Lähtökohdat

Käypä hoito -suosituksista on tehty kustannusvaikuttavuusanalyysi silloin, kun se on ollut mahdollista. Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suositus ilmestyi vuonna 2002, ja kustannusvaikuttavuusanalyysin tekeminen käynnistettiin pian sen valmistuttua.

Tutkimuksen tavoitteena oli verrata vuoden 2002 Käypä hoito -suosituksen mukaista kohonneen verenpaineen hoitostrategiaa (KH) ja edeltävää käytäntöä (EK), joka koottiin Terveys 2000 -tiedoista ja Kelan tilastoista.

Menetelmät

Markovin malli rakennettiin siten, että kustannusvaikuttavuusanalyysi voitiin tehdä iän, sukupuolen ja verenpaineluokituksen mukaisissa alaryhmissä maksimissaan 40 vuoden ajanjaksolla. Näin syntyi 56 alaryhmää.

Tilasiirtymät mallitettiin tapahtuviksi viiden vuoden sykleissä 2,5 vuoden kohdalla. Päätetapahtumina tarkasteltiin sydäninfarkteja ja aivohalvauksia sekä sydän- ja verisuonitautien aiheuttamia kuolemia.

Tulokset Kohonneen verenpaineen hoitaminen KH-skenaarion mukaisesti näytti Markov-mallin perusteella olevan kustannusvaikuttavampaa lähes kaikissa 56 alaryhmässä.

Kaikkien alaryhmien kustannukset ja vaikuttavuudet laskettiin yhteen kummassakin skenaariossa erikseen: KH-skenaario sekä vähensi kokonaiskustannuksia että tuotti lisäelinvuosia. Se olisi siis aiempaa käytäntöä halvempaa ja vaikuttavampaa.

Päätelmät

Tämän kustannusvaikuttavuusanalyysin perusteella Käypä hoito -suositusten kehittäminen ja juurruttaminen osaksi terveydenhuoltoa voi parhaimmillaan parantaa huomattavasti terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta.