Lyhyesti: Sildenafiili auttaa keuhkoembolioista johtuvaan keuhkovaltimopaineen nousuun?

Sildenafiilin (Viagra) vaikutuksista myös ylempänä vartalolla sijaiseviin verisuoniin on ennenkin julkaistu mielenkiintoisia havaintoja niin eläintöistä kuin ihmisistäkin. Kun lääkettä (annos 50 mg x 3/pv) annettiin 12:lle keuhkoembolioiden jälkeen syntynyttä pulmonaarista hypertoniaa sairastavalle, joita ei voitu leikata (trombendarterektomia), hemodynamiikasta ja suorituskyvystä kertovat suureet paranivat kuuden kuukauden hoidolla eikä epätoivottuja (?) erektioita tai pyörtymisiäkään esiintynyt. Tutkimuksesta puuttui verrokkiryhmä, mutta kirjoittajat pitävät havaintojaan hyvinä ja esittävätkin lumekontrolloidun selvityksen tekemistä.

Hannu Puolijoki

Rannekanavaoireyhtymä - leikkaus vai konservatiivinen hoito?

Rannekanavaoireyhtymä on tavallisin yläraajan leikkaustoimenpiteen aihe. Retrospektiivisessa poikkileikkaustutkimuksessa alle puolet 230 potilaasta oli ennen leikkausta saanut muuta hoitoa kuin tulehduskipulääkkeitä. Noin puolella tutkittavista esiintyi haittaavia käsioireita, kun leikkauksesta oli kulunut hieman yli vuosi. Hoitotulokset eivät yksiselitteisesti puolla leikkaukseen suoraan ohjaavaa hoitokäytäntöä. Tutkimusten mukaan osa potilaista hyötyy injektiohoidosta, lastahoidosta ja käden aktiivisesta mobilisaatiosta. Leikkaushoitoa voidaan suositella, kun oireena on pareesi tai selvä tuntopuutos, ja niille, joilla konservatiivinen hoito ei tuo apua kipu- ja puutumisoireisiin.

Jari Ylinen, Päivi Dyster, Kaija Iljala, Jukka Kupila, Esa Muuronen, Mauri Kallinen, Esko Mälkiä, Arja Häkkinen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 33/2003 Kommentteja

Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden sosioekonomiset erot

Terveys 2015 -ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi sosioekonomisten kuolleisuuserojen pienentäminen viidenneksellä. Merkittävä osa näistä eroista johtuu sepelvaltimotaudista, ja niinpä tutkimme sen tärkeimpien riskitekijöiden kehitystä koulutuksen pituuden mukaan luokitelluissa ryhmissä FINRISKI-väestötutkimusten aineistoista vuosilta 1992, 1997 ja 2002. Riskitekijöissä todettiin koulutusryhmittäin erittäin merkitsevät tasoerot kummallakin sukupuolella. Ainoa poikkeus oli kohonneen verenpaineen esiintyvyys miehillä. Erot eivät merkitsevästi muuttuneet kymmenvuotisjakson aikana. Ilman uusia tehokkaita toimenpiteitä sepelvaltimotautikuolleisuuden sosioekonomisten erojen ei voida odottaa supistuvan lähitulevaisuudessa.

Veikko Salomaa, Tiina Laatikainen, Heli Tapanainen, Pekka Jousilahti, Erkki Vartiainen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 33/2003 Kommentteja

Vesiepidemiat - kasvava ongelma?

Kansanterveylaitokselle raportoitiin vuosina 1998-2002 yhteensä 33 Suomessa tapahtunutta vesiepidemiaa, joissa sairastui yhteensä lähes 15 000 henkilöä. Epidemioihin sairastuneita on toki ollut rekisteröityjä tapauksia enemmän, sillä vain pieni osa lyhytkestoiseen ripuliin sairastuneista tulee tietoon. Vesivälitteiset epidemiat ovat siis edelleenkin kansanterveysriski, vaikka talousvesien kemiallinen ja mikrobiologinen laatu on yleensä hyvä.

Terttu Vartiainen, Ilkka Miettinen, Outi Zacheus

Skitsofrenian syyt, ehkäisy ja hoito perhenäkökulmasta

Viime vuosina skitsofrenian tutkimuksessa ja hoidossa ovat korostuneet biologinen etiologia ja lääkehoito, mutta potilaan ja perheen kokonaisvaltainen huomioon ottaminen on biologisen hoidon kehittymisestä huolimatta edelleen ensiarvoisen tärkeää. Skitsofrenian prodromaalioireiden epäspesifisyyden vuoksi preventiiviset interventiot ovat vasta tutkimuskäytössä ja niihin liittyy lukuisia eettisiä ongelmia. Psykoedukatiivinen perheterapia vähentää relapseja ja sitä tulisi tarjota yhtenä hoitomuotona uusille psykoosipotilaille ja heidän perheilleen.

