Lyhyesti: Kohonnut verenpaine, tulehdussairausko?

The Women's Health Studyn (n = 20 000) osatutkimus on selvittänyt, onko C-reaktiivisen proteiinin (CRP:n) ja verenpaineen välillä yhteys. Tutkimuksessa mitattiin CRP verenpaineseurannan alussa; seurantaa kesti keskimäärin 7,8 vuotta. 5 400 naiselle kehittyi korkea verenpaine. Tuloksia korjattiin usean taustamuuttujan suhteen (ikä, painoindeksi, tupakointi, liikunta, alkoholinkäyttö, sukuanamneesi, diabetes, hormonikorvaushoito, hyperkolesterolemia). Lopputulokseksi jäi silti, että jos CRP-pitoisuus oli 1-3 mg/l, oli kohonneen verenpaineen suhteellinen riski 1,16 (1,08-1,25) ja jos se oli yli 3, oli luku 1,42 (1,31-1,54) verrattuna CRP-arvoon < 1mg/l. Myös essentiaalin verenpaineen synnyssä tulehdus on siis osasyyllinen. Tulehdus alkaakin olla yhteinen nimittäjä koko metabolisen oireyhtymän kirjolle.

Robert Paul

Lyhyesti: Valitse sairaalasi COPD:ssa

Britit julkaisivat keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen hoidosta ajatuksia herättävää tietoa: kuolleisuudessa ko. tautiin oli huomattavaa vaihtelua. Selittäjänä oli mm. sairaalan koko ja se, oliko sairaala opetuskäytössä vai ei. Riski kuolla oli 1,56-kertainen pienessä sairaalassa verrattuna opetussairaalaan (tai suurempaan sairaalaan). Selittäväksi tekijäksi tulivat esim. ko. alan reurssien ja spesialistien määrät. Tulokset kaipaavat tutkijoidenkin mukaan varmennusta laajemmalla auditoinnilla. Asiaa ruoditaan myös pääkirjoituksessa ja perätään kansallisia sopimuksia hoidosta, kuten meillä Suomessakin hoidon saannin kriteereistä...

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Suojaavatko vanhat psykoosilääkkeet aivoja alkoholilta?

Kuolemanjälkeisissä tutkimuksissa on alkoholistien ja skitsofreniapotilaiden aivoissa todettu poikkeavuuksia thalamuksen ja ponsin alueella. Alkoholin ja psykoosilääkkeiden osuutta näihin löydöksiin selvittääkseen tutkijat tekivät aivojen MK-tutkimukset potilaille, jotka sairastivat skitsofreniaa, skitsofreniaa ja alkoholismia ja pelkästään alkoholismia, sekä terveille verrokeille. Alkoholisteilla oli merkittäviä muutoksia sekä thalamuksessa että ponsissa. Skitsofreniapotilailla, joilla oli alkoholiriippuvuus, oli muutoksia vain ponsin alueella. Sen sijaan skitsofreniapotilailla, jotka käyttivät uusia psykoosilääkkeitä, thalamuksessa oli selvästi enemmän defektejä kuin perinteisiä psykoosilääkkeitä käyttäneillä. Erityisen suuri ero oli silloin, jos skitsofreniapotilas käytti runsaasti myös alkoholia. Siis alkoholismi johtaa thalamuksen ja ponssin defekteihin, mutta vanhat psykoosilääkkeet saattavat suojata skitsofreniapotilaita alkoholin aiheuttamilta thalamuksen defekteiltä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Tupakointi altistaa paniikkikohtauksille

Neljä vuotta kestäneessä normaaliväestön seurantatutkimuksessa selvitettiin tupakoinnin ja paniikkikohtausten yhteyttä. Tupakointi ja nikotiiniriippuvuus lisäsivät paniikkikohtausten riskiä noin kolminkertaisesti; vaikeampiasteisen paniikkihäiriön suhteen riski oli pienempi eikä tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa oli myöskin viitteitä siihen suuntaan, että paniikkikohtaukset ja -häiriö voivat puolestaan lisätä riskiä nikotiiniriippuvuuteen. Näyttääkin ilmeisen selvältä, että tupakointi on eräs paniikkikohtausten riskitekijä, mutta on myös mahdollista, että paniikkeihin taipuvaisilla henkilöillä on suurempi riski jäädä tupakan koukkuun.

