengityksen typpioksidimääritys astmapotilaille?

Uloshengitysilman typpioksidimäärityksen (FENO) menetelmiä on kehitetty astmapotilaan hengitysteiden inflammaation asteen määrittämiseen. Nyt tätä metodia sovellettiin inhaloitavan flutikasonin annoksen säätöön; vertailukohteena oli tavanomainen hoito-ohjeisiin perustuva kaavio. Seuranta-aika oli 1 vuosi. Lähtökohtana seurannalle oli matalin oireet kurissa pitänyt taso (lähinnä flutikasonia 750 µg/pv), ja tätä laskettiin alaspäin 250 µg erissä aina 100 µg/pv ja edelleen lumelääkkeeseen saakka kunnes FENO oli >15 ppb-tasolla tai vertailuryhmässä menetettiin astman kontrolli. Osoittautui, että typpioksidiryhmässä inhaloitavan steroidin annokset putosivat tasolle 370 µg/pv vertailuryhmän jäädessä 641 µg:aan/pv. Pahenemisvaiheiden osuudet olivat vastaavasti 0,49 vs. 0,90 episodia/potilasvuosi. Tutkimus tuo, kuten pääkirjoitus toteaa, uutta näkemystä biomarkkerien soveltamisesta astman hoitoon, joskin lisäselvityksiä kaivataan.

Hannu Puolijoki

Kokaiinin käyttäjillä usein pullistumia sepelvaltimoissa?

Kokaiini aiheuttaa usein sydänkomplikaatioita, pahimpana niistä sydänperäisen äkkikuoleman. Minnesotalaiset kardiologit päättivät vertailla 112 peräkkäisen kokaiinin käyttäjän sepelvaltimoanatomiaa vastaavanlaiseen huumeettomaan kontrolliryhmään havaittuaan aiemmin kokaiinin käyttäjillä usein sepelvaltimoiden aneurysmia. Sokkotulkinnassa osoittautuikin, että kolmanneksella kokaiinin käyttäjistä oli aneurysmia sepelvaltimoissaan, kun kontrolliryhmässä niitä löydettiin vain 7,6 %:lla. Aneurysmien arveltiin lisäävän sydäninfarktin vaaraa, koska lähes puolet kokaiinin käyttäjistä (keski-ikä 44 vuotta) oli sairastanut sydäninfarktin ja vain 52 %:lla oli ahtaumia sepelvaltimoissaan.

Juhani Airaksinen

Yksi sädehoitoannos tehoaa luuston etäpesäkekipuun

Suurin osa levinnyttä syöpätautia sairastavista potilaista kärsii luustoetäpesäkkeiden aiheuttamista kivuista. Sädehoito helpottaa kipua 80 %:lla potilaista. Sädehoitoa on perinteisesti annosteltu kivun hoidossa joko 10 annoksena (yht. 30 Gy) tai viitenä annoksena (yht. 20 Gy). Kahdessa isossa satunnaistetussa tutkimuksessa on jo aiemmin saatu näyttöä siitä, että 8 Gy:n kertafraktio lievittää kipua yhtä hyvin kuin isompi annos jaettuna useampaan antokertaan.

Sirkku Jyrkkiö

Perustietoa keloidiarven syntymisestä

Keloidin kehittyminen on harmittava kirurgisen toimenpiteen tai lävistyksen komplikaatio. Arpeen kehittyy kasvaimen tapaan käyttäytyvä, sidekudossoluja eli fibroblasteja ja säikeistä kollageenia sisältävä möykky, joka poiston jälkeen voi uusia ja kasvaa entistä nopeammin. TGFbeeta:n eli transformoivan kasvutekijä beeta:n osuus keloidin kollageenisynteesin yllyttäjänä on tunnettu vuosia, mutta nyt TGFbeeta:n kolmen alamuodon: TGFbeeta1:n, TGFbeeta2:n ja TGFbeeta3:n sekä näiden reseptorien itsenäinen rooli alkaa hahmottua. Roistoiksi ovat osoittautuneet TGFbeeta1 ja TGFbeeta2. Sen sijaan TGFbeeta3 estää fibroosia. Keloidin, hypertrofisen arven ja normaalin arven fibroblastit sekä erittävät TGFbeeta:aa, että tuottavat TGFbeeta-reseptoreita pinnalleen. Eri arpityyppien solut kuitenkin eroavat toisistaan siinä, missä suhteessa solut erittävät eri TGFbeeta:n alamuotoja ja kuinka paljon eri alatyyppien reseptoreita soluilla on pinnallaan. Tällaista perustietoa tarvitaan, jotta arven kehittymiseen voitaisiin oppia vaikuttamaan.

Sirkku Peltonen