Lyhyesti: Uutta vai vanhaa syövän hoitoa?

Lääkärikunnassa elää tiukasti usko, että tutkimusohjelmassa annettu syövän hoito ja seuranta parantavat potilaan ennustetta. Tätä uskomusta on käytetty perusteena houkuteltaessa potilaita tutkimusohjelmiin. Tieteellinen näyttö ei valitettavasti tue yleistä käsitystä. Tutkimusohjelmia tarvitaan, jotta hoitoja voidaan parantaa tulevaisuudessa. Yksittäisen potilaan kohdalla ei voida kuitenkaan tietää, onko hänen tutkimusohjelmassa saamansa hoito yhtään tehokkaampaa kuin tavallinen hoito. Potilasta saattaa lohduttaa se, jos hänelle suodaan mahdollisuus tavata samaa lääkäriä ja hoitajaa tutkimusohjelman ajan. Pitkäaikainen ja hyvä hoitosuhde lienee eduksi potilaalle joka tapauksessa. Lääkäristäkin on mukava tavata tuttuja potilaita.

Sirkku Jyrkkiö

Mielialalääkitys vähentää myös nuorten itsemurhia

Masennuksen parantunut hoito on vähentänyt itsemurhia. Toisaalta on kuitenkin väitetty, että koska alueilla, joilla mielialalääkkeiden käyttö on suurta, on myös korkeita itsemurhalukuja, uudet serotoniinilääkkeet voivat jopa lisätä itsemurhia varsinkin nuorilla. Amerikkalaisessa tutkimuksessa verrattiin aluekohtaisesti nuorten käyttämien mielialalääkkeiden määriä ja heidän ikäryhmässään esiintyviä itsemurhia. Ensinnäkin mielialalääkkeiden käyttö yli kuusinkertaistui, mutta itsemurhien määrä laski lähes 10 %. Tosiaankin, alueilla, joilla nuoret käyttivät paljon mielialalääkkeitä, ilmeni myös enemmän itsemurhia. Tämä yhteys näkyi käytännössä eri sukupuoli-, ikä-, rotu- ja sosiaaliryhmissä. Kuitenkin niillä alueilla, joilla lääkkeiden käyttö lisääntyi vuodesta 1990 vuoteen 2000 eniten, nuorten itsemurhat vähenivät merkitsevästi eniten. Muutos oli selvin pojilla, 15-19-vuotiailla ja alemmassa sosiaaliryhmässä. Vaikka tällaiseen aluevertailuun liittyy vaikeasti hallittavia sekoittavia tekijöitä, puhuu tutkimus vahvasti sen puolesta, että väestötasolla mielialalääkityksellä voidaan ehkäistä nuorten itsemurhia. Näyttää lisäksi siltä, että nuoret miehet ja alemman sosiaaliluokan nuoret hyötyvät lääkehoidosta eniten.

Raimo K.R. Salokangas

Humaaniin vuorovaikutukseen tarvitaan pikkuaivoja

Kyky päätellä mitä toinen ihminen ajattelee ja tuntee on perustavaa laatua oleva inhimillisen vuorovaikutuksen ominaisuus. Mutta voidaanko tämä inhimillisen kanssakäymisen kyky lokalisoida joihinkin kohtiin aivoissa? Amerikkalaiset tutkijat paneutuivat tähän kysymykseen antamalla terveiden koehenkilöiden luoda mielikuvituskertomuksen toisen ihmisen mielentilasta kehotuksella: Kuvittele, että istut puiston penkillä miehen tai naisen vieressä ja toteat hänen itkevän. Laadi kertomus, miksi hän itkee. Tämän jälkeen he kertoivat ääneen tarinansa. Vertailutehtävänä koehenkilöt lukivat ääneen kertomusta, joka ei edellyttänyt toisen mielentilan kuvittelua. Tehtävien aikana koehenkilöiden aivojen verenkierron muutokset kuvattiin PET-tekniikalla ja analysoitiin siten, että mielikuvitustehtävän tuloksista vähennettiin lukutehtävän tulokset.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Budesonidin ja formoterolin yhdistelmästä etua COPD:ssa

Laaja monikeskustutkimus COPD-potilailla tuo esiin uutta tietoa tämän sairauden ylläpitohoidosta. 1 022 potilaan aineistossa kaikki saivat alkuun kaksi viikkoa prednisolonia 30 mg/pv suun kautta sekä formoterolia 9 myyg x 2 / pv (suomalaisen laskutavan mukaan 24 myyg). Tämän jälkeen heidät satunnaistettiin saamaan kahdesti päivässä joko kiinteää yhdistelmää budesonidi-formoteroli 320/9 myyg, budesonidia 400 myyg, formoterolia 9 myyg tai lumelääkitystä. Lisälääkkeenä oli inhalaloitava terbutaliini 0,5 mg tarvittaessa. Yhdistelmää saaneet säilyivät pisimpään ilman sairauden pahenemisvaiheita. Pahenemisvaiheiden lukumäärät ryhmittäin ja oraalisen kortikosteroidin tarve olivat loogisesti käänteisiä. Havainto poikinee kliinisiä lisätutkimuksia; pelkällä inhalaloitavalla steroidilla kun COPD:n hoito on ollut huonosti vaikuttavaa.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Miksi toipuminen vaihtelee?