Raimo Kr Salokangas

Skitsofrenia periytyy, ympäristö vaikuttaa puhkeamiseen

Psykiatrian alan johtavassa amerikkalaislehdessä julkaistiin professori Pekka Tienarin johtaman adoptiotutkimuksen tulokset, jotka saivat ansaittua huomiota myös pääkirjoituksessa. Tienarin ryhmä tutki skitsofreniaspektrin häiriöitä sairastaneiden ja terveiden äitien poisadoptoituja lapsia, jotka olivat ohittaneet skitsofrenian korkeimman riski-iän. Spektrin häiriöitä ovat skitsofrenia ja oudoiksi kutsutut persoonallisuushäiriöt [psykoosipiirteinen, eristäytyvä, epäluuloinen, estynyt persoonallisuus], muut ei-affektiiviset sekä affektiiviset eli maaniset ja depressiiviset psykoosit. Varsinaista skitsofreniaa sairastaneiden äitien lapsista 5,3 % sairastui skitsofreniaan, kun vastaava osuus terveiden äitien lapsilla oli 1,7 % (p = 0,06). Skitsofreniaspektrin häiriötä sairastaneiden äitien lapsista (korkean riskin lapset) peräti 22,5 % sairastui skitsofreniaspektrin häiriöön, kun vastaava osuus matalan riskin ryhmässä oli vain 4,4 % (p < 0,001). Korkean riskin lasten riski sairastua johonkin outoon persoonallisuushäiriöön (8,0 %) ja niistä erikseen psykoosipiirteiseen persoonallisuushäiriöön (2,7 %) tai johonkin ei-affektiiviseen psykoosiin (4,2 %) oli suurempi kuin matalan riskin jälkeläisillä (2,1 %, 0,0 % ja 0,6 %).

Raimo Kr. Salokangas

Formoteroli turvallinen myös kohtauslääkkeenä, vai onko?

Pitkävaikutteisten sympatomimeetien tultua markkinoille on varsinkin nopeampivaikutteisen formoterolin käytöä myös astmaatikon kohtauslääkkeenä mietitty (ja myös käytetty). Nyt tehdyssä laajassa 18 124 lapsen ja aikuisen tutkimuksessa verrattiin sitä avoimessa turvallisuusselvityksessä (4,5 myyg turbuhalerista; vastaa suomalaista laskutapaa noudattaen 6 myyg) salbutamoliin (200 myyg suihkeesta tai vastaavasta).

Hannu Puolijoki

Laskimotukostaipumuksen laboratoriodiagnostiikka

-Epäily perinnöllisestä tai hankitusta tukostaipumuksesta ja tarve lisätutkimuksiin pitäisi herätä ainakin, jos tukos on nuorella (alle 50-vuotiaalla) potilaalla, tukoksia on esiintynyt potilaalla aiemminkin, potilaan lähisukulaisilla on todettu tukoksia, tukos on epätyypillisessä paikassa, potilaalla on toistuvia keskenmenoja, tukos on idiopaattinen tai potilaalla on sekä valtimo- että laskimotukoksia.

Ulla Wartiovaara-Kautto - Martti Syrjälä

HPV DNA -testin käyttö: Ylittääkö haitta hyödyt?

