Alaraajavaltimotauti tunnetaan huonosti sepelvaltimotautiin tai aivovaltimotautiin verrattuna, kirjoittavat Juho Jalkanen ja Harri Hakovirta Lääkärilehdessä.

Tautia sairastavilla on kuitenkin usein kaikkien kolmen valtimopuuston ateroskleroottisia muutoksia. Jo hyvin lieväasteinen alaraajavaltimotauti lisää kardiovaskulaarista sairastuvuutta ja kuolleisuutta.

Alaraajan verenkiertohäiriöstä on kaksi muotoa: akuutti alaraajaiskemia ja krooninen tukkiva valtimotauti.

Akuutin alaraajaiskemian oireita ovat kova kipu sekä raajan kylmyys ja kalpeus. Tila vaatii nopeaa raajan verenkierron palauttavaa toimenpidettä, joten sen tunnistaminen yleislääkärin vastaanotolla on keskeistä.

Krooninen tukkiva valtimotauti puolestaan voi olla oireeton tai aiheuttaa lievimmässä oireilevassa muodossaan katkokävelyä. Diagnostiikassa tärkeässä roolissa on ABI-mittaus, eli systolisen verenpaineen suhde nilkasta ja olkavarresta mitattuna.

Kroonisen alaraajavaltimotaudin hoidon perusta on elämäntapainterventio. Tupakointi on syytä lopettaa ja kävelyharjoituksia lisätä jalan verenkierron parantamiseksi.

Lääkehoitona käytetään yleensä asetyylisalisyylihappoa yhdistettynä statiineihin, joista potilas hyötyy kolesteroliarvoista riippumatta.

Krooninen alaraajan verenkiertohäiriö etenee yleensä hitaasti, mutta voi johtaa kriittiseen iskemiaan, jonka ennuste on huono. Ensioire on leposärky, ja raajaan voi ilmaantua iskeeminen haava tai kuolio.

Hoitona on raajan verenkierron palauttaminen leikkaushoidolla tai suonensisäisellä hoidolla. Usein potilaan raaja joudutaan amputoimaan, ja kuolleisuus on yhtä suurta kuin pahanlaatuisissa syövissä.

Lähde: Jalkanen J, Hakovirta H. Alaraajan valtimoverenkiertohäiriön ennuste, erotusdiagnostiikka ja hoito. Suom Lääkäril 2019;74:1041–6.

Kuva: Fotolia

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 17/2019.