Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö lisää lapsen myöhempiä alkoholiongelmia

Alkoholia runsaasti käyttävien äitien lapsilla on kohonnut alkoholin väärinkäytön riski. Yleensä tämän selitetään johtuvan alkoholiriippuvuuteen liittyvästä perinnöllisestä alttiudesta ja lapsuudenympäristön vaikutuksesta. Mutta voisiko sikiölle kehittyä biologisella tasolla erityinen alttius vasta aikuisuudessa ilmeneville alkoholiongelmille? Tämän selvittämiseksi tutkittiin alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia 21-vuotiailla nuorilla, joiden äitien alkoholinkäyttö oli selvitetty heidän raskaana ollessaan. Äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö korreloikin merkitsevästi tutkittujen nuorten alkoholinkäytöstä aiheutuneisiin ongelmiin, vaikka huomioon otettiin muut tekijät. Sen sijaan tupakoinnilla ei vastaavaa yhteyttä ollut. Voidaankin päätellä, että äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö voi herkistää jälkeläisten keskushermostoa halukkaalle alkoholinkäytölle, kuten on todettu eläinkokeissa. On myöskin mahdollista, että tutkimuksissa todetut sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamat ongelmanratkaisukyvyn ja tarkkaavaisuuden häiriöt johtavat aikuisiässä kontrolloimattomaan alkoholinkäyttöön ja sitä kautta alkoholinkäyttöön liittyviin ongelmiin. Joka tapauksessa näyttää siltä, että äidin raskaudenaikaisella alkoholinkäytöllä voi olla haitallisia vaikutuksia heidän lapsilleen aina aikuisikään asti.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Serotoniinilääkkeet lisäävät litiumin aiheuttaman polyurian riskiä

Litiumin käyttöön liittyy lisääntynyt virtsan eritys eli polyuria. Litiumklinikan potilailta kerättiin vuorokausivirtsa ja analysoitiin sen määrään yhteydessä olevia tekijöitä. Polyurian - enemmän kuin 3 litraa vuorokaudessa - esiintyvyydeksi saatiin 37 %. Samanaikainen serotoniinilääkitys kohotti polyurian riskin 4-kertaiseksi. Vaikutusmekanismi on avoin, mutta serotoniinilääkkeiden vaikutus näyttää kohdistuvan suoraan tubuluksiin. Joka tapauksessa tulisi tarkkaan arvioida, miten menetellä litiumia käyttävän potilaan polyurian suhteen. Litiumin lopettaminen ei ole paras vaihtoehto sitä usein seuraavan manian vuoksi. Huomiota tulisikin kiinnittää myös muuhun lääkitykseen ja harkita varsinkin serotoniiniaktiivisen lääkityksen vaihtamista.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Suuret inhaloitavat formoteroliannokset saattavat pahentaa astmaa

USA:ssa tutkittiin, voiko suuri säännöllisesti annossumuttimesta inhaloitava formoteroliannos (Foradil 12-24 myyg x 2 / pv) pahentaa astmaa. 3-6,4 % formoterolia 24 myyg x 2 / pv käyttäneistä sai astman vaikeita pahenemisvaiheita vs. 0-1,4 % verrokeista, jotka saivat joko lumelääkettä, salbutamolia tai pienemmän annoksen formoterolia. Löydös on tärkeä varsinkin amerikkalaisessa astman hoitologiikassa. Suomessa ei onneksi käytetä näin suuria annoksia, eikä juuri koskaan pienempiäkään annoksia pitkävaikutteisia sympatomimeetteja, ilman kumppanina otettavaa inhaloitavaa steroidia.

Hannu Puolijoki

Suomalaisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijät FINRISKI-tutkimuksessa 1982-2002

- Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä on seurattu Suomessa viiden vuoden välein vuodesta 1972 lähtien, aluksi Pohjois-Karjala projektin arviointiin liittyen.

Erkki Vartiainen - Tiina Laatikainen - Heli Tapanainen, Veikko Salomaa - Pekka Jousilahti - Jouko Sundvall, Mira Salminen - Satu Männistö - Liisa Valsta

Mitä uutta dementioiden ja Parkinsonin taudin neuropsykiatrisesta lääkehoidosta

Dementioihin ja Parkinsonin tautiin sairastuvien määrä lisääntyy tulevaisuudessa väestön keski-iän noustessa. Näiden sairauksien kulku on progressiivista, ja neuropsykiatrisia oireita esiintyy 40-90 %:lla sairauden jossain vaiheessa. Dementiat ja Parkinsonin tauti huonontavat sairastuneiden ja heidän läheistensä elämänlaatua samoin kuin kuormittavat omaisia ja muita hoitavia henkilöitä. Psykiatriset oireet ovat myös keskeinen laitoshoitoon joutumisen riskitekijä, joten niiden asianmukainen hoito vaikuttaa oleelliseti potilaiden selviytymiseen avohoidossa.

