Masennus vaikuttaa terveydentilaan uskottua enemmän

Masennuspotilasta ei edelleenkään rinnasteta muita pitkäaikaissairauksia sairastaviin potilaisiin, kun tarkastellaan esim. hoitoon pääsyä tai yleistä suhtautumista sairauteen. WHO:n tutkijaryhmä selvitti, miten depressio vaikuttaa terveydentilaan verrattuna muihin yleisiin pitkäaikaissairauksiin tai esiintyessään niiden yhteydessä. Sairaustietoja (depressio, astma, artroosi, angina pectoris, diabetes) kerättiin haastatteluin (n = 142 755) kaikkiaan 60 maasta. Yleistä terveydentilaa arvioitiin 18 kysymyksellä. Terveydentila pisteytettiin nollasta (huonoin) sataan (paras mahdollinen terveydentila).

Katariina Korkeila

Voiko itsetuhoisuutta hoitaa?

Masennuslääkityksen aloittamisen on epäilty johtavan itsemurhayritysten lisääntymiseen varsinkin nuorilla potilailla. Toisaalta ekologisissa tutkimuksissa masennuslääkkeiden käytön kasvu on korreloinut itsemurhien vähenemisen kanssa. Yhdysvaltalaistutkijat tuovat kysymykseen lisävalaistusta tutkimuksessa, joka käsitti uuden depressiojakson vuoksi perusterveydenhuoltoon (n = 70 368), psykiatrin määräämään lääkehoitoon (7 297) ja psykoterapiaan (54 123) tulleita potilaita ja heidän itsemurhayrityksiään 90 päivää ennen ja 180 päivää jälkeen hoitoon tulon.

Raimo K. R. Salokangas

Yleislääkärin seulottava iäkkäiden potilaiden eteisvärinää aktiivisesti

Oireettoman eteisvärinän seulonta on tärkeä, mutta aivan liian vähälle huomiolle jäänyt osa yleislääkärin työtä. Oireettomankin rytmihäiriön havaitseminen sivulöydöksenä on tärkeää, koska eteisvärinä nostaa varsinkin iäkkäillä potilailla aivohalvauksen vaaran moninkertaiseksi ja asianmukaisella antikoagulaatiohoidolla tätä riskiä voidaan pienentää tuntuvasti.

Juhani Airaksinen

Tietokonetulkinnan ja yleislääkärin yhdistelmä tarkin eteisvärinän seulontamenetelmä

Kuinka hyvin yleislääkäri tunnistaa eteisvärinän? Tähän kysymykseen hakivat vastausta brittiläiset kollegat, jotka selvittelivät yleislääkärien (n = 49), terveydenhoitajien (n = 49) ja tietokonetulkinnan kykyjä eteisvärinän EKG-diagnostiikassa. Tutkimuksessa analysoitiin lähes 2 600 EKG:ta. Yleislääkärit eivät tunnistaneet viidennestä eteisvärinöistä ja erehtyivät pitämään sinusrytmiä eteisvärinänä 8 %:ssa 1 355:stä EKG:sta. Huonoimman yleislääkärin diagnoosin osuvuus oli lähellä arvauksen tasoa. Hoitajat onnistuivat tulkinnassa hieman lääkäreitä huonommin. Tietokoneohjelma oli tarkin, mutta senkin seulan läpi meni 17 % eteisvärinärytmeistä. Tietokonetulkinnan ja yleislääkärin yhdistelmällä päästiin hieman yli 90 % tarkkuuteen.

Juhani Airaksinen

Tupakointi lisää ehkäisytablettien käyttäjien laskimotukosriskiä

Tupakointi vahingoittaa verisuonen seinämää ja muuttaa veren hyytymisominaisuuksia. Tupakoijilla tiedetään olevan enemmän valtimotukoksia kuin tupakoimattomilla, mutta laskimopuolen tromboembolisten sairauksien ja tupakoinnin yhteydestä on jossain määrin ristiriitaisia havaintoja. Aiemmin on huomattu, että ehkäisytablettien käyttöön liittyvien valtimosairauksien määrä lisääntyy tupakoinnin seurauksena. Tutkittaessa noin 4 000 laskimopuolen tromboemboliapotilasta ja verrokkia havaittiin, että henkilön tupakointi lisäsi tukosriskin 1,4-kertaiseksi. Naisilla, jotka polttivat ja käyttivät e-tabletteja, oli 8,8-kertainen riski laskimotukoksiin verrattuna tupakoimattomiin ja pillereitä käyttämättömiin naisiin. Tupakoinnin lopettaminen e-tablettien käytön ajaksi ei kokonaan eliminoinut tukosriskin lisääntymistä. Kuten on laita e-tablettien käyttäjien sydäninfarktin yhteydessä, myös laskimotukoksissa taustalla lienee tupakoinnin ja yhdistelmätablettien haitalliset ja synergiset vaikutukset veren hyytymisominaisuuksiin.

