Psykoosipotilailla esiintyy usein jo nuoresta aikuisiästä alkaen riskitekijöitä, joiden vuoksi elinajanodotteeseen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun vaikuttava somaattinen sairastaminen on heillä tavallista. Psykoosia sairastavilla muun muassa tupakointi ja epäterveellinen ravitsemus ovat yleisempiä ja liikkuminen vähäisempää kuin keskiväestöllä (1).

Vaikeimpien psykiatristen häiriöiden hoidossa käytettävistä lääkkeistä erityisesti psykoosilääkkeet lisäävät somaattisten sairauksien riskitekijöitä altistamalla potilaita ylipainolle, rasva-aineenvaihdunnan häiriöille ja heikentyneelle glukoositasapainolle (2,3). Psykoosisairauksien hoidon ohella näitä lääkkeitä käytetään masennuslääkevasteen tehostajina ja ahdistuneisuus- ja unihäiriöiden hoidossa (4).

Haittavaikutusten yleisyys ja tunnistaminen

Painonnousu voi liittyä itse psykoosisairauteen ja sitä todetaan myös noin 15–70 %:lla psykoosilääkkeitä käyttävistä skitsofreniapotilaista; metabolinen oireyhtymä on joka kolmannella potilaalla (5). Avohoidon skitsofreniapotilaiden somaattista terveyttä kartoittaneessa suomalaistutkimuksessa tutkittavien painoindeksin keskiarvo oli 30,2 (keskihajonta 6,7) ja metabolinen oireyhtymä oli heistä 59 %:lla (3).

Psykoosilääkitys aiheuttaa monille painonnousua ja sen mukana metabolisen oireyhtymän. Esimerkiksi klotsapiinia tai olantsapiinia käyttävistä potilaista näin on todettu käyvän jopa 25–50 prosentille. Suomalaisessa ensipsykoositutkimuksessa olantsapiinin käyttäjien paino nousi vuoden aikana hoidon aloituksesta 17,7 kg ja muita psykoosilääkkeitä käyttävillä 8,5 kg (6).

Psykoosipotilaiden hoidossa painoa, verenpainetta, sykettä, vyötärönympärystä sekä rasva- ja sokeriarvoja tulee seurata säännöllisesti (taulukko 1) (7). Tupakoinnista tulee kysyä vuosittain, antaa tupakoinnin lopetuskehotus sekä tarjota tukea lopettamiseen.

Myös pieniä annoksia psykoosilääkkeitä käyttävien potilaiden lääkehoidon kestoa ja somaattista terveyttä tulee seurata, joskin näiden potilaiden hoidon kestosta, annostelusta ja seurannasta kaivattaisiin lisää tutkimustuloksia (8). Kardiometabolisen kokonaisriskin arviossa on suotavaa käyttää laskuria (esimerkiksi Finriski).

Metabolisten vaikutusten mekanismit

Psykoosilääkkeiden vaikutuksia ruokahaluun, painoon ja insuliiniresistenssin kehittymiseen on kartoitettu myös terveillä koehenkilöillä (9). Kyseisen meta-analyysin mukaan psykoosilääkkeitä saaneilla vapaaehtoisilla todettiin merkittävästi enemmän painonnousua ja insuliiniherkkyyden vähenemistä kuin lumelääkettä saaneilla. Vaikutuksen koko oli keskisuuri ja alkoi kehittyä jo kahden viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta, mikä viittaa psykoosilääkkeiden itsenäiseen vaikutukseen metabolisten haittojen synnyssä.

Psykooseihin voi liittyä myös geneettistä alttiutta kardiometabolisten haittojen kehittymiselle, mikä voi vaikeuttaa lääkevaikutuksen merkityksen arviointia näiden haittojen kehittymisessä. Poikkeavuudet CYP-entsyymien toiminnassa voivat merkittävästi vaikuttaa psykoosilääkkeiden metabolianopeuteen ja myös kardiometabolisten haittojen esiintymiseen. Tulevaisuudessa yleistyvä CYP-entsyymien toiminnan kartoitus auttaa yksilöllisen lääkevalinnan ja lääkeannostelun suunnittelussa ja voi siten myös vähentää metabolisten ja muiden haittojen määrää (10).

Miten haittoja voidaan vähentää?

