Miten potilas motivoituu hoitonsa aktiiviseksi osapuoleksi?

Useimmat potilaat eivät vastaanottohetkellä ole valmiita ryhtymään elämäntapojen muutoksiin. Ihmisten valmiutta muuttaa elämäntapojaan voidaan havainnollistaa janalla: vasemmassa reunassa olevat eivät ole lainkaan kiinnostuneita muutoksesta, oikeassa reunassa olevat ovat jo muuttaneet elämäntapojaan. Elämäntapojen muuttaminen on prosessi, jossa potilas liikkuu janalla asteittain oikealle. Lääkärin suora kehotus muuttaa elämäntapoja ei motivoi potilasta, vaan johtaa usein muutosvastarintaan. Potilaan oma motivaatio voi herätä potilaskeskeisellä työskentelyllä, joka johdattaa potilaan itse ajattelemaan asiaa ja tekemään päätöksen elämäntapojen muuttamisesta. Varsinainen ohjaus elämäntapojen muuttamiseksi kannattaa suunnata niille potilaille, jotka ovat valmiita tekemään muutoksia.

Pertti Mustajoki

Lehmän epiteelin aiheuttaman astman diagnostiikka

Lehmäastma on perinteisesti diagnosoitu keuhkoputkialtistuksella, mutta näyttää siltä, että se voidaan diagnosoida luotettavasti ilman sitäkin. Astmaatikko, jonka oireet ovat yhteydessä karjanhoitotyöhön, tulisi lähettää keuhkosairauksien klinikkaan, missä hänelle tehdään ihokoe lehmän epiteelille sekä määritetään seerumin lehmäspesifisen IgE:n pitoisuus. Jos ihokoe on negatiivinen, ei kyseessä ole lehmäastma, vaan mahdollisesti jokin muu maatalouden ammattiastma. Mikäli IgE-pitoisuus on 5 IU/l tai enemmän, lehmäastmaa voidaan pitää varmistettuna. Jos taas ihokoe on positiivinen, mutta IgE-pitoisuus on alle 5 IU/l, suoritetaan keuhkoputkialtistus tai jos se ei ole mahdollista, PEF:n työpaikkaseuranta. Näiden suositusten avulla lehmäastman diagnostiikka tullee aikaisempaa käytäntöä halvemmaksi ja nopeammaksi.

Heikki Koskela - Antti Taivainen - Henrik Nordman

Terhi Heinäsmäestä Lääkärilehden kolumnisti

Mikä vie suomalaisen lääkärin kerta toisensa jälkeen ulkomaankomennuksille - katastrofityöhön sota-alueelle Liberiaan, Kosovon sodan aikana Albaniaan, jälleenrakentamaan Kosovoon, maanjäristyksen jälkeen Intiaan tai apua organisoimaan Geneveen?

Suvi Sariola

Missä psykiatrit ovat?

Koska psykiatrivajeen oli todettu lisääntyneen, Suomen Psykiatriyhdistys päätti marraskuussa 2001 tutkia psykiatrian alan lääkärien työkokemuksia ja sijoittumista työelämään. Yhdistyksen jäsenkunnalle suunnatun kyselytutkimuksen mukaan työikäisistä psykiatrian alan lääkäreistä 82 % työskenteli psykiatrian piirissä. Heistä joka kymmenes oli osapäivätyössä. Runsas 70 % työpaikoista oli julkisella sektorilla. Kaikkien yksityislääkärien (n = 153) siirtyminen julkiselle sektorille ei poistaisi vallitsevaa vajetta. Vajaa kolmannes suunnitteli vaihtavansa lähitulevaisuudessa työpaikkaa. Suuri työmäärä ja huonot työolosuhteet olivat pääasialliset syyt työpaikan vaihtoon. Psykiatrivajeen ja sen kärjistymisen taustalla on useita muutoksia, jotka ovat kaikki ajoittuneet lyhyelle aikavälille viime vuosiin.

Jyrki Korkeila - Matti Joukamaa - Aini Ostamo - Raimo K.R. Salokangas

12 vuotta ja 12 lakkautettua sairaalaosastoa Psykiatrian rakennemuutos Pirkanmaalla

Pirkanmaalla on kaikista psykiatrista erikoissairaanhoitoa tuottavista laitoksista vähennetty toimintoja tai lopetettu ne kokonaan. Osa vapautuneista resursseista on siirretty lasten- ja nuorisopsykiatriaan sekä psykiatriseen avohoitoon. Lakkautusprosessin aikana sekä sairaansijojen että hoitopäivien määrät ovat puolittuneet, mutta hoitojaksot ovat lisääntyneet. Henkilöstölle jatkuvat muutokset ovat aiheuttaneet epävarmuutta ja vähentäneet luottamusta työnantajaa kohtaan. Potilaille hoitoon pääsyn vaikeutuminen ja avohoitopalvelujen kohtuuttoman pitkä odottaminen johtaa psyykkisen sairauden pahenemiseen tai pitkittymiseen.

