Esimerkkinä Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Mitä EVO-rahoituksella on saatu aikaan?

Esimerkkinä Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Mitä EVO-rahoituksella on saatu aikaan?

Kolmen miljoonan euron EVO-rahoitus 153 tutkimushankkeelle tuotti 1 899 kansainvälistä ja 83 kotimaista julkaisua sekä 92 väitöskirjaa kuutena seurantavuonna Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Tutkijoiden ­tuottavuudessa oli suuria eroja. Väitöskirjaprojektit valmistuivat todennäköisemmin suurissa kuin pienissä tutkimusryhmissä. Tutkimus-EVO on etenkin väitöskirjaprojektien ja pienten tutkimusryhmien keskeinen ­rahoituslähde. Rahoituksen tuottavuutta on aiemmin tutkittu hyvin vähän.

Milla Mukka, Minna Kaila, Matti Salo

Kalliit myeloomalääkkeet käyttöön  – mutta miten?

Kalliit myeloomalääkkeet käyttöön – mutta miten?

Myelooma on toiseksi yleisin hematopoieettinen syöpä ja se on käytännössä parantumaton. Viime vuosikymmeninä autologinen kantasolujen siirto ja uudet lääkkeet ovat kuitenkin pidentäneet selvästi elinaikaa. Ensin perinteisten solunsalpaajien rinnalle tulivat vaikutusmekanismiltaan uudenlaiset proteasomin estäjä bortetsomibi ja immunomodulatorinen lenalidomidi (1). Viime vuosina on hyväksytty kuusi uutta lääkettä uusiutuneen myelooman hoitoon. Proteasomin estäjä karfiltsomibi (2) sekä vasta-aineet elotutsumabi (3) ja daratumumabi (4,5) annetaan laskimoon. Suun kautta otettavat pomalidomidi, panobinostaatti ja iksatsomibi odottavat korvattavuuspäätöstä.

Raija Silvennoinen, Esa Jantunen

Vartijaimusolmukebiopsiaan perustuva rintasyövän hoitokäytäntö turvallinen

Rintasyövän tärkein ennustetekijä on edelleen taudin leviäminen kainalon imusolmukkeisiin. Noin 20 vuotta sitten Suomessakin otettiin käyttöön vartijaimusolmukkeen tutkimus rintasyöpäleikkauksen aikana. Jos syöpä ei ole levinnyt vartijaimusolmukkeisiin, se ei ole levinnyt kainaloonkaan. Silloin kainalon imurauhasia ei yleensä poisteta ja potilas välttyy käden turvotukselta ja kainalon hermovaurioilta. Ruotsin rekisteritiedoista selvitettiin, onko tämä käytäntö turvallinen pitkäaikaisseurannassa.

Hannu Paajanen

Vanhuksen sekavuustilan hoito on vaikeaa

Sekavuustila on yleinen ja huonoennusteinen monisairailla ja leikkauksessa olleilla vanhuspotilailla. Se johtaa neljäsosalla kuolemaan, kognitio heikkenee monilla pysyvästi, ja iso osa joutuu laitokseen. Hoitosuosituksia sen ehkäisemiseksi on tehty, mutta hoitotutkimuksia vähemmän, joten suositukset perustuvat paljolti kokemukseen. Kokonaisvaltaisen geriatrisen arvioinnin tiedetään hieman lyhentävän deliriumin kestoa ja parantavan potilaiden elämänlaatua. Yksi hoitosuositusten elementeistä on potilaan orientoiminen ja tarkkaavaisuuden tukeminen. Yhdysvalloissa selvitettiin, voiko kognitiivisesti stimuloivalla interventiolla lyhentää deliriumin kestoa ja lievittää sen intensiteettiä.

Kaisu Pitkälä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030