Lyhyesti: Työperäinen nuha altistaa astmalle

Kotimaiset kollegat Karjalainen ym. tutkivat työperäisten sairauksien ja Kelan erityiskorvattavuustilastojen avulla, onko työperäistä nuhaa sairastavilla (aineisto 1988-99; n = 3 637) myöhemmin enemmän astmaa kuin muita ammattitauteja sairastavilla (n = 31 457). Varsin järkeenkäypää on, että nuhaisilla astmaan sairastumisen riskisuhde oli 4,8 (95 %:n luottamusväli 4,3-5,4). Niillä, joiden nuha oli myös katsottu korvauksiin oikeuttavaksi ammattitaudiksi, riski oli suurempi 5,4. Suurin riski oli maanviljelijöillä ja puun kanssa askaroivilla (n. 7-kertainen). Tulokset antavat ajattelemisen aihetta mm. suojauksen suhteen.

Hannu Puolijoki

Inhaloitavat beeta-agonistit eivät lisää keuhkoahtaumapotilaiden sydäninfarkteja

Hiljattain (Am J Respir Crit Care Med 2000;161:827-30) todettiin, että lyhytvaikutteiset beeta-agonistit saattavat lisätä astma- ja keuhkoahtaumapotilaiden sydäninfaktin riskiä. Nyt asiaa selvitettiin lisää Kanadassa Saskatchewanin alueella keuhkoahtaumapotilailla, joilla oli nimenomaan suuri sydänsairauden riski.

Hannu Puolijoki

Raskaudenaikaisesta masennuslääkityksestä ei ole haittaa lapsen kehitykselle

Raskaana olevista naisista 10-16 % kärsii masennuksesta. Hoitamaton raskausajan masennus voi tutkimusten mukaan johtaa mm. ravitsemuksen ja muun itsestä huolehtimisen laiminlyöntiin, sikiön kasvun hidastumiseen, itsemurhayrityksiin ja synnytyskomplikaatioihin. Yleisen suosituksen mukaan raskauden aikana tulee pyrkiä välttämään lääkkeitä, joiden käyttö ei ole välttämätöntä. Tätä periaatetta on pitkälti noudatettu myös masennuslääkkeiden käytössä eikä mm. FDA ole hyväksynyt yhtään masennuslääkettä käytettäväksi raskauden aikana. Usein suositellaankin lääkityksen lopettamista ja masennuksesta kärsivän odottavan äidin hoitamista muilla keinoin, kuten psykoterapialla. Käytännössä tähän on harvoin mahdollisuutta ja vaikean masennuksen hoidossa lääkitys katsotaan yleisesti välttämättömäksi. Niinpä asianmukainen lääkehoito olisi paikallaan, ellei siitä olisi haittaa sikiölle. Tutkimustietoa siitä, mitä vaikutuksia äidin raskaudenaikaisesta masennuksen lääkehoidosta on syntyneen lapsen kehitykseen, on kipeästi kaivattu.

Raimo K.R. Salokangas

Emätin suun limakalvosiirrännäisestä

Synnynnäisen kehityshäiriön takia emätin puuttuu yhdeltä naiselta 4 000-10 000:sta. Sädehoito tai kirurgia aiheuttaa joskus saman ongelman. Synnynnäisen vagina-aplasian hoidoksi on kehitetty lukuisia kirurgisia menetelmiä. Mekaaninen venytyshoito tuottaa myös usein hyvän lopputuloksen.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Psykoosilääkkeet voivat altistaa rintasyövälle