Tarja Pukuri - Esa Leinonen

Leikkauksen jälkeisen pahoinvoinnin ja oksentelun ehkäisy

26.9.2003 Helsingin yliopisto

Ritva Jokela

Kohdunkaulan syövän esiintyvyys ja ennuste Thaimaassa

26.9.2003 Tampereen yliopisto

Supannee Sriamporn

Kliinisiä ja epidemiologisia tutkimuksia Venäjän 1990-luvun kurkkumätäepidemiasta

26.9.2003 Tampereen yliopisto

Jukka Lumio

Nivelreuman genetiikkaa: HLA:n ja sukupuolen vaikutus tautialttiuteen

26.9.2003 Turun yliopiston

Susanna Laivoranta-Nyman

Rotan nivuskielekkeen verenkierron arviointi

26.9.2003 Turun yliopisto

Ilpo Kinnunen

Äidin masentuneisuus raskauden aikana ja lapsen hyvin varhainen ero vanhemmista

26.9.2003 Oulun yliopisto

Pirjo Mäki

Lyhyesti: Gastroesofageaalinen motiliteettihäiriö yskän syynä

Gastroesofageaalinen refluksi (GER) on ilmeisesti arvioitua tavallisempi kroonisen yskän syy. Britit tutkivat, mikä on motiliteettihäiriön osuus yskän taustalla: 43:lle krooniselle yskijälle (34:llä GERin oireita) suoritettiin esofaguksen manometria ja 24 tunnin pH-mittaus; verrokkeina oli 21 tervettä. Yhdeksällä yskijöistä löydökset olivat normaalit, lopuista (n = 34) 32 %:lla (11) oli vain poikkeava manometria, 15 %:lla (5) yksin poikkeava pH-mittaus ja 53 %:lla (18) molemmat olivat poikkeavia. Verrokeista vain yhdellä manometrian löydös oli epänormaali. Havainto on mielenkiintoinen, koska motiliteettiongelmat ovat aiemmin jääneet pH:n mittaamisen varjoon ajateltaessa pitkittyneen yskän syitä.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Omakuva, äitisuhde ja diabeetikkotyttöjen syömishäiriöt

Diabetesta sairastavilla tytöillä on kaksinkertainen riski sairastua syömishäiriöön. Kanadalaistutkimuksessa selvitettiin syömishäiriöiden esiintymiseen liittyviä tekijöitä. Ensimmäinen havainto oli, että yli puolella diabeetikkotytöistä oli syömiseen liittyviä häiriöitä. Nuoren käsityksessä itsestään esiintyneet ongelmat, äidin huolestuneisuus omasta painostaan ja ulkomuodostaan ja äiti-tytärsuhteeseen liittyneet ongelmat liittyivät selvästi syömishäiriöiden määrään. Lähemmässä tarkastelussa äitien huolestuneisuus painostaan vaikutti suoraan tyttären syömishäiriöiden määrään. Nuoren itsetunnon kohentamisen lisäksi tärkeää on muistaa myös perheen osuus ja liittää perhe mukaan hoitointervention piiriin.

Raimo Kr Salokangas

Hormonikorvaushoito ja sydän - haittoja oletetun hyödyn sijaan

Viime vuosikymmenellä hormonikorvaushoitoon kohdistettiin suuria toiveita iäkkäiden naisten sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä. Useat tutkimukset osoittivat, että hoidolla on monia potentiaalisesti hyödyllisiä sydänvaikutuksia, ja ensimmäiset satunnaistamattomiin väestöotoksiin perustuneet tutkimuksetkin tukivat tätä. Ei siis ihme, että hormonikorvaushoitoa markkinoitiin laajemmilla indikaatioilla kuin pelkästään vaihdevuosivaivojen oireenmukaiseksi lyhytaikaiseksi hoidoksi.

Juhani Airaksinen

Tupakoiva filmitähti on huono esimerkki nuorille

Kuinka paljon elokuvissa tapahtuva tupakointi lisää nuoren katsojan riskiä aloittaa tupakointi? Amerikkalaistutkimuksessa saadaan melko yksiselitteinen vastaus - paljon!

