Glioblastoomaa sairastavien potilaiden keskimääräinen elinikä diagnoosin jälkeen on pidentynyt sen jälkeen, kun sairauden hoidossa vuoden 2005 jälkeen otettiin käyttöön kemosädehoito. Elinajan piteneminen koskee kuitenkin pääosin vain alle 70-vuotiaita potilaita. Näin kertoo HYKS:n ja Syöpärekisterin tutkimus.

Leikkauksen jälkeinen kemosädehoito otettiin rutiinikäyttöön glioblastooman hoidossa sen jälkeen, kun vuonna 2005 julkaistu satunnaistettu ja kontrolloitu hoitotutkimus osoitti, että uusi sytostaattihoito annettuna yhtä aikaa sädehoidon kanssa pidensi potilaiden eloonjäämisaikaa 12,1 kuukaudesta 14,6 kuukauteen.

HYKS:n neurokirurgian klinikan ja Suomen Syöpärekisterin tutkijat halusivat selvittää valikoimattomassa potilasaineistossa, millaisia muutoksia glioblastoomapotilaiden hoitotuloksissa yli 70-vuotiaat mukaan luettuna on tapahtunut uuden hoitokäytännön myötä.

– Suomi on erittäin hyvä paikka tehdä tällaisia ’real-life’ -tutkimuksia syövän hoidosta, koska meidän terveydenhoitojärjestelmämme takaa sen, että sosioekonomiset tekijät vaikuttavat paljon vähemmän syövän hoitoon ja hoitotuloksiin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, ja lisäksi Suomessa syövän hoitotulokset ovat kansainvälisesti erittäin hyvät, toteaa neurokirurgian dosentti Rahul Raj HYKS:sta.

– Tutkimusaineisto saatiin Suomen Syöpärekisteristä, joten käytössä oli kaikkia tutkimusajanjaksona Suomessa diagnosoituja glioblastoomapotilaita koskeva data, kertoo Syöpärekisterin tilastojohtaja Janne Pitkäniemi.

Nuoremmassa ryhmässä elinaika piteni merkittävästi

Tutkimuksessa oli mukana yli 2 000 potilasta, joilla oli diagnosoitu glioblastooma vuosina 2000–2013.

Tulosten mukaan vuosina 2007–2013 hoidetuilla potilailla oli 26 prosenttia pienempi kuoleman riskiero verrattuna aikaisemmin hoidettuihin. Alle 70-vuotiaiden potilaiden keskimääräinen eloonjäämisaika diagnoosin jälkeen piteni 2,4 kuukautta eli 9,3 kuukaudesta 11,7 kuukauteen. Yli 70-vuotiaiden ikäryhmässä eloonjäämisaika piteni 3,6 kuukaudesta 4,5 kuukauteen.

– Nuoremmassa ryhmässä elinaika piteni merkittävästi, kun taas vanhemmassa ryhmässä muutos oli hyvin pieni. Tämä on tärkeä havainto, sillä glioblastoomapotilaiden keski-ikä on nousussa samaan aikaan kun sairauden ilmaantuvuus lisääntyy. Tulevaisuudessa meillä on siis yhä suurempi joukko iäkkäitä glioblastoomapotilaita, pohtii toinen tutkimuksen johtajista, dosentti Miikka Korja.

Hänen mukaansa tällä hetkellä ei ole tehokasta hoitoa tälle potilasryhmälle ja on kyseenalaista, onko nykyisenkaltainen raskas hoito lukuisine sairaalakäynteineen aina oikeutettua näiden potilaiden kannalta.

Tutkijat painottavat, että glioblastooman hoidossa on tapahtunut jatkuvaa edistystä, vaikka sairauden ennuste onkin yhä huono, erityisesti iäkkäillä potilailla.

– Tulevaisuudessa glioblastoomaa koskevan tutkimuksen pitäisi keskittyä entistä enemmän iäkkäisiin potilaisiin, koska pian yli puolet uusista glioblastoomapotilaista kuuluu tähän ikäryhmään, Korja sanoo.

– Olemme silti hyvin toiveikkaita sen suhteen, että glioblastoomapotilaiden ennuste paranee tulevaisuudessa.

Kuva: Panthermedia