Koira voi haistaa virtsarakon syövän

Tuumoreista haihtuu hengityksen ja hien mukana orgaanisia yhdisteitä. Niillä kullakin on ilmeisesti oma - ihmisaistein havaitsematon - hajunsa. Koiran on ajateltu tarkalla hajuaistillaan kykenevän tunnistamaan vähäisenkin määrän tällaista hajua. Kuutta erirotuista ja eri-ikäistä koiraa koulutettiin 7 kuukauden ajan erottamaan virtsarakon karsinoomaa sairastavan potilaan virtsa terveiden tai muita tauteja sairastavien potilaiden virtsoista. 22 tapauksessa 54:stä koirat tunnistivat rakkokarsinoomapotilaan virtsan. Onnistumisprosentti oli siis 41 %, kun sattumaan perustuva onnistumisprosentti olisi ollut 14. Tulos on erittäin merkitsevä. Sen perusteella vaikuttaa siltä, että virtsarakon karsinoomaa sairastavan potilaan virtsassa on haihtuvia, hajusignaalin perusteella tunnistettavissa olevia tuumorispesifisiä yhdisteitä ja koirat voidaan kouluttaa erottamaan nämä yhdisteet verivirtsaisuuden ja tulehduksen synnyttämistä hajusignaaleista.

Ossi Lindell

Kannabiksen haitallisuus kyseenalaistettavissa

Yleisesti väitetään, että kannabis aiheuttaa monia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, joten sen käyttöä ei saisi vapauttaa. On kuitenkin mahdollista, että kyse ei ole - ainakaan pelkästään - yksisuuntaisesta kausaalisuhteesta, vaan tutkimusharhasta. Englantilaiset tutkijat selvittivät, tukevatko tutkimukset kannabiksen käytön suoranaisia haitallisia vaikutuksia. Tarkastelunsa pohjaksi he löysivät 48 tutkimusta, joista 16 täytti laatukriteerit kohtuullisesti. Näidenkin tulokset perustuivat tutkittavien omiin ilmoituksiin.

Raimo K.R. Salokangas

Uniapnea huonontaa aivohalvauksen ennustetta

Aivohalvaukset aiheuttavat paitsi inhimillistä kärsimystä, myös suuren taloudellisen taakan yhteiskunnalle. Unenaikaisten hengityshäiriöiden, varsinkin obstruktiivisen uniapnean (OSA), on todettu olevan varsin tavallista alkuvaiheessa toivuttaessa aivoverenkierron häiriöistä. Nyt onkin herännyt kiinnostus siihen, onko näillä ennusteellista vaikutusta sairaudesta toipumiseen. Sinänsä on jo kauan ollut tunnettua, että mm. OSA toisaalta altistaa aivoverenkierron häiriöille.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: MK:n asema periytyvän rintasyövän seulonnassa vahvistuu

BRCA1- ja BRCA2-geenin virheet lisäävät naisen riskiä sairastua nuorella iällä rintasyöpään. Sairastumisriski voi olla jopa 85 % elämän aikana. Mammografia ei ole luotettava menetelmä tutkittaessa nuoren naisen tiivistä rintakudosta. Tutkimukseen otettiin 236 naista, joilla oli ko. mutaatio. Potilaille tehtiin vuosittain kolmen vuoden ajan magneettikuvaus (MK), mammografia ja rintojen ultraäänitutkimus. Rinnat tutkittiin palpoiden kahdesti vuodessa. Potilailla todettiin 22 uutta syöpää. Näistä 17 näkyi MK:ssa. Vain 8 syöpää oli nähtävissä mammografiakuvissa, 7 ultraäänitutkimuksessa ja 2 löytyi palpoiden. Löydös vahvistaa aiemmin tänä vuonna julkaistun tuloksen (N Engl J Med 2004;351:427-37). MK sopii perinnöllisen rintasyövän seulontamenetelmäksi, kun potilas ei halua profylaktista mastektomiaa.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Miksi naiset sairastuvat masennukseen?

Naiset sairastuvat masennukseen miehiä useammin, mutta syy tähän on epäselvä. Maineikkaan epidemiologin johtama tutkimus tuo ongelmaan lisävalaistusta. Runsaat 7500 tutkittavaa käsittävässä kaksosaineistossa ennustettiin kliinisen masennuksen puhkeamista mallilla, joka sisälsi sukupuolen, neuroottisuuden ja edeltävän vuoden aikana ilmenneen pitkäaikaisen uhan. Odotuksen mukaisesti naissukupuoli, neuroottisuus ja uhan kokemus lisäsivät huomattavasti masennuksen puhkeamisen todennäköisyyttä. Mitä voimakkaampaa neuroottisuus oli, sitä herkemmin tutkittavat sairastuivat koetun uhan laukaisemaan masennukseen. Sukupuolten välinen ero tuli selvimmin näkyviin lievän uhan alueella, jossa naiset sairastuivat yli 2 kertaa useammin kuin miehet. Näyttääkin siltä, että naiset ovat miehiä alttiimpia sairastumaan masennukseen suhteellisen lievänkin vastoinkäymisen jälkeen.

Raimo Kr Salokangas

Rajakokemukset lääketieteessä

Rajakokemukset ovat hengenvaarallisista kriiseistä selviytyneiden ihmisten subjektiivisia kuvauksia kriisin ajalta. Kokemuksensa aikana useat rajakokijat ovat luulleet kuolleensa, ja he kertovat erilaisista havainnoista tältä ajalta. Suurin osa pitää kokemustaan miellyttävänä, mutta joillakin se on ahdistava. Useat rajakokijat kertovat kokemuksen vaikuttaneen myönteisesti heidän elämäänsä.