Pertti Kirkinen

Pioglitatsoni ehkäisee sydänkuolemia, mutta lisää vajaatoimintaa

Rosigilitatsonihoidon on todettu lisäävän sydäninfarktin vaaraa. Nyt julkaistuun meta-analyysiin pioglitatsonin sydänvaikutuksista yhdistettiin tiedot 19 satunnaistetusta tutkimuksesta, joihin osallistui yhteensä yli 16 000 diabeetikkoa. Hoitojaksojen kesto vaihteli 4 kuukaudesta 3,5 vuoteen. Pioglitatsonihoidon aikana ilmeni merkittävästi vähemmän aivohalvauksia, sydäninfarkteja ja sydänkuolemia kuin vertailuryhmässä. Erot sydäntapahtumissa ilmenivät noin vuoden hoidon jälkeen. Vaikeaa sydämen vajaatoimintaa ilmeni puolestaan pioglitatsonihoidon aikana enemmän kuin verrokeilla, mikä on huomioitava sydänpotilaita hoidettaessa.

Juhani Airaksinen

Tsoledronihappo parantaa lonkkamurtumapotilaan ennustetta

Lonkkamurtuma invalidisoi potilasta merkittävästi ja lisää kuolleisuutta. Murtuman aiheuttama immobilisaatio kiihdyttää myös luun hajoamista. Nyt selvitettiin suonensisäisesti annosteltavan tsoledronihapon vaikutuksia lonkkamurtumapotilaan ennusteeseen. 1 065 lonkkamurtumapotilasta satunnaistettiin saamaan tsoledronihappoa ja 1 062 potilasta lumetta kerran vuodessa. Ensimmäinen infuusio annettiin 90 päivän kuluessa lonkkamurtuman kirurgisesta hoidosta. Munuaisten vajaatoiminta oli poissulkukriteeri. Potilaat olivat keskimäärin 74-vuotiaita ja kaikille annettiin D-vitamiini- ja kalsiumlisä. Lähtötilanteessa tehdyn luun tiheysmittauksen perusteella osteoporoosin kriteerit täyttyivät yllättävän pienellä osalla, 42 %:lla potilaista. Valtaosalla kuvattiin myös selkäranka. Päätetapahtumana oli oireita aiheuttava uusi murtuma ja mediaaniseuranta oli 1,9 vuotta.

Camilla Schalin-Jäntti

Levinneen suolistosyövän solunsalpaajahoidon voi räätälöidä tilanteen mukaan

Levinneen suolistosyövän hoitoon on pisimpään käytetty fluorourasiilia. Nykyään käytettävissä on lisäksi suun kautta annosteltava kapesitabiini sekä laskimoon infusoitavat irinotekaani ja oksaaliplatiini. Kahden viimeksi mainitun lääkkeen ja fluorourasiilin yhdistelmä antaa parempia hoitovasteita ensilinjan hoidossa kuin pelkkä fluorourasiili. Yhdistelmähoito pidentää myös elinaikaa. On ollut epäselvää, missä järjestyksessä lääkkeet kannattaisi annostella.

Sirkku Jyrkkiö

Harjoitteluvaiheen vuorovaikutustaidoista näkee, tehdäänkö lääkäristä valituksia vai ei

Potilaan ja lääkärin välisen vuorovaikutuksen on jo pitkään tiedetty vaikuttavan potilasvalitusten määrään, hoitomyöntyvyyteen ja jopa hoitotulokseen. Valmistuvat lääkärit ovat Pohjois-Amerikassa joutuneet tenttimään kliiniset ja vuorovaikutustaitonsa vuodesta 1993 lähtien. Tietoja ja taitoja, myös kliinistä päätöksentekotaitoa, testataan sekä kirjallisesti että käytännön potilastentissä, jonka voi suorittaa aikaisintaan vuoden harjoittelujakson jälkeen. Potilastentin läpäisy on edellytys laillistamiselle. Tentin 20 standardoidusta potilastapauksesta 3-4:ssä onnistumisen edellytyksenä ovat riittävän hyvät vuorovaikutustaidot. Aivan pieniin ongelmiin ei puututa, sillä huonojen pisteiden saamiseen vaaditaan potilasta loukkaava tai tuomitseva asenne tai potilaan reaktioiden huomiotta jättäminen. Mittaamisen hyödyllisyys on kuitenkin kyseenalaistettu, koska arviointitilanteet eivät täysin vastaa todellisia tilanteita.

Katariina Korkeila

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030