Keskimääräinen eläkeikä Suomessa

Eläkkeellesiirtymisen kynnyksen madaltuminen on herättänyt huolestumista, varsinkin kun ns. suuret ikäluokat alkavat lähestyä keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää. Mm. Eläkekomitea 1990 esitti tavoitteeksi keskimääräisen eläkeiän nostamisen 58 vuodesta 61 vuoteen kolmen seuraavan vuosikymmenen aikana. Paljon huomiota on kiinnitetty yksilöllisiin varhaiseläkkeisiin, mutta tosiasiassa niiden merkitys keskimääräisen eläkeiän kannalta ei ole kovin suuri. Eniten keskimääräistä eläkeikää laskevat muut työkyvyttömyyseläkkeet, ja siksi työkykyä ylläpitävät toimenpiteet ovat tehokkainta eläkkeellesiirtymisen ohjailua.

Antti Huunan-Seppälä Matti Jokelainen Jorma Järvisalo

Mihin yhteiskunta voi sitoutua hoidon rajoja asetettaessa?

Yhteiskunta on sitoutunut ohjaamaan osan verovaroista kansalaisten tarvitsemien terveyspalvelujen tuottamiseen. Sen tarjoamat resurssit ovat aina olleet ja tulevat myös jatkossa olemaan rajallisia. Aikaisemmin rajallisuus näkyi Suomessa suurina alueellisina eroina palvelujen tarjonnassa. Nyt alueellisten erojen

Heikki S. von Hertzen

Sydänlihaksen iskemian patofysiologia, diagnostiikka ja hoito

Sydämen hapentarpeen ja sepelvaltimoiden verenvirtauksesta saatavan hapentarjonnan välinen epäsuhta aiheuttaa sydänlihaksen iskemian. Iskemiasta aiheutuu edelleen solujen diastolisen ja systolisen toiminnan häiriytyminen, EKG-muutokset, pumppaustoiminnan häiriö ja viime kädessä rintakipu, solun rakenteiden vaurioituminen, solujen kuolema - sydäninfarkti (kuvio 1).

Infarktipotilaan ensihoito

Ensihoito on ammattihenkilön antamaa hoitoa ennen potilaan lopullista hoitopaikkaa. Infarktipotilaan ensihoidon tavoitteena on

Akuutin sydäninfarktin diagnoosi ja hoito

Kun työdiagnoosi on pitkittynyt sydänlihasiskemia, varmentavat tai poissulkevat tutkimukset ja hoito tapahtuvat samanaikaisesti. Hoidon tulos riippuu ratkaisevasti siitä, miten nopeasti se aloitetaan; myös alkuselvitykset tulee käynnistää välittömästi.

Ohitusleikkaus ja pallolaajennushoito

Suurin osa sepelvaltimotautia sairastavista potilaista hoidetaan lääkkein. Invasiivisen hoidon tarve on syytä selvittää, jos potilaan suorituskyky ja elämänlaatu eivät kohene riittävästi asianmukaisella lääkehoidolla, tai jos oireet ovat vähäiset, mutta potilaan jäljellä oleva elinaika arvioidaan sepelvaltimosairauden vuoksi lyhyeksi.

Iskeeminen sydänsairaus ja rytmihäiriöt

Kun iskemia vaurioittaa sydänlihasta sydäninfarktin alkaessa, kammiot muuttuvat sähköisesti epävakaiksi ja rytmihäiriöille herkiksi. Infarktin akuuttivaiheen rytmihäiriöt todetaan EKG-monitoroinnin avulla ja potilaan vointia seuraamalla. Tärkeätä on heti havaita ja hoitaa välitöntä defibrillaatiota vaativa kammiovärinä ja nopea kammiotakykardia sekä totaaliblokkia ennakoivat johtumishäiriöt. Kahden vuorokauden ajan on suositeltavaa käyttää valvontalaitetta, joka hälyttää automaattisesti asystoliasta, kammiotakykardiasta ja kammiovärinästä. Laajassa, komplisoituneessa infarktissa rytmihäiriöiden valvonta on aiheellista pitkittää viikoksi. Telemetrinen EKG-valvonta vähentää tarvetta pitää potilasta koko ajan paikallaan vuoteessa.

Iäkkäiden potilaiden ja muiden erityistapausten hoito

Sepelvaltimotaudin diagnostiikka noudattaa samoja periaatteita iäkkäillä potilailla kuin nuoremmillakin. Oireisto saattaa olla vanhuksilla yllättävän niukka, ja he kuvaavat oireensa usein toisin kuin nuoremmat. Vanhuksilla angina pectoris on harvemmin kuin nuorilla tyypillinen rintalastan takainen puristava kipu, se kestää lyhyemmän ajan ja liittyy harvemmin nimenomaan rasitukseen. Tämä korostaa tarkan potilashaastattelun merkitystä.