Kaikki tehokkaat psykoosilääkkeet salpaavat dopamiinireseptoreja ja monet myös lisäävät prolaktiinin eritystä. Suurentuneeseen prolaktiinitasoon on eläinkokeissa liittynyt rintarauhasen pahanlaatuisia muutoksia. Amerikkalaisessa yli 100 000 naista käsittävässä rekisteritutkimuksessa dopamiinin toimintaa salpaavien psykoosilääkkeiden käyttö lisäsi rintasyövän vaaraa 16 % ja riski lisääntyi lääkeannoksen suuretessa. Suurimmat riskit liittyivät trifluoperatsiinin (30 %) ja tioridatsiinin (15 %) käyttöön. Sen sijaan haloperidoli ei lisännyt vaaraa merkitsevästi. Antidopaminergiset pahoinvointilääkkeet (proklooriperatsiini ja metoklopramidi) suurensivat riskiä 11 %. Vaikka tutkimuksessa antidopaminergisen lääkityksen käyttöön liittyi pieni rintasyöpäriskin lisäys, tutkijat korostavat, että tämän perusteella ei psykoosien hoitostrategiaa pidä muuttaa.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Katekoliamiinit kiihdyttävät katetrien infektoitumista

Katetriperäiset infektiot ovat merkittäviä ongelmia teho- ja pitkäaikaishoidossa. Bakteerit viihtyvät katetrin pinnalle tuottamassaan geelimäisessä biofilmissä. Amerikkalais-englantilainen tutkijaryhmä osoitti, että elatusaineeseen lisätyt noradrenaliini ja dobutamiini suurentavat Staphylococcus epidermidiksen polystyreeni- ja silikonipinnoille tuottaman biofilmin määrän jopa kaksinkertaiseksi kontrolleihin verrattuna. Vaikutus perustuu todennäköisesti siihen, että katekoliamiinit parantavat stafylokokin raudansaantia. Pitäisiköhän katetrit vaihtaa normaalia tiheämmin katekoliamiineja käytettäessä?

Matti Viljanen

Sairaalan sisäiset elvytykset OYS:ssa

Oulun yliopistollisen sairaalan sisäiset elvytykset analysoitiin ajalta 1994-1998. Tuona aikana käytössä ollut elvytyskaavake tarjosi vain muutaman Utsteinin-menetelmän vaatiman muuttujan, ja kaavakkeet olivat vaillinaisesti täytettyjä. Alkurytmi selvisi vain 43 % kaavakkeista. Defibrilloiduilla potilailla, joilla viive ensimmäiseen defibrillaatioon oli alle 4 minuuttia, spontaani verenkierto palautui 42 %:lla. Viiveen ollessa yli 8 minuuttia verenkierto palautui vain 10 %:lla. Eniten elvytyksiä tapahtui osastoilla, joissa elvytysvalmius oli heikoin.

Jarkko Huusko, Matti Martikainen, Juhani Valkama, Tero Ala-Kokko

Tehohoitopotilaan hengityslaitehoito

Hengityslaitehoito on tavallisin elintoimintojen tukihoito teho-osastoilla. Hengitysvajauksen hoitotulokset ovat parantuneet viime vuosina huomattavasti. Tärkein syy tähän on ollut mekaaniseen ventilaatioon liittyvän keuhkojen lisävaurioitumisen patofysiologian ymmärtäminen ja tämän tiedon pohjalta kehitettyjen keuhkoja säästävien ventilaatiostrategioiden käyttäminen. Hengityslaitehoitoon liittyvä keuhkovaurio saattaa olla keskeinen syy tehohoitopotilaiden merkittävimmän kuolinmekanismin, monielinvaurion, kehittymiseen.

Tero Varpula, Päivi Valta

TOS - nuoren ihmisen muistettava yläraajavaiva

Thoracic outlet -oireyhtymä, TOS, on vaihtelevasti koko yläraajaan, hartiaan, lapaseutuun ja kaulalle oireita aiheuttava kaulan hermoverisuonipunoksen pinnetila, jossa oireita vaikeuttavat erityisesti käden kohoasennot. Oireiden monimuotoisuuden vuoksi TOS:a on usein vaikea tunnistaa. Yläraajan puutuminen, särky, rasitusherkkyys ja voimattomuus varsinkin yläasennoissa viittaavat TOS:iin. Usein diagnoosi viivästyy vuosiakin. Myös vaikeasti oireilevissa tapauksissa hoito yleensä auttaa merkittävästi.

Martti Vastamäki

Miten pommi vahingoittaa?