Riikka Roisko, Kaisa Saari, Karl-Erik Wahlberg

Lyhyesti: Skitsofrenia ei vähene kaikkialla

Useissa maissa on todettu, että skitsofrenian ilmaantuvuus on viime vuosina pienentynyt. Syyksi on esitetty parantunutta äitiyshuoltoa ja raskauteen ja synnytykseen liittyvien komplikaatioiden vähenemistä. Yhtä Lontoon suurpiiriä 1965-97 tarkastelleessa tutkimuksessa tulos oli kuitenkin päinvastainen: skitsofrenian ilmaantuvuus kaksinkertaistui kolmen vuosikymmenen aikana. Voimakkainta lisäys oli alle 35-vuotiaina sairastuneilla. Tutkijat eivät kykene selittämään tulosta, mutta he tuovat painokkaasti esiin palvelujen tarpeen lisääntymisen, erityisesti nuorilla. Sama on ollut havaittavissa myös Suomessa, vaikka tutkimusten mukaan skitsofrenian ilmaantuvuus nuorilla on meillä pienentynyt.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Harvinainen angiosarkooma säästävästi leikatuilla rintasyöpäpotilailla

Amerikkalaiskollegat muistuttavat säästävästi leikattujen ja sädehoitoa saaneiden rintasyöpäpotilaiden huonoennusteisista angiosarkoomista, joita sntyy hoidettuun rintaan. Krooninen lymfödeema on tunnettu raajan angiosarkooman riskitekijä. Imuteiden obstruktio näyttää olevan merkittävä syy angiosarkooman taustalla. Katsauksen mukaan rinnan angiosarkooman suhteellinen riski säästävästi leikatuilla ja sädehoitoa saaneilla rintasyöpäpotilailla on noin 16-kertainen verrokkiväestön riskiin nähden. Tavallisimmin tauti ilmenee noin 4 vuoden kuluttua hoidoista. Se on onneksi harvinainen; esiintyvyys on noin 5/10 000 hoidettua potilasta. Kolmasosa angiosarkoomista ei näy mammografiassa. Tauti oireilee yleensä punoittavina iholäiskinä. Säästävästi hoidetun rintasyöpäpotilaan uudet iho-oireet edellyttävät aina näytteenottoa.

Seppo Yt Junnila

Onko tuseeraus tarpeen radikaalin prostatektomian jälkiseurannassa?

On vaikeaa kuvitella eturauhassyövän diagnostiikkaa ilman tuseerausta. Vaikka PSA olisi viitealueella, osalta potilaista löytyy sormin tunnusteltaessa paikallinen prostatakarsinooma ja löydös johtaa tarvittaviin lisätutkimuksiin. Jos hoidoksi valitaan radikaali prostatektomia, jälkiseuranta perustuu yleensä tuseeraukseen ja PSA:n mittaukseen. PSA on osittautunut erittäin luotettavaksi tähänkin tarkoitukseen jo lähes 15 vuoden käyttökokemusten perusteella. Tuseerauksen merkityksestä prostatektomian seurannassa sen sijaan on vain hyvin vähän tutkimustietoa.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Kaikille eläinlajeille oma viivakoodi

Kanadalainen tutkijaryhmä on löytänyt mitokondrion DNA:sta 650 emäksen pituisen pätkän, jonka sekvenssin perusteella eläinlajit voidaan erottaa toisistaan. Havainto mahdollistaa oman viivakoodin laatimisen todennäköisesti kaikille eläinlajeille. Toistaiseksi menetelmää on testattu yli 2 000 lajiin ja se on toiminut lähes sataprosenttisesti oikein. Vain muutamien amebojen suhteen ilmeni ongelmia. Varsinkin museoihmiset ovat uudesta systeemistä innoissaan ja kannattavat kaikkien tunnettujen miljoonan eläinlajin viivakoodaamista. Tämä urakka kestää kuitenkin parikymmentä vuotta ja maksaa yli 2 miljardia dollaria.

Matti Viljanen

Lyhyesti: Tuberkuloosialttius ja gammainterferonia koodaavan geenin homotsygotia

Useita geenejä tai niiden virheitä on syytetty tuberkuloosialttiuden aiheuttajiksi. Espanjalaiset tutkivat 113:n bakteriologisesti varmistetun keuhkotuberkuloosipotilaan, 207 lähikontaktin (näistä 125 tuberkuliinipositiivisia) sekä 100 terveen tuberkuliininegatiivisen verrokin aineiston. Niillä, jotka olivat homotsygootteja gammainterferonia koodaavan geenin (+874) A-alleelin suhteen, oli 3,75-kertainen keuhkotuberkuloosiin sairastumisen riski terveiden riskiin nähden. Perifeerisen veren lymfosyyttien gammainterferonin muodostamiskyky oli heillä niin ikään heikentynyt. Vaikka tutkijat eivät suoralta kädeltä usko tämän geenilöydöksen selittävän koko alttiutta, havainto on mielenkiintoinen. Myös Suomesta voisi löytyä tältä pohjalta kiinnostavaa aineistoa eri alueiden tuberkuloosin ilmaantuvuutta ajatellen.

Hannu Puolijoki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030