Lyhyesti: Irinotekaanin farmakokinetiikkaa voidaan ennakoida midatsolaamitestillä

Irinotekaani on solunsalpaaja, jota käytetään suolistosyövän hoitoon. Osa potilaista saa hoidosta hankalia sivuvaikutuksia, kuten vaikean ripulin ja neutropenian. Irinotekaanin annostelu potilaan kehon pinta-alan mukaan ei vähennä irinotekaanin farmakokineetikan suurta yksilöllistä vaihtelua. Irinotekaani metaboloituu maksassa sytokromin P450 3A-entsyymiperheen ja UGT1A-entsyymijärjestelmän (uridine diphosphate glucuronosyltransferase) kautta. Suolistosyöpää tai keuhkosyöpää sairastavien 30 potilaan CYP3A-entsyymin aktiivisuutta mitattiin antamalla suoneen midatsolaamia ja mittaamalla midatsolaamin puhdistuma. UGT1A-entsyymien yksilöllisiä eroja selvitettiin määrittämällä potilaiden genotyypit. Potilaat saivat 600 mg:aa irinotekaania kolmen viikon välein. Midatsolaamitesti ennakoi luotettavasti irinotekaanin puhdistumaa verestä. Jatkotutkimuksia tietysti tarvitaan, mutta jo nyt näyttää ilmeiseltä, että irinotekaania ei ole syytä annostella kehon pinta-alan mukaan. Vakioannos irinotekaania voisi olla sopivampi lähestymistapa, tai jos halutaan optimoitu annos, pitäisi potilaan yksilöllinen farmakokineettinen status selvittää tekemällä midatsolaamitesti ja määrittämällä UGT1A-genotyyppi.

Sirkku Jyrkkiö

Hyvä suuhygienia vähentää iäkkäiden keuhkokuumeita

Japanilaiset selvittivät, voidaanko hyvällä suuhygienialla vähentää riskiä saada pneumonia. Tutkimuksessa oli mukana 59 hoitolaitoksessa asuvaa, jotka jaettiin sokkoutetusti kahteen ryhmään: tavanomaisen hoidon ja tehostetun hampaiden sekä ienten puhdistusten ryhmään. Suu hoidettiin joka ruokailun jälkeen. Yskärefleksin herkkyyttä määritettiin sitruunahappokokeella. Osoittautui, että interventioryhmässä yskärefleksin herkkyys parani merkitsevästi 30 päivän hoidon jälkeen, ja verrokkiryhmään nähden paranemisen riskisuhde oli 5,3. Sen sijaan kuukauden hoidolla ei muutoksia havaittu seerumin substanssi-P-pitoisuuden, kognitiivisen toiminnan tai päivittäisaktiviteettien suhteen (ADL). Yskärefleksin herkkyyden parantumisen katsottiin vähentävän keuhkokuumeherkkyyttä.

Hannu Puolijoki

Psykiatrisen hoidon turvallisuus on huonosti raportoitua

Lääketieteelliseltä hoidolta edellytetään paitsi vaikuttavuutta, myös turvallisuutta. Samat vaatimukset koskevat myös psykiatrista hoitoa, mutta tutkimuksissa tämä alue jää valitettavan usein liian vähälle huomiolle. Mielenterveysalan Cochrane-ryhmä, johon kuuluu myös suomalainen jäsen, selvitti 142 tutkimuksen perusteella, miten hyvin tutkitun hoidon turvallisuusnäkökohdat oli raportoitu. Lääketutkimusten kohdalla kliiniset sivuvaikutukset oli adekvaatisti raportoitu 21,4 %:ssa tutkimuksista ja laboratoriotutkimukset 16,5 %:ssa, mutta sivuvaikutusten vuoksi tutkimuksesta poisjääneitä oli raportoitu 32 %:ssa tutkimuksista. Kiintoisaa oli, että kirjoittajien nimiin ja toimipaikkoihin uhrattiin enemmän palstatilaa kuin hoidon sivuvaikutuksiin. Ongelmallisin tilanne koski ei-lääkkeellisiä hoitoja, joista ei yhdessäkään ollut adekvaatisti raportoitu sivuvaikutuksia. Monimuuttuja-analyysi osoitti, että sivuvaikutusten adekvaatti raportointi puuttui usein Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa, kun taas skitsofreniatutkimukset käsittivät muita useammin myös sivuvaikutusten raportoinnin. Oikeutetusti tutkijat toteavatkin, että tutkimusten turvallisuuskysymysten heikko raportointi estää mielenterveysalan interventioiden riski-hyötysuhteen rationaalisen arvioinnin. Tähän kysymykseen on syytä myös meidän mielenterveysalalla työskentelevien lääkäreiden kiinnittää huomiota.

Raimo K.R. Salokangas

Valtimo vai laskimo sydämen ohitusleikkaukseen?

Värttinävaltimosiirrettä kokeiltiin 1970-luvulla sydämen ohitusleikkauksissa. Valtimosiirteen todettiin kuitenkin olevan herkkä spasmeille ja toiminnallisille tukoksille toisin kuin saphena magna -laskimosiirre. Laskimoakin parempi aukipysyvyys saavutettiin käyttämällä vasenta rinnanseinämän valtimoa (LITA). Uusien spasmin estävien lääkkeiden ja parantuneen talteenottotekniikan myötä on värttinävaltimoa jälleen alettu käyttää.

Tom Scheinin

Lyhyesti: Hematospermia ja prostatakarsinooma

Hematospermia, verinen siemenneste, on harvinainen, mutta pelästyttävä oire, joka usein yhdistetään prostatiittiin. Sitä on totuttu pitämään tilapäisenä ja vaarattomana ilmiönä. Hematospermian ja prostatakarsinooman yhteyttä selvitettiin eturauhassyövän seulontatutkimukseen 10 vuoden aikana osallistuneen 26 126 amerikkalaismiehen avulla. Prostatakarsinooma löytyi 1 708:lta (6,5 %) seulontaan osallistuneelta. Koko tutkimuspopulaatiosta 139:llä oli anamneesissa hematospermia. Heistä karsinooma todettiin 19:llä, ikämediaani oli 61 vuotta (40-89 v). Monimuuttuja-analyysissä hematospermia osoittautui merkittäväksi prostatakarsinooman ennustekijäksi, kun taas hematuria ei sitä ollut. 40 vuotta täyttänyt hematospermiaa valittamaan tuleva mies pitää tutkia huolellisesti prostatakarsinooman poissulkemiseksi.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Kohonnut CRP ja yliärtyvät bronkukset

Suomessa on veren C-reaktiivista proteiinia käytetty vuosia tulehdussairauksien voimakkuuden mittarina. Viime aikoina on kertynyt näyttöä siitä, että lievästikin kohonneella CRP:llä ja kardiovaskulaarisilla haittatapahtumilla olisi yhteyttä. Sama näyttää tulevan esiin myös matalien ventilaatiofunktioiden (FEV1)ja keuhkoputkien yliärtyvyyden suhteen ranskalaisten tekemän tutkimuksen perusteella. Mukana oli 259 astmatyyppisistä oireista kärsivää, joille tehtiin metakoliini-inhalaatioaltistus ja määritettiin seerumin CRP erittäin tarkalla menetelmällä. Kirjoittajien mukaan tulokset osoittavat, että systeeminen tulehdusprosessi voisi olla myös astmatyyppisten oireiden taustatekijänä. Inflammaatiotahan on hoidettu hengitettävillä steroideilla; pitäisikö hoitoa pyrkiä saamaan vielä syvemmälle? Systeemiset steroidit ja niiden sivuvaikutukset toki tunnetaan.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030