Wegenerin granulomatoosi: diagnoosi ja hoito
Wegenerin granulomatoosi on harvinainen, etiologialtaan tuntematon systeeminen vaskuliittisairaus, jota luonnehtii kohde-elinten nekrotisoivat pienten valtimoiden ja laskimoiden tulehduslöydökset.
Klassinen Wegenerin granulomatoosi vaurioittaa ensisijaisesti ylähengitysteitä, keuhkoja ja munuaisia.
Tautia tulisi epäillä usean elimen oireillessa selittämättömästi ja kun samalla löytyy vihjeitä vaskuliittiin sopivasta kudosiskemiasta.
Epäilyn herättyä avoterveydenhuollossa tulee viiveettä konsultoida vaskuliittien hoitoon perehtynyttä erikoissairaanhoidon yksikköä, jossa diagnoosi varmistetaan.
Diagnostiikassa ovat keskeisiä sopiva kliininen taudinkuva ja löydökset, joita täydentävät valkosoluvasta-aineiden, erityisesti c-ANCA/PR-3 tyypin, esiintyminen. Yleisesti suositetaan biopsiaa diagnoosin varmistamiseksi.
Syklofosfamidin, kortikosteroidien, metotreksaatin ja atsatiopriinin käytölle on tutkimuksiin perustuvat suositukset.
Ensimmäiset potilasraportit Wegenerin granulomatoosista ovat 1930-luvun Saksasta, missä nuori patologi Frederick Wegener tutki tätä useita eri elimiä vaurioittavaa vaskuliittitautia, jossa esiintyy tyypillinen yhdistelmä kliinisiä ja patologisia löydöksiä (1). Olennaiset taudinpiirteet oli kuvattu…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
