Varhaislapsuuden äärimmäinen laiminlyönti jättää pysyviä jälkiä

Varhaislapsuuden äärimmäinen laiminlyönti jättää pysyviä jälkiä

Pitkään jatkunut äärimmäinen laiminlyönti varhaislapsuudessa voi aiheuttaa pitkäkestoisia seurauksia olosuhteiden korjaantumisesta huolimatta. Näin todettiin pitkittäistutkimuksessa, jossa seurataan Romanian lastenkodeista Britanniaan adoptoitujen lasten kehitystä. Alle 6 kuukauden iässä adoptoiduilla vakavan laiminlyönnin seuraukset eivät enää näkyneet seurannassa. Yli 6 kuukauden iässä adoptoiduillakin tapahtui älyllisen kehitysviiveiden korjaantumista, mutta keskushermoston toimintaan liittyvät neuropsykiatriset erityispiirteet ja sosioemotionaaliset vaikeudet osoittautuivat pysyviksi.

Hanna Raaska

E-pillereillä lähes elinikäinen suoja muutamia syöpätyyppejä vastaan

Yhdistelmäehkäisypillerien käyttäjillä havaittiin merkitsevästi vähemmän kohdun runko-osan syöpää, munasarjasyöpää, suolistosyöpää sekä imusuonien ja hematologisia syöpiä kuin verrokeilla, jotka eivät olleet käyttäneet pillereitä (esiintyvyyssuhde 0,66–0,74). Tämä suojavaikutus kesti ainakin 30 vuotta pillerien käyttöjakson jälkeen. Rintasyöpää ja kohdunkaulan syöpää tavattiin pillerien käyttäjillä hieman enemmän, mutta viiden vuoden kuluttua käytöstä eroa ei enää todettu. Pariteetti, sosiaaliluokka ja muu sairastavuus eivät muuttaneet havaintoja, mutta tupakointiin liittyi pillerien käyttäjillä 1,34-kertainen keuhkosyövän esiintyvyyden lisäys.

Pertti Kirkinen

Oikaisu

Lääkärilehdessä 25–32/2017 julkaistussa artikkelissa MS-taudin hoito ja seuranta (s. 1641–5) taulukossa 1 todettiin virheellisesti, että glatirameeriasetaatti Copaxone pistetään lihakseen. Oikea antotapa on ihon alle. Lisäksi kappaleessa Raskaus ja imetys (s. 1644–5) todettiin virheellisesti, että glatirameeriasetaattihoitoja voi käyttää, kunnes raskaustesti on positiivinen. Glatirameeriasetaatti ei kuitenkaan ole enää (4/2017 lähtien) millään annosvahvuudella vasta-aiheinen raskauden aikana. Virheet on korjattu artikkelin sähköisiin versioihin.

Munuaissiirteitä eläviltä luovuttajilta tarvitaan lisää

Munuaissiirteitä eläviltä luovuttajilta tarvitaan lisää

Munuaisensiirto on loppuvaiheen munuaistaudin paras hoitomuoto. Kansainvälisesti munuaissiirteistä noin 40 % saadaan eläviltä luovuttajilta, mutta meillä määrä on pitkään ollut vähäinen. Suomessa munuaisensiirtojen määrä on viime vuosina lisääntynyt (taulukko 1) ja odotusajat siirtoon ovat lyhentyneet, koska munuaissiirteitä saadaan aivokuolleilta luovuttajilta entistä tehokkaammin. Tarvitaanko siis lisää siirteitä eläviltä luovuttajilta?

Ilkka Helanterä, Marko Lempinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030