Räjähdykset voivat aiheuttaa ihmiselle vammoja suoraan painevaikutuksen kautta sekä suuren liike-energian saavuttavien sinkoavien irtokappaleiden ja esimerkiksi sortuvien rakenteiden välityksellä. Vammojen laatu riippuu pitkälti etäisyydestä räjähdyspisteeseen. Paineaallon vauriovaikutus kohdistuu erityisesti ilmapitoisiin onteloihin kuten välikorvaan, nenän sivuonteloihin, keuhkoihin ja suolistoon. Myyrmannin pommiräjähdyksessä sai surmansa 7 ihmistä, jotka tiettävästi olivat räjähdyspisteen välittömässä läheisyydessä. Kauempana olleille yli 160 henkilölle on tullut eriasteisia paine- ja vierasesinevammoja.

Jukka Ylikoski, Roderik Mrena, Seppo Savolainen, Rauno Pääkkönen

Terveyskeskusten laadunhallinta - missä mennään?

Terveyskeskuksissa laadunhallinta ei ole aiempien tutkimusten mukaan ollut niin systemaattista kuin erikoissairaanhoidossa, kuntoutuksessa tai kehitysvammahuollossa. Tämän tutkimuksen mukaan kattava laadunhallintajärjestelmä oli ainoastaan 10 %:lla terveyskeskuksista. Ostopalveluilta vaadittiin harvoin laadunhallintajärjestelmää. Asukaspohjaltaan suurissa terveyskeskuksissa tilanne oli parempi kuin pienissä. Terveyskeskusten laadunhallinnan tilanne ei näyttänyt kovin hyvältä, vaikkakin laadunhallinnan kehittäminen vie pitkän ajan.

Ulla Saalasti-Koskinen, Maarit Outinen

Ovatko lääninhallitusten huomautustoimivalta ja muutoksenhakuoikeuden puuttuminen huomautusratkaisuissa perustuslain vastaisia?

Se, että terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat saada valvontaviranomaisilta huomautuksen eikä ratkaisuun ole oikeutta hakea muutosta, on perustunut ajatteluun, että kyseessä ei ole hallintopäätös vaan osa hallinnon tosiasiallista toimintaa. Lääninhallitusten huomautustoimivallasta ei ole säännöksiä laissa. Kysymystä on kuitenkin syytä tarkastella uudelleen, sillä julkisen vallan käyttöä koskevat oikeudelliset oppirakennelmat ovat muuttuneet. Toisaalta huomautuksen kohteen oikeussuoja asettuu uuteen valoon myös sen vuoksi, että huomautukset merkitään rekisteriin, jossa ne säilyvät vähintään kymmenen vuotta.

Ilpo Paaso

Pienen pienet keskoset Suomessa

7.3.2003 Helsingin yliopisto

Viena Tommiska

Poskionteloiden kaikututkimus avohoidon tutkimusvälineenä

14.3.2003 Helsingin yliopisto

Helena Varonen

Lyhyesti: Vähentävätkö uudet psykoosilääkkeet neurologisia sivuvaikutuksia?

Viime vuosikymmenellä markkinoille tulleet toisen polven psykoosilääkkeet aiheuttavat kliinisten tutkimusten mukaan vähemmän neurologisia sivuvaikutuksia kuin perinteiset psykoosilääkkeet. Epäselvää kuitenkin on, näkyykö tämä myös tavallisessa hoitokäytännössä. Skotlantilaiset tutkijat vertasivat 1999-2000 hoidossa olleiden skitsofreniapotilaiden neurologisten liikehäiriöiden määriä 20 vuotta aikaisemmin tehdyn samanlaisen tutkimuksen tuloksiin. Mahdollista tardiivia dyskinesiaa esiintyi 43 %:lla, parkinsonismia 35 %:lla ja akatisiaa 15 %:lla. Aiempaan tutkimukseen verrattuna tardiivi dyskinesia oli kaksinkertaistunut ja parkinsonismi, joka oli toisen polven lääkkeitä saaneilla yhtä yleistä kuin perinteisiä lääkkeitä saaneilla, oli aiempaa tasoa. Näyttääkin siltä, että ainakaan vielä toisen polven psykoosilääkkeet eivät väestötasolla ole lunastaneet toiveita sivuvaikutusten vähenemisestä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Hengitysharjoituksista apua astmassa

