Lyhyet oireettomat eteisvärinäkohtaukset ovat yleinen löydös tahdistimien ja muiden rytmin seurantalaitteiden muistissa. Edelleen on kuitenkin epäselvää, milloin niiden perusteella kannattaa aloittaa antikoagulaatiohoito, eikä hoidon kustannusvaikuttavuudesta ole tässä potilasryhmässä aiemmin ollut tietoa.

Suomalaistutkimuksessa arvioitiin suorien antikoagulanttien (DOAC) kustannusvaikuttavuutta aivoinfarktin ehkäisyssä potilailla, joilla todettiin tahdistinlaitteen havaitsema oireeton eteisvärinäepisodi. Arvio perustui 10 vuoden Markov-mallinnukseen, jossa käytettiin satunnaistettujen kliinisten tutkimusten (Artesia, Noah-Afnet 6) tuloksia sekä pohjoismaisia terveydenhuollon kustannustietoja.

Mallissa verrattiin DOAC-hoitoa pelkkään seurantaan ilman antikoagulaatiota simuloidussa 20 000 potilaan kohortissa (keski-ikä 77 v).

Perusanalyysissa antikoagulaatio lisäsi laatupainotettua elinaikaa (qaly) keskimäärin 0,016 vuodella mutta kasvatti kustannuksia 1 676 eurolla potilasta kohden. Inkrementaalinen kustannus-vaikuttavuussuhde (icer) oli 105 293 euroa/qaly, mikä ylittää selvästi yleisesti käytetyn maksuhalukkuusrajan 50 000 euroa/qaly. Herkkyysanalyysissa icer oli vielä suurempi (176 772 euroa/qaly), ja hoito oli kustannusvaikuttavaa vain 35 %:ssa simulaatioista.

Tutkimuksen perusteella DOAC-hoidon aloittaminen kaikille potilaille, joilla todetaan laitemuistissa oireeton eteisvärinäepisodi, ei todennäköisesti ole kustannusvaikuttavaa. Hoito saattaa olla perustellumpaa, jos potilaalla on paljon riskipisteitä tai pitkittyneitä eteisvärinäepisodeja.

Winstén AK, Langén V, Airaksinen KEJ, Teppo K. Cost-effectiveness of anticoagulation treatment for subclinical device-detected atrial fibrillation. JAMA Netw Open 2026;9:e2617213. doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2026.17213