Maire Santala - Esa Leinonen

Luuston rasitusmurtumien ja niiden esiasteiden kuvantaminen

Luuston rasitusmuutokset ovat erityisesti urheilijoiden, varusmiesten ja kuntoilijoiden tyyppivammoja. Niiden taustalla on usein liian nousujohteinen harjoittelu, väärät harjoitusmenetelmät, tarkoitukseen sopimattomat välineet tai anatomiset ja mekaaniset tekijät. Diagnostiikka perustuu suurelta osin anamneesiin; statuslöydökset voivat olla niukkoja ja kliininen diagnostiikka siksi usein vaikeaa. Röntgenkuvaus on aina rasitusosteopatian ensisijainen tutkimus. Normaali röntgenkuvalöydös ei kuitenkaan koskaan sulje pois rasitusosteopatiaa, vaan siihen tarvitaan joko magneettikuvaus tai skintigrafia.

Martti Kiuru - Harri Pihlajamäki- Juhani Ahovuo

Synnytyspelko - mitä se on?

Arviolta 6-10 % suomalaisista naisista kärsii raskautta varjostavasta synnytyspelosta. Aiemmin ajateltiin, että tehokkaan kivunlievityksen takaaminen tai keisarinleikkaus riittäisi hoidoksi. Tutkimus ja kokemukset ovat lisänneet tietoa synnytyspelosta ja sen hoidosta. Synnytyspelko kuvastaa tulevan äidin elämänhistoriaa, aiempia synnytyskokemuksia, mielialaa, parisuhdetta, suhdetta tulevaan vanhemmuuteen ja tapaa reagoida stressitilanteissa. Tukemalla ja ohjaamalla odottavaa äitiä voimme suojata perhettä jo ennalta mm. äidin masentuneisuudesta johtuvilta ongelmilta.

Terhi Saisto

Miksi opioidiriippuvuuden buprenorfiinihoito ei toteudu kunnolla Suomessa?

Buprenorfiini on todistettu tehokkaaksi ja turvalliseksi opioidiriippuvuuden lääkkeellisessä hoidossa. Sen väärinkäytöstä on Suomessakin muodostunut ongelma, jonka vuoksi hoito ei ole meillä vielä toteutunut laajemmin. Ranskassa buprenorfiinin lääkkeellinen käyttö on laajamittaista, kuten on myös sen väärinkäyttö, johon ovat vaikuttaneet muun muassa löyhät hoitokontaktit ja reseptimääräysten ongelmat. Yhdysvalloissa buprenorfiini on hiljattain hyväksytty laajaan hoitokäyttöön. Suomessa väärinkäytöksiä on pyritty välttämään tiukoilla hoitokriteereillä ja -käytännöillä.

Jonna Suominen - Simo Saarijärvi

Coxsackievirusinfektioiden patogeneesi

19.9.2003 Turun yliopisto

Heli Harvala

99mTeknetiumilla leimattujen beklometasoniliposomien jakauma ja poistuma keuhkoista

19.9.2003 Tampereen yliopisto

Marisanna Saari

Pakko-oire ja siihen liittyvä virtsankarkailu iäkkäillä

19.9.2003 Tampereen yliopisto

Maria Nuotio

B-solujen ja gamma/delta-T-solujen toiminnallinen genomitutkimus

19.9.2003 Turun yliopisto

Kimmo Koskela

Typpioksidia luovuttavien yhdisteiden ja syklisen GMP:n vaikutukset silmänpaineeseen ja silmän kammionesteen dynamiikkaan

20.9.2003 Helsingin yliopisto

Hanna Kotikoski

Yhtätoista pneumokokkibakteerin serotyyppiä vastaan kehitetyn konjugaattirokoteen immuunivaste ja turvallisuus

23.9.2003 Helsingin yliopisto

Taneli Puumalainen

Lyhyesti: Missä SARS on nyt?

Hongkongilaiset kollegat kuvaavat 115:n Queen Elisabethin sairaalassa hoidetun SARS-potilaan aineiston: kirjoitushetkellä 18 oli kuollut, tehohoitoa oli saanut 39, joista 30:lle oli tarpeen ventilaattoriavustus; ikä yli 60-vuotta (vaarasuhde HR = 3,5), diabetes tai sydänsairaus (HR = 9,1) sekä muu yhtäaikainen sairaus (HR = 5,2) altistivat kuolemalle. Pääkirjoituksen laatija perää SARS:ia aiheuttavan koronaviruksen nykyistä piileskelypaikkaa sekä laajaa kansainvälistä yhteistyötä sairauden voittamiseksi. Mitä tapahtuukaan seuraavien 6-9 kuukauden aikana? Joka tapauksessa hän uskoo uusien vastaavien virusepidemioiden olevan tulevaisuudessakin riesanamme.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Miesten ja naisten itsemurhan riskitekijät ovat erilaisia

Yli 21 000 itsemurhaa käsittävässä tanskalaisessa rekisteritutkimuksessa todettiin, kuten monessa aiemmassakin, että psykiatrinen sairaalahoito oli voimakkain itsemurhan riskitekijä. Miesten riskitekijöissä painottuivat naimattomuus, työttömyys ja alhaiset tulot. Naisilla keskimääräistä yleisempiä riskitekijöitä olivat oma psykiatrinen häiriö, kaupungissa asuminen ja perheenjäsenien itsemurhat. Alhaista riskiä miehillä ennakoi kaupungissa asuminen ja naisilla alaikäisen lapsen olemassaolo. Näyttääkin siltä, että naisten itsemurhariski on voimakkaammin sidoksissa psyykkiseen sairastamiseen ja että lapsen olemassaolo voi korvata perheen itsemurhalta suojaavan vaikutuksen. Miehillä yksin jääminen ja työhön liittyvät vaikeudet muodostuvat henkeä uhkaaviksi.