Sataa onnettomuudessa vammautunutta ja tehoyksikössä hoidettua potilasta koskeneessa tutkimuksessa kartoitettiin prospektiivisesti niitä tekijöitä, jotka ennakoivat työstä poissaoloa hoitoa seuranneen vuoden aikana. Monimuuttuja-analyysissä 30 % sairaslomista selittyi onnettomuuteen liittyvillä tekijöillä, joita olivat vamman vaikeusaste, onnettomuustyyppi, potilaan subjektiivinen itsearviointi onnettomuuden vaikeudesta ja sen työhön liittyvistä seurauksista. Vaikka muut onnettomuuteen ja vamman vaikeusasteeseen liittyvät tekijät oli otettu huomioon, potilaan oma arvio onnettomuuden vaikeuden vakavuudesta ja työssä selviytymisestä ennusti merkitsevästi, miten nopeasti hän palasi työhön. Koska mukana tutkimusten mukaan usein on psykologisia ongelmia, tulisi nämä aktiivisesti ottaa huomioon heti kuntoutusvaiheen alussa.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Kotiväkivalta ja psykiatrinen sairastavuus

Aikuisiässä tapahtuneen seksuaalisen tai muun väkivaltaisen käyttäytymisen kohteeksi joutumisen vaikutuksia ei ole pohdittu paljoakaan. Englantilaisessa tutkimuksessa haastateltiin lääkärin vastaanotolle hakeutuneita naisia. Tällöin kävi ilmi, että aikuisiässä koettu seksuaalinen väkivalta yhdistyi aineiden väärinkäyttöön, raiskaukset ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen ja traumaperäisen reaktion oireisiin. Voimakkain yhteys ilmeni kuitenkin kotiväkivallan ja useimpien mielenterveyden häiriöiden välillä. Vaikka tutkimukseen liittyy rajoituksia, nostaa se perustellusti esiin kotiväkivallan merkityksen naisten psykiatristen häiriöiden taustalla. Perusteltu onkin kirjoittajien suositus, jonka mukaan psykiatrisesta häiriöstä kärsivien naisten kohdalla tulisi tiedustella lapsuuden aikaisten kokemusten ohella myös heidän ajankohtaisia väkivaltakokemuksiaan. Erityisen tärkeää tämä on meillä, kotiväkivallan luvatussa maassa.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Inhalaatiosteroidit kohtuullisen turvallisia

Inhalaatiosteroidit ovat oleellinen osa nykypäivän astman hoitoa. Niden käytön turvallisuutta on kuitenkin pohdittu jo vuosia koskien nimenomaan steroidisivuvaikutuksia. Nyt asiaa arvioi laaja amerikkalainen asiantuntijapaneeli, joka kävi läpi kirjallisuuden (MEDLINE ja EMBASE; 375 artikkelia, joista 108 kriteerit täyttävää evaluoitiin) perusteella kaikki oleelliset sivuvaikutusalueet. Yhteenvetona voidaan todeta, että hoidosta saatavat hyödyt ylittävät todetut riskit, vaikka niitäkin löytyi (mm. kaihi iäkkäillä, kasvun häiriintyminen lapsilla, ihon oheneminen jne.).

Hannu Puolijoki

Paroksetiinin sivuvaikutukset johtunevat genetiikasta

On suhteellisen helppo ymmärtää, että saman häiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet vaikuttavat eri ihmisillä eri tavalla. Tällöin puhutaan farmakogenetiikkaan liittyvistä yksilöllisistä eroista. Vähemmän tiedetään siitä, miksi toiset saavat samasta lääkkeestä sivuvaikutuksia, toiset eivät. Onko tässäkin kyse periaatteessa samanlaisesta geneettisestä erosta? Tutkijat vertasivat paroksetiinia ja mirtatsapiinia koskevassa lääketutkimuksessa lääkkeen vaikutuskohdan eli serotoniini-2A-reseptorin ja sen hajoamiskohdan eli sytokromi-CYP2D6:n polymorfismia potilaiden kokemien sivuvaikutusten ja hoitokokeen keskeyttämisen kanssa. Hoitokokeen keskeyttäminen ja runsaat sivuvaikutukset olivat yhteydessä serotoniinireseptorin lokus HTR2A:n polymorfismin genotyyppi C/C kanssa siten, että mitä useampia C-alleeleja oli, sitä useammin potilas keskeytti kokeen. Vastaavaa yhteyttä ei ilmennyt mirtatsapiinilla eikä lainkaan CYP2D6-polymorfismissa. Näyttääkin ilmeiseltä, että intoleranssi paroksetiinille johtuu 5HT2A-reseptorin geneettisestä variaatiosta ja voitaisiin määrittää jo ennen kuin lääkehoito aloitetaan.

Raimo K.R. Salokangas

Polven nivelrikko työikäisillä Sairaalahoito- ja päivärahakustannusten vertailu eri sairaanhoitopiireissä

-Polven nivelrikko on yleinen myöhemmän keski-iän vaiva, joka johtuu mm. ylipainosta ja toistuvasta kovasta kuormituksesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin työikäisten käyttämiä terveyspalveluja eri sairaanhoitopiireissä. Potilaat oli hoidettu sairaalassa polven nivelrikon vuoksi.

Veli Turunen - Arto Vehviläinen - Ilkka Vohlonen - Heikki Kröger

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030