Infarktipotilaan kuntoutus ja sekundaaripreventio

Tiedon ja ohjauksen tarve etenkin ensimmäisen infarktin jälkeen on suuri. Infarktipotilaita hoitavalla osastolla on sen vuoksi tarkoituksenmukaista antaa neuvontaa sekä yksilöllisesti että potilasryhmille siten, että myös puolisot ovat mukana ryhmässä. Ohjausta antavat osaston hoitajat, infarktihoitaja ja hoitava lääkäri.

Äkillisten sepelvaltimotautitapahtumienja invasiivisten hoitotoimenpiteidenrekisteröinti poistoilmoituksessa Sydäninfarktin diagnostiset kriteerit ja sydänleikkausrekisteri

Terveydenhuollon poistoilmoitusjärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1967. Poistoilmoitusrekisterin ylläpito perustuu lakiin terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä (559/89) ja lain täytäntöönpanosta annettuun asetukseen. Poistoilmoituksen tietosisältöä on ohjattu lääkintöhallituksen yleiskirjeillä. Vuoden 1992 alusta noudatetaan sosiaali- ja terveyshallituksen ohjekirjettä 1/91 "Poistoilmoitusrekisteriin tehtävä ilmoitus".

Sepelvaltimotaudin hoitosuositus 1992 Valmisteluun osallistuneet työryhmät

Kalevi Pyörälä

Kuntoutusajan toimeentuloturva

Lokakuun alusta 1991 tuli voimaan laaja kuntoutusta koskeva lainsäädäntöuudistus. Sen eräänä oleellisena sisältönä on kuntoutusajan toimeentuloturvan järjestäminen. Toimeentuloturva on ollut aikaisemmin harkinnanvaraista ja monilta osin se on ollut riippuvainen sairaus- tai eläkevakuutuksen ratkaisuista varsinkin silloin, kun kysymyksessä on ollut terveydenhuollon järjestämä kuntoutus. Uusi kuntoutusrahalaki ja kuntoutusrahaa koskevat säännökset eri työeläkelaeissa tarjoavat nyt kuntoutukseen liittyvän oman lakisääteisen toimeentuloturvansa.

Mirjami Airaksinen

Terveyskeskustoiminnan alueittaiset ja paikalliset vaihtelut III Vuodeosastojen käyttö ja vanhustenhuollon palvelut

Pitkäaikaissairaiden ja vanhusten laitospaikkoja on eniten Pohjois-Suomen pienissä kunnissa, sekä terveyskeskusten sairaansijoilla että vuodeosasto- ja vanhainkotipaikkojen yhteismäärällä mitattuna. Vuodeosastojen käyttö näyttää olevan joustavinta ja tehokkainta siellä, missä paikkoja suhteessa väestömäärään on eniten. Hoitopäivät lisääntyvät suoraan sairaansijojen määrän mukaan, mutta keskimääräiset hoitoajat ovat lyhimmät ja potilasvaihto suurin juuri pienissä terveyskeskuksissa. Kahdenkymmenen vuoden takaisesta sairaansijojen käytön tehokkuus on kuitenkin vähentynyt huomattavasti. Vanhustenhuollossa suuret terveyskeskukset ja Etelä-Suomi suosivat laitoshoidon ulkopuolellakin institutionaalisia ratkaisuja kun taas pienet terveyskeskukset ja Pohjois-Suomi kevyempiä palvelumuotoja.

Antti Turunen Simo Kokko Jorma Takala

Alkoholinkäytön määrä ja äkillisen haimatulehduksen vaikeusaste

Haimatulehdusta edeltävinä viikkoina nautitun alkoholin määrä vaikuttaa merkitsevästi haimatulehduksen vaikeusasteeseen, kun potilas sairastuu alkoholin aiheuttamaan haimatulehdukseen ensimmäisen kerran. Nautitun alkoholin määrä ei sen sijaan näytä korreloivan taudin vaikeuteen, kun kyseessä on uusiutunut alkoholista aiheutunut haimatulehdus tai muusta kuin alkoholista johtuva haimatulehdus. Tämä todettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa potilaan henkilökohtaisella haastattelulla selvitettiin 101 äkillistä haimatulehdusta edeltänyt alkoholinkäyttö. Ensimmäisen kerran haimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden kahtena edellisenä kuukautena käyttämän alkoholin määrä korreloi merkitsevästi sairaalahoidon pituuteen, komplikaatioiden ilmaantumiseen, ennustetta kuvaavien riippumattomien tekijöiden määrään sekä seerumin C-reaktiivisen proteiinin pitoisuuteen.

Mika Jaakkola Isto Nordback

A-streptokokkien erytromysiiniresistenssi Suomessa

Erytromysiinin käyttö lähes kolminkertaistui Suomessa vuodesta 1979 vuoteen 1989. Vuonna 1988 todettiin Turun alueella erytromysiinille resistenttien A-streptokokkien lisääntyneen, ja vuonna 1990 aloitettiin laaja tutkimus tilanteen kartoittamiseksi laajemmin. Erytromysiinille resistenttien A-streptokokkikantojen osuus kasvoi selvästi vuodesta 1988 vuoteen 1990 sekä veriviljely- että nielu- ja märkänäytteissä. Ilmiö on huolestuttava, koska suun kautta annettavia lääkevaihtoehtoja A-streptokokki-infektioiden hoitoon on vähän. Ongelman ratkaisemiseksi erytromysiinin ja muiden makrolidiryhmän antibioottien käyttöä suositellaan rajoitettavaksi.