Raimo Kr Salokangas

Valtimoperäisten aivoiskemioiden riski lapsilla

Iskeemisten aivoverenkiertohäiriöiden vuosittainen ilmaantuvuus on lapsilla ainakin 7/100 000. Kahdella kolmesta aivoverenkiertohäiriöt johtavat usein elinikäiseen sairastavuuteen ja 10-25 %:lla ne uusiutuvat. Lasten iskeemisten aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöitä selvitettiin 212 potilaan aineistossa. Lasten mediaani-ikä oli 5 vuotta ja poikia heistä oli 54 %. Analyysejä varten muodostettiin kaksi ryhmää. Toisessa ryhmässä oli 97 lasta, joilla oli jokin aivoverenkiertohäiriön riskitekijänä pidettävä aikaisempi diagnoosi, ja toisessa ryhmässä oli 115 aiemmin tervettä lasta. Nämä kaksi ryhmää eivät eronneet kliinisten piirteiden osalta toisistaan muuten, mutta aiemmin terveiden ryhmässä äskettäinen pään tai kaulan alueen trauma oli tavallisempi ja heillä oli ollut useammin varicella zoster -infektio. Aivovaltimoiden angiografiassa havaittiin poikkeavuuksia 79 %:lla lapsista. Tavallisimpia olivat erilaiset sisemmän kaulavaltimon tai keskimmäisen aivovaltimon tukokset tai kaventumat. Moyamoya-tauti diagnosoitiin 26 lapsella ja valtimodissekaatio 14 lapsella. Aivovaltimopoikkeavuuksien ja koholla olevan verenpaineen välillä todettiin merkitsevä yhteys. Aikaisemmin terveiden ryhmässä havaittiin sydämen poikkeavuuksia vain kahdeksalla ja samoin perinnölliset hyytymishäiriöt olivat harvinaisia. Anemia todettiin 40 %:lla lapsista ja 21 %:lla oli korkea plasman homokysteiinipitoisuus tai he olivat homotsygootteja metyleenitetrahydrofolaattireduktaasin lämpölabiilin variantin suhteen.

Kari Majamaa

ACE:n estäjä + spironolaktoni = hengenvaarallinen hyperkalemia

Itse asiassa otsikon väittämä on vanhastaan tuttu, mutta saksalaistutkijat ovat koonneet 44 potilaan sarjan, joka kuvaa riskiä erityisen hyvin.

Robert Paul

Voiko tupakoitsijan keuhkosyöpää seuloa TT-tutkimuksella?

Keuhkosyövän ennuste on huono. Suurin osa kasvaimista todetaan vaiheessa, jossa parantavaa hoitoa ei enää ole tarjolla. Taudin varhaisdiagnostiikka voisi parantaa potilaiden selviämismahdollisuuksia. Yskösnäytteet tai keuhkojen röntgenkuva eivät paljasta tautia riittävän tehokkaasti.

Sirkku Jyrkkiö

Mania kuriin aminohappodieetillä

Eläinkokeissa on havaittu, että tyrosiinin ja fenyylialaniinin puuttuminen dieetistä johtaa aivojen vähentyneeseen katekolamiinisynteesiin ja heikentää amfetamiinin aikaansaamaa dopamiinin vapautumista. Myös ihmisillä tyrosiinitön dieetti johtaa metamfetamiinin aiheuttaman subjektiivisen ja objektiivisen vaikutuksen heikkenemiseen. Amfetamiinin avulla aiheutettua dopamiinin vapautumista onkin pidetty kliinisen manian kokeellisena mallina. Tätä ajattelua seuraten tutkijat pyrkivät selvittämään, voisiko sopivalla aminohappodieetillä hillitä akuutin manian oireilua. Koeryhmän potilaat saivat viikon ajan 60 g:n aminohapposekoituksena leusiinia, isoleusiinia ja valiinia, joiden tiedetään kilpailevan tyrosiinin ja fenylalaniinin kanssa pääsystä aivoihin. Lumelääkettä saaneisiin verrattuna koeryhmän potilaiden maniaoireet vähenivät merkitsevästi enemmän jo 6 tunnin kuluttua. Protokollan mukaisen hoidon saaneilla positiivinen vaikutus säilyi koko viikon ajan.

Raimo K.R. Salokangas