Papilloomavirus (human papillomavirus, HPV) on kohdunkaulan syövän tärkein etiologinen riskitekijä (1). HPV:n ja kohdunkaulan syövän yhteys on vahvempi kuin esimerkiksi tupakan ja keuhkosyövän yhteys. Käytännössä lähes kaikki kohdunkaulan syövät ovat HPV:n aiheuttamia, eikä kohdunkaulan levyepiteelikarsinoomaa näyttäisi voivan syntyä ilman HPV:tä (2,3). Biolääketieteessä on vain harvoja esimerkkejä vahvemmasta kausaliteetista. HPV aiheuttaa myös huomattavan osan muista harvinaisemmista genitaalialueen syövistä ja osan suun ja nielun syövistä. HPV-tyyppejä on tunnistettu varmuudella yli sata. Genitaalialueelta on tavattu ainakin 40 eri HPV DNA -tyyppiä (4,5). Perinteisesti HPV-tyypit luokitellaan korkean riskin ja matalan riskin tyyppeihin sen mukaan, kuinka vahva niiden yhteys on kohdunkaulan syöpään. Korkean riskin tyyppejä on noin 15. HPV 16, 18, 33, 45 ja 59 ovat esimerkkejä näistä. HPV:n aikaansaama maligni transformaatio tapahtuu sen onkogeenien E6 ja E7 koodaamien onkoproteiinien avulla, jotka estävät tai häiritsevät kohdesolun kasvusäätelyproteiinien (p53 ja pRb) toiminnan, jolloin epiteelisolukon normaali differentioituminen häiriintyy.

Pekka Nieminen - Jorma Paavonen

Lyhyesti: Vaiti hississäkin!

Viisi lääketieteen opiskelijaa seurasi kahden viikon ajan erään sairaalan hisseissä tapahtuvia keskusteluja. Otokseen tuli 113 hissikyytiä, ja näissä lääkärit keskustelivat muiden kuullen potilasasioista 11 kertaa, muut terveysalan ammattilaiset 7 kertaa. Neljästi mainittiin potilaan nimi. Selvitys osoittaa, miten tavallista on, että potilasasioista puhutaan hisseissä muiden kuultavaksi. Cavete collegae!

Robert Paul

Nöyryyttävä ero myrkkyä mielelle

Rasittavat elämänmuutokset altistavat masennus- ja ahdistusepisodille. Yli 7 000 kaksosta käsittävässä tutkimuksessa elämänmuutokset luokiteltiin neljään ryhmään: menetys, nöyryytys, ansa ja vaara. Psyykkinen häiriö luokiteltiin puhtaaksi masennukseksi (M), puhtaaksi ahdistukseksi (A) ja niiden yhdistelmäksi (M+A). Seurantahaastattelun perusteella menetys ja nöyryytys lisäsivät kuukauden sisällä tapahtumasta M- ja M+A-episodien riskin moninkertaiseksi. Kuolema tai itse aiheutettu ero johtivat usein puhtaaseen masennukseen. Erityisen suuri masennuksen riski oli silloin, kun elämänmuutoksessa oli sekä menetyksen että nöyryytyksen piirteet. Tästä malliesimerkki oli toisen aiheuttama ero. Ansaan joutuminen lisäsi ainoastaan M+A-episodin ja vaaran kokeminen A-episodin riskiä. Tutkimus osoitti teoreettisesti, että puhtaan masennuksen ja puhtaan ahdistuksen aiheuttajat eroavat kohtuullisen selvästi toisistaan, mutta että puhtaan masennuksen ja ahdistuksen sävyttämän masennuksen aiheuttajat ovat pitkälti samanlaisia. Käytännön kannalta tärkeämpi havainto oli, että nöyryytetyksi joutuminen osoittautui yhtä depressiogeeniseksi kuin menetys. Kumpikin yksinään lisää masennuksen riskin noin 10-kertaiseksi, mutta jos menetys on samalla nöyryyttävä, on riski jo 20-kertainen. Tätä sietäisi kaikkien eroa harkitsevien jo etukäteen ajatella.

Raimo K.R. Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030