Psykoosilääkitystä aloitettaessa metabolisia haittoja voivat vähentää lääkkeen yksilöllinen valinta ja annostelu, potilaan paino-ongelmaherkkyyden arviointi ja ongelmatilanteissa painoneutraalien tai vähän painoa nostavien psykoosilääkkeiden, esimerkiksi lurasidonin tai osittaisten dopamiiniagonistien (11,12) (taulukko 2), käyttö (8).

Kun paino nousee yli 5–7 % lähtötasosta, tulisi potilaan kanssa yhdessä harkita psykoosilääkkeen vaihtamista vähemmän painonnousulle altistavaan valmisteeseen. Poikkeuksena tästä on klotsapiini, koska vastaavan tehoista psykoosilääkettä ei usein ole löydettävissä. Muutoksia psykoosilääkitykseen tehdään lähtökohtaisesti hoitavan tai konsultoivan psykiatrin arvion perusteella, potilaan kanssa hyötyjä ja mahdollisia haittoja punniten.

Lihavuuden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä on tutkittu psykoosilääkitykseen liittyvän painonnousun hoidossa niukasti. Liraglutidin tehosta ja turvallisuudesta on kertynyt eniten näyttöä tällä potilasryhmällä (13). Psykoosilääkitystä käyttävät ovat keskimäärin pienituloisia ja heillä on usein kognition ja toimintakyvyn haasteita. On tarpeen huomioida lihavuuden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden kustannukset, toteutus ja vasteen seuranta sekä keskustella vaihtoehdoista potilaan kanssa.

Psykoosilääkitykseen liittyvän painonnousun ja metabolisten haittojen hoidossa on tähän mennessä eniten tutkittu metformiinin, topiramaatin ja aripipratsolin käyttöaiheen ulkopuolista (off-label) käyttöä (14). Näistä aripipratsolilla ja topiramaatilla on meta-analyyseissä havaittu suurin painoa laskeva vaikutus psykoosilääkitykseen lisättynä valmisteena (14,15). Topiramaatin (50–400 mg/vrk) on todettu laskevan painoa 10–20 prosentilla potilaista, joskin sen siedettävyys on ollut metformiinia huonompi (15).

Vaste metformiinille on tullut jopa 80 prosentille psykoosilääkkeillä hoidetuista ylipainoisista potilaista, ja tutkimuksissa metformiinia saaneiden potilaiden painonlasku on ollut runsaat kolme kiloa suurempi kuin lumeryhmässä. Käytetyt metformiiniannokset ovat olleet 500–2 550 mg vuorokaudessa (9,12).

Siirtyminen esimerkiksi olantsapiinista tai ketiapiinista aripipratsolilääkitykseen voi vähentää painoa ja vaikuttaa suotuisasti glukoositasapainoon (9,15).

Mikäli lääkityksen mahdollisesta muokkauksesta ja asianmukaisesta elintapaohjauksesta huolimatta psykoosilääkitystä käyttävällä potilaalla on merkittäviä metabolisia haittoja (lihavuus, diabetes, dyslipidemia), häntä hoidetaan tavanomaisten hoitokäytäntöjen mukaisesti, lääkitysten mahdolliset yhteisvaikutukset huomioiden. Edellä mainittua off-label-lääkitystä painon alentamiseksi voi harkita potilaan kanssa, mikäli syystä tai toisesta ei voi käyttää lääkettä, jolla on virallinen käyttöaihe.

Lääkehoidon yksilöllinen räätälöinti ja terveydentilan sekä kardiometabolisten riskitekijöiden seuranta vähentävät psykoosilääkkeiden käyttöön liittyviä metabolisia haittoja ja ovat keskeinen osa psykoosipotilaiden hoitoa. Elintapainterventioista on vahva tutkimusnäyttö psykoosilääkkeiden käyttöön liittyvän painonnousun hoidossa (7,14). 

Psykoosisairauksia sairastavat tarvitsevat usein tukea terveellisten elintapojen saavuttamiseen; tätä tukea tulisi olla tarjolla terveydenhuollossa nykyistä enemmän. Eräänä ammattilaisen apuvälineenä voi toimia Vakavaa mielenterveyshäiriötä sairastavan somaattisen terveyden tukeminen -verkkokurssi (16).