Riku Palanne - Sirkka-Liisa Kivelä

Lyhyesti: Kortisoniako eteisvärinän ehkäisyyn?

Mytiliinin saarelta kuuluu kummia. Inflammaation ja korkean CRP:n on hiljattain todettu liittyvän eteisvärinätaipumukseen. Niinpä kreikkalaiset kardiologit päättivät ennakkoluulottomasti testata kortisonin tehon eteisvärinän uusiutumisen ehkäisyssä satunnaistamalla 104 ensimmäiseen eteisvärinän kardioversioon tullutta potilasta joko 4 kuukauden kestoiseen metyyliprednisolonihoitoon tai lumeryhmään varsinaisen rytmilääkityksen ohella. Metyyliprednisoloni vähensi rytmihäiriön uusiutumista merkittävästi (9,6 % vs. 50 %, p < 0,001) ja korkea herkän CRP:n taso oli selkeä eteisvärinän uusiutumista ennakoiva tekijä. Tämä pieni arvostetussa lehdessä julkaistu tutkimus ei vielä hoitokäytäntöjä muuta, mutta kirvoittaa varmaan lisätutkimuksia aiheesta.

Juhani Airaksinen

Onko Crohn sittenkin bakteeritauti?

Naudoilla esiintyvä paratuberkuloosi eli Johnen tauti on Mycobacterium avium ssp. paratuberculosis -bakteerin (MAP) aiheuttama tauti. Se muistuttaa Crohnin tautia. Siksi tätä mykobakteeria on jo pitkään etsitty Crohn-potilaista. Tuloksia on joka lähtöön: positiivisia vain Crohnin taudissa, yhtälailla potilaissa ja verrokeissa sekä kaikissa negatiivisia. Nyt oikein Lancetissa julkaistiin ihan huolellisesti tehty tutkimus, jossa MAP osoitetaan joka toisesta Crohn-potilaasta.

Heikki Arvilommi

Unihäiriöt voivat ennakoida alkoholiongelmia

Alkoholin käyttöön liittyy runsaasti unihäiriöitä, mutta näyttää siltä, että ne myöskin voivat aiheuttaa alkoholiongelmia. Amerikkalaisessa väestötutkimuksessa seurattiin keskimäärin 12,6 vuotta henkilöitä, joilla lähtötilanteessa ei ollut alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia, mutta jotka kärsivät huolien aiheuttamista unihäiriöistä. Seurannan aikana unihäiriöisille ilmaantui ei-unihäiriöisiin verrattuna 2,3-kertainen määrä alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia. Alkoholiongelmien riski oli erityisen suuri ahdistushäiriöistä ja masennusoireista kärsineillä, mutta ei merkittävä unihäiriöisillä, joilla ei näitä häiriöitä ollut. Unihäiriöistä valittava potilas on yleinen lääkärin vastaanotolla. Olisikin tärkeää, että unihäiriön luonteen ja siihen mahdollisesti liittyvien muiden häiriöiden selvittämiseen paneuduttaisiin riittävän huolellisesti. Ajankohtaisiin huoliin liittyvä, viattomalta näyttävä unihäiriö voi itselääkityksen kautta johtaa tilanteeseen, jossa potilaalla unihäiriön lisäksi on myös alkoholiongelma.

Raimo Kr Salokangas

Rintasyövän liitännäishoidot ovat tehokkaita

Vuonna 1982 aloitetussa tutkimuksessa potilaat (n = 2 892) satunnaistettiin rintasyöpäleikkauksen jälkeen saamaan joko tamoksifeenia viiden vuoden ajan tai lumelääkettä. Potilailla ei saanut olla kainaloimusolmukkeissa etäpesäkkeitä ja tautisoluissa piti olla estrogeenireseptoreita. Viidentoista vuoden seurannan jälkeen tamoksifeeniryhmän potilaita oli merkittävästi enemmän elossa kuin lumeryhmän potilaita (71 % vs. 65 %).

Sirkku Jyrkkiö

Millainen statiinihoito sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen?

Intensiivinen statiinihoito vähentää sydäntapahtumia sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen. A to Z -tutkimuksessa selvitettiin tarkemmin hoidon aloitusajankohdan ja lääkeannosten vaikutusta hoitotulokseen satunnaistamalla yli 2 000 potilasta saamaan 40 mg simvastatiinia heti kohtauksen jälkeen ja nostamalla annos kuukauden kuluttua 80 mg:aan. Samankokoisessa vertailuryhmässä aloitettiin miedompi simvastatiini (20 mg päivässä) vasta 4 kuukauden lumevaiheen jälkeen.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Uloshengitysilman pH matalampi kroonisilla yskijöillä

Edelleen tavataan kroonisia yskijöitä huolimatta etiologisten selvittelyjen ja hoitomahdollisuuksien paranemisesta. Osalla selityksenä on jostakin syystä häiriintynyt tai herkistynyt yskärefleksi. Britit selvittivät uloshengitysilman pH:ta ja klooripitoisuutta 50:n yskästä kärsivän ja 16 terveen verrokin joukossa; yskijöistä 20:llä syytä oireisiin (astma, postnasal drip tai nuha, gastroesofageaalinen refluksi, bronkiektasiat) ei löytynyt. Kaikilla yskijöillä ko. tutkitut parametrit olivat verrokkeja matalampia, kloorin osalta kuitenkin merkitsevästi vain gastroesofageaalisesta refluksista kärsivillä. Löytyisikö tältä linjalta uusia tuulia kroonisesta yskästä kärsivien lääkehoitoon?

Hannu Puolijoki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030