Lonkkaleikkauksen jälkeinen sairaalahoito ja kuntoutus kestää keskimäärin yli kuukauden. Britanniassa tutkittiin rekisteristä ennustetekijöitä lonkkamurtuman jälkeen.

Tutkimusrekisteristä vuosilta 2018 ja 2019 kerättiin tiedot lonkkamurtuman vuoksi leikatuista 87 797 potilaasta, jotka olivat vähintään 60-vuotiaita ja olivat asuneet kotona tai palvelutalossa ennen leikkausta. Heistä 31 581:tä pystyttiin seuraamaan 4 kuukautta. Keski-ikä aineistossa oli 82 vuotta, yli kaksi kolmannesta oli naisia, neljänneksellä oli kognitiivinen heikentymä ja neljänneksellä ravitsemushäiriö tai sen riski.

Potilaista 65 % pääsi sairaalasta suoraan omaan kotiinsa, 19 % meni kuntoutusyksikköön ja 8 % laitoshoitoon. Noin 68 % asui omassa kodissaan tai palvelutalossa seuranta-ajan jälkeen.

Laitoshoidon ja kuolemanvaaran riskitekijöitä olivat kognitiivinen heikkeneminen (kotona asuminen: OR 0,60; 95 %:n LV 0,57–0,62), malnutritio (0,80; 0,76–0,86) ja sen riski (0,81; 0,78–0,85), leikkauksen viivästyminen antikoagulanttilääkityksen vuoksi (0,84; 0,77–0,92) tai sairaalasta johtuvista syistä (0,90; 0,87–0,95) ja tulo sairaalaan hyvin aikaisin aamulla (0,83; 0,78–0,89).

Sen sijaan hermopuudutukset kivun hoitona ennen leikkausta parantavat ennustetta (1,07; 1,03–1,11), samoin leikkaustyyppeinä totaaliartroplastia tai ydinnaulaus verrattuna hemiartroplastiaan. Alueelliset erot hoidossa olivat suuria.

Suomessa leikataan noin 6 000 lonkkamurtumaa vuosittain. Lonkkamurtuma on tärkein laitoshoidon syy muistisairauksien ja aivoverenkiertohäiriöiden jälkeen. Noin 5 % kotona asuneista ja 20 % kotihoidon asiakkaista on pitkäaikaishoidossa vuoden kuluttua murtumasta. Noin neljännes on menehtynyt seuraavan vuoden aikana.

Monille riskitekijöille voidaan tehdä paljonkin ennen leikkausta ja parantaa potilaan ennustetta. Jo 20 vuotta sitten Suomessa osoitettiin, että geriatrisen yksikön antama kuntoutus muistisairaille lisää huomattavasti kotiutumisen todennäköisyyttä lonkkamurtuman jälkeen. Ravitsemustilan korjaaminen lonkkamurtuman yhteydessä parantaa potilaiden toimintakykyä, lyhentää sairaalajaksoa ja vähentää kuolleisuutta. Myös leikkauksen lykkääntymiseen voidaan vaikuttaa.

Hawley S ym. Predictors of returning home after hip fracture: a prospective cohort study using the UK National Hip Fracture Database (NHFD). Age Ageing 2022;51(8):afac131.