Terveyden edistäminen on arvoihin perustuvaa tavoitteellista yhteiskunnallista toimintaa. Tavoite on lisätä yksilöiden ja väestön mahdollisuuksia ja edellytyksiä huolehtia omasta ja ympäristönsä terveydestä (WHO:n Ottawan asiakirja 1986). Se sisältää edistäviä ja ehkäiseviä toimia (1). Vaikutuksena terveyshaittaa ei synny tai sen haitta-aste madaltuu.

Terveyttä luodaan tai hukataan palvelujen kautta (vertikaalisesti) tai eri palvelusektorien yhteisvaikutuksena (horisontaalisesti). Kyse on mutkikkaista ja rinnakkaisista vaikutuksista. Arviointi edellyttää monitieteistä otetta ja erityyppisiä aineistoja.

Terveydenhoidon arkivaikutus syntyy intervention suorasta vaikutuksesta, elimistön paranemistaipumuksesta ja potilaan kyvykkyydestä toteuttaa hoitoa sekä hänen elinympäristönsä vaikutuksesta (2). Näitä pyritään kontrolloimaan hoitotutkimuksissa.

Terveyden edistämisen vaikuttavuus syntyy usein negaation kautta ja nähdään vasta vuosien kuluttua. Tarvitaan sekä toimenpiteiden että epäsuorien mahdollistavien tekijöiden ja edellytysten (sosioekonomisen turvan), ympäristötekijöiden ja yksilöiden ja yhteisöjen toimijuuden muutoksen arviointia (3).

Terveyden edistäminen tapahtuu tosielämässä: poliittisilla ja väestöön tai ryhmään kohdistuvilla toimilla on tietty todennäköisyys tuottaa haluttuja vaikutuksia (4). Vaikuttavuutta mitattaessa huomioidaan toimintakyvyn muutos, psyykkinen terveys, sosiaalista terveyttä edistävät verkostot sekä toimijuuden muutos ja koettu terveys.

Toimenpiteiden laajoja terveysvaikutuksia eri väestöryhmissä tulisi jo etukäteen arvioida eettisestä ja tasavertaisuuden näkökulmista (2). Terveys on moniulotteinen käsite: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen. Terveyspoliittisilla toimilla on hyötyjen lisäksi usein haittoja (4).

Käytännön esimerkkinä on COVID-19-pandemian alkuvaihe, kun ymmärrettävästi fyysinen uhka uuden viruksen edessä johti yhteiskunnan sulkuun. Silti pian jo nähtiin, että nuorten hyvinvointi heikkeni koulusulkujen vuoksi, kun terveyden sosiaalista ulottuvuutta ei huomioitu jatkotoimissa.

Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet terveyden edistämisen vaikuttavuuden todentamiseen. Meillä on tutkimuksella osoitettu useiden terveyspoliittisten valintojen vaikutuksia ja vaikuttavuutta (5,6).

Tehtävää on vielä, sillä merkittävin haasteemme on terveyden eriarvoisuus (2). Kaikilla kansalaisilla ei ole samoja mahdollisuuksia elää terveenä. Perimä on yksilöllinen ja selittää noin viidesosan sairastavuudesta, elinympäristö noin kolmasosan. Niitä emme voi valita. Yhteiskunta voi vaikuttaa fyysisiin ja sosiaalisiin elinympäristöihin kaavoituksen, koulutuksen ja sosiaalisten tulonsiirtojen kautta.

Terveyden edistäminen tapahtuu pitkälti terveyspalvelujen ulkopuolella. Nämä toimijat tuottavat vähän terveyttä, mutta paljon hyvää hoitoa, hoivaa ja pärjäämistä (7).

Jos emme näe terveyden edistämisen kokonaisuutta, käytämme suhteellisesti liian suuren osan voimavaroista sairauksien hoitoon. Se on poissa muualta ja synnytämme hyvinvointivajeita (7). Se synnyttää uusia terveysongelmia, joita paikkaamme uusilla palveluilla. Kierre on kallis ja tehoton.

Jos maltamme tavoitella vaikuttavuutta pidemmällä aikajänteellä, voimme saada terveemmät kansalaiset ja samalla hillitä kustannusten kasvua.