Lapsi ja vajaakykyinen potilaana
Kiiretilanteita lukuun ottamatta potilaan hoitoon vaaditaan aina hoitosuostumus. Potilaslakia muutettiin vuonna 1999 siten, että myös vajaakykyisten aikuisten hoitoon tarvitaan suostumuksen antaja. Lääkäri ei voi koskaan toimia omin päin. Silloin, kun suostumuksen antajia on useita ja heidän näkemyksensä eroavat toisistaan, olisi valittava potilaan hoitotahtoa tai henkilökohtaista etua parhaiten vastaava vaihtoehto. Alaikäisten hoidossa lääkärillä ei kuitenkaan ole valintaoikeutta, vaan huoltajien olisi päästävä yhteisymmärrykseen. Vaikeita tilanteita voi syntyä, jos lääkäri katsoo suostumuksen antajan jättävän huomioimatta potilaan aikaisemmin ilmaiseman tahdon. Hankalissa tapauksissa voidaan aikuispotilaalle määrätä edunvalvoja, joka voi puolueettomasti tulkita potilaan hoitotahtoa. Lapsi voidaan tarvittaessa ottaa huostaan tai hänelle voidaan määrätä oheishuoltaja hoidon takaamiseksi.
Potilaslain peruslähtökohtiin kuuluu, että hoitoon on saatava potilaan suostumus. Toisaalta on olemassa potilasryhmiä, joilta ei ole ainakaan kaikissa hoitotilanteissa mahdollista saada pätevää suostumusta. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan hoitoa koskevaa päätöksentekoa silloin, kun potilas on…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