Britit tutkivat, mikä on hengitystekniikan opetuksen osuus potilaan hyvinvoinnin kannalta. 33 aikuisesta astmaatikosta niille, joiden tekniikassa oli puutteita, tämän seikan lyhyestäkin läpikäynnistä todella oli hyötyä elämän laatua ja astman tasapainoa mittaavien pisteytysten perusteella. NNT-luku (number needed to treat) sille, että terapialla saatiin merkitsevää paranemista terveydentilaan oli yhden kuukauden kohdalla 1,96 ja kuuden kuukauden kohdallakin vielä 3,57. Tässä pohtimista pelkkään lääkehoitoon uskoville...

Hannu Puolijoki

Eikö mikään lääke auta pientä vinkujaa?

Näyttöä keuhkoputkia laajentavan lääkkeen tehosta pienen lapsen pihinään hakee kanadalainen satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus, johon otettiin 149 alle vuoden ikäistä ensimmäisen infektionaikaisen hengenahdistusepisodin vuoksi sairaalahoitoa tarvinnutta lasta. Lasten iän keskiarvo oli 4,3 kuukautta ja 71 %:lla infektion aiheuttajana oli RS-virus. Lapset satunnaistettiin saamaan joko raseemista adrenaliinia, albuterolia tai keittosuolaa sumuttimella 1-6 tunnin välein tarpeen mukaan. Annokset vastasivat meillä yleisesti käytössä olevia annoksia. Muita tukihoitoja, kuten lisähappea tai nesteytystä i.v. lapset saivat tilanteen mukaan.

Marjo Renko

Infliksimabin immunogeenisuus - tärkeää, uutta tietoa kliinikolle

Muuhun hoitoon reagoimattomassa Crohnin taudissa saadaan usein suotuisa vaste infliksimabiin. Fistuloivaan Crohnin tautiin infliksimabi tuo avun ainakin puolelle potilaista. Kliinikot ovat kuitenkin kokemuksen karttuessa huomanneet, että toistuvien infliksimabi-infuusioiden teho heikkenee vähitellen. Syyksi on arveltu lääkkeen immunogeenisuutta eli vasta-ainetuotantoa, jolla elimistö hylkii lääkettä. Asiaan tulee tärkeää lisätietoa Belgiassa tehdystä tutkimuksesta.

Robert Paul

Astman omahoito kannattaa

Suomessakin on selvitetty astman omahoidon hyödyllisyyttä mm. tamperelaisten kollegojen tutkimuksessa. Nyt asialla olivat hollantilaiset. Aineisto koottiin 19 yleislääkärin potilaista, jotka tekivät myös astmadiagnoosin. Seuranta-aika oli kaksi vuotta, ja potilaita oli mukana yhteensä 214 (ikä 16-60 v, naisia 62 %). Heistä 104 satunnaistettiin tavanomaisen hoidon ja 110 ohjatun omahoidon ryhmään.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Mykoplasmaa astman pahenemisvaiheessa

Israelissa selvitettiin serologisilla menetelmillä astman pahenemisvaiheen taustalta epätavallisia patogeeneja (Mycoplasma pneumoniae, Chlamydia pneumoniae, Legionella spp., Coxiella burnettii). 100 potilaasta 18:lta löytyi mykoplasma, kun ortopedisesta yksiköstä kootusta samansuuruisesta verokkiaineistosta se löytyi vain kolmelta (p = 0,0006). Mykoplasman infektioimista 10:llä oli viitteitä myös muista patogeeneista; virus oli kyseessä seitsemällä. Muiden taudinaiheuttajien suhteen erot eivät olleet ryhmien välillä merkitseviä. Löydökset poikennevat tutkitun alueen ja infektiopaineen selittäminä, mutta näiden tulosten pohjalta vain mykoplasma näyttää varteenotettavalta atyyppiseltä infektioiden aiheuttajalta astman pahenemisvaiheessa.

Hannu Puolijoki