Amlodipiini enalapriilia parempi sepelvaltimopotilaille

Yhteensä 1 997 sepelvaltimotautipotilasta satunnaistettiin kolmeen ryhmään, saamaan joko amlodipiinia, enalapriilia tai lumetta, kahden vuoden mittaisessa monikeskustutkimuksessa, jolle annettiin nimeksi CAMELOT. Alkutilanteessa tuli diastolisen verenpaineen joko hoidettuna tai ilman hoitoa olla alle 100 mmHg ja sepelvaltimotaudin angiografisesti varmistettu. Keskimääräiset lähtöpaineet ryhmittäin olivat 129,5/77,7 mmHg, 128,9/77,2 mmHg ja 128,9/77,6 mmHg aluksi mainitussa järjestyksessä. Potilaiden keski-ikä oli himpun vaille 60 ja miehiä oli kolme neljästä.

Seppo Yt Junnila
Lääke­tieteen maailma­sta 51-52/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Inhalaatiosteroidi ohentaa ihoa COPD-potilailla

Inhaloitavien steroidien käyttö on lisääntynyt (joko yksin tai yhdistelmissä) paitsi astman, myös keuhkoahtaumataudin hoidossa. Inhaloitavatkin steroidit voivat aiheuttaa ihon ohenemista ja mm. ihoverisuonten vuotoja. USA:ssa tehtiin laaja COPD-potilaiden (n = 1 116, naisia 37 %; ikä 40-69 v, FEV1 30-90 % viitearvosta) monikeskustutkimus, missä annettiin sokkoutetusti joko inhaloitavaa triamcinolonia, 1 200 myyg pv:ssä, tai lumelääkettä 3,5-4,5 vuoden ajan. Ihon ongelmia seurattiin 6 kk:n välein ja niitä ilmeni selvästi enemmän aktiivia lääkitystä saavilla (vaurioherkkyyttä, haavojen hidasta paranemista jne). Etenkin vanhemmat miehet olivat riskiryhmä. Kuitenkaan iho-ongelmien ja systeemivaikutusten välillä ei todettu yhteyttä.

Hannu Puolijoki
Lääke­tieteen maailma­sta 51-52/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Troponiini ja sydämen vajaatoiminnan progressio

Vaikeassa vajaatoiminnassa tapahtuva jatkuva sydänlihassolujen tuho aiheuttaa vajaatoiminnan vaikeutumista. Niinpä argentiinalaiset kardiologit päättivät seurata vuoden ajan 3 kuukauden välein 115:n vaikeaa sydämen vajaatoimintaa potevan potilaan troponiinipitoisuuksia. Troponiini oli koko ajan normaali 54 %:lla potilaista, 24 %:lla todettiin vain yksi kohonnut pitoisuus ja lopuilla potilaista oli merkkiainepitoisuus vähintään kaksi kertaa poikkeavan korkea. Toistuvasti koholla oleva troponiinipitoisuus ennakoi varsin hyvin potilaiden jatkoselviytymistä, sillä 63 % ensimmäisestä ja vain 17 % viimeisestä ryhmästä (p < 0,0001) selvisi ilman vajaatoiminnan sairaalahoitojaksoa 18 kuukauden seurannan ajan.

Juhani Airaksinen
Lääke­tieteen maailma­sta 51-52/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Unideprivaatio stimuloi kortisolin eritystä

Nukkumisen esto eli unideprivaatio parantaa ohimenevästi masennusta, mutta sen vaikutusmekanismi on avoin. Koska masennuksessa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli on usein häiriintynyt, saksalaistutkijat mittasivat lääkkeettömien masennuspotilaiden kortisolieritystä ennen ja jälkeen unideprivaation sekä sen aikana. Unideprivaatio nosti merkittävästi kortisolin eritystä yön aikana. Niillä potilailla, jotka reagoivat positiivisesti unideprivaatioon, kortisolipitoisuus oli koholla vielä aamupäivänkin aikana, mutta ei niillä, joilla vastetta ei ilmaantunut. Näyttääkin mahdolliselta, että masennusoireiden lyhytaikainen väheneminen liittyy unideprivaation aiheuttamaan kortisolierityksen kohoamiseen. Joka tapauksessa unideprivaatio on uusi osoitus hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin merkityksestä masennuksessa.

Raimo Kr Salokangas
Lääke­tieteen maailma­sta 51-52/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Tarvitaanko urologisessa kirurgiassa toimenpideminimejä?

Mitä enemmän tiettyä toimenpidettä tehdään tiettynä ajanjaksona, sitä paremmat ovat tulokset. Viime aikojen tutkimusten valossa tämä väite pätee sekä sairaalaa että yksittäistä kirurgia koskien. Brittiläisellä, 307 urologille tehdyllä kyselytutkimuksella selvitettiin, minkä verran kukin teki neljän eri vaikeusasteen syöpäleikkauksia, kannattavatko kyselyn kohteena olleet toimenpideminimin käyttöönottoa näille leikkauksille, ja mikä sen pitäisi olla. Kysymyksiin vastanneista 75 % oli toimenpideminimien kannalla. Korkein kynnys asetettiin radikaalille prostatektomialle ja matalin radikaalille kystektomialle, johon kuului kontinentti diversio. Leikkausten määrä ja toimenpiteen monimutkaisuus vaikuttivat selvästi vaatimustasoon. Asettamalla kynnys omaa suoritustasoa korkeammalle osa urologeista viestitti epäsuorasti oman taitonsa rapistumisvaarasta.

