Osteoporoosissa alentunut luun mineraalimassa ja luukudoksen mikroarkkitehtuurin heikentyminen johtavat murtumariskin lisääntymiseen. Joihinkin osteoporoottisten murtumien riskitekijöihin, kuten alaraajojen lihasvoimaan sekä luun mineraalimassaan ja rakenteeseen voidaan kuitenkin vaikuttaa. Säännöllinen liikunta saattaa olla ainoa keino ehkäistä osteoporoottisia murtumia, sillä se vaikuttaa sekä luun lujuuteen että vähentää kaatumisia. Kriittinen vaihe on 10-12-vuotiaana, jolloin luusto on herkin fyysiselle kuormitukselle. Kehon painoa kantavaa ja iskutyyppistä kuormitusta sekä voimaharjoittelua suositellaan lapsuudesta vanhuuteen. Ikääntyneiden harrastaman liikunnan tulisi parantaa tasapainoa, alaraajojen lihasvoimaa, joustavuutta ja koordinaatiota.