TVT-leikkauksen operatiivista hoitoa vaativat komplikaatiot

Naisten ponnistusinkontinenssiin etsitään edelleen ihanteellista menetelmää. Nykyisistä ideaalisin on vuonna 1995 käyttöön otettu mini-invasiivinen TVT-leikkaustekniikka, jolla pyritään palauttamaan löystyneen lantion pohjan voima ja kimmoisuus. Materiaalina käytetään verkkomaista prolenenauhaa, joka viedään paikalleen vaginan etuseinään tehdystä aukosta.

Ossi Lindell

Tiboloni voi vähentää antikoagulaatiolääkkeen tarvetta

Antikoagulaatiolääkityksellä olevat potilaat eivät käyttäne kovin yleisesti hormonikorvaushoitoja (HTR) perussairautensa takia. Siksi HTR:n ja oraalisten antikoagulanttien interaktioista ei ole paljoa kokemuksia. Perinteisten, estrogeenia ja progestiinia sisältävien HTR-hoitojen on ajateltu lisäävän veren hyytymistaipumusta ja otaksuttu antikoagulaation annostarpeen lisääntyvän niiden aikana. Tätä ominaisuutta ei ole liitetty HTR-hoidossa käytettyyn synteettiseen estrogeenityyppiseen steroidiin tiboloniin. Kun analysoitiin hyytymisen estämiseen tarvittava antikoagulanttiannos potilailla, jotka aloittivat tiboloni- tai estrogeeni/progestiinihoidon, todettiin tiboloniryhmässä akuutti antikoagulaatiolääkkeen annostarpeen väheneminen. Vastaavaa ilmiötä ei liittynyt muihin HTR-hoitoihin. Tutkijat otaksuvat että tibolonin androgeeninen ominaisuus selittää asian. Annostarpeen väheneminen riippui potilaasta ja vaikutus saattoi myös olla vakava. Tibolonia aloitettaessa antikoagulaatiohoitoa saavia potilaita onkin seurattava aluksi viikoittain, jotta oraalisen antikoagulantin annosta osataan pienentää. Luonnollisesti hormonikorvaushoidon hyödyt ja haitat vaativat näillä potilailla oman, erityisen pohdintansa.

Pertti Kirkinen

Liikunta osteoporoosin ja osteoporoottisten murtumien ehkäisyssä

Osteoporoosissa alentunut luun mineraalimassa ja luukudoksen mikroarkkitehtuurin heikentyminen johtavat murtumariskin lisääntymiseen. Joihinkin osteoporoottisten murtumien riskitekijöihin, kuten alaraajojen lihasvoimaan sekä luun mineraalimassaan ja rakenteeseen voidaan kuitenkin vaikuttaa. Säännöllinen liikunta saattaa olla ainoa keino ehkäistä osteoporoottisia murtumia, sillä se vaikuttaa sekä luun lujuuteen että vähentää kaatumisia. Kriittinen vaihe on 10-12-vuotiaana, jolloin luusto on herkin fyysiselle kuormitukselle. Kehon painoa kantavaa ja iskutyyppistä kuormitusta sekä voimaharjoittelua suositellaan lapsuudesta vanhuuteen. Ikääntyneiden harrastaman liikunnan tulisi parantaa tasapainoa, alaraajojen lihasvoimaa, joustavuutta ja koordinaatiota.

Ari Heinonen, Saija Karinkanta

Itsemurhan postventio

Itsemurhan postventiosta on Suomessa kirjoitettu vähän. Postventiolla tarkoitetaan yksilöllisesti valittavia menetelmiä, joilla pyritään lievittämään tapahtuneen itsemurhan aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia omaisissa, läheisissä ja terveydenhuollon ammattilaisissa. Tavoitteena on vähentää mahdollisia traumaperäisiä stressireaktioita, masennusta ja itsetuhokäytöstä sekä ylläpitää terveydenhuollon ammattilaisten työkykyä ja samalla lisätä heidän ymmärrystään itsemurhasta ilmiönä. Artikkelissa kuvataan erilaisia postventiotilanteita. Tarjolla olevista menetelmistä ja hoitomuodoista tulisi tiedottaa jokaiselle läheisen itsemurhan kokeneelle.

Veera Pohjolainen, Pirjo Saarinen

Ohjelmoituvatko kansantautimme jo sikiökaudella ja varhaislapsuudessa?

Useassa tutkimuksessa on todettu, että monelle kansantaudille, kuten tyypin 2 diabetekselle, verenpainetaudille ja sepelvaltimotaudille, altistavat riskitekijät ovat peräisin sikiökaudelta ja varhaislapsuudesta. Syntymälaihuus, usein yhdistyneenä hitaaseen kasvuun varhaislapsuudessa, näyttää lisäävän sairastumisriskiä moneen kansantautiin. Riski sairastua varttuneemmalla iällä näyttää latautuvan elimistöön erittäin varhaisessa vaiheessa. Tulevaisuuden haasteena on selvittää varhaisen kasvun ja kehityksen, perimän sekä ympäristön yhteisvaikutukset aikuisiän terveyteen.

Johan G. Eriksson, Tom Forsén, Eero Kajantie, Hilkka Ylihärsilä

Terveydenhuollon naistyöntekijöiden terveydentila, työolot ja terveyskäyttäytyminen

Terveydenhuollossa työskentelevien naisten terveydentilassa, työoloissa ja terveyskäyttäytymisessä on suuria ammattiryhmien välisiä eroja. Verrattaessa keskenään Helsingin kaupungin eri työntekijäryhmiä havaittiin, että koettu terveys ja fyysinen toimintakyky olivat sitä parempia ja käyttäytyminen sitä terveellisempää, mitä koulutetummasta ammattiryhmästä oli kyse. Lääkäreillä ja osin sairaanhoitajilla esiintyi kuitenkin psyykkistä rasitusta ja jaksamisongelmia yleisemmin kuin vähemmän koulutetuilla ammattiryhmillä.

