Pojat saavat ADHD-diagnoosin yhä useammin perusterveydenhuollossa
Äidin psyykkiset sairaudet ja yksinhuoltajuus ovat yhteydessä lapsen suurempaan todennäköisyyteen saada diagnoosi.
ADHD-diagnoosi asetetaan yhä useammin perusterveydenhuollossa – etenkin pojille.
Turun yliopiston tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin Suomessa vuosina 2001–2006 syntyneiden lasten ADHD-diagnooseja. Tutkimusaineisto koostui kyseisinä vuosina syntyneiden yli 340000 lapsen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyntien diagnooseista.
Leppänen M ym. JCPP Adv. 12.11.2025
Pojista 6,4 prosenttia ja tytöistä 1,5 prosenttia oli saanut ADHD-diagnoosin siihen vuoteen mennessä, kun täyttivät 12 vuotta. Diagnoosi asetetaan keskimäärin 8 vuoden iässä.
Perusterveydenhuollossa asetettujen diagnoosien osuus kasvoi erikoissairaanhoitoon verrattuna ajan myötä.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että äidin psyykkiset sairaudet raskauden ja lapsen varhaisten elinvuosien aikana, tupakointi raskausaikana ja se, ettei äiti ollut parisuhteessa, olivat yhteydessä lapsen suurempaan todennäköisyyteen saada ADHD-diagnoosi lapsuusiässä.
– ADHD-diagnoosien määrän lisääntymisen syyt ovat todennäköisesti moninaisia, ja voivat liittyä esimerkiksi parempaan tietoisuuteen ADHD:sta ja psyykkisistä häiriöistä, ympäristön ja yksilön ominaisuuksien välisen epäsuhdan kasvuun sekä lisääntyneeseen terveydenhuollon palveluihin hakeutumisen ja käytäntöjen muuttumiseen, kertoo Turun yliopiston tutkijatohtori, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Marika Leppänentiedotteessa.
Leppänen otaksuu, että diagnoosien selvä sukupuoliero voi johtua siitä, että häiriötä on vaikeampi tunnistaa tytöillä ulospäin näkyvän käytöksen avulla.
– Tyttöjen oirekuva ei aina ole tyypillinen, eikä sisällä esimerkiksi merkittävästi hyperaktiivisuutta, hän toteaa.
Tutkijoiden mukaan tulokset puoltavat sitä, että lasten, nuorten ja perheiden terveyspalveluiden tarjoajien tulisi turvata riittävät resurssit ja osaaminen lapsen oireiden arvioihin. Näin perheen kokonaiskuormitusta, muiden häiriöiden mahdollisuutta ja epäselviä oirekuvia saadaan riittävän hyvin tutkittua yli- tai alidiagnostiikan välttämiseksi ja oikeanlaisen avun löytämiseksi.