Helena Seppälä Antti Nissinen Helinä Järvinen Saara Huovinen Taisto Henriksson Elja Herva Stig E. Holm Matti Jahkola Marja-Leena Katila Timo Klaukka Sirkka Kontiainen Oili Liimatainen Sinikka Oinonen Leena Passi-Metsomaa Pentti Huovinen

PET-tutkimuksen mahdollisuudet I Positroniemissiotomografian perusteet

Positroniemissiotomografia (PET) tarjoaa lupaavia sovellutusmahdollisuuksia etenkin kliiniseen tutkimustyöhön. Ongelmana on laitteiston, kuvauksen ja analyysin monimutkaisuus ja kallis hinta, joka hidastaa menetelmän leviämistä. Käytännössä PET-tutkimuksen suurimpia etuja on mahdollisuus aineenvaihdunnan mittauksiin in vivo.

Uno Wegelius

PET-tutkimuksen mahdollisuudet II PET-tutkimuksen kliiniset sovellutukset neurologiassa

Positroniemissiotomografialla on voitu osoittaa monissa neurologisissa sairauksissa aivojen toiminnan muutoksia jo ennen kuin tauti on todettavissa muilla kuvantamismenetelmillä. PET on vielä paljolti tutkimustyön menetelmä, mutta neurologian alalla siitä aletaan saada myös kliinisiä sovellutuksia. Varsinkin ekstrapyramidisairauksien selvittelyyn PET-tutkimuksesta odotetaan erotusdiagnostista menetelmää.

Urpo K. Rinne Arto O. Laihinen Juha O. Rinnehanna M. Ruottinen Erkki E. Säkö

Terveyskeskustoiminnan alueittaiset ja paikalliset vaihtelut II Tutkimukset ja hoidot

Monilla paikkakunnilla terveyskeskukset ovat sisällyttäneet toimintaansa myös erikoistutkimuksia ja -hoitoja. Vuoden 1990 alussa tehdyn kyselyn mukaan tavallisin näistä toimenpiteistä oli rektoskopia, joita tehtiin useammassa kuin kahdeksassa terveyskeskuksessa kymmenestä. Myös muita maha-suolikanavan endoskopioita tehtiin runsaasti, gastroskopioitakin 30 terveyskeskuksessa 203:sta vastanneesta. Sydäninfarktin liuotushoitoon oli ilmoitusten mukaan valmius lähes joka viidennessä terveyskeskuksessa. Yleiskirurgia ja synnytysten hoito olivat harvinaisia. Useimpia tutkimuksessa kysyttyjä toimenpiteitä tehtiin maan pohjois- ja itäosissa, paikkakunnilla joilla matkat erikoislääkärijohtoisiin sairaaloihin ovat keskimääräistä pitempiä.

Jorma Takala Antti Turunen Simo Kokko

Maahanmuuttajien virrat Suomessa

Ulkomaisen työvoiman maahanmuuttoa on Suomessa säädelty tiheällä seulalla. Työlupia on myönnetty lähinnä vain aloille, joilla on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Näin on estetty vähäistä ammattitaitoa vaativien alojen siirtyminen vierastyöläisten miehittämiksi ja siten jääminen jälkeen palkka- ja työolojen kehityksestä. Paluumuuttoa on ohjattu tiedottamalla ulkosuomalaisille maan työmarkkinatilanteesta sekä muista muuttopäätöksiin vaikuttavista suhdanteista. Näiden virtojen ulkopuolelta meille on otettu pakolaisia vuosittaisten kiintiöiden mukaan. Myös valtaosa turvapaikanhakijoista on saanut jäädä maahan joko pakolaisina tai muilla perusteilla.

Tapani Tuomiharju

Terveydenhuollon ohjauksen ja rahoituksen uudet suunnat Euroopassa

Terveydenhuolto on Euroopan maissa sitonut jatkuvasti suuremman osan kansantalouden tuotosta, ja samalla ovat kasvamassa palvelujen laatua ja saatavuutta koskevat vaatimukset. Pyrkimys parempaan taloudelliseen kannattavuuteen onkin noussut johtavaksi teemaksi eri maiden uudistushankkeissa. Yhteisinä linjoina suunnitelluissa ja jo aloitetuissa terveydenhuollon uudistuksissa ovat liiketaloudellisten johtamisperiaatteiden soveltaminen, asiakkaiden ja palvelujen jakajien nykyistä suurempi valinnan vapaus sekä kilpailun nouseminen kannustimeksi palvelujen tuotantoon. Keskitettyä ohjausta vähennetään, päätäntävaltaa ja vastuuta siirretään alue- ja paikallistasoille. Yksityisen terveydenhuollon laajentumista pidetään suotavana.

Markku Pekurinen Raimo Jämsen