Ossi Lindell
Lääke­tieteen maailma­sta 51-52/2004 Kommentteja

Sikiön ultraäänitutkimukseen ei liity pitkäaikaisvaikutuksia

Sikiön ultraäänitutkimuksia on tehty yli 30 vuotta. Tänä aikana ei menetelmään ole havaittu liittyvän haitallisia sikiövaikutuksia, mutta toisaalta turvallisuusnäkökohtiin suunnattuja tieteellisiä tutkimuksia on vähän. Ainoat poikkeavat löydökset, joiden selkeä yhteys sikiökautiseen ultraäänitutkimukseen tosin on edelleen kiistanalainen, ovat poikien vasenkätisyyden lievä lisääntyminen ja lasten lievästi alentunut syntymäpaino. Australialaiset tutkijat satunnaistivat 2 834 naista raskauden 16.-20.viikoilla intensiiviseen tutkimusryhmään, jossa sikiön kuvantaminen ja flow-mittaukset tehtiin viisi kertaa raskauden aikana, sekä ryhmään, jossa tutkimus tehtiin vain kerran. Perinataalinen hoitotulos sekä monipuolinen psykomotorinen lapsen kehityksen tutkimus tehtiin 1:n, 2:n, 3:n, 5:n ja 8 vuoden iässä, jolloin ryhmiä verrattiin logistisella ja lineaarisella regressioanalyysillä. Intensiivisen ryhmän lasten syntymäpituus oli 0,5 cm pienempi, mutta syntymäpaino ja päänympärys eivät eronneet toisen ryhmän vastasyntyneistä. Myöhemmin lasten koossa ei enää ollut eroja. Psykomotorinen kehitys oli myös sama molemmissa ryhmissä, paitsi intensiivisen ryhmän lasten lievästi alempi suorituskyky mitattaessa 1 vuoden iässä ELM scale-2-tulosta, jolla havainnoidaan varhaista kielellistä kehitystä ja vastetta ympäristöön. Myöhemmin ero hävisi, ja tutkijat otaksuivat sen johtuneen toistuvien ultraäänitutkimusten stimuloimasta intensiivisemmästä vuorovaikutuksesta lapsen ja vanhempien välillä.

Pertti Kirkinen
Lääke­tieteen maailma­sta 51-52/2004 Kommentteja

Serotoniinilääke voi aiheuttaa myös verenvuotoja

Serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) ovat yleisiä ja turvallisina pidettyjä masennuslääkkeitä. Niiden käyttöön voi kuitenkin liittyä myös sivuvaikutuksia, joista hankalimpia ovat verenvuodot. Hollantilaisessa tutkimuksessa selvitettiin runsaan 64000 masennuslääkkeen käyttäjän ja heidän verrokkiensa kohdalta sairaalahoitoon johtaneet verenvuodot. Niiden ilmaantuvuudeksi saatiin 4,9 tapausta 1 000 henkilövuotta kohti. Käytettyjen lääkkeiden kesken oli eroja, jotka näyttivät korreloivan niiden tehokkuuteen estää serotoniinin takaisinottoa. Alhaisen serotoniiniaktiivisuuden omaaviin lääkkeisiin verrattuna keskivoimakkaiden estäjien (esim. venlafaksiini, amitriptyliini ja fluvoksamiini) verenvuotoa aiheuttava riski oli 1,9-kertainen, kun vastaava riski voimakkailla estäjillä (esim. fluoksetiini, sertraliini, klomipramiini ja paroksetiini) oli 2,6-kertainen, vaikka muiden lääkkeiden vaikutus oli otettu huomioon. Lääkkeen serotoniiniaktiivisuus selitti peräti 50 % sairaalaan verenvuodon vuoksi joutumisen vaihtelusta. SSRI-lääkkeen ja verenvuodon välinen yhteys perustunee siihen, että verihiutaleilla, jotka kokkaroitumiseen tarvitsevat serotoniinia, ei ole omaa serotoniinituotantoa. SSRI-lääkkeen vaikutuksesta verihiutaleisiin syntyy serotoniinivajaus, jolloin ne eivät kokkaroidu, eivätkä siten aina kykene estämään verenvuotoa. Tämä ominaisuus voi olla hyödyllinen silloin, kun verisuonen sisäisen hyytymän riski on suuri. Toisaalta tulee siis ottaa huomioon myös SSRI-lääkitykseen liittyvä verenvuodon vaara, joka lisäksi on suurempi, jos potilas samanaikaisesti käyttää anti-inflammatorisia tulehduslääkkeitä. Nykyaikana ei liene harvinainen tilanne, että keski-ikäinen mies ehkäisee verisuonisairauksia pienellä päivittäisellä ASA-annoksella. Jos hän lisäksi sairastuu masennukseen ja saa tehokkaan lääkehoidon, voi mielialalääkkeen ja ASA:n kombinaatio muodostua hänelle ongelmalliseksi ellei peräti kohtalokkaaksi.

Raimo Kr Salokangas
Lääke­tieteen maailma­sta 51-52/2004 Kommentteja

Sota jättänyt jälkensä Kroatiaan Terveydenhuolto politiikan puhureissa

Vajaa kymmenen vuotta sitten päättynyt Jugoslavian hajoamiseen liittynyt sota näkyy edelleen Kroatiassa. Adrianmeren rantojen lomakohteissa on tuhoutuneita hotelleja ja taloja, pääkaupungissa puistojen penkeillä saattaa nähdä kesäisin nuorehkoja miehiä yöpymässä lenkkitossut päänalusena. Neljän ja puolen miljoonan asukkaan Kroatia, entisen Jugoslavian toiseksi vaurain alue, kärsi sodassa merkittävät henkilö- ja materiaalitappiot.

Jaakko Takalainen
Terveyden­huolto 51-52/2004 Kommentteja

Etusivulla juuri nyt

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030