Mikko Laaksonen, Akseli Aittomäki, Eero Lahelma

Silmälääkäreiden työtyytyväisyyteen ja motivaatioon vaikuttavat tekijät

Raportti esittelee tammikuussa 2002 toteutetun silmälääkärikyselyn tulokset. Kyselyyn vastasi 44 % työikäisistä silmälääkäreistä. Vastaajat olivat työtilanteeseensa kohtalaisen tyytyväisiä. Kaksi kolmasosaa työikäisistä silmälääkäreistä ei suunnitellut muutoksia työolosuhteisiinsa seuraavan viiden vuoden aikana, ja neljäsosa vastanneista piirsi laskevan motivaatiokäyrän. Toive paremmasta palkkatasosta nostettiin avoimissa vastauksissa selkeästi eniten esille. Kyselyn tuloksia hyödynnetään Suomen silmäterveydenhuollon dynamiikkaa tutkivassa projektissa.

Anja Tuulonen

Lyhyesti: Rintojen omaseuranta ja Hodgkinin tauti

Monikansallisessa syöpärekistereihin perustuvassa tapaus-verrokkitutkimuksessa selvitettiin Hodgkinin tautiin hoitoa saaneiden naisten (n = 3 817) rintasyöpävaaraan vaikuttavia tekijöitä. Yli 40 Gy:n sädeannos rinnan alueelle lisäsi vaaran 8-kertaiseksi pienempään sädeannokseen verrattuna, mutta riski väheni, jos potilas oli saanut myös ovariotoimintaa lamaavia alkyloivia solunsalpaajia. Hormonaalinen stimulaatio osoittautui tärkeäksi sädehoidon indusoiman rintasyövän kehittymisessä. Rintasyövän suurentunut vaara säilyi 25 vuotta. Hodgkinin taudin sairastaneet potilaat paranevat, mutta uudet syövät - naisilla rintasyöpä - ovat toistaiseksi heidän tärkein kuolinsyynsä. Tämän takia potilaita pitää informoida suurentuneesta rintasyöpävaarasta ja ohjata säännölliseen seurantaan loppuelämän ajaksi. Hoitojen kehittyminen vähentänee pitkällä aikavälillä uuden syövän vaaraa.

Pentti Huovinen

Lyhyesti: Ujous ja serotoniini liittyvät yhteen

Tutkimuksissa ei ole selvinnyt, mitkä geneettiset tekijät ennakoivat ujoa luonnetta. Israelilaisessa tutkimuksessa 7-8-vuotiaiden koululaisten ujouden astetta arvioivat koululainen itse, hänen vanhempansa ja opettajansa. Lisäksi tutkijat määrittivät koululaisten suun limasta polymeraasiketjureaktiomenetelmällä polymorfisia muutoksia mm. serotoniinin transportterin promoottoriin (5-HTTLPR) liittyen. Tutkimuksessa havaittiin, että lapsen ujous korreloi merkitsevästi 5HTTLPR:n polymorfisen pitkän alleelin olemassaolon kanssa selittäen 7 % ujouden vaihtelusta. Näyttääkin siltä, että serotoniinin siirtoon liittyvä polymorfinen defekti liittyy ujouteen.

Raimo Kr Salokangas

Kannanottoja ja ohjeita hormonikorvaushoidon rintasyöpäriskistä

Alkuvuodesta huomiota herättäneet tutkimukset vaihdevuosien hormonikorvaushoidon riskeistä saivat vahvistusta ns. Million Women Studyn tuloksista. Tässä brittiläisessä tutkimuksessa analysoitiin yli miljoonan 50-64-vuotiaan naisen riskiä saada rintasyöpä tai kuolla rintasyöpään. Riski suhteutettiin vaihdevuosihormonihoitojen (HRT) kestoon ja laatuun. Puolet naisista oli käyttänyt tai käytti HRT:tä. Aineistossa todettiin 5 vuoden seurannan kuluessa 9 364 rintasyöpätapausta. 5 vuotta kestänyt estrogeenihoito lisäsi rintasyövän riskin 1,25-kertaiseksi, estrogeeni-progestiinihoito 1,74-kertaiseksi ja tiboloni 1,32-kertaiseksi hoitoja käyttämättömiin verrattuna. 10 vuotta kestänyt hoito lisäsi riskiä vielä tästäkin. Tässä aineistossa naisten rintasyöpäriski pieneni hoidon lopettamisen jälkeen hoitoja käyttämättömien naisten tasolle. HRT lisäsi rintasyöpäkuolleisuutta 1,22-kertaiseksi.

Pertti Kirkinen

Mikä auttaa itsemurhaa hautovaa?

Itsemurhan tehneiden psykologinen ruumiinavaus on yleisesti käytetty menetelmä, kun selvitetään itsemurhaan johtaneita syitä ja niitä keinoja, joilla itsemurhia voitaisiin estää. Tällöin joudutaan kuitenkin turvautumaan takautuvaan ja toisen käden tietoon, joihin molempiin liittyy virhelähteen mahdollisuus. Psykiatristen potilaiden omiin näkemyksiin siitä, mikä heitä on eniten auttanut hankalissa tilanteissa on paneuduttu yllättävän vähän.

Raimo K.R. Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030