Uutta tietoa solunsisäisen kolesterolin kuljetuksesta

Valtimonkovettumistauti syntyy, kun verenkierrossa kulkevia lipoproteiinipartikkeleita, lähinnä LDL-partikkeleita, kertyy valtimoiden seinämiin. Tämä houkuttelee paikalle verenkierrossa kiertäviä monosyytteja, jotka erilaistuvat valtimon seinämässä suuriksi syöjäsoluiksi eli makrofageiksi. Makrofagit keräävät sisäänsä valtimoiden seinämään kertynyttä LDL-kolesterolia muodostaen ns. makrofagi-vaahtosoluja. Jos makrofagit ottavat sisäänsä enemmän kolesterolia kuin ne pystyvät käsittelemään, ne kuolevat ja jättävät jälkeensä kolesterolikiteitä, jotka entisestään kasvattavat plakin kokoa. Suotuisissa olosuhteissa makrofagi-vaahtosolut pystyvät kuitenkin erittämään kolesterolin takaisin verenkiertoon HDL-partikkelien muodossa. HDL-partikkelien muodostumiseen tarvitaan ABCA1-proteiinia, joka sijaitsee makrofagien solukalvon pinnalla. ABCA1 siirtää solunsisäistä kolesterolia solun ulkopuolella olevalle vastaanottajamolekyylille, apolipoproteiini A-I:lle (apoA-I). Tämä johtaa HDL-partikkelien muodostumiseen. Vaikka nämä tapahtumat solukalvolla tunnetaan verraten hyvin, solunsisäiset kolesterolin kuljetusreitit ovat huonosti tunnettuja. Tiedetään, että eri geneettisissä sairauksissa (esim. Niemann-Pick tyyppi C, NPC-tauti) LDL-kolesteroli juuttuu solujen endosomeihin eikä kulkeudu takaisin solukalvolle, jossa sitä tarvitaan HDL-partikkelien muodostamiseen.

Matts Linder

Sukuhistoria altistaa sydänperäiselle äkkikuolemalle

Sydänperäinen äkkikuolema on yleisin yksittäinen kuolemansyy länsimaissa. Sen taustalla on usein tunnistamaton sepelvaltimotauti, ja valitettavan usein se on myös sepelvaltimotaudin ensimmäinen ilmentymä. Tavallisin syy sydämenpysähdykseen on äkillisen sepelvaltimokohtauksen aiheuttama sydänlihaksen hapenpuute ja sitä seuraava kammiovärinä. Koska sepelvaltimotaudin eri ilmenemismuotojen, sydäninfarktin ja äkkikuoleman, tunnetut riskitekijät ovat pääosin yhteneviä, on sydänperäisen äkkikuoleman vaarassa olevien henkilöiden tunnistaminen väestössä ollut haaste käytännön lääkäreille.

Kari Kaikkonen

Lymfoomapotilaiden hoidon seurantarekisteriä tarvitaan

Follikulaarisen lymfooman hoidon kehittäminen vaatii sekä hoitotutkimuksia että nykyistä systemaattisempaa seurantarekisteriä. Huolestuttavaa on, että amerikkalaisen LymphoCare-hoitorekisterin tietojen mukaan vain murto-osa potilaista osallistuu hoitotutkimuksiin, vaikka rekisteritiedot on kerätty sellaisista keskuksista, joissa on erityisesti perehdytty lymfoomien hoitoon.

Sirkku Jyrkkiö

Lastentautien erikoislääkärikoulutus keskussairaalassa Koulutuksen auditoinnin toinen vaihe

Syksyllä 2008 suoritettiin lastentautien erikoislääkärikoulutuksen auditoinnin toinen vaihe Tampereen yliopistosairaalan erityisvastuualueen keskussairaaloissa. Auditoinnin tarkoituksena oli selvittää, missä määrin koulutusta oli kehitetty vuoden 2003 ensimmäisen vaiheen suositusten mukaan.

Matti Korppi, Anna-Leena Kuusela, Tarja Holm, Pentti Lautala, Arja Tomminen, Tuija Viitanen, Markku Mäki

Selviämisaseman asiakkaiden terveydentilan seuranta

Selviämisasema on terveydenhuollon laitteilla ja osaamisella varustettu yksikkö, jossa päihtyneen terveydentila tutkitaan ja arvioidaan säännöllisesti sekä reagoidaan akuutteihin terveysongelmiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata selviämisasemalle hoitoon hakeutuneiden taustatietoja ja terveydentilan seurantaa selviämisen aikana.

Tarja Rissanen, Heikki Paakkonen, Marja Kesti, Jussi Nurminen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 14/2009 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030