Vahvaan tutkimusnäyttöön perustuvat hoidot ovat ensisijaisia nuorten masennuksessa

Anu Raevuori

Mauri Marttunen

Depressio yleistyy nuoruudessa ja on nuorten tavallisimpia mielenterveyden häiriöitä. Sen vuosittainen esiintyvyys on noin 7,5–15 % (1,2). Suomessa on pandemian aikana havaittu sekä nuorten masennusoireiden yleistyminen (3) että erikoissairaanhoidossa diagnosoidun depression ilmaantuvuuden kasvu (4).

Näyttöön perustuvia masennuksen hoitomuotoja tarvitaan kipeästi hoitojärjestelmän eri tasoille, erityisesti nuorten lähiympäristöön: perusterveydenhuoltoon ja opiskeluhuoltoon. Lisäksi on tärkeää selvittää, mikä nykyisessä psykososiaalisessa ympäristössämme lisää nuorten masennuksen riskiä.

Tuore Yhdysvaltojen lasten- ja nuorisopsykiatrian yhdistyksen (American Association of Child and Adolescent Psychiatry, AACAP) lasten ja nuorten masennuksen hoitosuositus (5) on tervetullut lisä hoitoja koskevaan tietopohjaan. Siinä esitetään masennustilan ja pitkäaikaisen masennuksen hoitosuositukset. Laadinnassa on painotettu tutkimusnäytön erityisen kriittistä arviointia ja ryhmän jäsenten valinnan läpinäkyvyyttä sidonnaisuuksien minimoimiseksi. Depression tunnistamista ja arviointia käsitellään laajasti.

Hoitoja koskevat suositukset perustuvat lasten ja nuorten depression hoidon hyötyjen ja haittojen kriittiseen systemaattiseen katsaukseen (6) ja sen jälkeen julkaistuihin, mutta ei aikaisempiin, meta-analyyseihin. Viswanathanin ym. (6) systemaattisesta katsauksesta on suljettu pois joitain merkittäviä tutkimuksia.

Suosituksen pääviesti on linjassa kotimaisen Käypä hoito -suosituksen kanssa (7): kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), nuorten interpersonaalinen terapia (IPT-N) ja SSRI-lääkkeet soveltuvat nuorten depression akuuttihoitoon, jatko- ja estohoitona voidaan käyttää fluoksetiinia tai sen ja KKT:n yhdistelmähoitoa. Lähes kaikkien hoitojen tutkimusnäyttö arvioidaan heikommaksi kuin suomalaisessa suosituksessa.

Muita terapioita koskevia suosituksia ei esitetä, koska korkeatasoisen näytön arvioidaan puuttuvan. Masennuslääkehoidoista suositus arvioi paroksetiinia lukuun ottamatta SSRI-lääkkeiden, ensisijaisesti fluoksetiinin, soveltuvan lasten ja nuorten masennusjakson hoitoon. SSRI-lääkkeiden todetaan olevan pääsääntöisesti hyvin siedettyjä. Haitoista yleisimpiä ovat muun muassa ensimmäisten viikkojen aikana ilmaantuva suun kuivuminen, pahoinvointi, ripuli, päänsärky ja unettomuus. Potentiaalisesti vakavia haittoja ovat esimerkiksi kohonnut mieliala, agitaatio tai itsetuhoisuuden ilmaantuminen hoidon aikana. Vaikka itsetuhoisuuden riski on pieni, suositellaan siihen kiinnittämään erityistä huomiota hoidon alussa ja annosmuutosten yhteydessä.

Suositus arvioi KKT:n ja fluoksetiinin yhdistelmähoitoa koskevan tutkimusnäytön samantasoiseksi kuin psykoterapeuttisia tai lääkehoitoja koskeva. Suomalaisessa suosituksessa yhdistelmähoidon tutkimusnäyttö puolestaan arvioidaan heikommaksi kuin kummankaan monoterapian. 

Uusi yhdysvaltalainen hoitosuositus ei mullista nuorten depression hoitoa Suomessa. Sen päätelmät ovat samansuuntaisia kuin Käypä hoito -suosituksessa. Nuorten depressio on monimuotoinen oireyhtymä, jonka hoitoa koskevassa tieteellisessä tutkimuksessa on vielä aukkoja. 

Esimerkiksi hoitojen mekanismeista ja vaikutuksesta pitkäaikaisennusteeseen tarvitaan lisätutkimusta. Heterogeenisen ilmiön hoitotutkimusten tulokset heijastavat keskimääräisiä vaikutuksia, ja kliininen yksilötason vaihtelu voi olla suurta. Siksi lääkärin on hoitoa valitessaan huomioitava diagnoosin ja suositusten lisäksi nuoren kehitysvaihespesifit yksilölliset piirteet.