Robert Paul

Hidaskasvuisten lymfoomien ensilinjan hoito on seuranta

Useimmilla hidaskasvuisiin lymfoomiin sairastuneilla potilailla on tautimuutoksia kaikilla tai lähes kaikilla imusolmukealueilla. Potilas hakeutuu tutkimuksiin huomattuaan, että esim. kaulan tai nivusen imusolmuke on jonkin verran suurentunut. Yleisoireita potilaalla ei yleensä ole ja hän tuntee itsensä muuten terveeksi.

Sirkku Jyrkkiö

Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö lisää lapsen myöhempiä alkoholiongelmia

Alkoholia runsaasti käyttävien äitien lapsilla on kohonnut alkoholin väärinkäytön riski. Yleensä tämän selitetään johtuvan alkoholiriippuvuuteen liittyvästä perinnöllisestä alttiudesta ja lapsuudenympäristön vaikutuksesta. Mutta voisiko sikiölle kehittyä biologisella tasolla erityinen alttius vasta aikuisuudessa ilmeneville alkoholiongelmille? Tämän selvittämiseksi tutkittiin alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia 21-vuotiailla nuorilla, joiden äitien alkoholinkäyttö oli selvitetty heidän raskaana ollessaan. Äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö korreloikin merkitsevästi tutkittujen nuorten alkoholinkäytöstä aiheutuneisiin ongelmiin, vaikka huomioon otettiin muut tekijät. Sen sijaan tupakoinnilla ei vastaavaa yhteyttä ollut. Voidaankin päätellä, että äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö voi herkistää jälkeläisten keskushermostoa halukkaalle alkoholinkäytölle, kuten on todettu eläinkokeissa. On myöskin mahdollista, että tutkimuksissa todetut sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamat ongelmanratkaisukyvyn ja tarkkaavaisuuden häiriöt johtavat aikuisiässä kontrolloimattomaan alkoholinkäyttöön ja sitä kautta alkoholinkäyttöön liittyviin ongelmiin. Joka tapauksessa näyttää siltä, että äidin raskaudenaikaisella alkoholinkäytöllä voi olla haitallisia vaikutuksia heidän lapsilleen aina aikuisikään asti.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Serotoniinilääkkeet lisäävät litiumin aiheuttaman polyurian riskiä

Litiumin käyttöön liittyy lisääntynyt virtsan eritys eli polyuria. Litiumklinikan potilailta kerättiin vuorokausivirtsa ja analysoitiin sen määrään yhteydessä olevia tekijöitä. Polyurian - enemmän kuin 3 litraa vuorokaudessa - esiintyvyydeksi saatiin 37 %. Samanaikainen serotoniinilääkitys kohotti polyurian riskin 4-kertaiseksi. Vaikutusmekanismi on avoin, mutta serotoniinilääkkeiden vaikutus näyttää kohdistuvan suoraan tubuluksiin. Joka tapauksessa tulisi tarkkaan arvioida, miten menetellä litiumia käyttävän potilaan polyurian suhteen. Litiumin lopettaminen ei ole paras vaihtoehto sitä usein seuraavan manian vuoksi. Huomiota tulisikin kiinnittää myös muuhun lääkitykseen ja harkita varsinkin serotoniiniaktiivisen lääkityksen vaihtamista.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Suuret inhaloitavat formoteroliannokset saattavat pahentaa astmaa

USA:ssa tutkittiin, voiko suuri säännöllisesti annossumuttimesta inhaloitava formoteroliannos (Foradil 12-24 myyg x 2 / pv) pahentaa astmaa. 3-6,4 % formoterolia 24 myyg x 2 / pv käyttäneistä sai astman vaikeita pahenemisvaiheita vs. 0-1,4 % verrokeista, jotka saivat joko lumelääkettä, salbutamolia tai pienemmän annoksen formoterolia. Löydös on tärkeä varsinkin amerikkalaisessa astman hoitologiikassa. Suomessa ei onneksi käytetä näin suuria annoksia, eikä juuri koskaan pienempiäkään annoksia pitkävaikutteisia sympatomimeetteja, ilman kumppanina otettavaa inhaloitavaa steroidia.

Hannu Puolijoki

Suomalaisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijät FINRISKI-tutkimuksessa 1982-2002

- Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä on seurattu Suomessa viiden vuoden välein vuodesta 1972 lähtien, aluksi Pohjois-Karjala projektin arviointiin liittyen.

Erkki Vartiainen - Tiina Laatikainen - Heli Tapanainen, Veikko Salomaa - Pekka Jousilahti - Jouko Sundvall, Mira Salminen - Satu Männistö - Liisa Valsta